Syksy on nyt. Tämä kuvastaa yllättävän hyvin tunnetta, mitä syksy mussa herättää. Nuuskamuikkunen - kesä, joka lähtee pois, mutta palaa onneksi taas ensi vuonna. Kesästä on jäljellä vielä kukkasia siellä täällä, sato, joka saadaan puista ja maasta ja se hentoinen vielä sinnittelevä bikiniraja.
Pidän kyllä syksystä, vaikka siinä on hirmuinen määrä haikeutta. Tulee vain entistä pimeämpää, märempää ja kylmempää. Mitä sitten voi tehdä kun ulkona on kurjaa ja mikään ei elä? Muuttolinnut lähtevät joukolla pois. Tulee hiljaista kun heinäsirkat ei soita ja linnut viserrä. Tuulee ja sataa.
Kuitenkin syksy parhaimmillaan äärimmäisen kaunista aikaa. Ruska, raikas sininen taivas ja reviirin laajentuminen, ainakin täällä maalla, kun voi loikkia pitkin puituja peltoja koirien kanssa. Syksyn lapsi kun olen, niin olen aina pitänyt tästä. Syksyllää jotenkin Ajattelee enemmän.
Nyt syksyy tuntuu kuitenkin erityisen haikealta. En tiedä oikein mistä se johtuu. Jotenkin en muista kunnolla edellisten syksyjen tunnelmia. Samankaltaisia, mutta... Onko nyt vain ollut harmaampaa ja sateisempaa?
Vielä ei lohduta alkava kynttiläkausikaan.En tiedä kuinka kaupungissa syksy koetaan. Täällä korvessa kun eletään täysin keskellä kausien muutoksia. Kertokaa?
Tämä syksy on itselleni remontin viimeistelyä ja ehkä jopa valmiista tuloksesta nauttimista. Pelkään tosin sitä valmistumista, kun mitä mä sen jälkeen teen?
Onko sen jälkeen elämää? Toivon myös, että tänä syksynä saan ajatukseni kasaan ja suunniteltua tulevaisuutta.Mikä on sinun suhteesi vuodenaikoihin? Mitä tämä syksy tuo tullessaan?
). Kesässä ehkä pahinta on se, etten tykkää pukeutua kesävaatteisiin ja pukeutua vähäisesti, mulla on aina kovimmalla helteelläkin vähintään farkut, t-paita ja tennarit. Joten syksy on ihan unelma, kun voi taas alkaa pukeutua lämpimästi ja peittävästi iman, että ihmiset koko ajan kommentoi miksen pukeudu kesäisemmin. Ihanaa kun iltaisin on pimeää ja tunnelmallista. Sateessakin on oma tunnelmansa. Syksyllä usein alkaa joku tekeminen, koulu, työt yms uusi projekti ja on taas tekemisen meininki. Tykkään kyllä kesästä koska silloin on jotenkin kiireetöntä ja paljon aikaa vaan haahuilla, mutta ehkäpä juuri sen takia on kiva pikku hiljaa palata normaaliin arkeen ja saada taas rutiineja. Vaikka kukaan ei meinaa uskoa huolettoman elämäntapani takia, niin olen kontrollifriikki ja kaipaan järjestystä ja rutiineja. Ja syksyllä on ihan mielettömän ihanaa lähteä pitkille lenkeille vaikka sataisikin.
Palelen helposti ja joudun nytkin jo pitämään töissä villasukkia ja kaulahuivia jatkuvasti. Kevyt pukeutuminen on kuitenkin kivempaa ja helpompaa. Kesävaatteet ovat myös värikkäitä, syksyvaatteet ovat väkisinkin tummasävyisiä. Kyllä sitä silloin niiden pariin hakeutuukin, kun muu ei tunnu tunnelmaan sopivan, mutta silti se on vähän tylsää. Nyt on kyllä ihan hauskoja mausteisia värisävyjä kaupoissa, mutta. 
Ei mua sade haittaa. Äitikin aina muistelee sitä, kun oli ollut niin pahat myrskyt, että busseja oli suistunut ojaan. Vettä satoi viistossa. Pikku-marenki kuravaatteet päällä ja kumpparit jalassa leikki hiekkalaatikolla. Ja pikku-marenki palasi sisälle suu niin leveässä hymyssä, että leveämmin ei olisi voinut hymyillä.
