
"Älä koskaan kadehdi toisen onnea, sillä et tiedä hänen salaista suruaan."
Mä ainakin tuppaan toisinaan kuvittelemaan joistakin ihmisistä, että minkälaisessa täydellisyydessä he elävät. Huolettomat, aina iloiset ja väsyttömät saavat pienen kateuden tuikkeen tuikkimaan takaraivossa. Olenhan synkkä, uupunut, ruma ja lihava ja ties mitä kaikkea riippuen päivästä.
Ja esimerkiksi joidenkin pitkät parisuhteet kadehdituttavat, kun itsellä ei sitä ole. Mutta ei yksittäinen asia riitä tekemään koko pakettia hyväksi ja onnelliseksi. Voisiko tuota kääntää toisinpäin? Onko heillä kuitenkin jokin onni, joiden elämä vaikuttaa surulliselta?
-------------
Eli ajatuksia muualta, jotka jostain syystä koskettavat ja tuntuvat itselle ajankohtaiselta.
