Puuh, kakkosen valmistelu on ollut "hieman" vaativampi tehtävä kuin esikoisen. Tällä hetkellä makoilen sängyssä jalat ristissä, ettei tämä pöhlö synny 1,5 kk etuajassa

Saikulle jouduin/pääsin, kun maha-asukki uhkaili sellaista tuossa yksi viikonloppu. Muutenkin on ollut tukala olo nyt, ja kun alkuraskaus (liki 5 kk) oli sairastelua sairastelun perään, niin tässä voi laskea kahden käden sormilla päivät, jolloin olen oikeasti nauttinut tästä raskaudesta

Onneksi kesä oli viileä. Olisi jäänyt nekin pari nautinnollista päivää kokematta, jos helteet olisivat ahdistelleet.
No, varsinaiset raskaudesta aiheutuvat vaivat alkoivat vasta siis nyt, kun tämä yrittää pistää isoveljeään paremmaksi syntymällä vielä aikaisemmin. Kaikki muu on ollut jotain muuta vaivaa, lähinnä sitä sairastelua, ja jo viime syksystä asti vaivannutta anemiaa ja siitä aiheutuvaa väsymystä. Nyt on saanut nukkua jo kohta pari viikkoa, kun pojat lähtee aamulla hoitoon (isompi töihin), ja mä saan jäädä kotiin vetelemään sikeitä

Tässä on ihan hyvä ladata akkuja ja univarantoja ennen seuraavaa rutistusta

Mitään outoja mielitekoja, mielialavaihteluita tahi erityisiä kremppoja ei tämänkään raskauden kanssa oikein ole ollut. Hitsit kun vaan muuten olisi ollut kunnossa.
Muuten tämä raskaus on jäänyt vähemmälle huomiolle kuin edellinen. Varmaan ihan luonnollista, ensimmäinen on kuitenkin aina ensimmäinen

Mitään ei ole tullut hommattua, koska kaikki esikoisen romut ja roippeet on asianmukaisesti säilötty odottamaan mahdollista pikkusisarusta. Anoppikaan ei kohkaa ihan samalla tavalla kuin ensimmäisen kanssa, täähän on jo nähty juttu ja "jo" toinen lapsenlapsi

Enihau. Täällä sitä maataan ja odotellaan, että juniori syntyisi ja pääsisi taas tekemään kaikkea kivaa, kuten vaikka käymään lähikaupassa
