Kirjoittaja Lyyra » To 14 Helmi 2013 01:04
Tää on varmaan helppo. Tai ainakin, jos osaan valita sopivan kohdan. Ja ainakin, jos joku muukin on tämän lukenut. Tää kohta voi kyllä olla vähän turhan ylimalkainen, mutta on siinä ainakin yksi vihje.
Hän yritti pusertaa esiin jonkin lapsuusmuiston, joka kertoisi hänelle, oliko Lontoo aina ollut juuri tämän näköinen. Oliko siellä aina ollut tällaiset rivit rähjäisiä 1800-luvun taloja, joissa seiniä pönkittivät puuparrut, ikkunat oli paikattu pahvilla ja katot aaltopellillä ja huterat puutarhamuurit olivat notkollaan joka suuntaan? Ja pommitettuja tontteja, joilla laastipöly tuprahteli ja horsma levittäytyi sorakasojen yli, ja pommien matalaksi panemia suurempia alueita, joille oli noussut rähjäisiä puuhökkelisiirtokuntia, kuin kanakoppeja vieri viereen? Ei, turha vaiva, ei hän muistanut: hänen lapsuudestaan oli jäljellä vain muutama kirkkaasti valaistu kohtaus, joista puuttui tausta ja pääosin ymmärrettävyyskin.