Festarit - kesän ilo ja ihme.

[Pascal Lemoix]

Tässä raportti Ruisrockista

Ruisrock 2012

Matkaan lähtiessä minulla oli kahden päivän lippu (la-su), kissanhoito sovittu ja majoitusta yksi yö Naantali Spa -hotellissa (sekin maksoi aika runsaasti). Sadetta ja ukkosta oli luvattu, joten yritin hankkia kertakäyttöistä parempaa sadetakkia. Helsinki on kuitenkin liian pieni kaupunki moiseen ostokseen. Sokoksella oli kertakäyttöisiä. Parempia kannattaisi kysyä InterSportista ja Etolasta. Kävin molemmissa, mutta ei ollut. Palasin Sokokseen ja ostin pari kappaletta niitä huonoja. Kävin myös Alkosta ostamassa Famous Grouse -merkkistä unilääkettä (vaikuttava aine alkoholi) . Asemalla annoin avaimet äidille, sanottiin moikat ja sitten menin Turun-junaan, johon oli jo lippu. Lähdin tuon sadetakkiepisodin ja luvatun sään takia matkaan vähän huonolla tuulella. Asemalla söin vielä makkaraperunat ja join oluen, jotta pääsisin festarihenkeen.

Junassa ostin kärrymyynnistä oluen aina kun menivät ohitse eli kaksi kertaa. Jälkimmäisen olisi voinut jättää ostamatta, koska Turkuun saavuttaessa olin tyhmällä tavalla sekaisin. Kassi painoi, olihan siellä sateenvarjo ja varakenkinä noin kuusi kiloa/kenkä painavat talvikengät. Siirryin jalkaisin useampia taukoja pitäen linja-autoasemalle, josta kysyin bussia Naantaliin. Odoteltuani hyvältä tuntuneen tovin, pääsin bussiin. Ajoin kokemattomuuttani Naantalin ytimeen asti, vaikka olisi kannattanut jäädä jo siinä hotellin kohdalla. Olin ottanut kuitenkin vain linja-autoasemalta hotelliin ulottuvan kartan, joten arpomiseksi meni. Kävin Valintatalossa ostamassa vettä ja sitten taas kävelemään. Lopulta saavuin kylpylähotelliin hyvässä hiessä kylpien ja tajusin, että vaihtovaatetta olisi kannattanut ottaa enemmän. Pääasia, että paidan sai vaihdettua. Söin hotellin ravintolassa lohta tilliperunoilla, koska yritin tavoitella saaristolaistunnelmaa Se oli ihan hyvää.

Tässä vaiheessa tuntui aika vahvasti siltä, että matka kusee totaalisesti ja melkein ei edes kiinnostanut lähteä koko perhanan festivaalialueelle. Chisu ja PMMP esiintyisivät sen verran myöhään, että niistä ei tarvinnut huolehtia. Sitten Turkuun menevään bussiin, joka maksoi eri summan rahaa kuin toiseen suuntaan On siis halvempaa ajaa Turusta Naantaliin kuin Naantalista Turkuun. Ilmeisesti tällä pyritään vaikuttamaan ihmisten mieliin niin, että Turku on arvokkaampi paikka. Ei hinnassa tainnut olla kuin 40 senttiä eroa, mutta kuitenkin. Matkalla näin toisen kerran Raision kuuluisat tehtaat.

Festivaalibussin löytäminen oli helppoa, koska niissä luki Ruisrock otsassa. Busseja täytettiin ja aina kun oli täynnä, niin lähti. Bussissa juotiin yleisesti olutta, itsellä ei tehnyt enää mieli. Pari raumalaista tuli provokatiivisesti kyytiin ja kohta puoli bussia osallistui kovaääniseen väittelyyn TPS:n ja Lukon keskinäisistä voimasuhteista.

-Te ette pärjää ilman raumalaista veskaria!
-On äijällä pokkaa tulla huutelee!
-Hei Chiikki! Hei Chiikki! Kyl Raum on ain Raum!
-Ruotsin lipun värit...
-Mitä pahaa on Ruotsin lipus?
-Ei mitää.
-Hää, äijä pasko housuun.

Itse en erota puheesta raumalaisia, turkulaisia ja porilaisia. Murteista joku toteaa, että Meillä äännetään sanat loppuun asti. Meteli vähän rauhoittuu ennen satamaa. Edessäni todetaan, että se kävely on noin kolme kilsaa. Se kuuluisa kävely, josta olen itse kuullut vain Ruisrock-dokumenteissa. Kohta pääsen itse talsimaan tätä Via Dolorosaa.

Ensin kävellään sillan yli ja sitten pitkin hiekkateitä. Matkan varrella on myyntipisteitä. Vettä ja virvoitusjuomia. Ainakin yhdessä on pöytä ja muutama tuolikin ikään kuin terassina. Edessäni mies yrittää tehdä tuttavuutta kahden tytön kanssa. Tytöt osoittautuvat porilaisiksi, mikä latistaa miehen mielenkiinnon. Ai, et jos mä en olis tota sanonu, ni sä olisit ollu kiinnostunut, sanoo toinen tytöistä. Joo, pidä vittus! roisistelee mies, mutta tyttökin vain nauraa tälle karkeudelle. Miehet jäävät jälkeen, toinen vissiin kuselle.

Jytä rupeaa kuulumaan melko hyvän taipaleen jälkeen. Ilmeisesti Notkea Rotta esiintyy. Lokkien parvi kiertää porttialuetta ja kaikki näyttää kaatopaikalta. Portilla tarkastus sujuu nopeasti, tähän aikaa ei tunnu olevan ruuhkaa. Jonkin verran ihmisiä tuli vastaankin jo. Tajuan melko pian portista mentyäni, etteihän minulla ole hajuakaan alueesta ja missä mikäkin lava on. Infopisteestä saadun kartan avulla lähden Rantalavalle päin. Yksi mies toteaa väkijoukosta, että se on kuin hautajaissaattue: hiljainen, rauhallinen... Katson häneen, mutta en sano mitään. Olen lavalla jokseenkin seitsemältä ja Cardigans on juuri aloittanut. Pääsen melko lähelle lavaa, ihan tiiveimpään osaan en edes pyri. Järkkärit pyrkivät estämään harteillaoloa ja tupakointia, osittain onnistuen. Melkein erehdyttävästi Maija Vilkkumaata muistuttava Nina Persson ei paljon puhu yleisölle. Jossain vaiheessa reagoi lisääntyneeseen tuuleen sanomalla: So, it is getting little cooler. En tunne biiseistä kuin yhden, jossa lauletaan Im losing my favourite game... (http://www.youtube.com/watch?v=JsMUQK4jdsQ) Tämän keikan aikana tapahtuu sitten se kuuluisa tapahtuma, että Silja Line ohittaa festivaalialueen. Tästä on tehty lauluja! Näin Miraa huijattiin pienenä! Siljan jälkeen Viking ja sitten Tallink ja sitten kaikki toiseen suuntaan. Niin nähty tää Ruisrock.

PMMP:n keikalle pyrin jo hyviin tarkkailuasemiin heti kun Cardigans lopettaa. Saan tavallaan liiankin hyvän paikan, koska myöhemmin väkeä tulee enemmän ja enemmän ja se menee ihan vapaapainiksi. Nojaan toista jalkaa pyörätuoliin ja lainehdin mukana. Ei niin mukavaa kuin Loimaan torilla, ei läheskään. Keikka sinänsä on upea ja siinä on paljon spesiaalia mukana. Päät-yhtyeestä vierailee kitaristi Juhani Kansi kappaleessa Päät soittaa. Lisäksi sen alussa lavalle lentää täydellisestä ajoitettu vihreä Mehukatti-tonkka Naiskuoro on Club for Fivesta, joista on paikalla neljä. Mariska laulaa oman osuutensa räppibiisissä niin kuin levylläkin. Mariska on oranssitukkainen ja hyvin laiha, hienosti menossa mukana kuitenkin. Keikka on siis tosi hyvä, vaikka kuluttava. Ilo on sekin, kun puristus ja ahtaus loppuvat, saan vesipullokassini jostakin pyörätuolin pyörän välistä ja sitten pitäisi päästä Chisun keikalle Niittylavalle, joka on täysin toisella puolella festivaalialuetta ja alkaa heti, kun PMMP:n keikka loppuu. No, tämän näki jo etukäteen, ettei tule täysin onnistumaan. Väensiirto on aika hidasta, maa pölisee. Kun pääsen lava-alueelle, siellä pitäisi tehdä paljon töitä hyvälle paikalle päästäkseen, joten en jaksa edes yrittää. Hakeudun vain sellaiselle etäisyydelle, että musiikki kuuluu suurin piirtein. Tunnelmaan ei oikein pääse, mutta onhan se nyt hauska nähdä, että Chisu vetää näin älyttömästi väkeä.

Keikan jälkeen olisi puolentoista tunnin päästä Nightwish. En jää sitä odottamaan, kun se menisi puoli kahteen ja sitten ei mene mitään busseja Naantaliin enkä ole varma, riittääkö 50 euroa taksirahaksi. Luultavasti, mutta mistäs näitä tietää. Ostan yhdestä myyntipisteestä Cokiksen, jota sitäkään ei saa kuin mukissa. Myyntipisteiltä alkaa olla myytävät loppu. Muun muassa nuudelit ovat loppuneet ja joitakin asiakkaita ärsyttää. Ostan vielä läheltä porttia vaniljapehmiksen ja livon sen siinä festivaalialueella. Sitten lähden kohti Turkua.

Kävellessä ostan vettä. Meinaan saada kympistä takaisin viisi 2 euron kolikkoa, mutta huomautan. Sitten bussiin ja odottamaan Naantalin bussia. Yksi mies sammuu Kauppatorille joksikin aikaa ennen kuin kaveri tulee herättelemään. Minun bussini lähtee 0.35. Se maksaa yöllä tuplataksan. Minun jälkeeni tulee nuori pariskunta, joista nainen maksaa molemmat. Sitten hän toteaa, että siinä meni mun viimeset rahat ja koko matka Raisioon käydään kehityskeskustelua. Itse ajan taas pysäkin verran hotellista ohi, mutta en enempää. Yhden jälkeen on vaikea saada unta ja nautiskelen siinä sitä Famous Grousea. TV:stä tulee uintikisoja saksaksi Eurosportilta. Viereisessä huoneessa pannaan. Lopulta nukahdan enemmän aamulla kuin yöllä. Aamulla olo on melko sekava, mutta aamiainen auttaa. Päätän kuitenkin, että on tässä festivaalia tarpeeksi nähty ja suuntaan suoraan Helsinkiin. Sinne festarialueelle olisi taas ne kävelyt ja bussit ja ei vaan jaksa. Vaikka Eput siellä olisivatkin ja heidät olisi hauska nähdä nimenomaan Turussa, koska silloin muinoin heitä ei päästetty esiintymään ollenkaan. Mutta se siitä. Täytyy tulla joskus oikein kunnolla kokemaan Ruisrock. Eka päivä pelkkään matkustukseen, majoitus Turusta ja siihen tyyliin, niin sitten on varmaan paljon hauskempaa.

Niin, ja ei muuten sitten satanut.

[theia]

Nyt on hyvä aloittaa

Ensi kesän eka festari varmistuu kohtapuoliin - Rock the Beach Hietsussa Helsingissä 26.-28.6.2012. Mälsää se, että se on keskellä viikkoa, mutta toisaalta, voihan siihen lomansa pyytää

Siel on mua kiinnostavia 30 Seconds to Mars, Queens of the Stone Age ja Stone Sour. Ja kai sitä sivusilmäillä voi Rammsteinin ja Green Daykin.

[Pascal Lemoix]

Rammstein olisi kyllä kiva kokea.

[heartless]

Rock the beach kiinnostais, mutta ainakin kolmen päivän lipun hinta syljettää sen verran, että taidan jättää väliin.

[Wildchild]

Tarvitseeko mun edes sanoa että olen menossa?
Rammstein on se ykkönen, mutta Jared ja 30stm:kin on kiva nähdä. Loput bändit on vain pelkkää plussaa.

[heartless]

Mulla on festariongelma. Haluan nähdä Himin ensi kesänä festareilla ja vaihtoehtoina ovat Ruisrock ja Qstock. Mukavuudenhaluisena punkerona mua kiinnostaa kummankin festarin järjestelyt, kumpaan kannattaisi mennä?
Ruississa oon käynyt muistaakseni 2005 ja muistelisin järjestelyjen aiheuttaneen silloin hienoista ketutusta. Minkälaista siellä on viime vuosina ollut? Qstock on mulle täysin tuntematon tapahtuma, osaako joku kertoa sen plussia ja miinuksia?

[Lyyra]

Qstock on kävelymatkan päässä kaupunkinsa keskustasta, toisin kuin Ruisrock (jos se nyt järjestetään vielä siellä samassa paikassa kuin joskus 2003). Se lienee jo melko iso plussa.

[damn]

Ei tarvitse kahta kertaa miettiä missä olen 14-16. kesäkuuta, kun samoilla festareilla on Turbonegro, Blur ja Bad Religion. Eikö vois jo olla kesäkuu???

[Aranwe]

Mulla on festariongelma. Haluan nähdä Himin ensi kesänä festareilla ja vaihtoehtoina ovat Ruisrock ja Qstock. Mukavuudenhaluisena punkerona mua kiinnostaa kummankin festarin järjestelyt, kumpaan kannattaisi mennä?
Ruississa oon käynyt muistaakseni 2005 ja muistelisin järjestelyjen aiheuttaneen silloin hienoista ketutusta. Minkälaista siellä on viime vuosina ollut? Qstock on mulle täysin tuntematon tapahtuma, osaako joku kertoa sen plussia ja miinuksia?

Ruisrockista ei ole pahaa sanottavaa, mutta olen tehnyt sinne vain pari pistokeikkaa. Auto jäähallin parkkikselle ja bussikyydillä Ruissalon kupeeseen ja via dolorosaa pitkin pitkä kävely alueelle. En lähtisi yöpymään kyllä sinne jäähallin leirintäalueelle.

[skray]

Mä haluan myös Provinssiin.
Vielä ei bändeistä suuremmin kiinnosta muuta kuin Blur, mutta kyllä tarjonta vielä munkin maun osalta paranee uskoisin.

[Pascal Lemoix]

Pitää sitä Rammstein ainakin kerran elämässä nähdä, joten ostin lipun Rock on the Beachiin.

[skray]

Täällä on kesällä PFP eli Pienet Festarit Preerialla. Sinne on mentävä, koska sinne tulee Paleface. Ja Setä Tamu ja Kuningas pähkinä.

Lisäksi on mentävä Provinssiin..
Näiden lisäks oon lupautunut ainakin yhdelle keikalle, joten musiikillista kesää tullaan viettämään.

Jee!

[lumikukka]

Ostin juuri kahden päivän festaripassin Funky Elephant-festivaaleille 19.-20.4.

[skray]

Pienet festarit preerialla jäi nyt mun osalta väliin. Nyt ne just olis käynnissä ja mä istun yksin kotona.
Mutta sitäkin iloisempi asia miksi ne jäävät väliin. Menen Provinssiin ensi viikonloppuna!
Välillä näytti jo siltä, ettei ole lähtijöitä, mutta yks kaveri sanoi lopulta viime viikolla, että sinne on lähdettävä ja niin sitä mentiin lippuja hankkimaan.
Yöpaikkakin on ja jeejee!

Molempiin festareihin ei oliskaan ollut varaa. Vähän harmittaa Setä Tamun ja Kuningas Pähkinän väliin jääminen.

[Kibaya]

Kesän eka festariraportti

KivenlahtiRock 7.6.2013 @Leppävaara, Espoo

Koska Wildis

Perjantain esiintyjäkattaus ei tarjonnut kuin yhden todellisen helmen, Cheekin.
Haloo Helsinki on tulossa Radio Aallon Helsinkipäivän konsertissa, joten ei jääty sitä odottamaan.
Ensiferumista kuultiin osa ja se riitti.
Cheek siis vain suunnitelmissa.

Suunnitelma toimi loistavasti.
Muijat eturiviin ja aurinkolasit päähän. Me ollaan niin viileitä! Ja kuuleja!

Wildis mietti keikan alkuun asti onko siinä hyvä olla, mutta ensimmäisten sointujen aikana se taisi haihtua pois. Helmipaikat! Parasta! Eturiviin rokkaamaan ja vetämään sokka irti!
Ihan törkeän käsittämättömän hieno keikka. Ei niin kuin laivalla, eikä niin supertykki kuin yökerhossa. Mutta helmi, ihan ehdottomasti.
Liekeissä, Tinakenkätyttö, Syypää sun hymyyn, Sokka Irti ja Jossu. Noin muutamia mainitakseni.
Mukana ollut Brädi veti myös oman hittinsä Lämpöö, joka sai myös erittäin hyvän vastaanoton.

Artistit itse olivat hymyileviä, virnuilevia ja selkeästi todella hyvällä fiiliksellä liikkeellä. Yleisöstä huudeltiin jotain, mitä en kuullut ja se sai kaikki lavalla nauramaan.

Ihan superia! Keikan jälkeen sattui joka paikkaan ihan tajuttomasti. Vedin täysillä! Vieressä ollut muija nojasi muhun, mikä ilmeisesti aiheutti ylimääräistä lihastyötä kropassa
Ite en huomannut mitään, koska vedin vaan täysiä.

Laulettiin Wildiksen kanssa Sokka Irti kertosäkeessä "mä vedin, päivi löi" aika kovalla volyymilla (=täysillä). Saatiin lavalta huomio itseemme

Näitä keikkoja lisää!!

[Kibaya]

Päivä II
Lauantai 8.6.2013.

Sovimme treffit kahdeksi, mutta olen paikalla jo kahtakymmentä vaille. Wildis on vielä kotonaan, vetämässä kenkää jalkaan.
Päätän että ehdin siinä ajassa asentamaan piilarit paikoilleen, kun en kerta kotona ehtinyt.
Lavalla vetää joku tosi oudon kuuloinen artisti, joka paljastuu myöhemmin Karri Koiraksi. Ehken vain keskittynyt tarpeeksi, että voisin sanoa siitä oikein mitään.

Piilarinlaitto menee aika hyvin vituiksi. Piilari menee väärinpäin ja hajoaa pois ottaessa. Silmään jää 1/4 palanen. Tuntuu että aivotkin valuvat silmän kautta ulos. En saa tehtyä mitään muuta kuin puristettua silmää alkuun. Vähitellen keksin miten hengittää, että kestän kipua. Ei muuta kuin silmä kiinni, lasit päähän ja ensiaputeltalle pyytämään apua. Vääntäydyttyäni penkille (koska en pääse paareille) kylkimakuulle, huuhdotaan silmää. Keittosuola valuu ja valuu, mutta piilarinpala pysyy. Välillä painelen luomea ja yritän saada palasta liikkeelle. Sitten se yks kaks onkin alaluomen alla, josta huuhtoutuu pois. Ainakin pistävä tunne ja näkökyky katoaa. Kiitos ja näkemiin.
Yllättävän nopea toimenpide kuitenkin oli, sillä Wildis ei ole vielä paikalla

Wildis saapuu ja suuntaamme mestoille odottamaan Eläkeläisiä
Eläkeläiset on ehkä mitä parhainta festarikamaa mitä tiedän! RIehumista, humppaa ja täydellistä fiiliksen nostattajaa
Jälleen hajoaa soitin ja bändi pitää tyylistään kiinni. Eräs jäsen juoksee kiltti hulmuten yleisössä ja keikka on just sitä mitä pitääkin

Eläkeläisten jälkeen on Stigin vuoro viereisellä lavalla.
Ai että! Tulee laivakeikka mieleen ja urpåt spiikit. Bermudan Kolmio, Hiki, Kun nainen lyö ja Häsleri kuunnellaan lavan edessä, mutta heikottava olo ja jano saavat meidät siirtymään smoothiepisteelle (Jungle smoothie bar tms.). Nappaamme kylmääkin kylmemmät smoothiet mukaan ja valmistaudumme PMMP:n keikkaan. Siirrymme toisen lavan luo, jossa on myös inva-lava. My saviour. Stigin loppu tulee kuunneltua sieltä juoden aivojäät sillä kylmällä smoothiella
Puumaa mä metsästän ja tietenkin, mun favourite Seksikkäin Jäbä tulee kuultua sieltä.

PMMP on ihana
Heti alusta alkaen menee kylmät väreet. Kovemmat Kädet Lautturi Matoja Tytöt Heliumpallo Pariterapiaa Rakkaalleni ja mitä niitä nyt oli. Joku Raja sai kyyneleet silmiin.
Olin aivan euforiassa alusta loppuun. Ihana ja energinen veto. Paula laulaa kuin enkeli, ei siitä pääse mihinkään. Sen lisäksi Paulalla oli joku rumpusysteemi mitä soitti muutamassa biisissä ja kyllähän te tiedätte mitä se mulle tekee
Paikalla oli myös Paulan ja Miran kaikki puolet eli miehet ja lapset. He tulivat bäkkärialueelta kolmannen tai neljännen biisin aikana, vilkuttivat lavallepäin ja nauttivat keikasta oman aikansa. Lauri joutui tekemään enemmän juoksutyötä kuin keikan näkemistä, sen verran vikkelään se pikkunatiainen juoksi sinne ja tänne. Kiipesi muutamaan kertaan siihen meidänkin taakse ja nauroi ilkikurisesti vipeltäessään

PMMP jätti jälkeen vähän haikean fiiliksen.
Heidän keskinäinen fiilis lavalla oli ehkä myös vähän semmoinen "tehdään tää vielä kerran ja kohta nää on loppu, kiitti kaikesta Ystävä"-haikeustaso

Onneksi seuraavana oli Paleface.
Katsoin alkua sieltä vielä istuilteen, mutta sitten ei enää pystynyt. Liikaa istumista ja älyttömän kova Pale veti puoleensa.
Kyllä vaan! Paleface on aivan mahtava ja vielä mahtavampi livenä.
Taas mentiin! Olin aivan myytynä ja rokkasin menemään niin paljon kuin vain ikinä sain itsestäni irti. The most bestest!
Paleface liikkui Räjähtävän Nyrkin kanssa ja se kyllä räjähti! Siinä missä Palella oli paita hiessä, niin oli yleisölläkin. Paidat ja mekot hiessä ja upea fiilis


Seuraavaksi vuorossa Von Hertzen Brothers. Eli ruokatauko.
Saimme aina niin ravitsevaa ja ah, niin terveellistä festarisapuskaa haettua, syötyä anniskelualueen pystybaarissa ja Hertsykät soitti. En tiedä niiden biisejä ja syömisen (eli hirveän nälän) ohella se oli aika pitkälle ihan saman kuuloista kaikki. Jätettyämme sotkuisen anniskelualueen taaksemme ja siirryttyämme vakkarimestoillemme inva-lavalle soi ne biisit mitä on radiossa soinut. Ei siinä, ihan hyvinhän ne soitti. Biisit kuulosti kivalta ja niin edelleen, mutta jäi se vähän silti niiden suurien tunteiden bändien alle. Ei silti ärsyttänyt! Se on tärkeellistä.

VHB:n jälkeen viereisellä lavalla oli vuorossa Raappana. Hyi.
Me siirryimme kohti isomman lavan eturiviä, koska siinä olisi seuraavaksi Hardcore Superstar - Wildiksen lemppari! Lähdin seuraksi hengaamaan eturiviodotukseen, vaikken ollut ikinä aiemmin kuullutkaan koko bändiä
Raappana kuulosti kamalalta ja olin ihan na sen suhteen. Onneksi meillä oli omat jutut ja lähellä olevat tyypit viihdytti myös. Juttua riitti ja jotenkin se oli kovin kesäistä
Raappana onneksi lopetti ja se HCSS pääsi aloittamaan. Myönnän pinnallisuuteni ja sanoin että jos olisi ollut sukat jalassa, ne olisivat vähän pyörähtäneet. Helvetin hyvän näköistä sakkia! Ainakin eturivistä katsottuna. Biiseistä ei mitään. Yksi oli jotain alcohol ja jotain. Ei sentään alcohol is free
Jammailin ja rokkailin muutaman biisin ajan ja kun tuntui että jalka pettää alta, otin ja suuntasin invalavalle. Siellä oli muutama muukin jo, mutta mahduin ihan hyvin. Rokkasin sieltä. Screeniltä näin pari kertaa miten Wildis rokkaa eturivissä Hyvin se veti!
Saipa vielä plektran ja jonkun kontaktin ja tuli sitten tärisevänä ja kiljuvana sieltä pois
Se näytti tältä: + +

Sitten oli taas vuorossa mun -materiaalia.
TURMION KÄTILÖT!!
Ja jumalauta! Verta ja Lihaa! Hades! Tirehtööri! Teurastaja! Vedetäänkö vai ei!
Meno oli oikeasti tosi kova. Pitti pyöri siinä vähän matkan päässä ja järkkärit kävivät niitä tarkkailemassa. Jengi bailasi huolella ja bändillä oli hyvä keskinäinen meno. Jotenkin ehkä päihittivät mulla jopa Stam1nan keikat, mikä on aika paljon. Stam1na on kuitenkin niiiiin kova!
Päätin vetää itseni niin piippuun kuin mahdollista. Ja sen tein. Täysillä vaan. Mikäs siinä. Kerran se vaan kirpasee ja kun se kuitenkin tuntui niin pakolliselta ja paikallaan pönöttäminen taasen vaan tyhmältä.
Ihanat Turmarit Pää irti! Niska jumiin! PÄIN VITTUA, HUIHAI!
Sen lisäksi se jytinä ja tutina, mikä bändistä lähtee sai taas mun rintalastan alla kuplimaan. Rummut ja bassot ja kitarat ja örinä. Purrr, purrrfect combo
Ehkä en eilen niin kiittänyt tästä heilumisesta, mutta mitä sitten! Täysin sen arvoista

Illan viimeinen, Rival Sons olikin sitten semmoista taustamusiikkia ja kivaa hengailumusaa. Ei sentään hissimusiikkia, mutta voisin kuvitella porukan johonkin illanistujaisiin juttelemaan ja juomaan viiniä ja tämän soimaan taustalle.

Taksi kotiin ja kiitos.



Kiitos Wee
Olen aivan katki ja poikki ja puhki, mutta silti niin helvetin iloinen. Ehkä vähän myös palanut jaloista, mutta semmosta se on!
Kiba kiittää ja kuittaa.

[Wildchild]

Me siirryimme kohti isomman lavan eturiviä, koska siinä olisi seuraavaksi Hardcore Superstar - Wildiksen lemppari! Lähdin seuraksi hengaamaan eturiviodotukseen, vaikken ollut ikinä aiemmin kuullutkaan koko bändiä
Raappana kuulosti kamalalta ja olin ihan na sen suhteen. Onneksi meillä oli omat jutut ja lähellä olevat tyypit viihdytti myös. Juttua riitti ja jotenkin se oli kovin kesäistä
Raappana onneksi lopetti ja se HCSS pääsi aloittamaan. Myönnän pinnallisuuteni ja sanoin että jos olisi ollut sukat jalassa, ne olisivat vähän pyörähtäneet. Helvetin hyvän näköistä sakkia! Ainakin eturivistä katsottuna. Biiseistä ei mitään. Yksi oli jotain alcohol ja jotain. Ei sentään alcohol is free
Jammailin ja rokkailin muutaman biisin ajan ja kun tuntui että jalka pettää alta, otin ja suuntasin invalavalle. Siellä oli muutama muukin jo, mutta mahduin ihan hyvin. Rokkasin sieltä. Screeniltä näin pari kertaa miten Wildis rokkaa eturivissä Hyvin se veti!
Saipa vielä plektran ja jonkun kontaktin ja tuli sitten tärisevänä ja kiljuvana sieltä pois
Se näytti tältä: + +

Hardcore Superstar
En tiedä monesko HCSS:n keikka se oli minulle, aika mones, mutta silti ah niin loistava! Ja kun olen taivaltanut tämän orkesterin kanssa nyt tasan 13 vuotta eli koko heidän uransa ajan, piti sen ekan (eturivi)keikan kunniaksi tunkea jälleen eturiviin. Okei, tunkea oli väärä sana koska oltiin ajoissa liikenteessä.

Isompaa rapsaa en osaa kirjoittaa koska koko keikka meni :nä. Mutta ainakin keikka alkoi Moonshinella, ja muita biisejä oli mm. Dreamin' In A Casket, Wild Boys, Sophisticated Ladies sekä Kibsin mainitsema Last Call For Alcohol.
Ja koska eturivipaikka oli suoraan basistin edessä, siinä pääsi pelaamaan silmäpeliä puolin jos toisin. Ja keikan loputtua basisti heitti plektransa suoraan mulle. Tyyppi katsoo suoraan silmiin ja kysyy haluanko sen. Ai haluanko, häh häh häh?
Ja aivan aivan lopuksi laulaja tuli vielä paiskaamaan räpylää eturiviläisten kanssa. Joo-o, olen kyllä seuraavallakin kerralla eturivissä.

Teinivanhus on iloinen.

PS: Kibsille kiitos mahti rockailusta.

[Pascal Lemoix]

Tuli oltua Radio Aallon Helsinki-päivän konsertissa.


Sisälle pääsi varsin hyvin, vaikka sateenvarjokielto hidastikin jonon liikkumista. Tulin melko vauhdilla ennen Laura Närheä. Moikkasin Kiban inva-alueella ja menin keikka-asemiin. Laura esitti hyviä kappaleita ja kaikki olivat enemmän tai vähemmän hittejä, mutta tuossa tuokiossa se oli jo ohi. Puolen tunnin keikat...

Keikkaväli ei ollut pitkä ja seuraavaksi tarjoiltiin Haloo Helsinki! Hyviä biisejä kuultiin. "Jos mun pokka pettää" -kappaletta ei kuultu Tässä alkoi tulla jo rock-festarimeininkiä, koska arvon kitaristit soittivat kovaa ja kukkoillen. Vähän tuli mieleen The Hives jostain syystä. Vähän tihkui lopussa jo vettä.

Keikan jälkeen menin inva-alueelle Kiban seuraksi. Tuli Tuure Kilpeläinen ja sade. Näistä Tuure oli miellyttävämpi tuttavuus. Maistoin oluen ja festarityypilliseen tapaan söin makkaraperunat lokkeja väistellen. Makkarat olivat ok, mutta jossain vaiheessa muovihaarukka ei pystynyt enää perunoihin, joten hylkäsin ne.

Tuli Irina. Tuli Wildis. Tunsin biiseistä ehkä yhden. Mitään Pokkaa ei tällä keikalla soitettu. Sade taukosi. Join oluen. Parodioin Anssi Kelaa, tarkemmat muistiinpanot Kiballa.

Anna Puu vähän jakoi mielipiteitä. Osa seurueesta allekirjoitti Annan biisin: "Illanpilaaja. Nyt on ilta pilalla." Itse en niinkään. Sitten alkoi uudelleen sataa ja reilummin kuin ensimmäisellä kerralla. Ja lavalle tuli Sunrise Avenue. Hakeuduin junaan.

[Suvi]

Tultiin myös AK:n (mun kaverin) kanssa sinne joskus vähän ennen seitsemää, kun Anssi Kela oli juuri aloittanut. Mun kassia ei edes tarkistettu! Siellä olisi voinut olla vaikka kuinka paljon viinaa ja aseita (Oikeasti siellä oli siis nuotteja ja vesipullo.) Vedettiin saman tien naamaamme makkaraperunat (kunnon festarimeininkiä tosiaan ) ja mentiin sitten kalja-alueelle juomaan seitsemän euron arvoiset tölkilliset lonkeroa (kunnon festarimeininkiä ). Onneksi se lonkero oli sentään hyvää. Ja portilla oli hyvännäköinen järkkäri. (laseilla ja ilman)

Anna Puu oli kiva. Ainakin sieltä kalja-alueelta käsin. Sitäpaitsi siinä vaiheessa sää näytti vielä ihan hyvältä. Olisi tehnyt mieli lisää lonkeroa, mutta ei niillä hinnoilla (Olisi ollut edes isompi tölkki.)

Tulimme inva-alueelle joskus sateen, Axl Smithin ja Sunrise Avenuen välissä (tai ainakin kaikkia ennen). Ja sieltähän se sadekin sitten lopulta tuli Mulla oli maailman huonoin varustus ko. säätä ajatellen: pelkkä nahkatakki (huom! muiden vaatteiden lisäksi siis) eikä edes sateenvarjoa, joten värjöttelin kaverin sateenvarjon alla. Onneksi inva-alueen järkkäri ei pyytänyt sulkemaan sitä.

Lähdettiin sitten metrolle varmaan aika samoihin aikoihin kuin Pascal junalle. Ei vaan jaksanut sitä sadetta.

[Kibaya]

Helsinki-päivä, Radio Aalto, teh Kontzert.

Vuosi sitten järjestetty samaisen teeman mukainen konsertti oli aivan mahtava ja sen jälkeisenä päivänähän en kävellyt, puhunut tai oikein mitään muutakaan kunnolla.

Tämän vuoden artistikattaus ei ollut ihan yhtä mielenkiintoinen paperilla, mutta livenä toimi yllättävän hyvin.
Saavuin paikalle vähän jälkeen kolmen, siinä nippanappa puoli neljän korvilla. Saamieni ohjeiden mukaan suuntasin järkkärisetämiesporukan luo ja yritin selvittää asiaani; saada tuoli. Ei onnistunut. "Ei käy, koska sitten pitäisi antaa kaikille muillekin tuoli". Täh? What the Fuck?! Öö.. Mitä mä en tässä nyt ymmärrä?
Olin aivan perkeleen vihainen ja suuntasin suoraan inva-alueelle. Olin aivan varma, että hyvä jos Irinan keikan näen. Ei oikeasti ollut mitkään korkeat odotukset. Vitutti, suoraan sanottua, ihan poskettomasti.
Moikkasin Pascalin ennen Laura Närhen aloitusta ja sen jälkeen olinkin vain tekstiviestilöimässä Wildiksen, ohjeiden antajan ja yhden muun kaverin kanssa. Mikäs siinä sitten. Jossain vaiheessa paikalleni pölähti Radio Aallon tuottaja Annika, joka lupasi järjestää tuolin. Kaverini löysi minut myös ja siinähän se sitten menikin, jutellessa ja kuunnellessa ihan kelpoja kappaleita. Laura Närhi oli todella ihana. Sympaattinen ja hyvä laulaja. Mikäs sitä muuta. Haloo Helsinki ei yllättänyt, mutta ei toisaalta pettänytkään. Pinkki takki Ellillä oli vähän ehkä korni. Ainakin mun silmään.

Pascalkin saapui inva-alueen eksoottiseen huomaan ennen Tuure Kilpeläistä.
Tuure ja Kaihon Karavaani olikin sitten semmoinen hyvänmielen porukka. Vaikka satoi saavista kaatamalla ja märkä oli lievästi ilmaistu, niin ei se haitannut. Mietin itsekseni miten Lyyra ei arvostaisi sitä hetkeä ollenkaan
Tuure Karavaaneineen sai kuitenkin harmit haihtumaan ja sadekin oli ihan jees. Mikäs siinä, mulla oli sadetakki ja tuoli ja kaikki hyvin. Vieressä Pascal ja Kaveri. Soittivat vielä Eloon!kin ja siitä se hyvä mieli tulikin

Myös Yona nähtiin Tuuren kanssa

Irina ja Wildis
Tykkään Irinasta todella paljon, joten tämä oli ehkä mun konserttiartisivalikoimasta se odotetuin. Irinan ongelma ehkä on se, ettei laulu toimi kovin hyvin jos hän riehuu paljon. Mua se ei haitannut, koska se rosoisuus toimi silti
Ja siellä tuli ne mitä odotinkin.
Bailasin seisten ja ehkä vähän satutin itseäni. Mitä sitten?! Harmitti etten saanut viestiä menemään Suville läpi, joten bailasin vähän senkin edestä sitten.

Anssi Kelan aikana en oikein reagoinut mihinkään. Jotain juttuja juteltiin ja biisit soi, mutta se oli vähän niinkuin ihan sama.
Pascalin versio oli alkuperäistä parempi
Mitä tässä on järkee, tietääkö kukaan?
Miksi päätäni särkee aina kun dokaan?!

Anssi Kelalta (tai Antti Kela, kuten joku fb:ssä tiesi sanoa ) katosi myös mystisesti äänet kesken keikan. Ensin vähän pätki ja sitten vain *tsup*. Äänten perusteella kyseessä oli kastuneet kytkennät, mutta mistä sitä täyttä varmuutta voi mennä sanomaan. SIinä se sitten koilotti, ilman että yleisöllä on hajuakaan mitä tapahtuu

Muikut oli hyviä.

Ennen Anna Puun vuoroa kuvattiin lavalta Ellen Jokikunnaksen ja Ari Hurstin tekemät juonnot sunnuntaina telkkarista tulevaa lähetystä varten. Kristiina Komulainen huuteli sieltä juttuja ja lähempänä ollut yleisö reagoi ohjaajan antamiin merkkeihin.
Me vissiin juteltiin tässä kohtaa? Vai häh? Joku taisi kadota kaljalle

Anna Puu oli aika herttainen. Hitit soitettiin ja yleisöä laulatettiin. Osa osasi biisit ja loput ei
Otin kai tästä jonkun kuvankin?
Ei siinä, ihan ok se oli, vaikken Puusta mitenkään erityisemmin perusta. Mutta eipä se aiheuttanut mitään inhon väristyksiäkään. Mikäs siinä siis.

Suvin ja AntiKeijon saapuessa olin luopunut toivosta nähdä heitä, mutta onneksi löysivät perille
Vaikka vierailu olikin lyhyemmän puoleinen sateen vuoksi, mutta kiva se oli silti.
Sunrise Avenue oli sitten kuitenkin aikamoinen yllättäjä. Bändin ainoa suomen keikka, vettä sataa kaatamalla ja kundit soittaa kuin kirkkaassa auringonpaisteessa
Tykkäsin!
Bohemian Rhapsody ja kylmät väreet, melkein itku tuli. Mutta mä tiesin olevani herkillä jo lähtiessä.
Jotenkin sitä bändin touhua oli sitten kuitenkin tosi kiva kattella. Yhteiset jutut, yleisön arvostus ja ammattitaitoisen kuuloinen musisointi oli priimaa kamaa, mikä kelpasi kyllä
Jossain kohtaa Suvi, AntiKeijo ja Pascal poistuivat. Jäljelle jäi Wildis, joka sitkeästi värjötteli melkein koko Sunkkarit ja Kaveri.

Wildiksen poistuminen sai aikaan reaktion, etten tajunnut yhtään etten ollut miettinyt kotiinpaluun konkrettista puolta Ihmismassat ja muut kun on mun suosikkeja.

Päätin jäädä katsomaan J.Karjalaisen, vaikka se ei todellakaan kuulu mun kuunneltaviin artisteihin. Silti vähän innostuin siitä Meripihkahuone ja muut uudet hitit oli ihan pöljiä, mutta sitten kuitenkin Avaruuden ikkuna, joka on oikeasti ihana biisi
Kaveri poistui kolmannen biisin jälkeen, kun bussi periferiaan lähti.
Avaruuden Ikkunan aikana inva-alueen vieressä tuli joku mystinen tappelu ja mua luultiin järkkäriksi. Minä ja mun hälytys-sadetakki. Yritin selittää etten todellakaan ole järkkäri, vaan ihan tavallinen kuuntelija siinä missä sekin. Että ne muut järkkärit löytyy sieltä eturiviaidan luota Se muija vaan huusi "soita apua noille kavereilles, sähän täällä töissä oot". No, en ollut en. Lisäksi hipsterin näköinen tyyppi tuli urputtamaan mulle kun järkkäri kielsi menemästä inva-wc:hen. Miksi sinne ei saa mennä, jos ei siinä ole jonoa, häh?! Että semmoista pientä skismaa vielä.
Karjalainen soitti loppuun, villitsi yleisön, olin aivan läpimärkä, vittuuntunut ja halusin vain kotiin. Silti samalla olisi tehnyt mieli vain vetää pää täyteen ja sekoilla kuin idiootti. Olla vain "en mä välitä"-tasolla, mutta tulin kuitenkin kotiin.

Seuraavana mulla vuorossa Rock the Beach.

[L-S]

Onpa hymiöiden täyteisiä raportteja täällä.

Mun "festarikesä" alkoi (en tiedä vielä jatkuuko se vai päättyikö jo tähän) viime viikonloppuna uusilla kaupunkifestareilla nimeltä Turun yöt. Ohjelma alkoi jo joskus viiden aikoihin, mutta menin paikalle vasta yhdeksän kieppeillä. Ensireaktio oli vähän rasittunut, festarialue oli melko pieni, kämäisen näköinen bajamajoin ja telttakatoksin rajattu karsina jokirannassa eräänkin vanhan purjelaivan vieressä. En ole käynyt aikoihin varsinaisilla festareilla, joten ehkä en ole vain tottunut: tällaistä on Suomen kesässä. Ihmisiä ei ollut paikalla mitenkään hirveästi, melko väljää. Anniskelualuetta oli alueella enemmän kuin lavan edustaa, istumaankin mahtui. Ihmisiä oli paikalla laidasta laitaan, parikymppisiä toki mutta myös 40-50-vuotiaita ja kaikkea siltä väliltä. Suurin osa näytti tulleen vain kittaamaan ylihintaista kaljaa ja pikkuruisia siideri- ja lonkerotölkkejä, joista täälläkin sai pulittaa seitsemän euroa.

Yhdeksältä aloittanut esiintyjä eli Waldo's people ei tuntunut kiinnostavan suurta osaa yleisöstä. Itsekään en innostunut hirveästi, tuntui vähän liian keijolta. Waldon ysärihitit olivat tosin ihan hauskoja ja lisäksi esitettiin outo diskobiitticoveri Anna mulle piiskaa -kappaleesta.

Kun Waldo's people lopetti, seurasi puolen tunnin tauko ja sen jälkeen vuorossa oli Petri Nygård. Olin sen verran lannistunut tunnelman puutteesta, että päätin etten kestä Nygårdia. Onneksi alueelta pääsi ulos ja sisään rannekkeella, joten lähdin kävelemään poispäin. Harkitsin josko jäisi matkan varrella johonkin terassille, mutta sopivaa ei tullut vastaan ja 25 minuutissa olin päässyt jo takaisin kotiin. Istuin puoleksi tunniksi koneen ääreen ja tein töitä.

Lähdin sitten takaisin. Illan aikana tuli käveltyä noin parin kilometrin reitti neljästi, eli yhteensä kahdeksan kilometriä. Päivän liikunnat hoidossa! Kun palasin festarialueelle, Petri Nygård oli lopettelemassa suurinta hittiään eli mää oon kännissä -kappaletta. Lavasteet olivat mauttomimmat, mitä olen aikoihin nähnyt.

Onneksi Nygård lopetti samantien, lavasteet kerättiin pois ja alettiin odottaa seuraavaa. Välissä DJ:t soittelivat ysärihittejä ja räppiä. Lopulta puoliltaöin lavalle kipusi koko kansan Cheek (kuten hänet keikan jälkeen alueelta poistuvien keskustelevien seurueiden toimesta nimettiin). Oma tunnelmanikin nousi samantien kattoon. Vaikea selittää miksi, mutta Cheek vaan osaa. Yleisöäkin oli tässä vaiheessa kertynyt lavan eteen jo melko lailla, vähän tungostakin oli. Vieressäni seisoi parikin jotain lähes viisikymppisen näköistä naista, jotka lauloivat mukana.

Cheekistä oli kiva olla Turussa. Jossukin laulettiin ja Cheek kiitteli nöyrästi, että kiitos kun olette ottaneet tän biisin niin hyvin vastaan. Liekö lukenut keskusteluja aiheesta? Kiitollisuutta julistettiin muutenkin. Meininki oli rento, Jare levitti kätensä ja pyörähti ympäri lavalla, esiintyminen ei tuntunut harjoitellulta tai laskelmoidulta. Jossain vaiheessa Cheek istui lavan kulmalle ja joi vesipullon tyhjäksi ja antoi yleisön odottaa hetken, kertoi että meditoi tässä, että mitä seuraavaksi tehdään. Sen jälkeen laulettiin muistaakseni Syypää sun hymyyn. Tunnelma tuntui olevan katossa, ja kattonahan oli taivas. Jotenkin pidäkkeetöntä, helppoa. Hauskempaa kuin viimeksi käymälläni yökerhokeikalla.

[Pascal Lemoix]

Keskiviikko Rock The Beachissa on mielenkiintoinen.


Ke 26.6.
Green Day, Queens Of The Stone Age, Stone Sour, Billy Talent, The Gaslight Anthem, All Time Low, Parkway Drive, Jätkäjätkät, Palma Violets, Hacktivist, Pää Kii, Satan Takes A Holiday.

En nimittäin ole kuullut yhtäkään näistä bändeistä koskaan livenä.

Joskus sitä luulee kokeneensa kaiken, mutta ei kuitenkaan. Festari on rakennettu noiden kolmen ison varaan, jotka esiintyvät kaksi tuntia tai yli. Loput ovat enemmän tai vähemmän täytteenä.

Saa suositella bändiä noista keskiviikon ryhmistä.

[Suvi]

Jätkäjätkät Mä en tiedä, tykkäisikö Pascal niistä, mutta niillä on ainakin hyvä meininki. Tyyli on räp/reggae/folk (+balkanilaistyylinen musa). Tunnetuimmat bändin jäsenet ovat Asa (hiphop, ex-Avain) ja Puppa J (reggae/folk-reggae).
http://youtu.be/DY17IwCVgXo

[Wildchild]

Itse menisin noista katsomaan Billy Talentin. Billy Talent II -levy kolahti aikoinaan todella kovaa, ja kuuluu edelleen lempilevyihini.

Stone Sourilta olen kuullut muutamat biisit ja heidätkin voisin tsekata.

Mutta hyvää hiekkarokkailun alkua! Itse liityn hiekkakansaan vasta lauantaina koska Rammstein.

[theia]

Mun keikkavalikoimaan kuuluu lähinnä Stone Sour (ja niiiiin toivon että vetäisivät paljon ekan levyn biisejä) ja Queens of the Stone Age. Muut sitten jos on aikaa/huvitusta/anniskelualueelta jaksaa raahaantua keikkaa katsomaan

Saa nähdä miten onnistuvat järkkäämään festarin - eka kerta on yleensä katastrofeja täynnä. Positiivisin mielin silti vielä liikenteessä!

Oon hoitanut majoitukseni jo siskon luo, jottei tarvii lähtee kotiin (...kauas Keravalle... ).

Huomenna rokataan!!