Iholla, 2. kausi

[Pascal Lemoix]

Aika lupaava startti. Avausjakso esitteli julkkis-selvännäkijän, jolla on 8 lasta Nähnyt vissiin ainakin etukäteen, kuka saa ja kenelle annetaan. Muuten vaikutti aika ärsyttävältä ihmiseltä. Jätti esimerkiksi hienotunteisuuttaan lasten nimet ja kuvat lehtijutusta pois, mutta kuvaa näitä sujuvasti TV-dokumenttiin...

Yksi nainen oli YleX:n Venla, joka juopui alkoholista ja tekstaili yöllä epätoivoissaan.

Yksi oli bisnesnainen, joka lensi paljon. Hänellä on yksi pieni lapsi ja hän haaveili täydemmästä kodista.



Olisi kiva nähdä selvännäkijä BB-talossa. Voisi todellakin sanoa joka asiaan, että "Mä niin tiesin! ja Mä niin arvasin!"

[Laaksonen]

Yksi nainen oli YleX:n Venla, joka juopui alkoholista ja tekstaili yöllä epätoivoissaan.

On muuten todella outoa nähdä Venlaa tuossa ohjelmassa, koskapas vaikka olemme lähimmät työkollegat, niin en mä tunne Venlan yksityiselämää juurikaan. Toki olen tiennyt, että aika paljon viettää aikaa baareissa ja ihmissuhteet eivät aivan erityisen hyvin ole sujuneet, mutta silti pääosin (95%) ajasta saan "nauttia" siitä iloisesta radio-Venlasta. Joten jännittää joka jakso tosi paljon.

Jännä nähdä kuinka paljon sivullekirjoittanutta tullaan ohjelmassa näkemään. Jonkin verran se kamera on minunkin naamalla käynyt. Toivon mukaan ainakin fun.-yhtyeen keikan jälkeiseltä karaokereissulta on kuvaa. :p

[Wildchild]

Jännä nähdä kuinka paljon sivullekirjoittanutta tullaan ohjelmassa näkemään. Jonkin verran se kamera on minunkin naamalla käynyt. Toivon mukaan ainakin fun.-yhtyeen keikan jälkeiseltä karaokereissulta on kuvaa. :p

Sun nimihän on jo mainittu!

Mutta asiaan. Olen koukussa, jälleen kerran. Parin jakson jälkeen en osaa vielä sanoa muuta kuin että Venla on ihana ja Marketta ihan saakelin ärsyttävä.
Venlan ihanuus tulee siitä maanläheisyyden tunteesta. Että voi olla naamat illalla/yöllä ja seuraavana aamuna valittaa uuniperunasta. Marketta taas ärsyttää koska yrittää tietää kaikesta kaiken ja olla niin saakelin ehdoton asioissa. "MÄ olen saavuttanu ja tulen saavuttamaan kaiken mitä haluan. Ei välimuotoja." Okei, nuoruuden (18v.) ja teiniyden piikkiin voi laittaa osan möläytyksistä, mutta luulisi tuon ikäisen jo tietävän ettei elämä aina mene niinkuin on suunnitellut.

Muista naisista en osaa sano vielä mitään kun ei oikein ole tarttunut mikään niiden juttu meikäläiseen.

Tuskin maltan odottaa tulevia jaksoja.

[Pascal Lemoix]

Toisessa jaksossa esiteltiin jännästi rinnakkain pari aivopesua lähentelevää aatetta eli kokoomusnuorelaisuus ja lestadiolaisuus. Toisesta aatteesta oli erottu, toisessa elettiin vielä hurahdusvaihetta.

Ja jännä aatteettomuus sitten Venlan hahmossa, joka herää aamulla katumaan yöseuraansa eli Mäkin pussia.

[Nugat]

Mä tykkään Venlasta jotenkin kamalasti. Ehkä hän on lähimpänä noista sellaisia ihmisiä, joiden kanssa mä saattaisin viihtyä ja osaan samaistua.

Mut siis Suviseurat. Mutta kylläpä siellä on aina porukkaa. Se aina hämmentää, kun itse ajattelen niin eritavalla kuin he, mutta kai siellä on sitten hyvä fiilis.

[marenkienkeli]

Mä jäin kerrasta koukkuun tähän sarjaan. Ekaa kautta en katsonut jaksoakaan, mutta eilen katsoin 2. kauden kolme ensimmäistä jaksoa putkeen.

Mä tykkään Venlasta jotenkin kamalasti. Ehkä hän on lähimpänä noista sellaisia ihmisiä, joiden kanssa mä saattaisin viihtyä ja osaan samaistua.

Vaikka tyyppi on kolme ekaa jaksoa märehtinyt suhdetta varatun miehen kanssa, kyseinen neito ei ole kertaakaan ärsyttänyt mua. Tää lestadiolaistyttö on toinen, johon samaistun. Vaikka taustat ovatkin hyvin erilaiset, tunnistan hänestä sellaisen tietyn miellyttämisen tarpeen. Mä oon ollut se kiltti ja totteleva esikoinen, joka saa hyviä arvosanoja koulussa, on ensimmäistä kertaa kännissä kuukausi sen jälkeen, kun täytti 18 ja on muutenkin helppo tytär - ei mulla ollut edes kunnon murrosikää. Eikä meillä ollut edes kovinkaan tiukat rajat. Tämä kaikki siitäkin huolimatta, että kukaan ei ole ikinä vaatinut multa niin paljon kuin minä itse. Vanhemmat ovat aina tukeneet minua ja kannustaneet tekemään omat valintani elämässä. Voin kuvitella, että sellainen ihminen, jollainen mä nuorempana olin, olisi ollut ihan sykkyrässä tuollaisessa yhteisössä, jossa on hyvin vahvat normit ja niistä poikkeaminen on jotain äärimmäisen kauheaa. Ja sitten sitä vasta olisikin ollut sykkyrässä, kun lopulta olisin uskaltanut poistua tuollaisesta yhteisöstä.

Mutta aika monta -hetkeä noihin kolmeen jaksoon mahtui sen kummemmin tapahtumia erittelemättä.

Mut siis Suviseurat. Mutta kylläpä siellä on aina porukkaa. Se aina hämmentää, kun itse ajattelen niin eritavalla kuin he, mutta kai siellä on sitten hyvä fiilis.

Kai se on (ainakin monille) vähän sellainen juttu, johon on pakko osallistua tai muuten sukulaiset, ystävät ja tuttavat paheksuvat ja kuvittelevat, että usko ei olekaan enää riittävän vahva tms. Kai monien mielestä on myös kivaa tavata sukulaisiaan ja ystäviään. Ja onhan se melkoinen deittitapahtuma, kun noista monelle lienee kuitenkin tärkeää löytää puoliso oman uskontokunnan sisältä. (Ottaen huomioon kyseisen uskontokunnan suhtautumisen ehkäisyyn onkin mielenkiintoinen kuriositeetti, että jotenkin kummasti Suvijuhlien järjestäjäkaupungista tai -kunnasta ovat kortsut usein loppuneet. )

[Kibaya]

Mä olen katsonut tätä vähän vaihdellen. Ekan jakson katsoin ihan mielenkiinnosta, mutta toisesta jaksoin katsoa puolet.
Nyt katsoin useamman jakson putkeen ja suurin osa ajasta oli jotenkin epätodellinen olo.
Venla ja Claudia tuntuu omassa silmässä vielä todellisilta henkilöiltä ja noi muut on jotain tosi absurdia.
Ehkä siksi, ettei mulla ole niiden kanssa yhtään mitään tarttumapintaa.

Tajusin sen kun Marketta itkee vessassa että on melkein 19 vuoden ajan pessyt hampaat samassa vessassa. Ja ettei sitten omaan kotiin muuttamisen jälkeen voi syödä iltapalaa enää äidin ja iskän seurassa. Tuli semmoinen "my -moment". Tuohan on kai se average ja normaali perhe-elämän ilmeneminen. Tai että se on se ydinperhe-ideaalitila.
Marketta on kyllä muutenkin juuri niin raivostuttava kuin vain voi. 18-vuotias, joka on omasta mielestään jo aikuinen. Hokee ihan hirveästi sitä ettei ole lapsi

Johannan kanssa mulla ei ole myöskään mitään samaa elämässä. Ei lasta, ei kirkuvaa biologista kelloa, ei vauva- tai mieskuumetta. Jotenkin myös se "pakkoromanttinen" ajattelu puuttuu multa myös. Säästetään Venetsiaa ja Roomaa Mr. Rightille? Öö.. miksi? Mikä siitä mr. Rightin kanssa tekee sen erilaisemman? Jos sinne haluaa mennä, niin miksi ei mene?
Nämä on niitä mitä en ole ikinä ymmärtänyt. Miehissä tai naisissa. Pidätellään jotain mitä halutaan, kun kuvitellaan sen olevan romanttisempaa ja enemmän oikein parisuhteen toisen puoliskon kanssa. Romantiikassa ei mitään ole mitään pahaa, mutta jotenkin itsensä pidättelemisessä parisuhteen toivossa on. Huoh! IHMISET!

Sannin käytöksessä huomaan samaa. Miehen mielistely on kamalaa katsottavaa. Varsinkin sen hyväksynnän hakeminen vielä kamalampaa. Oikeasti Nainen, sä olet menossa sen kanssa naimisin!

Joo, mitä enemmän tätä katsoo, sitä enemmän mun tekee mieli vaan hakata päätä seinään. Claudiassa on sentään jotain huumoriarvoa ja Venla on näissä jaksoissa ollut juuri niin ahdistunut, että olen samaistunut täysin. Syytkin ovat ehkä hieman samat, osittain, en tiedä, mutta silti samaistuin siihen ahdistuksen voimaan.

Claudiasta tulee kyllä mieleen viime kauden Heli. Ehkä noiden työkuvioiden vuoksi. Claudia ei käyttäydy samalla tavalla, mutta joku samankaltaisuus heissä on.

Huomasin myös miten virkistävää on katsoa ilman mainoksia. Mainokset herpaannuttavat keskittymisen jo valmiiksi pätkämäisestä ohjelmasta.

[Pascal Lemoix]

Mielestäni Sannin kohdalla mielenkiintoista on se, että hän on eronnut lestadiolaisuudesta, mutta oikeastaan silti ei ole. Hän ei suvaitse kuitenkaan uskontoon liittyvää pilkkaa, käy edelleen Suviseuroissa ja oikeastaan elää edelleen sitä samaa. Toki, jos on aatteeseen kasvatettu 20 vuotta, niin mihin se muuttuu yhtäkkiä. Että tehokasta on lestadiolaisuus.

Sekin on jännä, että Sanni tekee vertailua lestadiolaisuuden ja "normaalien ihmisten" välillä. Nimenomaan, että kutsuu normaaleiksi niitä ei-uskovia.

[Nugat]

Sannin käytöksessä huomaan samaa. Miehen mielistely on kamalaa katsottavaa. Varsinkin sen hyväksynnän hakeminen vielä kamalampaa. Oikeasti Nainen, sä olet menossa sen kanssa naimisin!

Joo. Tässä on mun mielestä esimerkki siitä, kuinka puolisoksi valitaan oman isän kaltainen mies. (Jos siis asian kanssa on jotain selvitettävää.) Sannin isä oli myös siitä koulupaikan saamisesta vaan notta: "Jaa. Y-hym." Hyväksyntää joutuu hakemaan molemmilta.

Ei saa mennä naimisiin tuommoisissa suhteissa kun sit on vaan paha mieli.

Mä samaistun nyt Venlaan aina vaan enemmän. Vaikka en ole yhtä ahdistunut.

Mä tykkään kyllä katsoa tätä, kun onhan tää vähän sellaista "vakoilemista".

[Maija]

Edellistä kautta en jaksanut seurata juuri yhtään, sillä en kestänyt sitä jatkuvaa mariareinodraamaa. Nyt olen katsellut säännöllisen epäsäännöllisesti ja olen hämmentynyt siitä, miten erilaisessa maailmassa suurin osa ohjelman naisista elää verrattuna omaani. Ainoa samaistumisen kohde on Venla (joka näköjään jossakin tämän viikon jaksossa kävi meikäläisen kotikulmilla ), muut tuntuvat vain ihme haaveilijoilta.

Venla tosiaan on ihana. Olen aina tykännyt Venlan radiopersoonasta, mutta kiva nähdä, että hän on vapaa-ajallaankin ihan tavallinen ihminen. Venlan ihmissuhdesotkuja telkkarista seuratessa tulee sellainen olo, että tekisi mieli lohduttaa. Hän onkin ainoa Iholla-sarjan naisista, joille aidosti toivoo kaikkea hyvää. Muiden kohtalot eivät kauheasti jaksa liikuttaa.

"Kilteistä tytöistä ei tule pörssiyhtiöiden johtajia" -Marketta.
Todella raivostuttava. Osa jutuista menee varmasti (kokoomus)nuoruuden piikkiin, mutta mietityttää, miksi ihmeessä kukaan haluaa olla politiikassa mukana, jos tykkää muista ihmisistä niin vähän kuin hän väittää tykkäävänsä. Tuntuu vähän siltä, että iso osa Marketan mielipiteistä tulee suoraan lähipiiristä eikä hänen ole tarvinnut niitä juurikaan kyseenalaistaa. Tyttö ei vaikuta siltä, että kavereista löytyisi kovinkaan montaa toisinajattelijaa, niin mustavalkoiselta Marketan maailma näyttää.

Mä en tajua Johannaa. Kummallisia romanttisia kuvitelmia täynnä ja kaikki on niin ihanaa ja mahtavaa. EI OLE.

Mulla pisti silmään Sannissa sama kuin Pascalilla: uskonnosta irrottautuminen on edelleen sarjan aikana käynnissä. Kyseessä kun ei ole pelkkä uskonto, josta Sanni on lähtenyt, vaan koko aikaisempi elämäntapa, tuttavapiiri, vanhat säännöt ja tavat jäsentää maailmaa. Koko elämä pitää käytännössä aloittaa uudestaan, löytää omat uudet roolit, joiden puitteissa toimia, kuten myös tavat olla. Kiltin ja kuuliaisen tytön raameista ulostulo voi vaatia tosi paljon töitä.

Claudia on tähän saakka huokaillut, kulkenut lasten perässä talossa, huokaillut ja haaveillut miehisestä miehestä, joka hipsuttaa. Ja sanoinko jo, että huokaillut?

[Wildchild]

Mielestäni Sannin kohdalla mielenkiintoista on se, että hän on eronnut lestadiolaisuudesta, mutta oikeastaan silti ei ole. Hän ei suvaitse kuitenkaan uskontoon liittyvää pilkkaa, käy edelleen Suviseuroissa ja oikeastaan elää edelleen sitä samaa. Toki, jos on aatteeseen kasvatettu 20 vuotta, niin mihin se muuttuu yhtäkkiä. Että tehokasta on lestadiolaisuus.

Sekin on jännä, että Sanni tekee vertailua lestadiolaisuuden ja "normaalien ihmisten" välillä. Nimenomaan, että kutsuu normaaleiksi niitä ei-uskovia.

Tätä olin tulossa sanomaan itsekin. Että ei olla lestoja, mutta ollaan sitten kumminkin. Onhan se varmasti vaikeaa yhtäkkiä erota elämäntavasta, jota on elänyt koko elämänsä. Mutta että jos kerran halutaan jostain eroon, se pitää lopettaa kerrasta. Etenkin kun on näinkin radikaalista asiasta kyse kuin lestadiolaisuus.

Venlasta mulle on nyt tullut kaksi eri mielipidettä. Toisaalta haluaisin halata ja lohduttaa "ei maailma tähän kaadu"-tyyliin, mutta toisaalta sitten sättiä miten kukaan nainen voi alentua siihen toisen naisen rooliin ja vain odottaa, odottaa ja odottaa jos ehkä jotain tapahtuisi. Nainen, ryhdistäydy!
Ja Laaksonen, sun hiukset. Mä niin diggaan niistä!

Marketta on edelleenkin raivostuttava, ja mä niin toivon että tän kauden aikana nähtäisiin jonkin sortin aikuiseksi kasvaminen Marketan kohdalla.

Johannasta ja Claudiasta ei ole oikein vieläkään mitään mielipidettä. Paitsi että! Miksi Claudia koko ajan teettää asioita naapureilla, ystävillä, tutuilla ja puolitutuilla? Tyyliin lampun vaihtoon tarvitaan naapurin Jari.

[puolikarkea]

Se Sannin kihlattu on kuin nuorempi versio ekan kauden Saaran miehestä.

[Pascal Lemoix]

Venlasta mulle on nyt tullut kaksi eri mielipidettä. Toisaalta haluaisin halata ja lohduttaa "ei maailma tähän kaadu"-tyyliin, mutta toisaalta sitten sättiä miten kukaan nainen voi alentua siihen toisen naisen rooliin ja vain odottaa, odottaa ja odottaa jos ehkä jotain tapahtuisi. Nainen, ryhdistäydy!

Tämä muakin on häirinnyt Venlassa. Parisuhteissa on sekin puoli, että joku realistisuus on pakko olla mukana, jos meinaa, että hyvin käy. Yhdessä jaksossa Venla piti uskomattomimpana piirteenä miehessä sitä, että hän tykkää Venlasta. Siinä vaiheessa tuli mieleen, että Venla ei taida pitää itsestään riittävästi.

Ei mitenkään sillä tavalla, etteikö Venlan ajattelu olisi jossain määrin tuttua (ehkä monellekin), mutta tuollainen tunnepuoli edellä meneminen yleensä johtaa ongelmiin.

Ohjelma ei esittelyjaksojen jälkeen ole juurikaan jaksanut kiinnostaa. Tänään katsoin puoli jaksoa ja poistin sen. Aamulehden kolumnissa miestoimittaja ihmetteli, onko naisen elämä todella pelkkää itkua ja ahdistusta, kun nainen on yksin.

[Laaksonen]

Ja Laaksonen, sun hiukset. Mä niin diggaan niistä!

Kiitos! Saamani palautteen perusteella taidat olla ainoa ihminen maailmassa, joka on tuota mieltä.

Ruisrock-jakso oli toistaiseksi paras. Ei sillä, että minä näyin siellä vaan muutenkin oli jotenkin semmosta tekemisen meininkiä. Ei pelkästään Venlalla vaan myös Clauadia oli reissun päällä.

Yks mikä vaan ärsyttää on se, että tuohon leikataan noita näytteitä melko löyhällä kädellä. Vaikka oltiin Ruisrockissa, niin silti siihen leikataan pätkiä Ilosaarirockista. Pientä katsojan silmäänviilaamista!

[Nugat]

Venlasta mulle on nyt tullut kaksi eri mielipidettä. Toisaalta haluaisin halata ja lohduttaa "ei maailma tähän kaadu"-tyyliin, mutta toisaalta sitten sättiä miten kukaan nainen voi alentua siihen toisen naisen rooliin ja vain odottaa, odottaa ja odottaa jos ehkä jotain tapahtuisi. Nainen, ryhdistäydy!

Mä osaan samaistua Venlaan tässä kohtaan hyvin. Ja voin kertoa, ettei se oli niin yksinkertaista. Kun pää sekoaa niin sitten se sekoaa. Eikä siitä pysty irtaantumaan vaikka ymmärtää ja läpsii omia kasvojaan, että tää on aivan hullua ja typerää. Ja säälittävää. Mutta kun on yksinäinen ja rakastunut se on aivan sama onko tyyppi varattu vai kuollut vai mielikuvitusta, se tekee kipeää. Onko teillä ikinä ollut niin ikävä kuollutta henkilöä, että henki meinaa loppua? Rakkautta sekin on. Ja siitä voi kestää vuosia tokeentua jos koskaan. Ja vielä kipeämpää tekee, jos varatullakin on vahvat tunteet, mutta sitä voi silti olla myös seurustelukumppaniinsa. Tai sitten sitä ei vaan uskalla lähteä tutusta ja turvallisesta kun kaikki muuten rullaa, vaikka omaansa ei rakastaisikaan. Se saattaa joskus vaatia ihan kunnon ongelmia parisuhteessa ennen kuin oikeasti eroaa, vaikka tarjolla olisi parempaakin.

No tätä voi pyöritellä kuin vain.

[tgr]

Oon kattonu ja tykänny. Tosin viime jaksot on ollu vähän diipadaapaa.

Claudiasta tykkäään. Jotenki sillä on rakastava ote lapsiin ja elämäänkin. Vaikka se pikasuhde
siinä alussa oli vähän epäilyttävä mut se sit onneksi loppuki. Eikä se mun mielestä ole vaikuttanu
mitenkään vaarallisen epävakaalta, niinko jossaki kirjotettiin.

Marketta on teini. Ärsyttävä narisija. Mutta jotain toivonpilkahduksia siellä on, esim. tämä uskon
Jumalaan asia.

Sanni on hirrrrveen ahistunu kaikesta. Tempoilee ympäriinsä ja tuskailee kaikkea. Eläiskö uutta
teinivaihetta uskonnosta eroamisen jälkeen?

Venla on ihana. Rehellisesti ihminen ja oma itsensä, siltä ainakin tuntuu.

Johanna on vähän hajuton ja mauton.

[Kibaya]

Mä katson jaksoja aina muutaman putkeen. Yritin katsoa päivittäin, mutta siitä ei tullut mitään. Alkoi vaan ahdistamaan se haikailu ja huokailu.

Sinänsä tätä katsoessa pääsee aina välillä pohtimaan asioita. Mitkä on näissäkin oloissa niitä asioita joita ei näytetä. Miksi Johannalta tuntuu tulevan vaan sitä yhtä ja samaa sössöä? Miksi Johanna tuntuu niin kovin teennäiseltä?
Miksi sitten taas sitä ei tule Venlasta?

[Wildchild]

Mä tuijotan nykyisin joka aamu edellisillan jakson koska olen vanhus enkä jaksa valvoa siihen iltakymmeneen.

Edelleenkään en voi sietää Markettaa. Komppaan tgr:ää siinä että se on narisija. Ja edelleen todella teini. En luultavasti kestäisi sitä ihmistä tuntiakaan jos joutuisin hänen kanssaan samaan huoneeseen. :puistatus:
Johanna on vähän sellainen että joo, kattoohan sen elämää mutta ei siitä saa oikeen mitään irti.

Mutta Venla. Se on niiiiin ihanan tavallinen. Välillä tuntuu kuin katsoisin itseäni jos elämäni olisi miehetön ja lapseton. Etenkin nyt kun se Venlan valmiiksi varattu mies on pois kuvioista.
(Ja mä tykkään edelleen vähäsen Laaksosen hiuksista. Mikähän hiusmania mulla on? )

[marenkienkeli]

(Ja mä tykkään edelleen vähäsen Laaksosen hiuksista. Mikähän hiusmania mulla on? )

(Mäkin tykkään. Ne on muuten melkolailla samanlaiset kuin mun hiukset. Tosin mulla on lyhyet osat pikkuisen pidemmät ja pitkät osat lyhyemmät. )

Mä katson yleensä noin 3-4 jaksoa putkeen. Ei mulla ole aikaa säännöllisesti mitään seurata, joten katselen jaksoja sitten putkeen, kun luppoaikaa on.

Tykkään edelleen Iholla-sarjasta.

[damn]

Olen seurannut tätä kautta, sillä suurimman osan vapaa-ajastani lojun kotona väsyneenä ja tätä on ollut helppo tuijottaa aivottomana. En oikeastaan edes tykkää tästä sarjasta, koska tämä on tylsä, mutta koukutun helposti.

Marketta on ihan kauhea, en siedä tuollaisia teinivinisijöitä. Jos joutuisin olemaan samassa seurassa tuollaisen kanssa, niin menettäisin hermoni samantien.

Venla on vaikuttaa mukavalta ja aidolta. On helppo samaistua.

Johanna. Ei oikeastaan mitään sanottavaa. En ole saanut siitä mitään irti?

Claudia on vähän hörhö, en tiedä mitä ajattelisin. Melko tylsä ihminen ja hirveää huokailua, mutta vaikuttaa melko aidolta ja välittävältä ihmiseltä.

Sanni on ahdistava. Kaikki stressaa ja ahdistaa. Valivali. Vaikka itsekin olen kova stressaamaan, niin en silti samaistu yhtään.

Nyt kun kirjoitin tämän täysin turhan viestin ja tajusin entistä selvemmin etten ole saanut sarjasta irti mitään ja noiden ihmisten elämän seuraaminen ei kiinnosta, niin taidankin lopettaa katsomisen tähän.

[Maija]

Tykkäsin sarjasta tosi paljon ja ihmetyksekseni mua vähän harmittaa, että tämä kausi päättyi. Mielestäni tämän kauden naiset olivat loppuen lopuksi paljon kiinnostavampia ja tavallisempia kuin edellisen kauden tähdet eikä minulla ollut katsoessa sarjaa jatkuvaa epäilystä, kuka naisista hyötyy tästä ja miten. Viime kausihan tuntui olevan suurimmaksi osaksi Helin levyn markkinointia.

Eniten tykkäsin Venlasta ja Sannista. Johannasta näytettiin sarjassa aika yksipuolinen kuva, mikä jäi harmittamaan. Markettaa en varmaan sietäisi omissa ympyröissäni katsella, mutta tv-sarjassa aivan loistava, juuri sellainen voi-että-kun-tuota-on-kiva-inhota-tyyppi.

Nyt iltakymppiin jää tyhjä kolo. Kai sitä pitää mennä aikaisemmin nukkumaan sitten. Höh.

[Laaksonen]

Nytkä se loppu?!? Laaksonen oli paras ku se laulo aina sillon tällön...


Okei, pikkupienissä kirjoitin tämän...

[Kibaya]

Joidenkin tahojen mielestä parasta oli Laaksosen hiukset.

[marenkienkeli]

Mä tykkäsin Iholla-sarjan toisesta kaudesta kovasti. (Ekaa en katsonut, kun en halunnut muuttaa mielikuvaani siitä Helistä, joka oli mulle on biisejä kuunnellessa hänestä tullut. Pelkäsin, että musiikki menee jotenkin pilalle, jos tiedän hänestä liikaa. ) Nyt on jotenkin tyhjä olo. Nytkö se jo loppui.

Opin sarjan aikana tykkäämään ainakin jollain tasolla kaikista sarjan naisista. Jopa Marketta tuntui ihan tavalliselta ihmiseltä (ehkä pikkuisen ärsyttävältä sellaiselta), mutta jotenkin se tietynlainen epäsosiaalisuus oli välillä aika samaistuttavaa. Ja olin kyllä vilpittömästi iloinen, kun Marketta päätti laittaa Kokoomusnuorten vaaleissa kapuloita rattaisiin. Mitkä vaalit ne muka ovat, joissa paikat pelataan jo valmiiksi joillekin. Johannasta jäi tosiaan aika yksipuolinen kuva. Claudiasta opin tykkäämään kovastikin. Sanni oli aika ihana. Ja Venlase nyt vaan on ääri-ihana.

[lumikukka]

Kolmas kausi tulossa, tällä kertaa pääosassa miehet! Jännää

Hakuilmoitus avan sivuilla