Lemmikkiaiheista ilmoittelua

[damn]

Aina voi luottaa siihen, että kun on huono rahatilanne, niin joko itselle tai lemmikille tulee joku sairaus, joka pitää hoitaa ja pitää sitten maksaa itsensä kipeäksi. Kani-neidillä on niskasta karvat lähteneet ja iho hilseilee. Huomasin vasta äsken, kun silittelen sitä. Jos ei pariin päivään tuo ala parantua niin kait sitä pitää eläinlääkäriin viedä, kun se voi olla vaikka hilsepunkki tai sieni-infektio. Voi helvetti oikeesti. Ei pitäisi laittaa raha-asioita rakkaan eläimen edelle, mutta v*tuttaa ihan kunnolla. Aiemmin tänään laskin mikä viikkobudjetti tulee olemaan ja paljon voin käyttää viikossa ruokaan. No, eipähän tarvii syyä moneen viikkoon, kun eläinlääkärilasku lääkkeineen on varmasti satasen kieppeillä. Opiskelijana on ihan hirmuisen kivaa . Kiitos kani.

[kermit]

MIKSI ei kissojen leluhiiriin ole kehitetty mitään, millä sen pirullisen kapistuksen saa kertomaan missä helkkarissa se on?

Miksi on ilta toisensa jälkeen vietettävä tunti kontaten lattioilla, kurkotellen kirjahyllyille ja penkoen kaiken välimaastossa vain todetakseen, että huushollissa on kolme (3) kissan leluhiirtä, jotka pystyy onnistuneesti teeskentelemään täysin näkymätöntä. Olen käynyt läpi nyt kaiken pyykinpesukoneen alusesta kukkapurkkien kautta kenkiin. Saldona nolla (0) kappaletta löytyneitä leluhiiriä.

Kaverini kissa on siis jälleen lomailemassa luonani. Ensimmäinen viikko on takana ja leluista puolet on kadoksissa. Lisäksi se joko hepuloi yöllä tai nukkuu jalkojeni päällä, joten univelkaa alkaa olla ihan kivasti. Toki tällaiset asiat unohtuvat, kun se puskee syliin, tällää persuksensa läppärin tasohiiren päälle, pöläyttää näppikselle ja näytölle kasan irtokarvoja, sulkee silmät ja alkaa kehrätä.

Mutta ne hiiret. En saa niiltä rauhaa ennen kuin ne löytyy. Kadotakseen jälleen seuraavan yön aikana.

[Pascal Lemoix]

Meillä on toiminut viime aikoina parhaiten kengännauhaan sidottu Paulig Tee -paketista irrotettu suikale. Muilla teemerkeillä lienee turha kokeillakaan. Tosin sen pahvinpala irtoaa herkästi, joten olen leikittänyt ihan pelkällä nauhallakin.

Myös kuiteista ja Fazerin Parhaat -karkkipapereista saavat välillä innokkuuden puuskia.

*viesti sisältää tuotesijoittelua

[Kibaya]

Tää pesi vahingossa yhden kissojen lelun. Lelun, joka ei aiemmin kiinnostanut tippaakaan.
Nyt se peseytyi vahingossa koneessa, jossa oli tehosteaineena huuhteluaineluukussa Kataja-tuoksuisia eteerisen öljyn tippoja.
Lelu on ihan ehdoton hitti ja katit leikkivät sillä niin, että välillä tulee kiista kumpi saakaan antaa turpiin tuolle vaaleanpunaiselle lohikäärmeelle
Tilanne menee mahdottomaki kun yksi juoksee toista karkuun lelu suussa.

[kermit]

Meillä on toiminut viime aikoina parhaiten kengännauhaan sidottu Paulig Tee -paketista irrotettu suikale. Muilla teemerkeillä lienee turha kokeillakaan. Tosin sen pahvinpala irtoaa herkästi, joten olen leikittänyt ihan pelkällä nauhallakin.

Mikään vedettävä juttu ei toimi. Hoidokilla on saalistusvaisto (on todistetusti ollut millin päässä saada kiinni talitintin), mutta ilmeisesti saalistamisen harjoittelu on siitä superdorkaa. Leluista parhaat on pienet hiiret ja pienet pallot. Niiden optimaalinen sijainti on portaikko, jossa niitä voi paukuttaa ylös ja alas. Kolmesta kadonneesta hiirestä yksi löytyi perusteellisen imuroinnin yhteydessä. Kaksi harjoittaa edelleen näkymättömäksi tekeytymisen taitoa.

Havaittu on myös, että sen saa villiksi kuhafileellä (sai ihmisten illalliselle siivottujen fileiden rippeet) ja muikuilla. Silakkafileet on ilmeisesti eilisiä, kun ei maistu. Tai sitten muikkumuisto on liian lähellä ja muikku parempi kala.

Myös on todettu, että kissan ollessa kadoksissa, se vetelee sikeitä sohvan takana lämpöpatterin päällä. Ilmeisesti lämpö paikkaa metalliritilän epämukavuutta riittävästi.

Olen sanoinkuvaamattoman iloinen siitä, että huomenna on sunnuntai. Venyttämällä aamua pidemmälle voi paikata jalkojen päällä nukkuvan kissan aiheuttamia heräämisiä yöllä. Myös kissankarvat, alaa valtaava kissanhiekka pölyineen ja sohvaan uppoavat kynnet kiristävät toisinaan hermoja. Toisaalta, viikon päästä tuo on taas omassa kotonaan. Itse vietän ensi viikolla tähän aikaan - yksin - aggressiivista siivouspäivää ja naapurit aivastelee väkevässä pesuainedöfispilvessä ja valittaa joko kovaäänisestä imuroinnista tai ammattimaisesta pesulatoiminnasta.

[Emilia]

Kaikella kunnioituksella pinserin omistajia kohtaan mutta teillä täytyy olla päässä vikaa.

Ystävän 1,5-vuotias pinseri on ollut mulla tän viikon hoidossa ja alan olla hulluuden ja koiranpieksämisen partaalla sen kanssa. Jääräpäisin, vittumaisin ja tottelemattomin otus mitä olen ikinä tavannut. Ei riitä, että elämä on koko ajan yhtä tahtojen taistelua, pitää myös juosta sen kanssa kilsatolkulla (onneksi täällä on paljon koirapuistoja, joissa ton voi päästää vapaasti juoksemaan ja riehumaan) ja jos on illalla yheltätoista käyty ulkona, koira alkaa aamuviideltä ravaamaan ja vinkumaan. Ei tolla ole mukana edes kunnon leluja, yksi oli ja se revittiin tänään kappaleiksi. Millähän se mun ystävä kuvitteli, et osaan pitää ton tyytyväisenä, kun ei ole mitään leluja mukana. Jos tuon jättää yksin se jää vinkumaan ja ulisemaan. Tosi kiva ominaisuus, kun asun kerrostalossa.

Tuntuu, etten ole koskaan ollut näin väsynyt kuin tällä viikolla. Ostin kunnon juoksutennarit, koska jalat alkoi olla niin kipeät kaikesta lenkkeilystä normikengillä. Ehkä niistä on iloa vielä tän viikon jälkeenkin, onhan kuitenkin kesä tulossa.

Oma koira olisi kiva, mutta ei pinseriä. Ikinä.


PS. En oikeasti todellakaan koskaan pieksisi koiraa tai muutakaan eläintä.
PSps. Noi lyhyet karvat! Kuka oikeasti voi haluta lyhytkarvaisen koiran?!? Eihän noita saa mistään enää ikinä irti. Saatana.

Huh. Kiitos ja anteeksi.

[Suvi]

Taas lopetettiin tädiltä koira. Vaikka kyseessä oli 14-vuotias labradorinnoutaja, joka ei pystynyt enää edes kunnolla kävelemään, niin kyseinen lopetusuutinen tuli niin puun takaa, niinkuin nämä jutut yleensä. Sain tiedon joskus iltapäivällä, mutta nyt alan vasta tajuta.

Muutenkin ahdistaa, niin nyt vaan itkettää.

[damn]

Kyllä tappelu päivässä pitää mielen virkeänä... Otettiin kanin kanssa kunnon matsi siitä, leikataanko kynnet vai ei. Kanin reaktiosta päätellen sen versio tapahtuneesta on, että yritin vähintäänkin tappaa sen. Voitin tappelun ja nyt se mököttää nurkassa.

[Lumikki75]

Siippa haluaisi toisen koiran, ja samanlaisen kuin tuo ensimmäinenkin eli cockerspanielin. Se on sitten neljässä vuodessa autuaasti unohtanut, mitä horroria se pentuaika oli. Koira on nyt vasta viimeisen vajaan vuoden ajan käyttäytynyt edes jotenkuten järkevästi, ja sitten tuo yksi hullu haluaa aloittaa taas alusta!

Ei käy, mä kieltäydyn! Nyt ei sitten voi oikein olla netissäkään, koska heti kun näen koiranpentukuvia, tulee mieleen että vaikka tuo oli ihan hullu pienenä, se oli myös järjettömän söpö. Prkl. Kai meillä sitten puolen vuoden päästä on toinen karvapetteri nurkissa pyörimässä vaikka kuinka uhoan...

[skray]

No mutta eikö toinen koira kuitenkin ota mallia vanhemmasta ja jos vanhempi on nyt rauhallisempi, niin luulis sen toisen seuraavan perässä. Ja kouutuksellisissa asioissa myös.

Vaikka en mä oikeesti mistään koirista mitään tiedä. Kattonu vaan ohjelmia.

[Lumikki75]

No mutta eikö toinen koira kuitenkin ota mallia vanhemmasta ja jos vanhempi on nyt rauhallisempi, niin luulis sen toisen seuraavan perässä. Ja kouutuksellisissa asioissa myös.

Koulutuksellisesti se varmaan olisikin helpompi, mutta koiranpentu on aina koiranpentu. Varsinkin cockerspanieli. Siinä kuuluisassa sanonnassa ei kannattaisi viitata Duracell-pupuun ollenkaan, vaan cockerinpentuun.

[damn]

Kani on päättänyt, että olen ihan tylsä ja huono omistaja, ja se rakastui Poikaan. Ihan kiva, että Poika tykkää pitää kania vapaana ja silittää ja rapsuttaa, mutta nyt minä en enää kelpaa kanille ja se on ihan kauhean mustasukkainen ja alkaa ärhennellä joka kerta jos menen lähellekään Poikaa, kun ollaan keittiössä kanin alueella. Täällä on menossa kunnon valtataistelu ja tuntuu, että olen häviöllä .

[Lumikki75]

se on ihan kauhean mustasukkainen ja alkaa ärhennellä joka kerta jos menen lähellekään Poikaa, kun ollaan keittiössä kanin alueella.

Mun on ihan pakko kysyä, että mitä kani tekee, kun se ärhentelee?

[puolikarkea]

Mun on ihan pakko kysyä, että mitä kani tekee, kun se ärhentelee?

Mustasukkasuuksista mie en tiedä, mutta meidän neitikanin ärhentelyt on sitä, että uhitellaan tekemällä hyökkäyksiä kohti hammasta ja kynttä tarjoten (etujalat sujona yritetään raapasta), muristaan hyvin vakuuttavasti (not), heitellään tavaroita vimmoissaan ja paikoilla ollessaan kani on koko ajan lihakset jännittyneenä valmiina liikkumaan välittömästi. Lisänä on korvien luimistelu, jota meidän lupalta ei kyllä juuri huomaa.

Neiti on nyt elämän ehtoopuolella muuttunut lupsakammaksi, enää ei olla helisemässä hormonihirmun takia. Ainoat ärinät taitaa nykyisin aiheuttaa kantokoppaan patistaminen. Herraskani on täysi pehmo, siitä oon tainnut kuulla pienenpienen ärähdyksen kerran ja sekin vaikutti vahingolta.
Ylipäätään kaniurokset on miun kokemuksen mukaan lepposempia ja naaraat sitten niitä kiukkuisia pompottajia.

[damn]

Mun on ihan pakko kysyä, että mitä kani tekee, kun se ärhentelee?

Mustasukkasuuksista mie en tiedä, mutta meidän neitikanin ärhentelyt on sitä, että uhitellaan tekemällä hyökkäyksiä kohti hammasta ja kynttä tarjoten (etujalat sujona yritetään raapasta), muristaan hyvin vakuuttavasti (not), heitellään tavaroita vimmoissaan ja paikoilla ollessaan kani on koko ajan lihakset jännittyneenä valmiina liikkumaan välittömästi. Lisänä on korvien luimistelu, jota meidän lupalta ei kyllä juuri huomaa.

Tuossa tuo ärhentely tulikin hyvin kerrottua. Tuollaisia hyökkäyksiä saan vastaanottaa, kun neidille iskee mustasukkaisuuskohtaus.

[damn]

Olen yrittänyt laittaa kanille valjaat ja viedä sen ulos. Edelliset kanit ovat arastelleet valjaita, mutta päässeet nopeasti siitä yli ja ovat nauttineet ulkoilusta. Me ei olla tuon nykyisen kanssa päästy kertaakaan ulos asti ja äsken oli taas sellainen tappelu, että karvat vaan lensi kanin tapellessa vastaan. Pitäisi ostaa isommat ja vahvemmat valjaat, tuo kani on niin skrode, että pelkään etteivät nuo onnettomat valjaat pidä kania kurissa. Edellinen kani oli luiseva vanhus ja puolet pienempi. Kesän tavoitteena on kuitenkin saada pupunen nauttimaan ulkoilusta.

[Kibaya]

Tänään on ollut ehkä vaikein ja paskin päivä ikinä.
Ikinä.

Vein Neleyan eläinlääkäriin toissa viikon sunnuntaina ja silloin epäiltiin kilpirauhasen liikatoimintaa. Jäätiin odottamaan verikokeiden tuloksia, koska lääkitystä ei voinut aloittaa aiemmin. Viikon odottelin tuloksia, jotka kertoivat kuitenkin päinvastaista. Ei ollut liikatoimintaa ja verinäytekin outo. Ko. eläinlääkäripäivystys ei saanut määriteltyä vastaanotolla esim. suurta verenkuvaa, joten suositteli sitä varten paikkaa missä saa.
Eilen soitin lävitse paikkoja hullunraivolla mihin sen kissan vien.
Otettiin verikokeita ja määrityksiä. Käynnin aikana eläinlääkäri puhui kasvainsairauksista ja kertoi että kissoille on myös olemassa syöpähoitoja.
Ensimmäiset verikokeet valmistuivat ja paljastivat vain lievän anemian. Toisten verikokeiden valmistumista odotellessa mietin päätäni puhki ja tuijotin sitä kissaa.
Saatuani vastaukset olin shokissa.
Ei mitään, mikä selittäisi kissan olotilaa ja terveyttä. Yksi arvo vähän koholla, toinen vähän matalalla ja jälleen outo osa verinäytteessä. Kasvainsairauksia voisi selvittää ja tutkia tai sitten voisi kokeilla sydänlääkettä, mikä ehkä auttaisi, ehkä ei. Siinäpä sitten se. Lopulta tein vaikean päätöksen ja soittelin parit eläinlääkärit lävitse. Sitten otin Neleyan kotiini yöksi ja vein tänään eläinlääkärille lopetettavaksi.


Sain olla läsnä loppuun asti
Sain jopa tunnustella kädellä kun sydämen lyönnit lakkasivat.

Nyt on vaikea olla, ikävä on hirveä, eikä kliseisesti mikään ikinä korvaa Neleyan paikaa erityislaatuisena kissana.
Ilman Neleyaa ei mulla olisi Shinyaa, eikä varmasti Myyyyytäkään
Neleya oli erilainen kulkija. Vihasi ihmisiä, mutta osasi hurmata kissanvihaajien sydämet puolelleen. Oli myös kaikesta huolimatta yksi hellyydenkipeimmistä kissoista mitä tiedän, ei vain kestänyt sylejä tai niitä ihmisiä.

[kmaria]

Onpa ikäviä uutisia. Voimia Kibaya.

[Nugat]

Voimia kiballe. Olen ollut selvästi liian vähän huudeilla kun tämä tuli niin yllätyksenä! Lemmikin lopettaminen on aina ihan hirveä asia. Meillä se on ehkä kohta edessä koiravanhuksen kanssa.

Söpö on ollut nyt kateissa 5 kk ja en usko että se enää palaa. Sitä en ole osannut tai halunnut vielä surra, kun menetys ei ole ollut konkreettisesti koettavissa.

Aina se on niin kamalaa ettei sanat riitä.

[theia]

voimia Kiballe täälläkin

[Kibaya]

En mä hirveästi ole tästä huudellut. Eikä kai Suvikaan.
Ilmarissa jotain pientä tässä parin päivän aikana ja viime viikolla.
Yritettiin jonkin aikaa mm. syöttää laihtunutta kissaa, mutta ei. Se vain laihtui laihtumistaan ja lopulta kaikkea muutakin.
Ties kuinka kauan se oikeasti oli kipeänä.


Söpökin
Koiravanhus

[Lumikki75]

Voimia.

[marenkienkeli]

Kibs.

[skray]

Kibastus.

[Emilia]

Voi Kiba Otan osaa.