Levottomat tai levolliset unet

[puolikarkea]

Näin unta, että jouduin nukkumaan yöni autossa tien levikkeellä. Olin nukkunut jo yhden yön takapenkillä ja toisena yönä unilla ryhtyessäni tajusin, että ovet olisi syytä laittaa lukkoon. Ovia lukitessani auto käynnistyi jostakin syystä ja lähti ajelemaan itsekseen. Paniikissa kurotuin takapenkiltä rattiin kiinni ja yritin ohjata, mutta vaikka kuinka käänsin rattia auton kulkusuunta pysyi samana. Kolaroin.

Sitten minut tultiin hakemaan joltakin asemalta auton kyytiin. Oli keijomiitin aika. Takapenkillä kanssani istui Suvi ja kuskina taisi olla Dnd. Pysähdyttiin käymään kaupassa ja minä ostin jotain pientä naposteltavaa ja vähän juotavaa. Kaupalta ajeltiin jonkin omakotitalon pihaan. Sisällä meitä odotti muitakin keijoja ja illan isäntä, nahkatakkinen nuori mies, jonka nimimerkki oli arsu tai arbu. Istuttiin alas ja kaikki oli ihan hiljaa! Minua meinasi ahdistaa se odottava ja hieman painostava hiljaisuus ja otin kiitollisena vastaan minulle tarjotun vodkapaukun.

Ihmiset kirjoitteli vieraskirjaan viestejä ja Suvi ojensi kirjan minulle. Toiset olivat kirjoittaneet kaikkea älykästä, Suvi esimerkiksi kirjoitti pitkän syvällisen runon. Mie lähestyin asiaa ilmarityyliin ja ensimmäinen rivi oli kuta kuinkin "Oottepa ihan outoa porukkaa :nirppa : :keijo :". Rustailin useamman rivin jotain älyttömyyksiä ja sitten iski katumus, kuten aina vieraskirjaan raapustellessa. Oisin halunnut pyyhkiä kaikki kirjoitukseni pois, mutta eihän siinä pöydällä tietenkään pyyhekumia ollut.

[Lyyra]

Oli keijomiitin aika. -- -- Istuttiin alas ja kaikki oli ihan hiljaa! Minua meinasi ahdistaa se odottava ja hieman painostava hiljaisuus ja otin kiitollisena vastaan minulle tarjotun vodkapaukun.

Kuulostaa ihan realistiselta miittiraportilta.

[marenkienkeli]

Oli keijomiitin aika. -- -- Istuttiin alas ja kaikki oli ihan hiljaa! Minua meinasi ahdistaa se odottava ja hieman painostava hiljaisuus ja otin kiitollisena vastaan minulle tarjotun vodkapaukun.

Kuulostaa ihan realistiselta miittiraportilta.

Musta se ei taas kuulosta kovinkaan realistiselta.

[puolikarkea]

Kuulostaa ihan realistiselta miittiraportilta.

Musta se ei taas kuulosta kovinkaan realistiselta.

No ois miulle ainakin ihan realismia jännäillä tuommosessa tilanteessa.

[Kuolo]

No niin sitä voi luulla, mutta se on jännää miten hetken kuluttua houmaa tuntevansa ne tyypit jo valmiiksi, eikä tarvii jännittää mitään

[Lyyra]

No niin sitä voi luulla, mutta se on jännää miten hetken kuluttua houmaa tuntevansa ne tyypit jo valmiiksi, eikä tarvii jännittää mitään

Ai siinäkö voi käydä noinkin?

[Kuolo]

Kyllä siinä voi!

Kaikkien aikojen ekassa miitissä tanpereella tilanne oli mielenkiintonen, kun kukaan ei ollu vielä ennen tavannu ketään ja silti kaikki tunsi toisensa Kyllähän siinä vähän alkuun jännitettiin mut ei sitä niin kovin kauaa kestäny

[Kibaya]

Näin unta että olimme n kanssa jossain tapahtumassa. Sielä oli erilaisia artisteja esiintymässä. Kai se oli laiva? En ole ihan varma. Antti Tuisku oli esiintymässä. Aiemmin oli esiintynyt Paula Koivuniemi, Merja Larivaara ja Frederik
Meillä oli aika priimat paikat eturivissä, parvella, josta oli täysin esteetön näkymä lavalle. Parvi oli myös vähän semmoinen paikka missä oli muutoin staroja ja VIPpiläisiä ( ).

Hetken päästä vähän matkan päässä vierellämme alkoi käydä kuhina. Siellä oli Paula Koivuniemi. Nappasin lehtiön, kepin ja kynän matkaani. Jouduin repimään itseäni pitkin kaidetta ja meno eteenpäin oli hankalaa. Sain kuitenkin apuja lähellä olevilta ja pääsin paikalle. Istuimme Koivuniemen kanssa penkeille ja rupesimme juttelemaan vaivattomasti. Samalla kirjoittelin juttuja siihen vihkooni ja lopuksi Koivuniemi väkersi nimmarin. Samalla Merja Larivaara tuli toiselle puolelle ja vähän sama juttu. Höpöttelyä ja nimmari. Palasin n luokse ja katsoimme keikan loppuun.

Tästä siirryimme hotellihuoneeseemme, jonka edessä Eppu Salminen röhnötti kännissä. Jouduimme hieman tekemään töitä päästäksemme huoneeseen, mutta onnistuimme. Pascal avasi viereisen huoneen oven ja kertoi että Salminen oli yks paska häirikkö, että piti soittaa respaan jos ei se tajunnut mennä pois.

Lopulta kävi ilmi miten meillä oli kokonainen käytävä lle varattuna!

En ole ihan varma mitä tein huoneessa, kun purin Koivuniemen ja Larivaaran kanssa käytyjä keskusteluja koneelle ennenkuin lähdimme seuraaviin bileiisiin.

[Suvi]

Jos vihdoinkin kertoisi tammikuisen kännimiitin jälkeisen unen tänne. Jotenkin hassua, että osa edellisen päivän (eli siis kännimiittilauantain) jutuista tuli suoraan uniin.

Olin jossain isossa kartanossa/koulussa, joka oli varattu kokonaan jollekin bileille. Ja ne olivat oikeasti kovat bileet, jotka olivat jo jatkuneet koko yön, ja kaikki olivat ihan hirrveän humalassa, mutta silti ainakin minulla oli tosi hauskaa. Istuin jossain sohvaryhmässä / pöydässä joidenkin hippien kanssa ja pelasimme lautapelejä. Tuli aamuyö ja olin lähdössä kaverini kanssa pois bileistä. Olin tosi väsynyt ja edelleen tosi humalassa, mutta kaverini kaveri pyysi meitä vielä jatkoille heidän asuntolaansa. Tässä vaiheessa muistaakseni tapahtui jotain tosi outoa. (Ehkä olisin joutunut kiipeämään parvekkeen kautta sinne asuntoon tai jotain.) Jätin kaverini jatkoille ja lähdin takaisin kartanoon/kouluun päin etsimään yöbussia, jonka olisi pitänyt lähteä sieltä pihalta.

Sitten kävelinkin jonkun foorumilaisen kanssa samaa matkaa (en enää muista kenen) ja huomasin ilokseni olevani Itä-Helsingissä, joka tosin muistutti enemmänkin Korsoa, koska siellä oli kaksi S-markettia melkein vierekkäin. (Muuten se ei muistuttanut oikein mitään. ) Taas oli kesä ja aurinko oli juuri nousemassa, mutta huomasimme, että bileet vain jatkuivat. (Ilmeisesti ne ulottuivat koko kaupunkiin.) Tuntui, että kyseessä olivat isommat bileet kuin silloin, kun Suomi viimeksi voitti lätkän maailmanmestaruuden. Olin kai lähellä kaverini kotia tai siskoni entistä asuntoa, ja mukamas osasin siitä kävellä kotiin, koska siitä ei ollut unessa enää kovinkaan pitkä matka.

Jatkoin matkaa ilmeisesti yksinäni, ja minua huvitti hirveästi kun matkalla tuli vastaan joku alastomien miesten performanssi (joka siis ei ollut mitään kännisekoilua, mutta ei siinä silti ollut mitään järkeä). Siitä ehkä enemmänkin tuli mieleen joku Sigur Rósin(?) video, jossa porukka juoksee alasti.

En muistaakseni päässyt unessa ikinä kotiin, vaan olin loppu-unesta huoltoasemalla kahvilla kaverini(?) ja taas tämän mysteerikeijon ja ehkä jonkun muunkin keijon kanssa, ja mietin, että pitäisikö vielä tilata Irish Coffee. (Uneen sekoittui jotenkin vielä edellisen päivän keikka, ehkä se oli ne hipit tai jotain. )

Vähän harmittaa, etten laittanut tätä unea tänne aikaisemmin. Siinä oli vielä paljon selkeämpiä juttuja edellisestä päivästä, mutta en muista tietenkään niitä. Nuo lautapelit tulivat uneen kuitenkin niin selkeästi edellisestä päivästä, koska niistä puhuttiin aika paljon ja tietty , nuo maailmanlopun bileet eivät ehkä kuitenkaan.

Mutta unesta jäi tosi positiivinen ja kiva fiilis. Jotenkin oli ihanaa, että kaikkialla, minne menin, bileet tuntuivat vain jatkuvan, mutta ei se kuitenkaan ollut sellaista örveltämistä, vaikka humala olikin aika vahvasti esillä.

---

Viime yönä unessani oli Kaija Koo, joka oli laihduttanut ja kiristänyt itsensä ihan hirveän näköiseksi. Lisäksi hän oli blondi, eikä enää näyttänyt yhtään itseltään, mutta silti tunnistin hänet Kaija Kooksi.

[Suvi]

Siis

Olin jossain ravintolassa (ehkä Käpylässä ravintola Nyyrikissä ) viettämässä iltaa, kun paikalle saapui Tauno Palo! ( ) Hän alkoi laulaa meille "Pot-pot-pot-pot-potkut sain... "

Tässä kohtaa voisin mainita, että mielestäni unessa elettiin nykyaikaa, mutta Tauno Palo oli 1950-luvun kuosissaan, ja unessa luulin kuluvan vuoden olevan 1982.

Kun Tauno oli lopettanut laulamisen, hän päätti istuutua pöytäämme ( ), ja kysyi minulta, onko paikka vapaana. Vastasin hermostuksissani jotain tosi typerää, jotain tyyliin: "Onhan niitä paikkoja hampaissakin, heheh : " Tuosta huolimatta juttelimme Taunon kanssa tovin. Jossain vaiheessa hän alkoi kertoa minulle Suomi-Filmi Oy:n konkurssista. Vastasin hänelle siihen: "Niin, sinähän kuolet kohta "

(Tauno Palo siis kuoli oikeasti vuonna 1982. Tarkistin myös juuri Wikipediasta, että Suomi-Filmi Oy ei ole mennyt konkurssiin, viimeinen ko. yhtiön tuottama elokuva tosin tehtiin 1980-luvulla. )

Keskustelumme Taunon kanssa taisi päättyä tähän, mutta heräsin tai "heräsin" (en ole vieläkään varma, heräsinkö oikeasti), mutta olin ihan innoissani tuosta unesta, ja ajattelin että pakko päivittää Facebookiin, että näin unta Tauno Palosta!

Ilmeisesti nukahdin uudelleen kuitenkin saman tien tai uni vaihtui: Olin jossain etelässä (tai Tukholmassa ) lomalla. Veikkaan, että olin Madeiralla, koska olin jossain tosi korkealla, ja hotellini sijaitsi alempana. Oli aurinkoista ja kesäistä, ja halusin päästä pois sieltä ylhäältä hotelliini. Alhaalle meni jonkilainen tie ja kysyin joltain paikalliselta, että miten sinne pääsee bussilla. Hän sanoi: "Busseja ei enää käytetä, mutta tämä vastaa aika hyvin niitä", ja antoi minulle pulkan käteen. Lähdin laskemaan sillä pulkalla (keskellä kesää!), ja pääsin tosi nopeasti hotelliini.

[Kibaya]

Näin viikonloppuna aika kamalaa unta.

Siinä ystäväni kolmen kuun ikäinen vauva kuoli. (oikeasti se vauva on kohta jo vuoden...)
Ystäväni asui puutalossa Helsingissä ja siellä oli kamalan tunkkaista ja ahdasta ja minun piti viedä häntä lääkäriin. Vauva oli kuollut edellisellä viikolla ja hän ei ollut vieläkään kertonut äidilleen. Eikä kenellekään muulle. Hänen miehensä oli lähtenyt kävelemään ja hän oli ihan yksin. Lähdin viemään häntä lääkäriin ja kävelimme pihalla todella hitaasti, aina välillä itkien. Meidän piti kulkea kahden ison ostoskeskuksen ja matkata metrolla. Päätimme hypätä metroon aiemmalta pysäkiltä. Metron linja oli uusi ja se kulkikin yllättäen näiden kauppakeskusten läpi, mutta koska säännöt kielsivät metroa menemästä vain maan alla tai tietyllä tasolla oli matka vähän kuin vuoristorata! Vielä niin, että metrosta näki ulos ja meillä oli ne sellaiset vuoristaratavyöt

Ratametro oli ihan hullun pelottava. Ystäväni istui vain apaattisena vieressäni ja tuijotti ulos. Toivoi voivansa avata vyöt, että voisi hypätä omaan kuolemaansa, muttei viitsinyt avata vyötä, kun mä olin mukana. Tosi ahdistavaa!

Ratametrossa näki myös sen takaisin tulevan linjan, joka kulki rullaportaiden tapaan ristiin. Hyyyi!

Lisäksi unessa oli jotain tosi viksuja viisastelijoita, jotka antoi mulle "neuvoja elämään" viisastelemalla ja olemalla töykeitä.

Seuraavana aamuna oli meidän äidin naapurissa ambulanssi ja lääkäri vanhuspariskunnan luona. Ei oikein aamukahvi meinannut mennä alas.

[marenkienkeli]

Näin ystäväni baarissa. Hän ei jostain syystä millään meinannut tunnistaa minua. Hän ei hyväksynyt minua porukkaansa, joten lähdin pois baarista. Lähdin baarista pois, mutta onneksi Shay soitti minulle kysyäkseen, lähtisinkö hänen kanssaan baariin. Kerroin, missä olen (lähellä Helsingin rautatieasemaa). Shay vastasi baarin olevan ihan lähellä ja kertoi baarin nimenkin. Ihmettelin kovasti, missä sellainen baari mahtaa olla ja lopulta selvisi, että kyseinen baari on Vaasassa. En sitten päässyt myöskään Shayn kanssa baarittelemaan.

[Suvi]

Tässä on nyt ainakin kolme unta, joita yritän muistella parhaani mukaan.

Ensimmäinen uni:

Olin itsekseni jossain "laivalla", joka (unen loppuvaiheessa) muistutti koko ajan enemmän jotain hotellia. Siellä laivan baarissa oli Ola Salo soolokeikalla. "Laivan baari" muistutti jonkun verran Kalastajatorppaa, mutta oli pienempi ja tunkkaisempi. Yritin seurailla keikkaa, mutta olin koko ajan unohtanut jotain hyttiini/huoneeseeni. Minulla oli reppu mukana, jonka jätin itsekseen sinne täyteen baariin jonnekin penkille, kun kävin hakemassa niitä unohtuneita juttuja. Baarissa oli narikkakin, jonne en kuitenkaan ollut ilmeisesti jättänyt mitään.

Tulin sitten jossain vaiheessa takaisin baariin ja ensimmäisenä tapasin Kiban, joka tanssi joidenkin tyyppien kanssa sydämensä kyllyydestä. Se oli mukavaa. Menin seuraavaksi sinne, minne olin jättänyt reppuni, ja reppu oli vielä siellä! (Luulisi, että oikeassa elämässä joku olisi pöllinyt sen tai vienyt sen edes jonnekin. ) No, tapasin vielä siellä mm. isäni, veljeni ja avokälyn. Jännintä oli kuitenkin, että siskoni oli siellä tulevan miehensä kanssa. (Tähän liittyy se, että sisko on oikeastikin stressaantumiseen asti yrittänyt saada miestä toiselta mantereelta tänne, mutta ei ole tuntunut millään onnistuvan.) Juttelin miehen kanssa, ja hän sanoi: "Päätin vain tulla piipahtamaan täällä." Sekin oli jotenkin kivaa. Siskolla oli myös mukana joku hänen "eksänsä", vaalea saksalainen(!?) Martin. En tiedä, miten hän tän tähän liittyi. Vaalea Martin saattoi tulla ehkä Melodifestivalenista ( ), mutta miksi saksalainen, sitä en tiedä.

En tiedä, mitä sille repulle tapahtui, mutta loppujen lopuksi käsilaukkuni katosi. En tiennyt ensin, että minulla sellaista olikaan mutta havahduin siihen, että en löytänyt laukkua enää mistään. Lopulta ajattelin: "Tämähän on vain unta. Turhaan mä sitä laukkua etsin. " Sitten heräsin.

Toinen uni:

Olin jossain sarjassa/leffassa mukana. Näytin ihan järkyttävän hyvältä! Vähän kuin joltain mallilta. Tapasin siellä Benedict Cumberbatchin ( ), joka ei kyllä näyttänyt yhtään itseltään. Kävelin hänen ohitseen ihan na. (En tiedä, miksi. ) Lopulta uni päättyi siihen, että hän leijui taivaalla ilmapallona ja "ammuin" häntä kohti saippukuplia.

Kolmas uni (viime yönä):

Olin jälleen jossain juhlissa Kaapelitehdasta muistuttavassa paikassa. Siellä oli paljon julkkiksia ja silleen, ainakin The Rasmuksen Lauri ja Johanna Kurkela. Merkittävää tuossa unessa oli se, kuka tanssi kenenkin kanssa. En muista enää, miten se oli merkittävää, mutta jotenkin se liittyi ainakin siihen, että tanssiparit olivat jotenkin tosi epätodennäköisiä. Istuin sohvalla ehkä Kiban tai sitten ihan jonkun random-tyypin kanssa. Välissämme oli kuitenkin ihailemamme näyttelijä. Ei ollut BC, mutta olisi hyvin voinut olla. Mutta näyttelijä muistutti kuitenkin enemmänkin Kaunareiden Liamia. Meillä oli kuitenkin tosi jännää ja olimme ihan , kun juttelimme tämän näyttelijän kanssa, ja ihan selkeästi myös flirttailimme. Vähän teinityttömäistä. Lopulta kun minulta tippui jotain silmästä, tämä näyttelijä pyyhki sen pois ja samalla kosketti poskeani. Tosi jännää hei!

[Kibaya]

Mä näin toissayönä stressi- ja ahdistusväritteistä unta

Siinä yhdistyi Nälkäpeli, hissit, agenttipelastaminen ja . Kuten kunnon unessa kuuluukin

Olin Suvin, Älläksen, Paniikkikohtaustyypin, systerin, eksän, Wildiksen ja joidenkin julkkisten kanssa leirillä (ei ollut Eero Heinäluomaa. toim.huom.). Majoituimme kuitenkin ruskeissa mökeissä telttojen sijaan.
Olimme saaneet paikat valittua ja pelailimme jotain korttipeliä höpisten niitä näitä samalla. Yhtäkkiä piti lähteä kohti hissikuilua. Samalla kaikki katosivat mun ympäriltä ja tunnelma muuttui hotellimaiseksi. Olen nähnyt samasta hotellista ennenkin unta. Siinä on jokainen kerros eri tavalla sisustettu. Kerros 14 on punaista samettia, kun kerros 10 on vedenalaiskerros.
Kerrosten välissä on myös juna-asemien kaltaisia tasoja, joissa voi levähtää ja odottaa seuraavaa toimintaviestiä.
Se on myös zombievapaata aluetta.

Pyrin pääsemään hotellin 16. kerrokseen, mutta hissi jämähti aina junalaiturille 13 tai kerrokseen 14. Yritin ja yritin, mutta en päässyt. Jossain vaiheessa PKT hyppäsi hissiin myös ja oli menossa samaan suuntaan, mutta hissi ei suostunut yhteistyöhön. Lopulta seikkailimme hissillä ja yritimme keksiä keinoa päästä haluamaamme paikkaan.
Löysimme hissistä sivuttaisnappulat ja vivut, joilla pääsee eteen ja taakse pelkän ylös-alas-linjan sijaan.
Emme koskaan päässeet sinne minne halusimme, mutta meillä oli pirun kivaa. Ajelimme hissillä ihmepaikkoihin, joita ei siis ollut normaalissa kerrosvalikoimassa.

Jossain kohtaa sanoin "tämä on kyllä harvinaisen typerä uni, mutta tykkään tästä tunnelmasta".
PKT totesi, että tykkää käydä mun unissa piristämässä mun tunnelmia. Tämän jälkeen hän vilkutti ja mä heräsin

[L-S]

Oltiin euroviisumiitissä, istuttiin isolla harmaalla sohvalla Suvin, Kiban ja Kvatin kanssa. Tuli paljon keijoja viisuja, joista en valitettavasti muista yksityiskohtia. Suvi ja Kiba lähtivät kesken kaiken ostamaan karkkia tai jotain ja jäimme Kvatin kanssa katsomaan viisuja.

Sitten tilanne vaihtui, ja olin luistelemassa pitkää maaseututietä pitkin kaunoluistimilla kohti isoa tornitaloa. Talon pihalla oli kesä, vaikka olinkin luistellut sinne. Olin menossa tapaamaan entistä ala-asteen opettajaani, joka kuitenkin myöhemmin vaihtui nykyiseksi pomokseni, jonka kanssa keskustelimme jostain sopimuksista. Papereissa oli paljon lukuja, joista piti valita 50 % tms. Sisällä tornitalossa hissistä tuli ulos virkamies, jonka kanssa puristin kättä, mutta sitten hän lähti ja jäin ylimpään kerrokseen jonkun tunnistamattoman henkilön kanssa, ja meidän piti odottaa, että virkamies lähtee eikä näe meitä. Piileksimme oven takana.

Elementit "harmaa" ja "50 %" liittyvät selvästi illalla tekemääni testiin, jossa kyseiset seikat esiintyivät.

[marenkienkeli]

Fordella oli oma noin 40 m2 kerhotila kauppakeskuksen yläkerrassa. Olimme kerhotilassa noin kymmenen keijon kanssa, kun sain kuulla, että kerhotilasta joudutaan luopumaan, koska sen omistaja aikoo myydä sen. Tämän seurauksena itkinkin sitten Kiban olkapäätä vasten suunnilleen puolet unesta.

Kiban piti lähteä jonnekin, joten Dnd jatkoi lohdustamistani ja halasi lohdutukseksi. Paikalle saapui entinen opiskelukaverini, joka kysyi, seurustelenko vielä Miehekkeen kanssa. Kerroin tietenkin seurustelevani, jolloin kyseinen opiskelukaveri alkoi taivastella sitä, että halaan silti muita miehiä. Loppu-uni menikin siihen, että kyseinen henkilö nuhteli minua.

[Kibaya]

n kanssa liikkuminen aiheuttaa sen, että unimaailma villiintyy

Viimeyöltä. Babylon 5 meets Farscape and :keijot:

Asuttiin planeetalla, jossain kauempana. Osa oli osa ei. Ilma oli vähän erilainen kuin maassa ja yhteys maahan toimi kuin VR. Sitä arvosteltiin alku-unesta aika kovallakin kädellä.

Yksi halusi kovasti paeta systeemiä ja erottua porukasta. Maa oli ulkona loskassa, joten pakeneminen olisi helppoa eikä jäljesystä päästäisi järjestämään kunnolla. Hän kertoi suuntia mihin oli menossa, muttei mitään tarkkaa. Tämä paennut yksilö oli ihan varma siitä, että eräs uusi ryhmä jäsen olisi vakooja ja tulisi olemaan älyttömän vihainen. Tämä tyyppi oli semmoinen siniseltä planeetalta kotoisin oleva nainen. Hänellä oli pitkät suipot sormet ja vähän pelottava ulkonäkö.
No, pakeni loskaan ja metsään. Jälkiä seurattiin hetki, mutta sitten lopetettiin. Koska yhteys maahan kulki vain sen paikan kautta missä me oltiin, niin ei siitä pitänyt olla mitään vaaraa ja puhuttiin että se olisi kuollut.

Sitten tuli se sininen tyyppi mun ikkunan taakse ja osoitti mua. Sormen päähän syntyi saturnuksen mallinen symboli ja hän osoitti sillä mua otsaan. Imi multa ajatukset ja ne tiedot mihin tämä oli paennut. Hymyili ja virnuili ja lähetti siinä siltä seisomalta tiedot kotiplaneetalleen. Paljasti siis olevansa vakooja, eikä tajunnut että mä tajusin sen.

Olin tietojen etenemisestä peloissani, mutta Sirpet lohdutti että tein ihan oikein ja se "oikea tieto" olisi turvassa. Silti uhosin lopettavani kuorossa, jossa me kaikki keijot laulettiin. Suwi oli lopettamassa myös, mutta Sirpet taivutteli meidät jäämään. Ei aikonut laulaa ilman meitä, koska kaikkien keijojen piti olla rintamana, eikä erikseen. Eikä kuulema voinut suojella meitä jos ei me kuuluttaisi siihen ryhmään

Mutta siitä eteenpäin pelkäsin mun ikkunaa, enkä uskaltanut olla mun huonessa yksin. Kun oltiin menossa Sirpetin ja Suwin kanssa kuoroharkkoihin, heräsin

Marsilaiset oli outoja kivimöykkyjä ja Kuussa oli bensa-asema

[Suvi]

Mä taas näin aika ahdistavaa unta samana yönä.

Hyvän ystäväni veli oli kuollut. Sitä ei ikinä sanottu unessa ääneen, mutta kävin hänen vanhempiensa luona ja tunnelma oli tosi synkkä ja jotenkin vaan tiesin.

Oli koko päivän vähän sellainen -olo, että pitäisikö kysyä onko kaikki kunnossa. Ensimmäinen ajatus vähän ennen heräämistä tai heräämisen jälkeen oli, että pitäisi tarkistaa, onko hän päivittänyt Facebookkiin mitään vähään aikaan.

Mainittakkoon vielä, että näin kyseisen henkilön oikeasti seuraavana yönä (eli siis viime yönä) yöbussissa hengissä ja hyvissä voimissa, vaikkakin suoraan baarista tulleena.

[Suvi]

Olimme viime yönä oikeastikin Kiban kanssa Nugaan luona yötä, ja näin aamulla paljon pikku-unia siitä, että herään siellä. Tämä on niistä mieleenpainuvin:

Olin n kanssa Nugaan torppaa muistuttavassa paikassa, mutta olimme silti ilmeisesti Tukholmassa. "Heräsin" ja halusin vain päästä pesemään naamani kylmällä vedellä, että saan silmäni auki. Nugaan kylppäri oli tässä unessa invavessa (olen ehkä viettänyt "liikaa" aikaa Kiban seurassa ) ja siinä kohtaa, jossa on oikeasti eteinen ja ulko-ovi, alkoi käytävä jossa oli noin seitsemän huonetta, joista ainakin kolme oli vessoja. Kunnon ihmisenä en mennyt siihen invavessaan, vaan jatkoin matkaani käytävään. Siinä silmät yhä puoliunessa minun piti "arvata", minkä oven takana olisi vessa. Olin erään oven kohdalla, kun joku huusi: "Älä mene sinne. Siellä on pikku-Eric!"

[L-S]

Olin sukulaisten luona kylässä. He asuivat oudossa, sokkeloisessa talossa. Päivälliseksi oli tädin miehen metsästämää eläintä, jolla oli englanninkielinen nimi. Kun minulta kysyttiin, tiesin että se oli suomeksi majava, vaikka se sana ei ollut beaver. Olin kuitenkin suomenkielisestä vastineesta varma ja taisin tarkistaa sen sanakirjastakin, kun asiaa epäiltiin.

[Kibaya]

Wildiksen kanssa liikkeellä

Ensin olimme risteilyllä, jossa esiintyjänä oli Kaija Koo.
Keikalla kuvattiin jotain dokkaria ihan randomtyypistä, ei Kaija Koosta. Mutta kamerat kävi kokoajan ja Koo hermostui siihen ja pyysi ystävällisesti, että kuvausryhmä poistuisi. Jotain ne yritti sönköttää että kuvaavat, mutta Koo sanoi suoraan että sinkkulaivaan ei häntä kuvata ja sillä piste. "Tämä on keikka, eikä mikään dokumenttiareena. Menkää nyt pois. Vai tarvitseeko tässä hermostua?"

Me hieman myhäilimme ja jatkoimme joraamista Koon tahtiin. Väkeä oli aika vähän, jotain alta kymmenen, mutta keikka oli silti aivan helvetin kova!

Unesta siirryimme maikkarin studioille yleisöön. Studiota oli uudistettu ja tämän uuden ohjelman kuvauksia varten oli rakennettu katsomo kuin kesäteatterin penkeiksi. Semmoisia huteria vanerihäkkyröitä, joihin kieltäydyin nousemasta. Wildis kävi kokeilemassa ja pomppi siellä ja täällä. En siltikään suostunut. Jäimme alas istumaan ja höpöttämään. Muuta yleisöä valui hiljaksiin paikalle. Studio-ohjaaja kertoi miten uusi formaatti toimisi. Siinä olisi artisti, joka suorittaisi haasterataa ja yleisöltä kysyttäisiin kysymyksiä artistiin liittyen. Jos yleisö tiesi vastauksen, pääsisi artisti helpommalla ja jos ei, joutuisi artisti kovempaan tehtävään.

Artistina oli Kaija Koo.

Kysymykset olivat todella helppoja, mutta yleisössä ei ollut Kaija Koon faneja muita kuin me. Me Wildiksen kanssa huusimme vastauksia niin kovaan ääneen, ettei Koo joutunut kertaakaan niihin pahoihin tehtäviin.
Tehtäväosuuden jälkeen kuvattiin vielä musiikkivideota, johon yleisö osallistui. Meidät sijoiteltiin eri puolille rataa ja niin edelleen. Ihan normaalia musavideotouhua
Ratakin oli suurimmaksi osaksi vanerilavastetta. Kuten flyygeli, jota joku pianisti oli soittavinaan.
Avustajien piti kuitenkin laulaa mukana ja meitä laulatettiin pitkään ennen kuvauksia.
Välissä oli tauko, jonka aikana studio-ohjaaja, Kaija Koon manageri ja joku kolmas heppu esittelivät yleisölle arvonta- ja kilpailuvoittojutun. Heillä oli korissa erinäisiä lappuja. Siellä oli leffalippujen näköisiä lipukkeita, mutta kaikki eivät olleet leffalippuja. Muutamalla lipulla saattoi voittaa oikeuden Kaija Koon, Cheekin tai Jontte Valosaaren keikalle ja tapaamiseen.
Wildis voitti Cheekin osuuden ja leffaliput, koska kaksi lippua oli liimaantunut yhteen
Mä voitin arvontalipukkeen, jolla osallistui niiden samaisten keikkalippujen arvontaan. Kaija Koo oli siinä vaiheessa tullut siihen meidän viereen juttelemaan. Oltiin jonkun aikaa höpötelty siitä, että miten me tiedettiin ne visavastaukset ja kerrottiin siitä laivalla olosta ja kun Wildis voitti ne Cheekin keikan liput niin hihkuttiin että miten ihanaa, koska Cheek = .
Oltiin ihan fiiliksissä ja se mun arvontalipuke sai vaan hirveän naurunremakan aikaan. Koo oli siinä ja sanoi perään "toihan on muuten semmoinen mihin mä voin ite vaikuttaa kuka ne voittaa. Kun noi keikat on eri päivinä, niin haluaisitteko tulla mun keikalle myös?" Tottakai me haluttiin! Ja Koo lupasi järjestää.
Jonka jälkeen jatkettiin musavideon kuvauksia. Muut muijat ympärillä oli kateellisia, mutta eihän se meitä haitannut.

Wildis

[Wildchild]

Ai henmetti.

Kibs

[Suvi]

Luin aika tiiviisti viime viikonloppuna kreikkalaista tarustoa ja pakostihan se tuli uniin.

Unessa ei ollut mitään kunnollista "juonta", mutta päädyin jotenkin Kilimanjarolle, joka olikin Olympos-vuori. Ennen tätä unessa näkyi Tansanian kartta, joka paloi vähän samalla tavalla kuin Bonanzan tunnarissa. Kohtasin siellä vuorella Minotauroksen, jolla oli Pegasoksen siivet. Minotauros oli kovin pelottavan oloinen. Lisäksi se sanoi minulle vihaisella äänellä "latinaksi" jotain, josta en ymmärtänyt mitään.

[Annis]

Annastindeli ja Ville Valo olivat jostain syystä meillä töissä.
Ville Valo kai siitä syystä, että se oli masentunut ja se halusi parantaa sen verhoilemalla meillä tuolia ja Annastindell oli tekemässä jotain kouluprojektia.
Radiosta tuli joku biisi, jossa laulettiin "Liity minuun oi herra Jeesus" Ja Ville alkoi avautumaan siitä, että sen kaikki kaverit on aina kiusanneet sitä siitä, että saiko se inspiraation Join Me:hin juuri tästä kappaleesta.

Jostain syystä mä en ollut vielä vienyt muksua hoitoon ja lähdin sitten kesken kaiken viemään sitä.
Liikennevaloissa mun kyytiin änkesi jotain punkkariteinejä, jotka halusivat, että vien ne jonnekin ja mun oli pakko sanoa joo, koska valot olivat vaihtumassa.
Jotenkin mä päädyin sitten kyytiin nousseen pojan kanssa jonnekin mökille, mistä se halunnut päästää mua lähtemään,
koska sen mielestä meillä oli suhde ja mun mielestä ei, koska se oli jotain 14 ja sillä oli pinkkiä luomiväriä. Siinä me sitten riideltiin aiheesta ja sitten vastarannalla alkoi syttymään hirveästi juhannuskokkoja, vaikka olikin talvi.

Ja koko unen ajan taustalla soi Army of lovers Israelism tauotta.

[Kibaya]

Vähän värittynyttä meininkiä viimeyönä

Olin töissä. Siis omissa töissä, omalla työpaikalla.
Meillä oli uusia tiloja, jotka oli tosin sisustettu jollain ihmeellisellä 70-luvun tyylillä.
Käytävällä oli uusi vanhempien tila ja menin aina sekaisin sen tilan ja meidän kanslian kanssa. Molemmissa oli samanlainen ikkuna ja sen edessä tietokone, joka vähän hämäsi. Kävelin useampaan kertaan väärään huoneeseen, mutta oltuani hetken, huomasin että wrong place.
Tein aika pitkään töitä itsekseni, ilman työkavereita.

Olin kuitenkin järjestelemässä sen väärän tilan kirjahyllyn sisältöä parempaan kuosiin (kirjoja aakkosiin ja Aku Ankkoja aikajärjestykseen ), kun eräs vanhempi tuli pyytämään yhtä työjuttua. Mistä nousi sitten haloo. Hänen perässään käveli työkavereita ja työtahoja ja tilanne oli puolittainen kaaos. Muistelin sääntöjä vuodelta -02, mutta en voinut olla varma asioista, koska olin ollut niin kauan poissa. Vanhempi ymmärsi mitä yritin sanoa, mutta silti vähän jankkaustilanne. Sitten työkaverit ja yhteistyötahot halusivat puhua asiasta suljetun oven takana. Sanoin että se tila on siihen väärä ja meidän pitäisi mennä kansliaan, mutta ei se mitään auttanut. Oven takana oli vihaisia vanhempia, kun eivät pääseet sisään. Puhuimme asian selväksi ja teimme päätöksiä. Työkaverit poistuivat ja mun taksikuski tuli hakemaan mua! Olin siis päässyt töistä, mutta olin edelleen siinä paikoillani. Sanoin tulevani nopeasti ja laittavani kamat äkkiä kasaan.

Siinä häärätessäni sitten kanslian puolella kamoja järjestykseen ja pinoihin, jotta kollega voisi tulla jatkamaan saapui paikalle Kimmo Vehviläinen ( ). Vehviläisen kanssa juteltiin siinä samalla ja hän kertoi olevansa menossa duuniin päivystykseen. Että tekevät sieltä jotain lähetystä ja päätti samalla tulla moikkaamaan
Juttelun lopuksi kysyin onko heiltä tulossa Aallon kesäkonserttia. Ei kuulema ollut, mutta syy ei tullut selville siinä, eikä Kimmokaan tiennyt miksei.
Kysyin lopuksi onko tulossa mitään semmoista arvontaa, mihin voitaisiin Wildiksen kanssa osallistua ja voittaa
"Onhan noita arvontoja, mutta ette te voita, kun mä päätän ne, enkä mä voi ottaa tuttuja nimiä." Olin vähän hämmästynyt ja mietin samalla itsekseni, että pitää värvätä Suvi osallistumaan.