Löytöjä!

[Lyyra]

Mitäs kivaa olet viime aikoina löytänyt musiikin maailmasta? Uutta tai vanhaa ja tuttua? Haluaisitko jakaa sen kanssamme?

Mun korvaan on viime aikoina kuulostanut kamalan hyvältä Fun Lovin' Criminals, jota kuuntelin joskus teininä vähän enemmänkin.

Love Unlimited
Fun Lovin' Criminal
Scooby Snacks

Lisäksi törmäsin vihellyslistaa kootessani Andrew Birdiin. Luulin olevani jo täysin varusteltu tällaisten ihminen ja kitara -sooloartistien suhteen, mutta olinkin väärässä.

Oh No
A Nervous Tic Motion of the Head to the Left

[Kibaya]

Mä löysin Fall Out Boyn niiden uuden sinkun myötä.


Olenhan mä aiemminkin jotain radiosinkkuja diggaillut, mutta nyt toi levy on tosi kiva!

Sici and the Boogie Brothers on kyllä jäänyt mieleen Pyhä-reissulta. Se saa edelleen kylmiä väreitä

[Walker]

uusi löytö bändinä minulle on The Black Keys, hyvää ja leppoisaa musaa
The Black Keys - Gold On The Ceiling
The Black Keys - Lonely Boy

[Jorssi]

Törmäsin bandcampissä sellaiseen bändiin kuin I Dance Alone. Kyseinen orkesteri julkaisi ensimmäisen EP:nsä, IDA, viime kuun lopulla. Raskaamman puoleista instrumentaalimusaa, johon tykästyin saman tien. Harmi vaan, että kuunneltavana ei ole kuin neljä biisiä (n. 20 minuuttia). EP:n voi ladata laillisesti ilmaiseksi tuolta.

[outsider]

Eilen kaveri hehkutti Facebookissa ja Nuorgam arvioi Riitaojan albumin Mantereelle joten piti kaivaa se Spotifysta kuunteluun. Yhden kuuntelun perusteella varsin pätevää suomalaista goottikantria jostain 16 Horsepowerin ja Joose Keskitalon väliltä. Janne Westerlundin lauluääni ja rytmitys tökkivät välillä vastaan, mutta ehkä se on tottumuskysymys. Joka tapauksessa parhaiten toimivat yhden kuuntelukerran perusteella Vukin laulamat Vähän matkaa vielä ja Talo, sekä Westerlundin laulama Alitajuntaa ovelta ovelle, joka on huikea esimerkki siitä voimasta, joka toistolla ja minimalismilla voi musiikissa parhaimmillaan olla. Kuvaavampi esimerkki Westerlundin laulutyylistä on nimikkobiisi Mantereelle.

[outsider]

Taas jää nukkuminen välistä kun löytyy liian kovaa bilemusaa keskellä yötä. Etenin eurodiscosta hi-NRG:iin; Stock Aitken Watermanin tuottama Divinen I'm So Beautiful on tän yön hittibiisi!

Googlaillessa löysin tän mahtavan kirpparilöytöblogin, joka tiivistää tämän biisin viehätyksen täydellisesti:

"Mielestäni Divine on hieno roolimalli. Hänen perimmäinen sanomansa on sama kuin Lady Gagalla. Molemmat kannustavat olemaan ylpeä itsestään sellaisena kuin on. Divine on kuitenkin sata kertaa uskottavampi, sillä hän oli aidosti friikki. Lady Gaga on täydellisellä vartalolla varustettu nuori ja lahjakas nainen. Vaikka epävarma Lady Gaga -fani uskaltaisi toteuttaa itseään idolinsa rohkaisemana, hänestä ei tule koskaan yhtä menestyvää ja kaunista. Kun Divinen näköinen äijä kehtaa raakkua I'm so beautiful, look at me, tietää että kaikki on mahdollista."

Mut siis oikeasti mä kuuntelen tätä 8-minuuttista albumiversiota koska orchestra hitejä, lehmänkelloa ja hand clapeja ei mahdu tarpeeksi yhtään sitä lyhyempään aikaan.