Näytin tämän videon äiteelle v*ttuilakseni, että olikos äitikin tuollainen kultakurkku lapsuudessaan. Samalla huomautin kuinka ihania peikkoja! Tuollaisia olen aina halunut! Äitee katsoi tylsistyneenä, ja totesi vain mitään varoittamatta, että meillä on ollut kaksi tuollaista. Mitä?!
Mi-mi-missä?Äitee sitten selitti, että Järvenpään Peikkometsästä 60-luvulla kävivät ostamassa kaksi. Nyt hän ei tiedä onko niitä enää jäljellä... mutta lupasi selvittää, kun lapselta meinasi kyynel päästä.
Ilmeisesti äiteellä oli ollut vain niitä pieniä peikkoja ja minä himoitsen niitä isoja. Mutta ei se mitään.
Mistähän niitä isoja nykyään saisi?
Varmaan hurja hinta nykyään. Nämä kaksi Fantasia peikkoa olisivat kanssa ihanat.
Myös Atelier Faunin muumit olisivat juttuni, mutta jossain Antiikki-lehdessä taisi hinta olla 350.

Jos jollain on nurkassa pölyyntymässä ja irtois opiskelija hintaan niin....

-----
Eli ketju kaiken maailman leluille! Iästä riippumatta.
------
"Ottaisin minä mörrimöykyn,
jos vain jostain saisin.
Pieneen koriin pistäisin
ja kotiin kuljettaisin."


Tekniset vimpaimet viihdyttävät minua aina loputtomasti.
...
Sillä ei ole koskaan ollut oikeaa nimeä, mutta kyllähän Pikku-Nallekin on ihan hyvä nimi.
Nyt noita alkaa olla jo sen verran liikaa, että osa ei mahdu nököttämään hyllyssä, vaan nukkuvat sängyllämme päivisin. Yöksi ne pitää aina nätisti siirtää ja asetella johonkin sängyn viereen. Muuten ei itse mahduttaisi sekaan.
Ei ole kauaakaan, kun sain kuulla kommenttia väkertäessäni yksin avaruusauton kimpussa, kun muksut olivat jo pukemassa lähteäkseen pihalle
.





