Tupakoitko?

[Nugat]

Ei pala täälläkään. Asiaan on vaikuttanut ketjupolttava isukki ja tupakansavuinen (ja hämyinen) olohuone. Pienestä pitäen olen inhonnut tupakan hajua ja sitä, että toisen käryt menevät myös mun keuhkoihin. Nykyään isukki on jo jotain oppinut, nimittäin äiteen ja lapsien saarnaa on ärsyttävä kuunnella, joten tupakointi on rajoittunut visusti takan läheisyyteen.
Kun koulukaverit aloittivat aikanaan tupakkakokeilunsa nyrpistin nenääni, enkä vielä ruvennut saarnaamaan. Kun se oli olevinaan coolia, enkä minä cooliudesta mitään ymmärtänyt. Kuulema. Myöhemmin sitten aloin saarnaamaan. Tupakka kädessä norkoava ihminen on typerän näköinen. Ja haisee. Naamakin näyttää usein tupakkakertoimen. Ai että on raivostuttavaa, kun ulkona (sentään ulkona ja se on plussaa jopas) polttaneet ihmiset tulevat tupakkapilvi mukanaan sisään ja änkevät viereen istumaan tai muuten lähelle norkoilemaan. Eikö voi ymmärtää tuulettua kunnolla sielä ulkona. Yök. JA tupakkasyljeskelyt. YÖK.
Olen huomannut olevani ehdoton tässä asiassa. Tupakoikoon, kunhan eivät eivät tupakoi minun läheisyydessäni

[theia]

En kyllä ymmärrä tupakoiden katkomista. Ehkä jos tosiaan palavaa tupakkaa yrittää suuhun änkeä (tai muuten vaan ärsyttää sillä tupakalla), mutta että jos lupaa tai tulta kysyy...

Ei mee mun kaaliin.

[Sippura]

En polta enkä ole ikinä kunnolla polttanutkaan. Meillä oli kotona sellainen tärppi,
että jos 18-vuotiaana ei ollut vielä polttanut ensimmäistäkään, sai 1000 markkaa.
Se oli iso raha, ja sen myös 18-vuotissynttärinä sain. Silloin illalla sitten baarissa,
tonni turvallisesti taskussa maistoin elämäni ensimmäisen kerran röökiä ja siihen
jäi - se ikeniin jäävä kamala maku oli jotain niin kuvottavaa, ettei mitään rajaa.

Molemmat vanhempani ovat tupakoineet suurimman osan elämäänsä, ja luulen
että se on suurin syy miksi en ole aloittanut tupakointia. Se vaan tuntui tyhmältä,
aivan kuin Skray tuolla mainitsikin.

Isäni tupakoi edelleen, ja myönnän, että nalkutan siitä hänelle tasaisin väliajoin.
Kymmenisen vuotta sitten hän oli tupakoimatta pari kuukautta, mutta joutui sit-
ten onnettomuuteen ja ensimmäinen kysymys teholla oli että missä saa polttaa
Siihen jäi tupakkalakko.

Äitini veti viimeisen tupakkansa oman äitinsä hautajaisissa aika tarkkaan kuu-
kausi sitten ja on sanonut ettei hänellä ole ollut sen jälkeen edes minkäänlaisia
vieroitusoireita tai muuta. Mun mielestä toi on aika jännä juttu, mutta se ei
ehkä enää kuulukaan tähän ketjuun.

Niin, ja tupakointikielto baareissa on ihan huippujuttu! Enää ei tartte löyhkätä
röökille baari-illan jälkeen eikä krapulakaan ole enää niin paha kuin ennen.

[Kati]

Kukaan ei oo mulle koskaan mun tupakoinnin vastaisuudesta suuttunu, joten
en mää oikiasti oo niin hirviästi asiasta tosissani kettuillu, kuten jotkut tuntuvat ajattelevan.

Kuten jotkut tuntuvat ajattelevan tai minkälaisen mielikuvan itse halusit antaa.

"Olen kauhea tupakointia vastustava fasistisika, mutta pidän siitä."
"Taitaa olla vain yksi ihminen, jonka tupakointiin en puutu..."
"Muuten osaan kettuilla tupakoitsijoille oikein urakalla... näin halutessani."

Niin, ja tupakointikielto baareissa on ihan huippujuttu! Enää ei tartte löyhkätä
röökille baari-illan jälkeen eikä krapulakaan ole enää niin paha kuin ennen.

Niin on ja juuri noista syistä. Jopa moni tupakoiva pitää tupakointikieltoa hyvänä juttuna.

[Shay]

Kukaan ei oo mulle koskaan mun tupakoinnin vastaisuudesta suuttunu, joten
en mää oikiasti oo niin hirviästi asiasta tosissani kettuillu, kuten jotkut tuntuvat ajattelevan.

Kuten jotkut tuntuvat ajattelevan tai minkälaisen mielikuvan itse halusit antaa.

"Olen kauhea tupakointia vastustava fasistisika, mutta pidän siitä."
"Taitaa olla vain yksi ihminen, jonka tupakointiin en puutu..."
"Muuten osaan kettuilla tupakoitsijoille oikein urakalla... näin halutessani."

Ehkä kuitenkin saarnaaminen on eri asia kuin kettuilu. En tosikkona saarnaa
kenellekään vaan juurikin kettuilen.

[Maija]

Alkuperäiseen kysymykseen: en tupakoi.

Yläasteellakaan en sortunut tuohon tapaan, vaikka kaverit muiden painostamana kokeilivatkin tupakkaa jossakin pusikossa. Olin ainoa porukastamme, joka kieltäytyi, ja vaikka silloin sainkin osakseni pienimuotoista pilkkaa, nämä samat tyypit ovat myöhemmin kertoneet ihailleensa "rohkeuttani". Nössönä oleminen osoittautuikin siis yllättävän khuuliksi.

Mutta:

Mä olen sellanen fiilistupakoija. Yleensä kun juon alkoholia, tulee myös tupakoitua.

Tämä pitää myös minulla jokseenkin paikkansa. Selvinpäin en polta lainkaan, paitsi joskus hermojen ollessa äärimmäisen kireällä. (Mikä tapahtuu siis noin kerran tai kaksi vuodessa.) Ns. viihdepolttamista kyllä silloin tällöin harrastan, jos porukassa on muita tupakoitsijoita.

Muiden ihmisten tupakointi ei itseäni häiritse, ja itse asiassa ulkoilmassa jopa pidän tupakan tuoksusta. Molemmat vanhempani ovat polttaneet, äiti tosin lopetti jo nuorena. Isä polttaa edelleen, mutta tekee sen aina ulkona - toki hajua sisätiloihinkin kulkeutuu, mutta ei mitenkään siinä määrin, että se kovasti normaalia eloa haittaisi.

En muutenkaan osaa pitää tupakointia minään huonona piirteenä ihmisessä, vaan mielestäni se on jokaisen henkilökohtainen asia - ainakin niin kauan kun tupakoimattomat eivät joudu siitä kärsimään. Silti, vaikka en muita tästä tavasta moralisoikaan, en missään nimessä tahtoisi mahdollisten omien lapsien viehättyvän tupruttelusta.

[Yabba]

Kyllähän minä tupakoin, nykyseltään en kyllä enään vakituisesti, mutta aina välillä ja varsinkin humalassa Tai noh, nyt minä periaatteessa valehtelen, mutta laitetaan historiikin mukana sitten lopullinen arvio

Tupakoinnin jalon taidon taisin oppia joskus yläasteen viimeisellä, jonka jälkeen minä poltin silloin tällöin, aina kun pystyi/sai/ oli varaa, punaista Malboroa tietenkin Täysi-ikäisyyttä kohden se tietenkin kiihtyi ja jossain vaiheessa siirryin polttamaan vihreää LM, ilmeisesti sen vuoksi kun velikin sitä poltti Täysi-ikäisyyden jälkeen se sitten tietenkin karkasi käsistä ja tuli vedettyä paljon ja liikaa, samoin kuin kaikkea muutakin sallittua Silloin kun olin vielä aktiivinen vanhalla fordella, olin jo aika paatunut tervakeuhko, parhaimmillaan 2-3 jumboaskia (esmes kuskina) päivässä, normaalisti n. 1-2 sellaista.

Säännöllisen tupakoinnin lopetin 4-5 vuotta sitten kun muutettiin vaimon kanssa yhteen, osittain sen vuoksi kun parempi puolisko ei tykännyt hajusta, mutta enemmänkin sen vuoksi, että minulla oli aivan hirvee tupakkayskä, ahdistukset, sekä se pikku juttu, kun paloi viikossa kohta enemmän rahaa taivaan tuuliin kuin käytin ruokaan kuukaudessa Tämän jälkeen tulikin pitkä aikaväli, jolloin ei tullut poltettua yhtään, lukuunottamatta muutamia savukkeita silloin tällöin, itse asiassa yksikin aski joka baaritupakaksi ostettiin taisi kestää melkein vuoden.

Kun sitten aloitin nykyisen kouluni, alkoi myös tupakan juhlapoltto, jossa sitä tietenkin pummittiin humalassa kavereilta aina kun halutti (ja vanhaa tervakeuhkoahan tietenkin halutti). Tänä keväänä tuo pummiminen sitten karkasi vähän käsistä ja tämän seurauksena tuleekin tällä hetkellä poltettua 1-3 savuketta päivässä, mutta kyllä minä vielä lopetan... varmasti.

Mitä tulee tuohon tupakanvastaiseen saarnaamiseen, minä olen kuulemma yksi pahimpia saarnaajia, erityisesti humalassa - tupakka sormien välissä ilmaa huitoen. Näin on kaverit mulle kertoneet mutta ei se mitään, niin kauan kun on hauskaa

[viima]

Tupakoin osapäiväisesti. Esimerkiksi tänään olen polttanut kaksi, eilen yhden tai kaksi, lauantaina en yhtään ja perjantaina muutaman tupakan. Tupakointini on kiintynyt tiettyihin periaatteisiin ja tilanteisiin. Aamuisin en ole koskaan polttanut, enkä töissä tai kouluissakaan, enkä ylipäänsä nykyisin oikeastaan missään muualla kuin juopotellessani, matkustaessani junalla tai ollessani kotona näin iltaisin.

Näistäkin olisi tietysti hyvä päästä eroon, mutta mulla ei ole oikein motivaatiota lopettamiseen. Raha ei kelpaa motivaatioksi, koska sitä kuluu tässä kuitenkin vain pari kymppiä kuussa. Enemmän säästäisi jos vaihtaisi laajakaistan hitaampaan yhteyteen tai olisi muutaman kerran kuussa syömättä ravintolassa. Ja säästyneillä rahoilla ostaisin kuitenkin jotain lopulta melko tarpeetonta tavaraa.

Tupakointi-idolini on muuten Anna-Leena Härkönen, joka jossain haastattelussa kertoi polttavansa päivittäin yhden savukkeen: aamulla aloittaessaan kirjoittamaan poltetaan puoli tupakkaa, tumpataan se, ja toinen puoli poltetaan sitten iltapäivällä. Ihailtavaa kurinalaisuutta.

[Lumikki75]

Tupakointi-idolini on muuten Anna-Leena Härkönen, joka jossain haastattelussa kertoi polttavansa päivittäin yhden savukkeen: aamulla aloittaessaan kirjoittamaan poltetaan puoli tupakkaa, tumpataan se, ja toinen puoli poltetaan sitten iltapäivällä. Ihailtavaa kurinalaisuutta.

Ihailtavaa kurinalaisuutta, mutta jo kerran tumpattu tupakka maistuu pahalle. Eiköhän Härkösellä kumminkin olisi varaa polttaa puolikas eri röökeistä päivässä?

Mä olen tupakoivanakin baaritupakointikiellon puolesta. Mukavampi siellä on käydä (sillon harvoin kun käyn), kun ei vaatteet haise röökille. Sitä paitsi tulee poltettua vähemmän, kun sitä pitää varta vasten lähteä tupangille.

[viima]

Tupakointi-idolini on muuten Anna-Leena Härkönen, joka jossain haastattelussa kertoi polttavansa päivittäin yhden savukkeen: aamulla aloittaessaan kirjoittamaan poltetaan puoli tupakkaa, tumpataan se, ja toinen puoli poltetaan sitten iltapäivällä. Ihailtavaa kurinalaisuutta.

Ihailtavaa kurinalaisuutta, mutta jo kerran tumpattu tupakka maistuu pahalle. Eiköhän Härkösellä kumminkin olisi varaa polttaa puolikas eri röökeistä päivässä?

Varmasti olisi, mutta sehän onkin tämän kurinalaisuuden nerokas jatko-osa. :D
Piti ihan etsiä se haastattelu, ja siinä muuten Anna-Leena sanoo, että se tumpattu jämäosa maistuu paremmalta. ( http://www.naisensydan.fi/tahto/harkonen.html )

Baaritupakointikieltoon olen mäkin lopulta melko tyytyväinen, se vähentää hieman kuitenkin omaa polttamista minkä katson hyväksi asiaksi. Mutta, sen ainoan kerran kun uuden lain aikana muistan yökerhossa käyneeni, oli ikäväkseen todettava että sillä tupakalla oli myös se hyvä, muita hajuja tehokkaasti peittävä puolensa. Se eritteiden löyhähdys loppuillasta oli varsin etovaa.

[shaana]

Aloitin tupakoinnin joskus ehkä kolmentoista-neljäntoista vanhana, yläasteaikaahan se oli.
Kuulit tyypit kiipesivät kukkulalle tupruttelemaan, ja vielä kuulimmat (kuten itse olin, hah!) hakivat tämänikäisinä kiskalta tupakkaa.

Kaksi ja puoli kuukautta sitten, 14.4, tumppasin mentholsavukkeeni. En monen muun tavoin halunnut lopettaa, vaan tein päätökseni järkiperustein. Raha ja oma terveys, siinäpä ne syyt kaiketi. Kati sanoi asian ehkä hienoiten, "Tupakasta luopuminen oli puhdas järkisyyasia, itse tavasta en olisi tahtonut luopua. Fyysisesti lopettaminen oli helppoa, en tuntenut vierotusoireita, mutta itse tupakointia toimena kaipaan edelleenkin. Rakastan tupakointia ja siihen liittyvää tekemistä ja hetkestä irtautumista." Vieroitusoireita ei, ainakaan vielä, ole ollut. En ajattele tupakointia päivisin lainkaan. Myönnän, että esimerkiksi provinssissa otin muutamat henkoset, mutta en ruoski itseäni sen tähden, enhän ole sen jälkeen taas polttanut - tupakka silloin tällöin entiseen verrattuna on ei mitään. Työpaikalla lähden muiden seuraksi tupakalle, hölmöjä juttujani kertomaan, pakkohan sieltä tietokoneelta tai puhelimesta on välillä poistua.

Mielikuvituksellisen kumppanin tupakointi ei ehkä häiritsisi, jos sitä huomaavaisuutta kuitenkin löytyisi. Entinen kämppäkaverini tuppasi laittamaan tupakaksi mm. silloin, kun minulla oli ruokailu kesken. En hyväksy tätä tapaa missään, milloinkaan enkä keneltäkään - jos syödessäni pyydät luvan tupakoida, myönnän sen, mutta saat mennä aika matkan päähän minusta ja lautasestani.

Perheessä on poltettu muistaakseni aina. Äiti oli joskus lopettavinaan, seuraksena niin kovat yskät, että mursi itseltään kylkiluun. Nyt talvella hän söi niitä kalliita tupakanlopetuslääkkeitä, joista ei, näköjään, ollut mihinkään. Tuossapa hällä on taas parissa viikossa kulunut pari kartonkia. Tupakointi on jokaisen oma asia, lopettajia kannustan kylläkin, sinnittelenhän vielä itsekin - liian helppoa tämä on ollut.

[Crux]

Koukussa ja pahasti. Olen koittanut lopettaa monet kerrat mutta ilmeiseti en kovin tosissani kun tässä ollaan taas. Oma terveys ei näköjään tyhmälle riitä motivaattoriksi.

Olen kyllä tehnyt muutoksen tupakointiini joka saatta räjäyttää terveysinkerit raikuvaan nauruun mutta olen siirtynyt savukkeissani kevyempiin versioihin. Entisen sinisen askin sijaan ostan hopeaisen L&M:n jossa on puolet vähemmän tervaa ja nikotiinia kuin siinä vanhassa sinisessä. Aluksi tuntui kuin olisi ilmaa poltellut mutta nykyään olen tottunut jo. Välillä tuntuu kuin tätä vähemmän nikotiinista menisi joutuisi polttelemaan vähän enemmän kuin ennen vanhaan sinistä mutta pääosin menekki on pysynyt samana. Itse olen ihan tyytyväinen tähän muutokseen. Jos en osaa ainakaan vielä lopettaa niin ostan ainakin noita kevyempiä tupakoita.

[LazyBastard]

Olen kyllä tehnyt muutoksen tupakointiini joka saatta räjäyttää terveysinkerit raikuvaan nauruun mutta olen siirtynyt savukkeissani kevyempiin versioihin.

Niinpä

Researchers also found that the strategies used by the tobacco industry to advertise and promote light cigarettes are intended to reassure smokers, to discourage them from quitting, and to lead consumers to perceive filtered and light cigarettes as safer alternatives to regular cigarettes.

ja

So since the mid-1970s tobacco companies have known that people who smoked "light" cigarettes inhaled the same amount of tar and nicotine as regular-cigarette smokersif not more.

[Lyyra]

En polta. Pahimmillani olen ollut myös aika natsi asiasta, mutta en jaksa enää. Menen kaveriksi kun muut tupakoivat, mutta en polttele itse. Enkä jaksa saarnata aiheesta. Paitsi äidille huomautan aiheesta silloin tällöin (vaikka ei kyllä tunnu hyvältä, kun tiedän että se on kuullut asiasta ihan tarpeeksi usein muutenkin). Joka kerta kun äiti on aloittanut savuttamisen tauon jälkeen, on harmittanut. Mummi kuoli keuhkosyöpään. Iskä lopetti polttelun 1970-luvun lopulla kuulemma kuin seinään, ja on nykyään aika natsi asiasta.

Teininä sauhuttelin satunnaisesti serkkuni kanssa metässä, lähinnä humalahakuista kaljoittelua harrastaessamme. Enkä ole koskaan ollut riippuvainen. Kännipolttelua harrastin ehkä joskus, mutta en ole varma siitäkään. Sitten aloin natsiksi. Yliopistoaikanani olen maistanut savukkeita muutaman kerran, yleensä huonolla menestyksellä. Kurkunkäristys ja savu keuhkoissa eivät tuntuneet laisinkaan kivalta.

Tänä syksynä (kevättä siellä teillä) katkesi kamelin selkä, kun koulustressi kävi liialliseksi. Pummasin savukkeen joltain teineiltä ja poltin auvoisesti niin pitkälle kuin vaan käärylettä riitti. Ja kyllähän se helpotti siihen vitutukseen, ja paljon, ja kurkunkäristys ja savu keuhkoissa tuntuivat oikeinkin hyviltä. Useimmiten juuri tuossa vituixmän-tilanteessa tulee harkittua polttelua, mutta yleensä järki voittaa. Syöpäpeikko pelottelee muutenkin siinä määrin, että ei yleensä sauhuttelu kiinnosta. Lisäksi raha on muutenkin tiukassa, ja onhan nuo savukeaskien hinnat niin suurta riistoa ettei mitään määrää. Ja oon myös miettinyt, että miksei ole reilun kaupan tupakkaa?

Ainoa vaan, että juuri tuo Katin mainitsema "tupakointi toimena" viehättäis muakin kovasti, hetkeksi irtautuminen ja säätö. Ja kahvi ja tupakka nyt vaan on maailman paras yhdistelmä.

[Crux]

Niinpä

Researchers also found that the strategies used by the tobacco industry to advertise and promote light cigarettes are intended to reassure smokers, to discourage them from quitting, and to lead consumers to perceive filtered and light cigarettes as safer alternatives to regular cigarettes.

ja

So since the mid-1970s tobacco companies have known that people who smoked "light" cigarettes inhaled the same amount of tar and nicotine as regular-cigarette smokersif not more.

Ainakaan itselläni ole mitään harhakäsitystä siitä, että light tupakka olisi jotenkin terveellistä. En lukenut linkkejä kokonaan mutta äkkisilmäyksellä näyttäisi siltä, että ligt tupakoissa totta tosiaan on vähemmän tervaa ja nikotiinia, yhtä pahoja tavallisen tupakan tapaan niistä tekee vasta polttamisen tapa. Kiinnitänkin siihen täst´edes enemmän huoniota.

[LazyBastard]

En lukenut linkkejä kokonaan mutta äkkisilmäyksellä näyttäisi siltä, että ligt tupakoissa totta tosiaan on vähemmän tervaa ja nikotiinia, yhtä pahoja tavallisen tupakan tapaan niistä tekee vasta polttamisen tapa. Kiinnitänkin siihen täst´edes enemmän huoniota.

Itseasiassa linkeissä kerrotaan, että yleensä light-savukkeissa on ihan yhtä paljon tervaa ja nikotiinia kuin tavallisissakin. Ne on vain suunniteltu huijaamaan konetta, jolla tupakoita testataan:

Information on cigarette packs about the amount of tar or nicotine is misleading. Some 'full-strength' brands have a declared yield of up to 16 milligrams (mg) of tar, while very low tar cigarettes may declare a yield as low as 1mg of tar. However, when cigarettes are manufactured, a 'smoking' machine measures the tar and nicotine content of a cigarette. In most light cigarettes, the tobacco is exactly the same as that in regular cigarettes, but ventilation holes are placed in the filter to draw in up to 80% air when the cigarette is tested on a machine.

Lähde

[Crux]

Aijaa. Noh siihen meni sekin yritys taistelussa tupakkaa vastaan. Sama se on ostaa sitä vanhaa merkkiä tästä eteenkin päin

muok.
Tupakasta saarnaamisen kuunteleminen on muuten tosi raivostuttavaa. Kun toki tietää sen mitä itselleen tekee ja ainakin minua tämä oma tupakointi ahdistaa ihan helvetisti mutta kun ei saa lopetettua niin ei. Siinä alkaa pinna kiristyä jos joku sellainen joka ei ole koskaan polttanut tai on polttanut mutta lopettanut tosta noin vaan tulee pitämään luentoa tupakan terveydellisistä haitoista ja siitä mitä se tekee ympäristölle.

[Vanilla]

Mulla on aika ristiriitainen suhde tupakointiin. Olen siis polttanut säännöllisesti päivittäin jo muutaman vuoden ajan, nykyään menee yleensä noin 5-10 röökiä päivässä. Toisaalta komppailen theian sanomisia:

En mä osaa selittää muutenkun niin, että tupakointi on vaan kivaa. Enkä halua lopettaa. En. Kai se joskus on pakko, mutta ei vielä hetkeen. Ei mua oikeastaan just nyt kiinnosta se, että se tappaaa, en osaa huolehtia tuollaisista. Tai kun ei vaan kiinnosta.

Aivan. En vaan jaksa ajatella kymmenien vuosien päähän. Eläisinkö mieluummin 120-vuotiaaksi suomatta itselleni minkäänlaisia epäterveellisiä nautintoja, vai kuolisinko kahdeksankymppisenä tietäen eläneeni täysillä?

Mutta toisaalta välillä taas kiroan itseäni, kun en vain osaa olla polttamattakaan. En voi enää huijata itseäni sillä, ettenkö olisi fyysisestikin riippuvainen - aamuisin tämän huomaa aina, kun yrittää sinnitellä ilman tupakkaa mahdollisimman pitkään. Yleensä kestän korkeintaan tunnin. Myös aina, kun katson äitini tupakoimista ja kuuntelen hänen yskänkohtauksiaan pian sen jälkeen, tunnen oloni aika ikäväksi. Äiti kun jäi alle viisikymppisenä sairaseläkkeelle muun muassa astmansa vuoksi.

Aloin polttaa vasta lukioiässä. Meille ainakin joskus päihdevalistuksessa sanottiin, että jos siihen mennessä ei ole sortunut tupakkaan tai alkoholiin, ei koskaan sorrukaan pahasti. Pöh, sanon minä. Tiedän vaikka kuinka monta ihmistä, jotka ovat aloittaneet sauhuttelun nimenomaan lukiossa. (Mukaanlukien pikkuveljeni, jonka tupakanpoltosta kieltämättä olen edelleenkin järkyttynyt.) Oikeastaan aloitin siksi (kuten kovin moni muukin), että kaikki kaveritkin polttivat. Tunsin siihen aikaan itseni ulkopuoliseksi vähän joka asiassa, ja ajattelin, että jos minäkin polttaisin, en olisi enää niin ulkopuolinen. Tyhmä mikä tyhmä.

Niin, ja olen samaa mieltä Cruxin kanssa saarnaamisen raivostuttavuudesta. Kyllä mie tiedän jo, ettei tupakointi ole hyvä juttu.

[theia]

Kyllä jotkut sortuu tosiaan tupakointiin paljon myöhemminkin - toinen kaveri aloitti intissä (19 veenä), toinen just hiljattain (23 veenä). Onhan se harvinaisempaa, mutta silti mahdollista.

Perheessä polttamisesta - äiti poltti kun olin pieni, lopetti kuudeksi vuodeksi kun olin teini-iässä, ja aloitti uudestaan kun äipän elämäntilanne oli niin stressaava. Isä poltti koko mun elämän sikareita.

Tietääkö teillä muuten vanhemmat että poltatte? Milloin sai tietää ja miten?

Äiti sai selville että tupakoin kun mun taskusta putosi sytkä kun olin 20 vee.

"Mikä toi on?"
"Sytkäri"
"mitä sä sillä?"
"Olen tuhopolttaja "
"..."
"No tupakkaa sytytän"
"ei tupakointi sovi sulle"
"kenelle sopii?"

[Aurora B.]

Kuten sanottu, äiti aina epäili mun polttavan, ja puhtoinen isoveli ei tietenkään voinut polttaa, vaikka siis asiahan oli juuri toisin päin Mä yritin tietty aina epäilysten alla siirtää huomiota veljeni poltteluun, ja kai siitä jäi veljelle jokin trauma, kun ei se aikuisiälläkään ole pystynyt mutsin nähden poltella Olen saanut niin meheviä nauruja, kun liki kolmekymppinen mies lähtee "kioskille" tms. mennäkseen jonnekin nurkan taakse sauhuttelemaan

No, ainakin tämä veli on perheenlisäyksen myötä lopettanut tupakoinnin. Toinen taitaa poltella vieläkin, hänkin kyllä aika nihkeästi vanhempien edessä. Hassut

Kerrottakoon vielä taustaksi, että molemmat vanhemmat ovat meillä polttaneet ties kuinka monta vuosikymmentä, äiti tupakkaa ja isä sikareita. Äiti on kuulemma meitä muksuja odottaessa ja imettäessä keskeyttänyt polttelun, mutta jatkanut sitten. Että sen puoleen ei pitäisi veljienkään ujostella, mutta niin vain tekevät.

[Kuolo]

Mutta kun ei hemmetti vanhempien nähden pysty polttamaan En tiiä mikä siinäkin nyt sitten on kun ei ne sen suuremmin paheksu. Kai se silti vähän hävettää ja onhan toi teininä opittu piilottamaan.

[skray]

Niin, mikähän siinä on, että ei voi prukoidensa edessä poltella?
En puhu omasta kokemuksesta, mutta mieheke ei voi vieläkään luontevasti poltella isänsä edessä. Äitinsä edessäkin vasta tässä viime vuosina "osannu" poltella. Ja mieheke on poltellu kohta 10 vuotta.
Kai se jotenkin liittyy siihen mitä Kuolo sanoi, että teininä opittu juttu.

Toisaalta, on paljon niitäkin, jotka jo alaikäisinäkin kävivät äitinsä/isänsä kanssa ulkona tupakalla. Parikin tuttua mulla on, jotka teininä jo polttivat yhdessä vanhempiensa kanssa. Kumma tapa, kun voisin kuvitella, että vanhemmat ovat aina lastensa polttelua vastaan. Mutta kai siihen sitte taas liittyy vanhempien puolelta jokunlainen valvovana silmänä oleminen tai yhteyden pito teini-ikäiseen kapinoivaan lapseensa. :keittiöpsykologi:

Mene ja tiedä. :keijo:

Ja kyllähän sitä aina tuli tieninä (sen hetken kun poltin), sanottua äitille "olin vaan kahvilassa ja siellä muut poltteli ja tarttu haju vaatteisiin seliseli", kun äiti tivasi tupakalta haisevista vaatteista.

[Kati]

Mutta kun ei hemmetti vanhempien nähden pysty polttamaan.

Liki sata vuotta sitten ollut ex sanoi, että jos en pysty vanhempien edessä polttamaan, ei kannata polttaa lainkaan. Sen verran pitää kuulemma olla selkärankaa. Sittemmin opin, että se oli tyypin ainoa rangan osa.
Vanhempani tiesivät tupakoinnistani melkein alusta saakka. Isä paasasi, äiti koetti toppuutella rauhallisemmin. Diili oli, että hassaan siihen vain omat rahani, heiltä on turha tulla kinuamaan.
Myöhemmin aikuisiällä, sitten kun en enää edes asunut kotona, mutta siellä käydessä, meillä oli äidin kanssa sanaton sopimus, että toiselta sai napata yhden/kaksi tupakkaa jos omat oli lopussa.

Itse tiedän aikuisia, jotka eivät polta lastensa nähden. He eivät halua näyttää pahaa tapaansa ja samalla kai huonoa esimerkkiä lapsilleen.

[shaana]

Katala pikkusisko paljasti aikoinaan porukoille mun tupakoinnin.
Äiskä tuli hieman pettyneenä luokseni ja tokaisi ettei olisi musta uskonut, mutta heitähän nyt sitten rööki jos sulla kerran on. Kotona ei sopinut alaikäisenä polttaa, mutta jotenkin siitä lähdettiin lepsuilemaan, eikä meidän yhdessä tupakalla seisoskelu ollut polttaessani lainkaan epätavallista. Toisaalta me taidetaan muutenkin olla enemmän kavereita kuin äiti ja tytär.

[heidiz]

Poltan, aloitin 18 vuotiaana joten olen nyt polttanut melkein 3 vuotta.

Tupakointi minulle taitaa olla tapa ja olenhan minä riippuvainenkin.
Voisin silti lyödä vaikka vetoa, että jos haluaisin tupakoinnin lopettaa,
niin en saisi siitä vieroitusoireita.
Nyt ei kyllä ole minkäänlaista halua tai syytäkään lopettaa tupakointia ja sellaisen
kyllä tarvitsisin jos meinaisin tupakoinnin lopettaa, koska melkeinpä rakastan sitä
tunnetta kun sytytän tupakin ja otan ne ensimmäiset savut.

Kun aloitin tupakoinnin, aloitin sen sen takia, koska minulla oli tylsää,
ajattelin, että saanpahan ainakin viideksi minuutiksi tekemistä. Tyhmää, eikö?

Äitille paljastin tupakointini ensimmäiseksi sen valmistujaisjuhlissa,
menin vain tupakille sen ja hänen kaverin seurassa, joten periaatteessa varmistin selustani,
etten saa huutoja
Koskaan minun vanhemmat ei ole mitään saarnoja tupakoinnistani pitänyt
ja jokapäiväiseen päivään kuuluu tupakointihetki äipän ja isän kanssa.
Ne kun on polttaneet koko minun elämäni ajan ja pidempäänkin, niin ei kai niillä
mitään valittamista minun tupakoinnista juurikaan ole, elän omaa elämääni ja kannan omat keuhkoni.

Yksi kaverini yritti lopettaa tupakoinnin tuossa hetki sitten ja hetkeksi se siinä onnistuikin,
mutta tällä hetkellä se sitten polttaa poikaystävältään salaa, sitä minä en ymmärrä

Tupakoinnista saarnaamista en ulkopuolisilta enkä oikein lähipiiriltäkään kuuntele,
koska jos heitä häiritsee että ulkona käynnin jälkeen lemuan tupakille, niin he voivat mennä
minusta kauemmaksi istumaan tai pysyä muuten vain kaukana