Euforiat ja ahdingot - eli kaikenlaiset tuntemukset

[Dnd]

[marenkienkeli]

Outo! Jaksamista!

Meillä on (oli) äidillä rintasyöpä. Leikkaus tehtiin (kasvain oli pieni, ei etäpesäkkeitä), sädehoito käyty. Nyt on sytostaattihoidoista osa jäljellä. Mua hämmentää, miten vähän tää on vaikuttanut mun elämään. Ei mulla ole kertaakaan edes kunnolla käynyt mielessä, että äiti voisi kuolla tai mitään. (Parin sytostaattihoidon jälkeen äidiltä alkoi lähteä hiuksia melkoisella tahdilla. Ja mun ensimmäinen ajatus oli, että onpas äidin hiukset leikattu oudosti, kun ne näyttävät niin ohuilta. Vasta muutamien minuuttien päästä muistin, että niin...äitillähän lähtee niitä hiuksia sen sytostaattihoidon takia.)

[Outolintu]

Huh, jaksamista teidänkin perheeseen

Mummon kohdalla huolettaa tietty se ikäkysymys. Että kuinka 80-vuotias kestää hoidot. Toivottavasti hyvin. Kun muuten on niin terve ja terävä päästään. Nyt vain odotellaan, mitä jatkossa

[Lyyra]

All my friends are indiaaaans! Menin katsomaan Tiketin sivuja ja Soundgarden-lippuja olikin tullut myyntiin! Sain tilatuksi yhden!

All my friends are skeletons. Niitä oli vieläkin jäljellä.

[Lyyra]

Lähetin gradutekstiä ohjaajalle. Pitäisi olla helpottunut olo, mutta ei ole. Mitenkähän pääsisi eroon sellaisesta jatkuvasta riittämättömyyden tunteesta? Tekstiä ei mielestäni ole koskaan tarpeeksi siihen nähden, että väitän koko ajan kaikille tekeväni tätä täysipäiväisesti.

Miten voisi jakaa aikansa ja suunnitella ajankäyttönsä järkevästi? Ja miten siinä suunnitelmassa sitten pitäydytään? MIten selviytyä jatkuvista keskeytyksistä ja "välttämättömistä" matkoista ilman, että ne katkaisevat työn teon kohtuuttoman pitkäksi aikaa?

[L-S]

Lyyra

Jos löydät vastauksen tohon ensimmäiseen ongelmaan (riittämättömyyden tunne), se yleensä auttaa noihin muihin. Suunnitelmassa pitäytyminen ja takaisin työhön kiinni pääseminen keskeytysten jälkeen ovat yleensä helpompia, kun uskoo itseensä ja siihen mitä tekee edes jotenkin.

Toivottavasti ohjaaja antaa hyödyllistä palautetta ja muistaa kertoa myös positiivista eikä pelkästään mainitse sitä missä on parannettavaa. Onnistumisen kokemukset auttavat yleensä riittämättömyyden tunteen korjaamisessa ainakin hiukan.

[Lyyra]

Kiitos, L-S, rohkaisevista sanoista.

[Outolintu]

Oon ihan , ja

Elämä vaan on niin parhautta juuri nyt! Ei haittaa edes tämä sää, se on silti parempi kuin Norjassa Äsken kävin pumpissa ekaa kertaa yhdeksään kuukauteen ja sain sellaisen dopamiinieuforian etten ehkä kestä. Sitten vielä Deviniä soimaan ja ihan pakahdun.

Huomenna tosin pitää mennä taas töihin, eiköhän asiakkaat äkkiä palauta maan pinnalle Mutta siihen asti aion olla onniövereissä

[Mr. Smith]

Työnantaja ilmoitti että yt:t jatkuvat jonnekin ensi vuoden maaliskuulle (ainakin) tai kunnes täällä ei ole ketään jota enää irtisanoa. Edellisetkään eivät ole vielä ohi, eli tässä nyt sitten saa olla veitsi kurkulla lähes puoli vuotta, koska haistakaa kukkanen jos luulitte että suoraan sanotaan kuka jää ja kuka lähtee.
Parisuhteessa toinen osapuoli on alkanut palata koko ajan yhteen ajattelemattomaan lausahdukseeni, jonka sanoin tyhmyyttäni/kokemattomuuttani kohta kaksi kuukautta sitten. Vaikka miten selittelen ja anteeksipyydän, ei mikään kelpaa.
Ulkona on harmaata ja kylmää.

Tämä on taas näitä "kukaan ei väittänyt sitä helpoksi, mutta kukaan ei myöskään maininnut että se olisi näin vaikeaa"-aikoja elämässä

[lumikukka]

Parisuhteessa toinen osapuoli on alkanut palata koko ajan yhteen ajattelemattomaan lausahdukseeni, jonka sanoin tyhmyyttäni/kokemattomuuttani kohta kaksi kuukautta sitten. Vaikka miten selittelen ja anteeksipyydän, ei mikään kelpaa.

En toki tiedä, millaisen ja minkäkokoisen sammakon olet suustasi päästänyt, mutta noin ylipäänsä vanhojen ja jo moneen kertaan anteeksipyydettyjen asioiden jatkuva esiinnostaminen on minusta hyvin epäreilua.

Toivottavasti saatte asian sovittua.

[Aranwe]

Parisuhteessa toinen osapuoli on alkanut palata koko ajan yhteen ajattelemattomaan lausahdukseeni, jonka sanoin tyhmyyttäni/kokemattomuuttani kohta kaksi kuukautta sitten. Vaikka miten selittelen ja anteeksipyydän, ei mikään kelpaa.

En tiedä mitä olet sanonut, mutta kuulostaa aika lailla kohtuuttomalta kaivaa samaa asiaa esille noinkin pitkän ajan ja anteeksipyyntöjen jälkeen.

[Lumikki75]

En toki tiedä, millaisen ja minkäkokoisen sammakon olet suustasi päästänyt, mutta noin ylipäänsä vanhojen ja jo moneen kertaan anteeksipyydettyjen asioiden jatkuva esiinnostaminen on minusta hyvin epäreilua.

Komp, varsinkin jos kyseessä on tosiaan yksi ajattelematon lausahdus, jota ei sen koommin ole toistettu.
Itsekin tuppaan välillä sortumaan toisen vanhojen puheiden kaiveluun, mutta pysäytän itseni heti, kun havaitsen, mitä olen tekemässä. Se on äärimmäisen epäreilua, koska kaikkihan me joskus sanotaan jotain tyhmää.

[Mr. Smith]

Se oli tyyliin "pidän naisista jotka pukeutuvat farkkuihiin" (en sanonut noin, mutta kuitenkin tällainen säädeltävissä oleva ominaisuus) ja kumppani on siitä lähtien epäsäännöllisen säännöllisesti tentannut minua miksi minä sanoin noin vaikka tiedän että hän ei näytä hyvältä farkuissa ja olenko minä homo kun pidän tiukoista pepuista farkuissa, häh?

Selitin/selitän että en, ja se oli nyt vaan sellainen tyhmä heitto, ja pidän naisista myös mekoissa. Mutta kun ei niin ei...
Tämä henkilö itsekin välilä tajuaa miten tyhmää tämä on, mutta ei kykene päästämään irti.

Koska kyseessä on oikeasti henkilö josta välitän, ja jonka kanssa tahdon viettää loppuelämäni, yritän kestää tätä, mutta jos uhkana on että loppuelämäni joudun kuuntelemaan tätä...mieluummin elän loppuelämäni surun murtamana erakkona, ja kun ihmiset kysyvät mitä hänelle tapahtui, kaikki kuiskaavat kaukana etten kuule: "hän piti naisista jotka pukeutuvat farkkuihin".

Enkä voi olla huomaamatta millaista komediallista kultaa tämä on. Vähän kuin Forgetting Sarah Marshall-leffan käsikirjoittaja Jason Segel teki kun hänet dumpattiin alastomana.

Ja tulostin juuri Wikipedian artikkelin Introspection illusion todistaakseni että en minä tiedä mitä minä haluan oikeasti, mutta tiedän että haluan olla kultanuppuseni kanssa

Oikeasti ihmiset, komediallista kultaa

[lumikukka]

Oooookei. Eipä vaikuta kovin pahalta mokalta tai sammakolta.

[Lyyra]

Smithin tarina kuulostaa kyllä omituiselta. Kuulostaa ystäväsi omalta epävarmuudelta, joka purkautuu sulle ikävällä tavalla. Toivottavasti hän pääsee asiasta yli.

[Mr. Smith]

Sitä tässä molemmat toivotaan, mutta jos ei, niin sitten...

[päivänpolttaja]

On tosiaan vähän huonosta itsetunnosta kielivää juuttuminen tuollaiseen. Ja jos pitää suhteessa hirveästi koko ajan miettiä, että mitä voi sanoa ja mitä ei sen sijaan, että voisi olla vain oma itsensä, niin onhan se stressaavaa.

[Aranwe]

[mutupsykologiaa]Hänellä on huono itsetunto. Hän ilmeisesti ei käytä farkkuja, koska ei koe, että hän näyttää niissä hyvältä? Hän tulkitsee tuon lauseesi niin, että mielestäsi hän ei näytä hyvältä tai et pidä hänestä, vaan pidät enemmän niistä pinkeistä farkkupepuista. Eli melkein sama kuin olisit suoraan sanonut hänelle "olet ruma ja nää muut on paljon nätimpiä".[/mutupsykologiaa]

Silti ihan täysin kohtuutonta kaivaa tuota samaa heittoa esille hetki toisensa jälkeen, kun vika on enemmänkin omassa itsetunnossa, eikä siinä mitä sanoit.

[Lumikki75]

Mua hämmentää yleensäkin se, että ihmiset tuntuu kuvittelevan asiasta A tykkäämisen sulkevan pois sen, että voisi tykätä asiasta B. Tarkotan tällä siis sitä, että jos jonkun varatun ihmisen mielestä joku henkilö on nätti/komea, eihän se tarkota sitä, ettei se oma kulta ole nätti/komea. Voihan ihminen tykätä sekä vanilja- että suklaajäätelöstäkin!
Eikä parisuhteessa oleminen tee kenestäkään sokeaa.

[Mr. Smith]

Siirrän keskustelun suhdepuolelle omalta osaltani, menee jo niin OT:ksi

[theia]

Koko ajan kurja olo. Yritän tsempata itseäni, hymyillä vaikkei yhtään hymyilytä, ajatella positiivisesti ("hui tyhmä täällä sataa... eikun mä tykkään sateesta! sade on kivaa! vaikkei mulla ookaan sateenvarjoa, en mä paljoa kastu ja sade_on_kivaa!"), mut ei auta. Ihan pienetkin harmistukset saa mun mielen ihan mustaksi. Ugh. Hirveen raskasta.
Ja vielä kun pitäis keskittyä paranemiseen, eikä masenteluun.

[Kibaya]

Mua jännittää ja pelottaa niin paljon, että oksettaa.
En pysty ajattelemaan kirkkaasti, jos ollenkaan.

Tunnin päästä tilanne on varmaan aivan toinen.

[Outolintu]

Kun mun ei pitäis katsoa telkkarista kuin komediaa ja Tanssii tähtien kanssa ja sellaista hyvänmielen ohjelmaa. Tässä päivänä eräänä näin vahingossa viimeiset 3 minuuttia jostain sarvikuonon salametsästysdokumentista ja ilta oli pilalla. Ja juuri kun ehkä vähän pääsin yli siitä, tulivat nämä angorakanit. (Ei, en katsonut yhtään videota, riitti että luin lyhyen uutisen).

Ei sillä, ettenkö tietäisi, että ihminen on kauhein elikko maan päällä. Mutta nyt se tuli vastaan niin tiheästi eri tahoilta että olen ihan musertunut. Tunnen surua ja raivoa ja toivottomuutta. Olen jopa hieman yllättynyt, miten kauhean voimakkaasti reagoin tähän, ihan fyysiselläkin pahoinvoinnilla. Tällaisessa tilanteessa sitä ehkä pitäisi voimaantua, ryhtyä omavaraiseksi kasvissyöjäksi ja silleen. Mutta pahuus tuntuu vyöryvän päälle kaikesta; Villakin tuotetaan raadelluista lampaista, tekokuidut tuhoaa Itämeren, muovi päätyy valaiden vatsaan ja tappaa ne, elektroniikan mineraalilouhinta ylläpitää orjuutta Afrikassa... Ja kaiken tämän maailmantuskan alla tunnen vielä syyllisyyttä siitä, että haluan vain sulkea tämän kaiken mielestä.

Pitää vain jonnekin purkaa tätä ahdistusta, vaikka tuntuukin ettei se kuitenkaan koskaan helpota. Nämä on niin isoja asioita, että olen melko pessimistinen että koskaan saadaan tarpeeksi isoa määrää ihmisiä muuttamaan ajatteluaan/tottumuksiaan niin, että kaikki epäkohdat ratkeaisivat.

[Kibaya]

I hear ya, sista
En kestänyt angorakani-uutista ollenkaan, itkeä pillitin sitä jälleen. Ei ollut ensimmäinen kerta kun kuulin asiasta. Samaan aikaan fb:n seinällä kaniuutinen ja sukulaisten kuvia kun ovat ostaneet kivoja vaatteita h&m:stä. En pystynyt jakamaan uutista omalla sivulla, vaikka olisin halunnut. Se mikä on positiivinen pieni pilkku tässä kaikessa, että halpa ja mauton pitää tauon angoratuotteissa

Itse haluaisin vähentää tietoisuutta välillä kaiken suhteen. Eläimiä ja ihmisiä ja ympäristöä kohdellaan niin julmalla ja sairaalla tavalla, etten tiedä miten ne ihmiset nukkuvat yönsä. Kaikkia näitä riistetään isolla kädellä, eikä yksi pieni suomalainen ihminen pysty estämään sitä. Ei minusta ole Sini Saarelaksi sitten kuitenkaan. En pysty katsomaan niitä elielinaukiolla olevia kiinalaisia jotka pyytävät nimeä adressiin, jossa halutaan vapauttaa poliittisia vankeja, ei vaan pysty. Tiedän olevani yliherkkä näille ja jään niihin kiinni, jos jään kuuntelemaan puheita. Sama pätee kaikkiin sikavideoihin ja kanivideoihin ja riistoyritysten paljastumiseen viiden vuoden välein uudestaan ja kaikki muut. Mitään ruokaa ei voi syödä, koska se on joko pahasta omalle itselleen tai sen tuottaminen on eettisesti epäilyttävää. Oli se sitten tuoretavara, eines tai jopa itse takapihalla kasvatettu. Kaikessa on jotain, minkä voi tulkita ja tutkia vaaralliseksi. Pitää vain päättää miltä asioilta pitää silmänsä kiinni.
Mitkä on niitä asioita, joiden kanssa on vain selvittävä ja tehtävä valintansa sen mukaan.
Ei muuten ole helppoja valintoja.

Välillä on tosi, tosi perseestä olla näin herkkä ja tiedostava. Silloin tällöin olisi ihana olla vaan se keskiverto kuluttaja, joka ei lue eikä ajattele. Menee vain.

[Kibaya]

Mitä tässä maailmassa oikein tapahtuu?
Thaimaassa osoitetaan mieltä, meillä hallituksen kehysriihen päätökset on kamalaa luettavaa ja kunnan säästöimet iskee taas kerran siihen sakkiin jolla ei muutenkaan ole juuri mitään.
Tänään oli oikein ysärifiilis kun kahvipöydän ympärillä puhuttiin irtisanomisista, lomautuksista ja suurista muutoksista. Ihmiset olivat shokissa ympärillä ja muutamat silmät punoittivat. Tuli ihan samanlainen tunnelma siihen kuin mitä lapsena oli jos meni pyytämään väärään aikaan porukoilta uusia housuja. Valtava pettymys ilmassa, ei ole mistä antaa ja jotain on tehtävä. Aika masentavaa.

"Syksy on useille rankkaa aikaa" ei nyt enää riitä.

Ei kyynelistä kudotu loimi lämmitä, sanotaan laulussa. Ei lämmitä ei.
Epätodellista. Eikä mitenkään sillä tavalla että se on huomenna yhtään sen paremmin. Päinvastoin, vituixmän taitaa olla joka puolella aika vakiokasvo.