Ihmissuhdeilmoitukset ja -kysymykset

[Maija]

Se ei koskaan oikein tiedä, miten päin mun kanssa olisi, kun vanhemmat ovat läsnä.

Ovatko nuo vanhemmat sitten kovin usein läsnä?

[Maija]

Kameli

Älä huoli, vika ei ole sinussa, vaan tekstin vastaanottajassa.

[Janet]

Nuuhkin tänään Elle-lehden mukana tullutta miesten tuoksunäytettä. Nuuhkin, nuuhkin ja nuuhkin. Makasin silmä kiinni ja nuuhkin. Että voi mies tuoksua hyvälle. Että mä olen niin yksin ja kaipaan miestä.

[Maija]

Joo. Asia, jonka en uskonut vaikuttavan muhun millään lailla, mutta niin vain vaikuttaakin. En tiennyt, mihin tämä olisi pitänyt ympätä, joten menköön nyt tänne.

Entinen poikakaveri muuttaa ensi kuussa yhteen tyttöystävänsä kanssa.
Ei, en ole mustasukkainen. En ole katkera. Olen onnellinen, että hän on onnellinen.
Mutta.

Tieto sai ajattelemaan omaa elämääni. Poika on aikaa sitten jatkanut elämäänsä ja toteuttaa sitä jonkun kanssa. Minun elämäni junnaa paikallaan, eikä kukaan ole sitä kanssani jakamassa. Luulin olevani tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseeni, mutta nyt tuntuu pahalta.

Ähh, nyt iski itsesensuuri ja tekisi mieli pyyhkiä koko teksti pois. Puolet vuodatuksesta jo ehdin sensuroida.
Noh, menkööt.

[Deni]

Mä ainakin olen vakaasti sitä mieltä, että kukaan, joka on joskus ollut mun kanssa, ei saisi enää ikinä seurustella kenenkään toisen kanssa.

Tai no, ensimmäisen poikaystävän naimisiinmeno kirpaisi yllättävän vähän. Lähinnä ehkä siksi, että mä tapasin sen ennen häitä vahingossa, ja se ei näemmä ollut yhtään uskollisempaa sorttia kuin silloin kun me seurusteltiin. Että onnea vaan sille vaimolle sitten...

[Kaarina]

Mulla oli kerran sellainen hellu, joka erään riidan päätteeksi aloitti uuden emännän etsimisen välittömästi. Hän oli ymmärtänyt, että ollaan tauolla ja olikin liehitellyt muita tyttöjä sen minkä kerkesi. Mulle asti tämä tauko-juttu ei vain ollut tullut. Tyhmä kun olin, en tajunnut siinä vaiheessa lähteä koko sotkusta, vaan sovittiin koko homma. Ei sitä enää kauaa kestänyt ja erottiinkin yhteisestä sopimuksesta. Meni joitain kuukausia ja sitten alkoi se soittelu "oli elämäni suurin virhe jättää sinut". Ai, luulin, että ero oli yhteinen päätös. Lopulta jätti rauhaan ja viimeksi kun hänestä kuulin, niin sanoi, että olen tervetullut niin kauan takaisin, kun ei ole lapsia siunaantunut. Niiiin houkuttelevaa.

[Migreeni]

Minulla on aivan eri käsitykset tästä asiasta. Jos exäni löytäisi jonkun tytsyn (ja niin on pari kertaa jo käynytkin) olisin tosi iloinen. Meidän suhde päättyi niin molemminpuoliseen päätökseen ja molemmat olivat sitä mieltä, ettei tässä todellakaan ole enää mitään järkeä jatkaa. Joten miksen olisi onnellinen exän uudesta onnesta, kun tiedän, ettei se onni minun kanssani löydy. Enkä edes haluaisi, että löytyisi.

Eri asia varmasti olisi, jos kantaisin exälle jostain kaunaa. Niin ei kuitenkaan onneksi ole. Olemme tosi hyvissä väleissä ja vietämme myös paljon aikaa keskenämme edelleen. Puhumme toisillemme nykyisistä ihastus touhuista ja yritämme myös neuvoa toista ihmissuhdeongelmissa.

Meillä on ehkä aika erikoislaatuinen exä-suhde, nyt kun sitä oikein pohdiskelemaan rupeaa...

[Shay]

Mä ainakin olen vakaasti sitä mieltä, että kukaan, joka on joskus ollut mun kanssa, ei saisi enää ikinä seurustella kenenkään toisen kanssa.

Eikä mun kaveripojatkaan saa seurustella. Mää tuun mustasukkaseksi.
Mutta oikiasti haluan mun kaverien ja entisten olevan onnellisia ämmiensä kanssa ( ),
kunhan mun ei tartte mun entisten onnea todistaa.

[Maija]

Mä ainakin olen vakaasti sitä mieltä, että kukaan, joka on joskus ollut mun kanssa, ei saisi enää ikinä seurustella kenenkään toisen kanssa.

No joo, ehkä tuo uutinen tuli vain jokseenkin huonoon saumaan. Tai siis, kun muutenkin olen tässä omaa elämääni ja sen kulkua pohtinut tuskastumiseen saakka, tieto eksän elämän hurraa-huudoista ei oikein lämmittänyt mieltä. Muutoin olen iloinen, että hänellä menee hyvin.

Ja ihmissuhdeilmoittelua sen verran, että edelleen tuntuu yksinäiseltä.

muoks: Noooh, nyt tää kyseinen eksä soitti ja sanoi: "Oon muuten nyt tosi pöhnäs, harmittaa." Minä siihen, että: "No tuliko tehtyä jotain tyhmää vai?" "No ei, tyhmintä on ehkä se, et soitin sulle nyt."





Tyhmä mikä tyhmä.
Ehkä ihan vaan hyvä, että puhelu katkesi.

[Emilia]

Mä ainakin olen vakaasti sitä mieltä, että kukaan, joka on joskus ollut mun kanssa, ei saisi enää ikinä seurustella kenenkään toisen kanssa.

nimenomaan, mutta jollain tasolla kuitenkin komppaan Deniä.
Riippuu kyllä pitkälti siitäkin, kenestä eksästä puhutaan. On eksiä, joille toivoo pelkkää hyvää ja sitten niitä toisia.... En oikeastaan hengaa eksien kanssa, joten tulee tuommoiset asiat kuultua aina viiveellä joltain pikkulinnuilta. Ei siinä mitään. Ihan kiva, jos joku edes joskus löytää jonkun sopivan. Itse kun en tunnut sopivan juuri kellekään.

[theia]

Onko mun ihmissuhde-elämä pakko olla näin vaikeeta?

Torstaina törmäsin kotikotikaupungissa poikaan, jonka kanssa meillä on ollut säätöä nyt kolme vuotta. Kuvio on aina ollut mulle selvä - se ei ikinäkoskaan halua seurustella, ainakaan mun kanssa, koska on ihmissuhdevammainen ja erakko. Ja niin ollen mä en ole enää pitkään, pitkään aikaan jaksanut elätellyt toiveita, että kyllä se ehkä joskus vielä musta innostuu.

Nyt poika pyyteli tapansa mukaan anteeksi, että se on ollut niin paska mulle (ei mun mielestä, kun molemmat on tiennyt missä mennään). Sitten kun baarista mentiin sen kämpille kuuntelemaan musiikkia, se alkaa avautua, miten se haluaa OLLA mun kanssa. Mä nauroin sille, sanoin että tää on niin kuultu, kerro vielä selvinpäin sama niin katellaan uusiksi.

No mites sitten, aamulla se sanoo sen uudestaan. Että se haluaa OLLAollaOLLA mun kanssa. Mä naureskelen epäuskoisena, ja sitten kai jossain mulla naksahti ja uskoin sitä.

Ei olis pitänyt Ollaan nyt ton tapahtuman jälkeen kaks kertaa juteltu, sillon kun se suvaitsee vastata puhelimeensa. Eli eipä sittenkään mikään muuttunut. Perkele.

Se on vaan mulle just se, joka saa pään sekaisin. Joka kerta. Aina. Aikaisemmin vaan olin huolehtinut, etten enää pääse ihastumaan siihen niin paljoa. Ja sitten kun uskallan uskoa sitä, mikään ei muutu. Ja silti mä tässä elättelen toivoa, että kyllä se kohtapian kertoo mulle uudestaan, että se vaan haluaa olla mun kanssa. Jopa.

[Plei]

Äh, inhottaa välillä olla sellaisen ystävä, joka on niin läheinen, että kokee välillä voivansa tiuskia joka asiasta mulle. Välillä saa pelätä joka sanaa, jonka suusta ulos päästää, kun vastaukseksi saattaa tulla jotain kuittailua tai muuta hapatusta. Tokihan sitä itsekin välillä päästää suusta mitä sattuu, mutta en oikein tiedä, mitä olen tehnyt ansaitakseni sellaista huonoa käytöstä. Lisäksi, jos jotain ikävää itse sanon, pyydän sitä kyllä aina anteeksi. Sen lisäksi myöskin pyrin olemaan sanomatta mitään sellaista, koska se toinen ihminen on kuitenkin ystävä, jota ei missään nimessä tahtoisi loukata. Voi kun tämä periaate kulkisi molempiin suuntiin aina. Tai luulisi, että niin sen pitäisi mennä.

Tiedän kyllä, että ystävällä on ollut kamalan vaikeaa viime aikoina. Toisaalta hänkin tietää, että mulla on ollut vaikeaa. Lisäksi, en näe mitään syytä, miksi sitä pitäisi minuun purkaa.


Ja nyt, kun vauhtiin on päästy, tilitetään vielä muustakin.

Eksä taas pompsahti elämääni juhannuksen alla. Kertoi taas, miten ikävä oli ollut ja miten ihana olenkaan. Aika pitkään jaksoin sille naureskella, mutta sitten kävi kuten Theiallekin - päästin eksän muurin läpi ja uskoin tovin. Ja huonosti taas kävi. Kuten aina. Tyhmästä mielestä kärsii koko kroppa. Onneksi olen tällä kertaa onnistunut jo sen verran parantelemaan haavoja, ettei ihan kaikki mennyt palasiksi tuosta kuitenkaan. Mutta en vain voi käsittää, miten se ihminen voi käyttäytyä noin, tehdä tuolleen mulle, jota on väittänyt rakastavansa. Vaikka tietää, että menen rikki.

Nyt sitten voikin taas keskittyä uskottelemaan itselleen, että ensi kerralla olen vahvempi.

Theialle tsempit.

[theia]

Kiitti Plei.

Tässä on muutenkin ollut vaan pelkkää säätöä pitemmän aikaa, kun oli toi kaukosuhde-ollaan-kesä-vapaita -poika (jonka kanssa juttelin juhannuksena, kuulemma se ei voi luottaa keneenkään tyttöön että se olis uskollinen koko kesän kaikilla festareilla, ja siksi halusi vapaan suhteen ), sitten oli jotain ihme säätöä eksän (vai exän? molempi tyhmempi. siis ulkonäkö. sanan.) kanssa, ja nyt sitten vielä tää.

Nyt vaan tekee mieli laittaa jotain avautumisviestiä pojalle, tai jotain 'olisit ees rehellinen ollut' tmstms, mutta ei saa. Ei vaan saa. Tavallaan elättelen toiveita, että törmäisin siihen ens la kun meen kotikotiin. Että voisin kysyä että mitä helvettiä. I'm stupid, he's smarter.

Missä se miehet-huoh -hyniö oli?

[tiipetti]

Äh, inhottaa välillä olla sellaisen ystävä, joka on niin läheinen, että kokee välillä voivansa tiuskia joka asiasta mulle. Välillä saa pelätä joka sanaa, jonka suusta ulos päästää, kun vastaukseksi saattaa tulla jotain kuittailua tai muuta hapatusta. Tokihan sitä itsekin välillä päästää suusta mitä sattuu, mutta en oikein tiedä, mitä olen tehnyt ansaitakseni sellaista huonoa käytöstä. Lisäksi, jos jotain ikävää itse sanon, pyydän sitä kyllä aina anteeksi. Sen lisäksi myöskin pyrin olemaan sanomatta mitään sellaista, koska se toinen ihminen on kuitenkin ystävä, jota ei missään nimessä tahtoisi loukata. Voi kun tämä periaate kulkisi molempiin suuntiin aina. Tai luulisi, että niin sen pitäisi mennä.

Vähän samanlaisessa ojassa erään miehekkeen kanssa, jonka läheisyydestä en tiedä, mutta silti osaamme loukata toinen
toisiamme niin lahjakkaasti, että kohta meidät pitäisi palkita jollain. Hauskintahan hommassa on se, että molemmilta taitaisi
irrota samanlaista näkökulmaa kuin mitä Plei tuossa ylempänä tiivistää. Kummassakaan ei ole vikaa, vaikka oikeasti
molemmissa olisi korjattavaa.

Eniten vituttaa se, että homma on kusahtanut jo niin pahaksi, etten oikeasti uskalla tehdä enää mitään. Enkä tiedä, onko
tässä enää mitään pointtiakaan. Sen tosin tiedän, että tyypin kavereiden silmissä (eli käytännössä koko Joensuun, tämän
pienen kaupungin) olen pelkkä teeskentelijä ja paska nainen. Enkä jälkimmäistä kielläkään. Varmasti osaan teeskentelynkin,
mutta ne mielipahan kyyneleet, joita hepun sivalluksien takia olen vuodattanut, ovat olleet ihan aitoja.

Ärsyttää tilittää tällaista kavereille ja keskustelufoorumeille, kun oikeasti asiat pitäisi saada puhuttua sen toisen ihmisen
kanssa. Mutta mitä teet, kun toinen ei halua kohdata ilman ehtoja ja suostuessaankin vetää sanansa saman tien takaisin.

Minä koen sen niin, että toinen vain pelleilee tunteillani. Sen myötä käämit ovat palaneet - ja aika pahastikin. Liittyy tähän
paljon muutakin, mutta tilitellään ne joskus toiste.

[Kibaya]

Tutustuin ennen juhannusta sellaiseen tyyppiin. En mä tiedä onko se mies vai mikä eliö se on - vielä.

Ja sitten on samalla pakko miettiä, että olenko mä joku dorkamagneetti. Mistä mä löydän vain näitä ääliöitä, jotka on sitä mieltä että oma napa paras napa ja kaiken ja kaikkien pitää toimia just niinkuin hänen elämälleen parasta. Kokeile siinä rakentaa keskustelua.
Joo, ei mulla miestä ole mutta enpä mä taas ihan noin epätoivoinen taida olla. Viisastunut kuitenkin sen verran, että kokeilin kuunnella ja ajattelin kokeilla vielä hetken aikaa ennenkuin heitän lahnalla. Ihan vain, että jos se olisi ollut jotain alkujännitystä tai muuta sellaista normaalia erhettä. Vähän on kyllä välillä epäilyttänyt, mutta ei nyt saa olla ennakkoluuloinen. Paitsi jos ei se ota päätään pois perseen tienoilta ja keskustele muustakin kuin hänen elämäänsä palvelevista asioista ja semmoisista. Siinä tapauksessa saa mennä minne tahtoo.

We'll see.

[Plei]

Äh, inhottaa välillä olla sellaisen ystävä, joka on niin läheinen, että kokee välillä voivansa tiuskia joka asiasta mulle. Välillä saa pelätä joka sanaa, jonka suusta ulos päästää, kun vastaukseksi saattaa tulla jotain kuittailua tai muuta hapatusta. Tokihan sitä itsekin välillä päästää suusta mitä sattuu, mutta en oikein tiedä, mitä olen tehnyt ansaitakseni sellaista huonoa käytöstä. Lisäksi, jos jotain ikävää itse sanon, pyydän sitä kyllä aina anteeksi. Sen lisäksi myöskin pyrin olemaan sanomatta mitään sellaista, koska se toinen ihminen on kuitenkin ystävä, jota ei missään nimessä tahtoisi loukata. Voi kun tämä periaate kulkisi molempiin suuntiin aina. Tai luulisi, että niin sen pitäisi mennä.

Vähän samanlaisessa ojassa erään miehekkeen kanssa, jonka läheisyydestä en tiedä, mutta silti osaamme loukata toinen
toisiamme niin lahjakkaasti, että kohta meidät pitäisi palkita jollain. Hauskintahan hommassa on se, että molemmilta taitaisi
irrota samanlaista näkökulmaa kuin mitä Plei tuossa ylempänä tiivistää. Kummassakaan ei ole vikaa, vaikka oikeasti
molemmissa olisi korjattavaa.

Eniten vituttaa se, että homma on kusahtanut jo niin pahaksi, etten oikeasti uskalla tehdä enää mitään.

Mua vähän hirvittää, että kohta tulee se hetki, kun alan sanoa takaisin. Ja siitä ei kyllä seuraa mitään hyvää. Mutta on vaan sietokyky aika tiukilla.

Mietin, että josko ottaisi vähän etäisyyttä ja katselisi tilannetta sitten virkistyneemmällä mielellä. En tiijä.

[Maija]

Öhh. Nyt on tälläkin suunnalla ystävyyssuhteet solmussa.

Voiko kadonneen luottamuksen saada takaisin?
Ja nyt siis kysyn pettyneen asemasta.

Ainoa perheen ulkopuolinen ihminen, johon uskoin pystyväni luottamaan sataprosenttisesti joka asiassa, ei ollutkaan sellainen kuin kuvittelin. Vuosia kestänyt luottamuksen rakentuminen osoittautuikin arvottomaksi. Kyseessä oleva tyyppi on vielä sepittänyt minulle tarinoita, että en voi tähän ja tuohon tyyppiin luottaa, vain häneen. Sitten saankin tietooni, että henkilökohtaiset asiani ovatkin levinneet hieman laajemmankin yleisön tietoon. Sellaiset asiat, jotka vain hän tiesi.

Hänen takiaan olen tuntenut itseni huonoksi jo kauan.
Nyt tiedän sen olleen turhaa. Silti sattuu.

Tähän soppaan liittyy niin paljon muutakin, mutta en niitä viitsi tai edes halua täällä tilittää.

[Janet]

Se yksi seurustelee ilmeisesti edelleenkin. Ja se on niin rakastunut, että voi elämä. Kaiken vapaa-ajan hengaa sen muijansa luona. Miksi, mä en käsitä. Mitä yhteistä niillä on? Sen verran sitä tyttöä tunnen, että ei sillä ainakaan täysin samanlainen huumorintaju ole. Hieman hiljainen ja hymyilee vain nätisti. (On mulla yks epäilys, miksi ne on yhdessä... Ja se ei liity samalla aaltopituudella olemiseen, vaan hieman fyysiseen puoleen.. ) Miksi ne on yhdessä, miksi, miksi, MIKSI? Miksi mä en kelvannut?

Tyyppi myös palautti mulle yhden jutun tänään. Juteltiin niitä näitä ja oli taas niin kivaa. Läppä lenti ja juttu luisti. Se jopa tarjoutui muuttoavuksi, mutta muisti, että se meneekin siskonsa luo viikonlopuksi. Ja harmitteli sitä, että oli viime vuonnakin lupautunut muuttoavuks ja silloinkin joutu tekemään oharit. Jäi kiva mieli, kun osattiin olla kuin aikuiset ihmiset, aivan kuin ennenkin. Mutta miksi me ei vaan voida olla enemmän? En tiedä, olisko tilanne yhtään parempi, jos se olis ilkee ja välttelis mua. Tuskin. Ehkä näin on kumminkin parempi.

[Plei]

:kops:

Se yksi seurustelee ilmeisesti edelleenkin. Ja se on niin rakastunut, että voi elämä. Kaiken vapaa-ajan hengaa sen muijansa luona. Miksi, mä en käsitä. Mitä yhteistä niillä on? Sen verran sitä tyttöä tunnen, että ei sillä ainakaan täysin samanlainen huumorintaju ole. Hieman hiljainen ja hymyilee vain nätisti. (On mulla yks epäilys, miksi ne on yhdessä... Ja se ei liity samalla aaltopituudella olemiseen, vaan hieman fyysiseen puoleen.. ) Miksi ne on yhdessä, miksi, miksi, MIKSI? Miksi mä en kelvannut?

Öö. Mahtavaa, että osaat kertoa, kuka sopii kenenkin kanssa yhteen huumorintajun ja hiljaisen, nätin hymyn perusteella. Jos toinen on onnellinen, keskittyisit sinäkin olemaan iloinen toisen puolesta sen sijaan, että vihjailisit interneteissä siitä, ettei niillä ole muuta yhteistä kuin seksi. Eiköhän se poika ihan itse tiedä, kuka sen kanssa sopii yhteen.

Ikävän motkotuksen päätteeksi vielä sen verran, että kyllä siellä maailmassa on vielä sellainenkin tyyppi, joka sopii sulle ja joka haluaa juuri sinut eikä ketään muuta. Yleensä se tyyppi tulee vastaan silloin, kun sitä vähiten odotat. Tsemiä.

[@gen.fi]

Yleensä se tyyppi tulee vastaan silloin, kun sitä vähiten odotat. Tsemiä.

Jesh... Silloin kun itse seurustelet jonkun toisen kanssa

[Janet]

Se yksi seurustelee ilmeisesti edelleenkin. Ja se on niin rakastunut, että voi elämä. Kaiken vapaa-ajan hengaa sen muijansa luona. Miksi, mä en käsitä. Mitä yhteistä niillä on? Sen verran sitä tyttöä tunnen, että ei sillä ainakaan täysin samanlainen huumorintaju ole. Hieman hiljainen ja hymyilee vain nätisti. (On mulla yks epäilys, miksi ne on yhdessä... Ja se ei liity samalla aaltopituudella olemiseen, vaan hieman fyysiseen puoleen.. ) Miksi ne on yhdessä, miksi, miksi, MIKSI? Miksi mä en kelvannut?

Öö. Mahtavaa, että osaat kertoa, kuka sopii kenenkin kanssa yhteen huumorintajun ja hiljaisen, nätin hymyn perusteella. Jos toinen on onnellinen, keskittyisit sinäkin olemaan iloinen toisen puolesta sen sijaan, että vihjailisit interneteissä siitä, ettei niillä ole muuta yhteistä kuin seksi. Eiköhän se poika ihan itse tiedä, kuka sen kanssa sopii yhteen.

Niinpä niin. Näinhän sen pitäisi olla. Siis että olisin onnellinen sen puolesta. Minkä sille mahtaa, että oon vaan niin hiton mustasukkanen, että pitää spekuloida kaikkea. Kuitenkin tunnen jätkän monen vuoden takaa, että sen verran sen elämästä tiedän, ettei se seurustelusta ole juurikaan kiinnostunut. No, siksi kai pitäisi olla onnellinen, että nyt hän osaa olla jonkun kanssa. Mutta kun. Mustasukkaisuus on ikävä mörkö.

Menen takavasemmalle ja yritän keksiä muuta ajateltavaa.

Muoks. Sen verran tossa ajattelin, että jos tytöt aikasemmin tässä ketjussa ovat olleet sitä mieltä, että exät ei saa seukata kenenkään kanssa heidän jälkeen, niin miks mä en vois osata kertoa, kuka saa olla kenenkin kanssa?

(This is humor.)

[shaana]

Meikällä (oh noes!!!) oli pientä sutinaa tuossa juhannuksena. Vaihdettiin ukkelin kanssa numeroita ja niin eespäin, tavattiin parinakin iltana. Oli kiva mies, vaikutti viksulta ja ihan aikuiseltakin, ja näytti jopa ihmiseltä .

Tänään mietin laittaisinko viestiä tai soittaisinko, kyselisin jotain typeryyttä. Mutta ei. En mä taida edes haluta. Olkoon, löytäköön joku kiva ja tasapainoinen hänet.

[Fantsu]

Noh noh - turha vaatimattomuus sivuun ja tekstaria näpyttelemään! Jos ei pelaa, ei voi voittaa.

[shaana]

Ko en mie jaksa pelailla mitään typeriä pelejä.
Jään pohtimaan vajavaissuuttani, katsomme siis tuonnempana. Ehkä.

[Emilia]

Ikävän motkotuksen päätteeksi vielä sen verran, että kyllä siellä maailmassa on vielä sellainenkin tyyppi, joka sopii sulle ja joka haluaa juuri sinut eikä ketään muuta. Yleensä se tyyppi tulee vastaan silloin, kun sitä vähiten odotat. Tsemiä.

Miten kauan pitää olla odottamatta?