Matkustaminen

[Outolintu]

Oi, ihanaa matkaa!

[Pascal Lemoix]

No niin, odotettua rapsaa Olkee hyvät!

---

Islanti

Päivä 1

Herätys noin kello 7.30. Kaikki valmiina (melkein) pakattuna edellisenä iltana. Ponkaisemme U:n kanssa reippaasti ylös. Aamiaista ja viimeisiä tiskauksia ja roskanvientejä. Irrotan modeemin kaapelin ukkosten varalta. Digiboksia en irrota, koska ei se sitten nauhoitakaan kauheasti. Arvelen kiroavani sitten palatessa, että mikä tässä nyt on, mutta yllättävän hyvin muistan asian. Puoli kymmenen maissa taksi ja sitten matkaan.

Lentokenttäkuviot menevät hyvin. Jää aikaa juoda rauhalliset kahvit, vaikka U juokin teetä. Vessoja, joissa kuuluu linnunlaulu. Oslon-koneen boardaaminen (ihmisillä lastaaminen?) alkaa ajoissa. Lento ei muutenkaan jää mitenkään muistettavien joukkoon. Oslossa on kaksi tuntia aikaa ennen Islannin-koneen lähtöä. Syömme patongit, ihmettelemme puhelinkoppia, joka toimii (norjalainen erikoisuus), puisia päällysteitä siellä täällä, mikä tekee saunamaista vaikutelmaa. Luen VG:tä, nauramme jotain tyhmää. Islannin-kone on isompi, kolme aina rivissä. Meidän seutumme tulee ympäröidyksi japanilaisturistiryhmällä, jotka möykkäävät omia aikojaan, ostaisivat Tax Free -kelloja enemmän kuin koneessa on mukana. Välillä retkueenjohtajanainen istuu rivissämme, suitsii joukkojaan ja kaivaa hyvin avoimesti nenää. Nauramme. Lentokoneen kosketusnäyttö kertoo, että 30 prosenttia islantilaisista on korkeakoulutettuja, mutta silti puolet uskoo tonttuihin. Lisäksi löydän sieltä värityskirjan ja piirrosohjelman, jolla leikimme ja nenänkaivaja-matkanjohtaja ottaa meistä mallia.

Lento kestää vajaan kolme tuntia. Ostamme neljän euron jugurtit kumpikin. Läpyskä kehottaa syömään jugurtin haarukalla, jos lennolla tulee tylsää. Mietin, että oikeastaan kaikkien matkailuesitteiden ja -mainosten huumori on pitkän päälle aika tylsää. Laskeuduttaessa kehun näkymää, U keskittyy ei-oksentamattomuuteen silmät kiinni. Rannikkosiivu näkyy hämmästyttävästi. Pääsemme onnellisesti alas ja jo koneen ikkunasta maisema näyttää varsin tyhjältä. Tasaista ja vähän rakennuksia. Bussissa lentokentältä näkymä vain korostuu. Silmänkantaman verran kiveä kiven päällä. Kuunmaisemaksi usein sanottua näkymää. Kiertoliittymiä ja autojen levähdyspaikkoja tyhjyyden keskellä. Syömme tummaa suklaata ja salmiakkia yhdistelmänä, erinomainen valinta. Ostimme Keflavikin lentokentältä, jossa myymälä oli remontin keskellä. Kassa ei puhunut mitään, eka tonni meni (1 eur on n. 142 ISK eli Islannin kruunua). Liput lentokentältä keskustaan ja takaisin maksoivat yhdeksän tonnia Ne myi meille huumoria tavoitellut nuori mies.

Yhdellä bussiasemalla vaihdetaan isosta bussista pikkubussiin. Kuljettaja ottaa ylös, mihin kukin on menossa. Ensimmäinen pysähdys on kotimaan lentojen lentokentällä. Näytämme päätyvän jo sinne ja kyydistä jäävä mieskin alkaa nousta. Ei kuitenkaan pysähdytä ja koukkaamme takaisin. Kestää, vaikka paikallinen ajotapa onkin huomattavan kaasupohjainen. Muutamien kaarteluiden jälkeen oikea puoli kentästä löytyy ja mies pääsee kyydistä. Mietimme, että onneksi meillä ei ole aikataulua. Ajelemme ja ajelemme, töyssyjä, liikennevaloja, tööttäyksiä. Kuski haluaa nähdä hotellimme osoitteen. Vähän myöhemmin myös yhden ruotsalaispariskunnan osoitteen. Viisi on jäljellä. Yksi mies käyttää jo omaa navigaattoria, koska pikkubussimme väestä enää monikaan ei usko tähän kuskitonttuun. Ruotsalaispari pyytää jo, että jos vain pois pääsisi, niin kyllä he vaikka kävelevätkin, kun alkaa tämä rouvakin tässä olla jo huonovointinen. Kuski vastailee vain: Yes, Yes, Okay, No Problem. Yes. Ruotsalaispari pääsee pois, sitten yksittäinen mies ja ihan viimeisinä me, päätämme puistellen.

Hotelli on uusi, myöhemmin selviää, että avattu 5. kesäkuuta kuluvaa vuotta. Huoneessa on numerot yhdestä kolmeenkymmeneen ja 18 on korostettu. Hetken olemme epäuskoisia, koska on 18. päivä. Onko näillä seinäkalenteri? Mutta tyyli on jonkin muinaiskalenterin mukainen ja me asumme heinäkuun 18. päivän huoneessa. Olemme nälkäisiä ja väsyneitäkin, tuuli on varsin viileä. Löydämme pikaruokapaikan ja saamme annoksen, syön kanapullia hyvällä halulla, vaikkeivat ne mitään kovin ihmeellisiä ole. U menee ruoan jälkeen hotelliin ja minä teen lyhyen kierroksen ja ostan juomia pitapaikasta, koska kauppoja ei näy. Ilta on hyvin valoisa, mutta käymme siitä huolimatta nukkumaan.

[Pascal Lemoix]

Päivä 2

Yhdeksän maissa aamiaiselle. Aamiaistila on aulan ikkunaton pääty, osittain melkeinpä pimeä nurkkaus. Enimmäkseen valoisa (ei kuitenkaan puolipilvinen) . Tila on varsin kaikuva ja valkoinen, jotakin kliinisyyttä ehkä haettu. Henkilökunta potkii kulkiessaan keittiönoven jalkakytkintä, jolle ei ehkä voi ennustaa kauhean pitkää ikää.

Ruoan osalta aamiaistarjoilu on niukahko. Tarjolla on jykevää leipää, joka on hyvää. Sen ohella paahtoleipää, jolle on varattu kaksi kaksiaukkoista paahdinta. Ei paahdu kovinkaan tummaksi, mutta muuten hyvin. Hilloa on keltaista ja punaista. Jugurttia niin ikään kahta laatua, tavallista ja mansikkaa. Yhdistän siihen cornflakeseja ja vadelmahilloa. Juustosiivuja on yhtä lajia, samoin kinkkua ja meetwurstia. Sitten normaalit juomat eli kahvi, tee ja mehut. Ja keitettyjä kananmunia on myös, yhtenä aamuna ne ovat hyvin harmaita. Muita vieraita on pari ryhmää: amerikkalaisnuoria muutaman aikuisen kanssa ja sitten käsittääkseni norjalainen naislentopallojoukkue, jota varten on ekana aamuna puuro erikseen. Muina aamuina sitä ei ole. Ehkä tilaamalla saisi.

Aamiaisen jälkeen ilmoitamme vuotavasta vessanaltaasta ja lähdemme pitkäksi osoittautuvalle kävelykierrokselle. Aloitamme kasvitieteellisestä puutarhasta, joka on hyvin laaja. Naureskelemme paskaliljoja eli pääsiäisliljoja, joita on monta lajiketta. Tutustumme myös Islannin olympiaurheilun rakennukseen ja näemme muistoja muun muassa Lontoon kisoista. Pelaan Viking Loton sisään, mikä ei Ruotsissa ja Norjassa ole onnistunut ilman paikallista Veikkaus-korttia. Näemme kierroksellamme kirkon, joka muistuttaa hyppyrimäkeä. Toteamme talo- ja autokannat kalliiksi, maasturi on huomattavan yleinen auto maan hankalien tieosuuksien vuoksi.

Löydämme mukavan ravintolan nimeltä Lauka-As, syömme siis ikään kuin Laukaassa. Syön ensimmäisen burgerini tähän reissuun ja hyvin maistuu. Tankkauksen jälkeen jatkamme kohti taidenäyttelyä, joka koostuu pääosin paikallisen suuruuden Sigurjón Ólafssonin veistoksista. Näyttelyyn kuuluu muutamia ulkotöitä ja pienehkössä kaksikerroksisessa sisätilassa olevat työt. Mies on yhdistellyt paljon puuta ja metallia. Usein naulat tai muut terävyydet uppoavat puuhun kipeän näköisesti. Valon ja varjon suhteella on merkitystä. Ehkä parhaiten jää mieleen työ Ystävyys, jossa kaksi puukappaletta on kaikista koloista ja nauloista ja reiistä huolimatta yhdessä.

Ulos tullessamme sateen uhka alkaa olla konkreettinen. Yksi kuuro meni yli, kun olimme sisällä. Kävelemme rannassa ja olemme huonoja suunnistajia. Tavoitteena on löytää bussiasema ja ostaa seuraaville kolmelle päivälle bussikortit, jotta voi käyttää niitä huoletta ja surutta. Käymme välillä Kaffittaressa kahvilla ja se taitaa edustaa tätä jonkin verran mainittua Gaykjavikia... Saamme uusia voimia virvokkeista ja sitten löydämme Hlemmurin (bussiasema), saamme kortit ja... alkaa sataa ihan reilusti. Jonkintasoisilla sadevarusteilla tallustamme hotelliin ja ladomme patterit ja kahvat ja muut paikat täyteen kuivuvia vaatteita.

Illallisen syömme kivassa ravintolassa lähellä. Otamme molemmat pastaa, koska sitä ei ole vielä syöty tällä reissulla. Toteamme, että ravintola kestää toisenkin vierailun. Hiljaksiin sitten nukkumaan. Islannin TV-tarjonta ei mitään kovin huimaa ole. Pääyhtiö on RUV, jolla on kolme kanavaa ja sitten muutamia muita päälle. Jalkapallon Confederations Cupia katson muutamana iltana.

[Pascal Lemoix]

Ja vielä syntyi osa 3

--

Päivä 3

Päivän ohjelmassa on vierailu Blue Lagoonissa, joka on koko Islannin suurimpia matkailuvetonauloja. Se on siis luonnonlaguunin ympärille rakennettu uimala, jossa vesi on mukavan lämpöistä ja vaaleansinistä. Väri johtuu mineraaleista, joiden sanotaan tekevän hyvää iholle. Vaaleasta savesta voi tehdä itselleen kasvo- tai muita ihomaskeja. Saven annetaan vaikuttaa muutama minuutti ja sitten huuhdellaan pois.

Matka laguunille sujuu bussilla. Ostamme meno-paluu-liput ja samalla sisäänkäynnin, mikä veloittaa matkakassaamme 20 tonnia Se on jo melko hyvä lovi Islannin kruunujakin (n. 140 euroa siis kahdelta). Matka kestää vajaan tunnin, alueella saa olla niin kauan kuin haluaa. Kullekin kävijälle annetaan muoviranneke, jossa on lisäksi mikrosiru, jolla voi käyttää pukukaappia ja lisäksi tehdä ostoksia baareista. Yksi baari on jopa allasosan keskellä niin, että kaljaa voi ostaa suoraan vedestä En kuitenkaan tee ostoksia rannekkeella.

Matkaopas on varoittanut, että siellä sitten pitää käydä perusteellisesti suihkussa. Ohjekyltit näyttävät, että kainalot, jalat ja alapää pitää pestä. Pesujälkeä tosin kukaan ei tarkasta sentään. Lokeroiden logiikkaa on hieman hankala aluksi ymmärtää, mutta sekin onnistuu. Suihkupuoli on meille suomalaisille normikauraa Suihkuun ja saunaan ilman uimapukua -kulttuurin vuoksi. Mietin, osaanko pitkästä aikaa uidakaan, mutta ihan hyvin sekin alkaa sujua muutaman oudomman vedon jälkeen.

Altaita on useampia. Aluksi olemme avoimessa altaassa, jossa ehkä uintia kannattaa harrastaa. Jalat yltävät joka paikassa pohjaan. Rauhallisemmista altaista löytyy istumahyllyjä. Sitten on luola, johon voi uida sisään ja istua kuuntelemassa selostusta, jonka saa viidellä kielellä. Höyrysaunat on ja tavallinenkin sauna olisi ollut, mutta sitä emme kokeile. Vesiputous on tehty. Siinä voi ottaa hierovan suihkun. Kehutaan, että siinä on kuin trollien taottavavana.

On mukavan kansainvälistäkin olla uimalassa. Ihmiset lilluvat lämpimässä vedessä ja viihtyvät, jotakin lapsenriemua herää vanhoissakin kävijöissä. Kielestä kuulee aina välillä, että tuossa on espanjalaisia ja tuossa saksalaisia. On huomattavan tasa-arvoista eikä kukaan pyri sikailemaan tai hyppimään. Tai valittamaan, että tämä allas on vain kuntouimareille.

Poistumisen yhteydessä ostamme pienet tuliaiset ja syömme sämpylät kahvilassa. Palatessa bussissa tajuan, että ihoa alkaa kirvellä. Vaurioiden laajuudeksi paljastuvat olkapäät ja selän yläosa. Palamisessa tuntee itsensä yleensä aina varsin tyhmäksi. Muuten tosi mukava päivä siis päättyy vähän huonosti. U nukahtaa reiluksi tunniksi ennen nukkumaanmenoakin ja minä katson ottelun Nigeria-Uruguay. Sitten herätän U:n ja käymme nukkumaan.

[Pvi]

Ihan parasta lukea matkarapsaa.
Hotellin paahtoleipätilannetta ja palaneita olkapäitä.
Lomailua.

[skray]

Me lähdetään sunnuntaina Tukholmaan.
Ensin mennään Turkuun autolla, siitä laivalla sunnuntai-iltana Ruotsin puolelle ja aamulla ollaan perillä todella aikaisin.
Hotelli on varattu yhdeksi yöksi ja paluu on sitten tiistai-iltana laivalla taas kotimaahan. Keskiviikkoaamuna ollaan perillä ja tullaan sit taas autolla kotiin.

Miniloma minilomalla, kun mulla on vaan viikko kesälomaa. Puolet siitä käytetään tuohon ja loput sitten lomaillaan kotona ja maalataan taloa.

Onko kellään vinkkejä Tukholmaan? Gamla stan, linna ja Sergelstorget on mun listalla jo, mutta onko muita vinkkejä? Meillä on se noin kaks päivää aikaa olla siellä ja tehdä juttuja.

Laivalta aion ostaa viinikumeja ja tobleronea.

[Emilia]

Oon ekä joskus kysellytkin tätä, mutta minne kannattaa lähteä marraskuussa?

Aikaa käytettävissä maksimissaan viikko (tai 8 pv), joten mihinkään kaukoitään ei nyt hotsittaisi rynniä. Samoin Etelä-Amerikka jää pois vaihtoehdoista.
Itselle ei tule mieleen muuta kuin Kanariansaaret, joita en varsinaisesti vierasta mutta ehditukset ja suosittelut otetaan silti mieluusti vastaan!

[Pascal Lemoix]

Edelleen Islantia:

Päivä 4

Aamiainen kuluu melko rutiininomaisesti. Vaihtelemme vähän pöytää eri päivinä täyttöasteen mukaan. Yleisesti minussa on sen verran Alataloa, etten halua U:n näkevän palaneita kohtia enempää kuin on pakko. En halua, että hän vuokseni järkyttyy. (Mitä ei varmaan olisi edes tapahtunut.)

Päivän pääideana on tutustua museoihin. Ensin on tarkoitus löytää historiallinen museo 871 +/- 2. Sitä etsiessämme päädymme turistikauppaan, joka on oikeastaan osa viisikerroksista tavarataloa. Ostamme pääosan matkamuistoista tässä vaiheessa. Myyjät tuputtavat Tax Free -papereita ja me ihmettelemme, miksi. Myöhemmin Helsinki-Vantaalla huomaamme, että EU:n ulkopuolelta tuotavissa tuotteissa on arvoraja, minkä alittavat saa tuoda verovapaasti. Emme ole rajaa lähelläkään, koska se on jotain 500 euroa.

Museo ei ota löytyäkseen. Aluksi minä suunnistan ja myöhemmin vaihdamme osia. Teemme lenkkiä ja päädymme noin korttelin päähän siitä, missä me minun vuorollani parhaimmillaan olimme. No eipä mitään, saamme museosta jopa opettaja-alennuksen kansainvälisiä opettajakortteja näyttämällä. Mietimme, montako paikkaa ja alennusta olemme jo missanneet... Näyttelyn pohjana on vanha viikinkiaikainen asumuksen pohja, joka on todella löytynyt juuri siitä kohdasta. Näyttelyyn on lisätty paljon tietokonetekniikkaa, jolla pyritään esittämään koko Islannin asutushistoria. Videot seinissä käynnistyvät liiketunnistinperiaatteella ja jossain vaiheessa ovat ärsyttää, kun niitä käynnistelee tahattomasti liikkuessaan muuten vaan. Myymälästä ostan Njals Sagan. Vähän rupeaa väsyttämään ja alamme etsiä ruokapaikkaa.

Islannin-raha on aika finaalissa ja laskemme tarkkaan hampurilaispaikassa rahoja. Vesi on onneksi ilmaista. Sitä saa ottaa vapaasti kannusta. Syömme sinänsä ansiokkaat hampurilaiset ja tutustumme raatihuoneen taloon. Bussilla muutama pysäkki ja sitten päivän toiseen museoon: falleologiseen museoon. Tämä siis koostuu eri eläinlajien falloksista. Parisataa lajia kehuvat olevan mukana ja vaihteluväliä on kolmesta millistä metriin ja 70 senttiin. Valaita on paljon tutkittu tässä suhteessa. Museon jälkeen tulen siihen johtopäätökseen, että pakko nostaa rahaa, vaikka budjetti sanoisi mitä. Rikkaudentunne Hlemmurissa, kun on rahaa, suklaata ja kolajuomaa.

Käymme illalla pienen huilin jälkeen vielä ravintolassa. Juhannusaattoa ei näy missään, joten ajattelemme käydä rannassa katsomassa, näkyykö kokkoja missään. Ei näy, pari valokuvaa otamme. Löydämme kaupan ja ostamme tuotteita. Sitten alkaa sataa ja kaiken kukkuraksi eksymme, vaikkemme ole edes kaukana. Fiilis on hetken varsin huono, kunnes huomaan kuplahallin katon, josta saamme suunnan. Tulemme ruohopohjaista polkua ihmisten ilmoille ja risteykseen, jossa olemme jo kerran olleet kastumassa. Sitten taas kaikki kuivumaan ja jollain fiiliksellä nukkumaan.

[Pascal Lemoix]

Päivä 5

Viimeinen kokonainen päivä. Olemme tulleet siihen tulokseen, että kokopäiväretkiä ei viitsi enää kustannussyistä tehdä, vaikka joku geysir voisi jännä ollakin. Ei kuitenkaan ehkä niin jännä, että siihen viitsisi sijoittaa kokonaisen päivän ja 20 tonnia. Päätämme hyödyntää bussikortteja ja ajaa ympäriinsä. Varsinkin niillä alueilla, joilla emme ole käyneet. Paikallisbussien opastus on tarkkaa, voittaa jopa ruotsalaiset. Pysäkin nimi tulee aina näkyviin ja kuulutuksena, vihreä nuoli (ei se sarjakuvahahmo) näyttää pysäkin nimeä. Kun tullaan kohdalle, nimi muuttuu punaiseksi. Jos pysähdytään, syttyy perinteinen stansar-kyltti ja kun ovet aukeavat, pysäkin nimi tulee äänikuulutuksena. Tiet ovat pitkänimisiä, kuten esim. Laugarnesvegur tai Kringlumyrarbraut.

Ensin ajelemme melko päämäärättömästi, käymme eräällä bussiasemalla. Reykjavikissa on useampia bussiasemia, joista lähtee välillä kolmekin bussia jonossa. Yleensä samaan suuntaan menevät lähtevät yhtä aikaa ja haarautuvat sitten omille teilleen. Vaihdamme bussia ja ajamme toiselle asemalle, missä jäämme pois ja käymme katsomassa mielenkiintoisen kirkon. Istuskelemme ja otamme kuvia. Sitten taas matkaan, toteamme, että bussi on juuri mennyt ja seuraavaan on puoli tuntia. Emme ole levottomalla tuulella, joten päätämme, että mikäs tässä, kesä ja silleen. Alkuun vain istumme ja sitten käyskentelemme katsomaan pienen ostoskeskuksen liikkeitä ikkunoiden läpi. U:kin nostaa rahaa. Sitten tuleekin jo melkein kiire, mutta ehdimme.

Suunta on kohti Asgardia. Nimistössä vilkkuu tuttua nimistöä Thor-faneille. Löydämme taas yhden risteysaseman ja matalan kauppakeskuksen, jossa on viitisen liikettä rinnakkain. Poikkeamme vessan tarpeessa kahvilaan ja otamme samalla kahvia/teetä ja täytetyt croissantit. Selaan päivän lehteä ja totean urheilusivut onnettomiksi. Taas matkaan. Kuvaamme bussipysäkkien sotkuja. Yksi on nerokas: Siinä on ensin kirjaimet F ja CK. Niiden väliin osoittaa nuoli, jonka alla teksti all U need Perinteisiä Jaana jakaa -henkisiä sotkuja on muutamia, välillä puhelinnumeron kanssa. Kohtaamme bussikuskin toistamiseen, hän ajaa ympyrälinjaa erään niemennokan ympäri ja takaisin. Me mietimme työn helppoutta ja ajamme kyydissä tietoisen ringin.

Eletään iltapäivää, päätämme vielä käydä katsomassa erästä viikinkikyläksi mainostettua paikkaa. Toisen kerran jo tulee eteen noin puolen tunnin odotus. No, mikäs siinä kesä ja silleen... Soitan Suomeen ja aika äkkiä toinenkin odotus menee. Sekoilemme lievästi poisjääntikohdan kanssa, mutta pystymme nauramaan asialle. Viikinkikylä ei ole kummoinenkaan eikä edes auki. Siinä on jotain esityksiä joinakin aikoina, ravintolakin auki iltaisin vain. Hakeudumme bussiaseman viereiseen kauppakeskukseen, joka muistuttaa Kluuvia. Kaksi kerrosta kauppoja sekalaisilta aloilta. Syömme mukavasti yhdessä ravintolassa, jonka tiskillä kysyn: Do you have lunCHEES? -Cheese? Pois lähdettäessä laitan satasen kolikon purkka-automaattiin ja kaksi purkkapalloa tekevät matkaa pitkin rännejä. Lapsena tällainen iso maksoi markan automaatista ja viidelläkymmenellä pennillä sai kolme pientä. Tekee mieli hoputtaa, koska taas on pari minuuttia bussin lähtöön. Ehdimme kuitenkin.

Viimeisen kerran saavumme Hlemmuriin. Pieni haikeus on iskeä, eikö enää tule mitään asiaa tänne. Lepäilemme hotellissa ja illalla teemme viimeisen kävelyreissun. Syömme pitapaikassa enintään keskinkertaista ruokaa. Ravintolan sisustus pelastaa vähän, yhdellä seinällä on Rollarit, toisella Beatlet. Kuvaamme minut Beatles-seinää vasten ja lähdemme kävelemään kohti hotellia tietä, jota emme vielä ole kävelleet. Aurinko pidentää varjomme eteemme ja otamme varjokuvia meistä pariskuntana. Katselemme musiikkiliikkeen ikkunassa miljoonia maksavia flyygeleitä Sitten vain hotelliin ja kamat kasaan. Herätys on oleva aikaisin, 4.30, joten pyrimme nukahtamaan aikaisin ja onnistummekin varsin hyvin.

[Pascal Lemoix]

Päivä 6

Kello soi, aamutoimet melko tehokkaasti vuorotellen. Puolisen tuntia olemme varanneet, täydennämme vielä vesipulloja pienessä lavuaarissa. Hieman ennen viittä aamulla luovutamme huoneen. Aamiaista emme edes kysy, koska olemme jo tuudittautuneet jeesjees-meininkiin, missä mitään ei kuitenkaan tapahdu. Yritämme varmistaa bussikyydin saapumista jo aika monennen kerran. Edellisenä päivänä asia jo yhdessä vaiheessa näytti selvältä, mutta kun keskustelu jatkui, emme olleet ihan varmoja. Menemme kamojen kanssa ulos. Odottelemme. Jotain kymmentä yli U käy hoputtamassa respapoikaa, joka on aika kuutamolla. Soittaa kuitenkin bussiyhtiöön ja sieltä ollaan tulossa. Suunnilleen 20 yli pikkubussi saapuu ja huojennumme vähäsen. Isoon bussiin vaihto onnistuu meidän kohdaltamme selvästi ja se taas myöhästyy, kun poimitaan kyytiin bilevaatteisia nuoria.

Näillä nuorilla on hyvinkin äänekästä puhuttavaa bussissa ja se on aika ärsyttävää. Oltiin juotu varmaan kolme tuoppia ja sit toi yks otti neljännen, ja se oli vessassa... ja jotain muuta aloittelijoiden touhua Myöhemmin eniten möykkäävä siirtyy taaemmas , mikä on helpotus. Yllättävistäkin paikoista poimitaan matkustajia kyytiin. Mietimme, kuinka orpoa on odottaa jossain keskellä tietä, että tuleekohan se bussi ajoissa. Aikataulumme on ylittymässä. Bilenuoret jäävät vähän ennen lentokenttää, olivat siis vain paikallisia nuoria lauantaiyössä. Ja heitä sitten odoteltiin...

Teemme automaattisen check-inin ja olemme tuskastua pitkään jonoon, joka matelee. Lopulta pääsemme bag dropiin, jossa virkailija hämmästyy, että ai teillä onkin jo kaikki selvää. Vilkaisemme toisiamme, että ei taida olla paikallisia tapoja tehdä lähtöselvitystä itse. Kello on ehkä viittä vaille boardaamisaika, joten etenemme puolijuoksua portille 10, joka on siis kaukana. Ajattelimme syödä aamiaista kentällä, mutta siihen ei ole mitään mahdollisuutta. Turvatarkastusesittelyvideo luulee olevansa hauska. Minua ei huvita juuri mikään. Turvatarkastus menee ongelmitta ja boardausjono löytyy. Poikkean vessaan ja sillä aikaa U on aloittanut keskustelun erään rouvan kanssa, joka huolehtii englanniksi, että olemmeko huomanneet, että olemme menossa Tukholman-koneeseen, vaikka puhumme suomea. Hän on asunut Espoossa hyvän tovin elämäänsä ja tuntee korvakuulolta kielen. Sanomme tietävämme, mitä teemme. Sitten vihdoin koneeseen, joka odottaa vielä tovin Toronton-koneen vaihtomatkustajia.

Pikkuisen alkaa mieli tasaantua, vaikka aina tällaiset aikataulupaineet ja/tai lentokentät ovat hermostuttavia. Alan katsoa elokuvaa, joka löytyy penkkitietokoneen runsaasta valikoimasta. Ääniä ei ole, mutta englanninkielinen tekstitys auttaa ymmärtämään islantilaista elokuvaa. Sen nimi on Rokland (engl. Stormland) http://ia.media-imdb.com/images/M/MV5BM ... 4,317_.jpg Elokuva kertoo runoilijasta ja opettajasta , joka pyrkii saamaan naissuhteistaan jotakin iloa irti ja opettamaan lapsille jotakin oleellista. Hän saa kuitenkin potkut ja syöksykierre on valmis alkamaan. Elokuva valottaa jotakin aiheista Islanti talvisaikaan ja islantilainen mielenmaisema.

Japanilaisia on koneessa jälleen paljon. Syömme vihdoin aamiaista ja U käyttää viimeisiä rahoja pois kosmetiikkaan. Leivät ovat kuivia ja vaikka saamme virvokkeet yllättäen veloituksetta, niin ajattelemme, että näin kuivan leivän kanssa on jo velvollisuuskin antaa jotakin juotavaa. Lento menee kohtuullisen mukavasti. Japanilaiset näyttävät suurimmaksi osaksi nukkuvan. Laskeudumme Arlandaan ja yhtään ei ole ikävä islantilaista säätöä asioissa.

Lentoasemalla kaivan Ruotsin kruunut esiin. Laskemme kruunuja olevan noin 200, josta seteleinä 120 ja sitten päätyen aina yhden kruunun kolikoihin ja kahteen 50-äyriseen asti. Minulla on edelliseltä Ruotsin-matkalta jäljellä matkalippua, joten tähtäämme SL:n bussiin. Tarkoitus on ajaa Tukholman keskustaan. Eräässä vaiheessa matkaa pysähdytään Märstan juna-aseman vieressä ja ihmetellään, kun suurin osa matkustajista jää pois. Bussi vaihtaa numeroa ja ottaa määränpääksi paikan nimeltä Sigtuna. Viimeistään siinä vaiheessa, kun Stockholm-kyltit alkavat osoittaa taaksemme, olemme varmoja, että metsään mentiin. Katsomme kuitenkin paluuajan vaihtoajan puitteissa ja jalkaudumme pienen kylämäisen paikan keskustaan.

Ruotsin lämpö ja vihreys tuntuvat mukavilta. Juhannussalko on pystyssä viereisellä pellolla ja liitymme sitä kuvaaviin turisteihin. Tuntuu ihan mukavalta olla jossakin tällaisessakin paikassa, johon ei olisi koskaan tullut lähdetyksi. Menemme ravintolaan, jossa tervehdysten jälkeen tuodaan pöytään isohko kulho kaalisalaattia. Otamme siitä ja tilaamme pizzat. Syömme hyviä pizzoja ja salaattikulho haetaan pois. Hymähtelemme, että noi näytti siltä, ettei tota enää kulu. Kuitenkin hetken päästä pöytään tulee uusi, täysi astia samaa kaalisalaattia. Otamme sen verran, ettei näytä epäkohteliaalta. Tuntuu hyvältä tulla ymmärretyksi ruotsilla, englantiin ei vaihdeta. Maksamme osittain aika pienilläkin rahoilla ja poistumme Pressbyrånin suuntaan. Saamme irti vielä jäätelöt, otan mansikka-Daim-tuutin ja ajattelen sen kuvaavan ruotsalaisuutta. Pääsemme vaihtoajan puitteissa linja-autoon. Fiilis on hyvä.

Ruotsissa turvatarkastus menee nopeasti, laukut ovat jo menossa oikeaan paikkaan ilman meitäkin. Meille jää kolme tuntia aikaa. Teen ostokset, jolloin käytän juuri tasan 17 kruunua. Sillä saa suklaapatukan. Saamme tietää, ettei 50-äyrinen käy enää maksuvälineenä. Niitä jää minulle kaksi, ainoina Ruotsin-valuuttoina tai edes ex-. Sitten istumista, vessakäyntejä, kahvia, vettä, pari Carlsbergiä, myymälöissä kiertelyä, kenkien uudelleennauhoitusta ja muuta sen sellaista. Lopulta nopea lento Helsinkiin, kesto vain n. 40 minuuttia. Siinäkin ehdin nukahtaa. Kaveri hakee lentokentältä ja kotona voi ihmetellä, kun on niin pimeätä... kahdeltatoista yöllä, ihme homma.

[Kibaya]

Tehtiin tossa semmoinen kymmenen päivän reissu perheen kesken
Oltiin vuokrattu mökki Lapista, jostain Sodankylän alueelta. Osoite oli, mutta ei sen tarkempaa tietoa mökin sijainnista. Mun ammattiliiton kautta saatiin vuokrattua ja sen perusteella oli luottoa koko hommaan.

Matkaan lähdettiin lauantaina illalla, koska Tuusi. Yöllä on helpompi matkustaa noin pitkää matkaa. Kenenkään hermot eivät olisi kestäneet hommaa päivällä. Autoja oli kaksi, siskon ja meidän mutsin. Tavaraa riittävästi. Lähdettiin kymmenen pintaan ja takapenkkiläisen jännitys oli kova. Olihan tästä puhuttu jo helmi-maaliskuusta alkaen. Lähdettiin kattomaan joulupukkia!

Alkumatka oli vähän paniikinomainen. Neiti Neljävee kun ei nuku. Ei sitten millään. Kello 00:15 saatiin väläytettyä etuautolle valoja nukahtamisen merkiksi. Klo 00:17 ensimmäinen pissatauko ja etuautossa vaihtui kuski. Isäpuoli ajoi vähän nopsakampaa tahtia, mikä nyt ei meitä haitannut. Jossain kahden kieppeissä nukahdan, ei olla vielä edes pohjanmaata nähty. Herään ennen kolmea, koska tauko. Syödään eväitä jonkun autokorjaamon pihalla. Kahvi on kylmää.
Autossa on lämmin ja nukahdan taas. Vähän ennen Oulua pidetään taas pieni tauko. Kello on neljä. Vedetään aurinkolasit päähän, kun häikäsee

Aurinko

Sitten kaikki tapahtuu todella nopeasti ja olemmekin yhtäkkiä alle 100 kilometriä Rovaniemeltä. Oho! Tuusi herää vartti ennenkuin ollaan keskustassa. PIM! Nomutkiva! "Ollaanko jo perillä?! "
Käydään syömässä aamiaista, eli juomassa ylihintaista ja pahaa kahvia. Maisemat on hienot. Mun on huono olo, kuten aina jos nukahdan autoon. Oksettaa vain ihan perkeleesti.

Joulupukkilasta saadaan ensimmäinen riita
Etuauto ei tiedä mihin ollaan menossa, mutta ei anna meidän ajaa edellä ja näyttää tietä. Paitsi kun ajavat Santaparkin pihaan. Joka on kiinni, mitä ei meinata uskoa. Kirosanoilla saadaan huomio itseemme ja sehän on aina kiva. Miten niin kaikkia väsyttää?
Oikeassa paikassa alkaa Tuusin juoksu. Eteenpäin ja takaisin, eteenpäin ja takaisin. Pääsemme kuitenkin sinne sisälle ihan nätisti. Jossa Tuusin mielikuvitus ottaa vallan. Varokaa vaarallisiä Peikkoja, jotka voivat syödä! VARO! Jättiläinen! Nyt äkkiä! Jää rätisee, älä liukastu, anna minä turvaan ja vartoin peikolta! Portaissa pitää olla tarkka. Menninkäiset ovat laittaneet kultahippuja, joista saa taikavoimaa! Tantti menee erikoishissillä, koska sillä on jo liikaa taikavoimia!
Joulupukki onkin sitten jo tosi jännä asia. Tuusi saa lahjan ja menee sekaisin. Alhaalla tuleekin sitten pienen lapsen "mä unohdin sen halin!". Jouluna sitten!

Vielä vähän hilppaamista sinne tänne. Napapiirin alueella on ne jotkut lamput tms, joiden rungoissa on tonttujen salareittien ovia! Voi ei! Eikä Tuusi muista sitä salakoputusta! Ei muuta kuin autolle. Höh.

Kello on sen verran, että saamme suunnata mökkiä kohden. Soitan "äijälle" joka sitä hoitaa ja lupa varmistuu. Ei kun kauppaan ja sinne siis. Sisko nukahtaa. Piste. Itse en jaksa kävellä. Annan listaan muutaman tuotteen mitä tuoda ja toivon pärjääväni sillä.
Jään vahtimaan ettei sisko läkähdy autoon. Pidän ovia ja ikkunoita auki ja juttelen sisään pyrkiville ampiaisille. Niitä on paljon. Tapan kolme paarmaakin.

Loppumatkan sisko nukkuua etuautossa ja me Mutsin ja Tuusin kanssa ajetaan perässä. Isäpuoli ei kuuntele meidän mutsin reittiehdotusta, vaan menee navigaatsorin perusteella. Päädytään ajamaan jonkun vaaran tai muun korkean rinteen mukaan ylös toista reunaa ja alas toista reunaa. Serpentiiniä riittää. Isäpuoli kaahaa. Puolessa matkassa Mutsin silmät eivät meinaa pysyä auki ja pysähdytään pienesti viilentämään sen päätä. Matka alas jatkuu pahemmalla serpentiinillä ja Tuusilla on kivaa.
Lopulta tömähdetään päällystetylle tielle, nähdään vielä parit porot ja päästään perille.

Syödään jotain, mitä ei tarvitse tehdä (en muista enää mitä se oli), grillataan makkaraa. Käydään uimassa ja vain ihaillaan maisemia.

Kaikki ovat aika väsyneitä. Isäpuoli käy saunassa ja nukahtaa. Mutsi sammuu kahdeksalta telkkarin eteen ja Tuusikin sippaa seitsemältä. Siskokin nukahtaa joskus ennen yhdeksää. Katon ite kelloa tietokoneesta vikan kerran 21:30 ja laitan koneen pois. Puhelin on soinut tiskipöydällä 21:45 enkä ole sitä kuullut, ei kyllä ole kukaan muukaan.

[Wildchild]

Sun isäpuoli on "vähän" itsekäs "MINÄ"-tyyppi.

Mutta jatka toki rapsaa.

[Kibaya]

Joo, se vähän on
Erityisesti noi hetket kun se ei tiennyt mihin ollaan menossa ja joku muu (useimmiten minä) tiesi oli kivoja. Kun sen pään sai käännettyä vasta sillä "vittu saatana":a huutamalla tai muilla tosi kypsillä uhkailuilla jäädä siihen. Mun lemppari oli "voin mä olla kertomattakin mihin *piip*iin meidän pitää oikeasti mennä. Jäädään tähän!". Toi santapark oli ehkä kaikkein naurettavin, kun kerroin tarkkaan että se on napapiirillä ja että se santapark tulee ekana, mutta ei nyt mennä sinne.


Jatkan, kun pohdin ensin mitä siihen sisällytän

[iisa]

Mä sanon tähän väliin, että palasin kahden viikon reissulta Sveitsistä. Olin siellä tekemässä vapaaehtoistyötä. Bern varsinkin on tosi kaunis kaupunki ja keskustan alueella elelee karhuja aidatussa puistossa. Myös eri puolilla kaupunkia olevat suihkulähteet, joista saa juomakelpoista vettä, tekivät vaikutuksen. Meillä oli myös huippukiva porukka siellä ja oli kyllä unohtumaton kokemus. Lähtisin uudestaan.

[Kibaya]

Lapin reissun rapsa vol. II

Aamiaisen jälkeen hihkutaan vähän siten miten hieno mökki meillä on käytössä ja odotellaan viestiä. Muutama reissulainen puuttuu vielä ja heidän kanssaan on sovittu treffit lähimmälle kaupalle. 40km Rovaniemen suuntaan
Naureskellaan että sehän on kuin lähtis mun luota Helsinkiin kauppaan

Viesti saapuu, pakkaamme auton, viritämme navigaattorit ja eikun menoksi! Maisemat on huimat! Olen aivan fiilaireissa itsekseni ja annan kameran laulaa. Kuvaan kaikkea! Eniten sykähdyttää vesistöt

Muu porukka sisältää veljen, avokälypuolen, K:n ja Koiran. Koira on aivan onnesta sekaisin ja yrittää nuolla kaikkien kasvoja. Moisen metrieliönhän ei tarvitse kuin vähän hypätä ja on jo mm. mun naamassa. ( tämä koira )

Vähän visiteerataan lähistä, ostetaan evästä ja makkaraa ja painutaan takaisin.

Tuusi pääsee veneilemään, mitä on odottanut koko päivän. Tehdään ruokaa, uidaan, leikitään

Illalla tehdään muurikkalettuja
Muurikkalettuja ja lakkakastiketta


Seuraavana päivänä pyörähdetään Sodankylässä. Treffataan Mooch
Shoppaillaan turistina tuliaiskrääsäkaupassa ja ostetaan ruokaa. Sekä noi ostaa Puukon.
Pitäähän sitä onget saada väsättyä.
Ruokaa tulee ostettua niin paljon, että se mahtuu jääkaappiin juuri ja juuri
Loppupäivä meneekin siinä samassa missä muutoinkin. Syödään, leikitään, hengaillaan ja ehkä uidaan. En enää muista minä kaikkina päivinä me oikein uitiin. Saunaa kai pyöriteltiin aika paljon

Keskiviikko on vähän sateisen oloinen, mikä tarkoittaa vain sitä että hengaillaan. Ollaan kuka missäkin ja tehdään ei mitään. Tuusin kanssa tulee leikittyä ja juteltua. Aikuiset käyvät kävelyllä ja mä hengailen yksinäni kodalla, mikä sopii oikein hyvinkin. Sadepäivänä tulee oltua myös sisällä ja illasta luovutan koneeni Tuusin elokuvakäyttöön.
Illasta vähän alkaa menemään hermo. Kuusi aikuista saman katon alla on aika... eksoottista. Systerin kanssa kaivetaan netistä kaikkia juttuja ja pohdiskellaan. Ei kuitenkaan päätetä mitään

[Kibaya]

Torstaina lähdetään. Otetaan auto alle, navigaattoriin osoite ja viuh. Pyhä-Luoston maastoon
Ensin porotilalle ruokkimaan poroja.
Tilan emäntä antaa meille ohjeita ja saadaan lupa ajaa autolla pidemmälle. Ei tarvitse könytä.
Ajetaan lähemmäs aitauksia ja Tuusi on aivan täpinöissään. Lähtee kipittämään kohti aitausta, kun viereisen mökin takaa tulee aika isohko poro Tuusi jähmettyy ja poro vain tulee kohti. Tuusi heittää poroa ruualla, jolloin se pysähtyy Siskon kanssa ei voida olla nauramatta tilanteessa, kun ollaan ite vielä vähän kauempana. Tuusi tulee meitä kohti poro kannoillaan.
Lopulta päästän niiden aitaustenkin luo ja ruokitaan poroja. Tuusi rapsuttelee ja juttelee niille
Vauvaporot on pehmeitä Syötetään kaikki sapuskat ja lähdetään takaisinpäin.
Joku toinenkin porukka on tullut paikalle ja heidän luonaan on jo yksi poro ahdistelemassa. Kirjaimellisesti, tökkii tyyppejä jotka yrittävät hautoa niitä ruokapurkkeja piiloissa. Tää tökkii niitä kuonollaan. Ajetaan parkkiin, käydään pesemässä kädet. Sisko ostaa jotain tuliaisia ja lähdetään autolle. Se tönijäporo tulee kuistille tuijottamaan meidän autoa. Kyttää lankkujen välistä ja aidan yli. Oikeasti. Kyttää. Pitkään. Vähän friikki elukka :virne. Kyttääjäporo!

Poropaikasta sitten nokka kohti Pyhää. En meinaa pysyä penkissä. Tätä olen toivonut salaa keväästä asti
Kaipaan vähän Suvia, Wildistä ja Ällässää Mieleen tulvii juttuja meidän reissusta ja siitä pätkältä talvella. Miten huudatettiin niitä euroviisuja ja oltiin hiton väsyneitä ja kaikkea tämmöistä.
Pyhällä joudutaan käymään siellä hotellilla kysymässä neuvoa. Respa sanoo "selkeät opasteet", jota emme kyllä allekirjoita Emmekä ole ainoita.
Löydämme kuitenkin lopulta maisemahissin, joka saa nielaisemaan pari kertaa.

Mutta ei auta. Mentävä on, koska haluan huipulle! Matka ylöspäin on ihan jees. Sisko ja Tuusi menee edeltä ja toista pelottaa aivan helvetisti. Itse en vaan voi katsoa alas. Enkä taakse. Katselen sivuille ja kuvaan joitain juttuja. Vähän meinaan pakahtua siihen fiilikseenkin.
Huipulla on... no, huippua!
Aivan käsittämätöntä miten ihana sielä on olla. Maisemat ovat täydellisiä Vaikka tiedän, ettei Pyhän huippu todellakaan ole se tunturien ja vaarojen kaunein paikka. Silti nousee tippa linssiin siitä miten kaunista voi jossain ollakaan. Hengitän tunturi-ilmaa ja syytän tuulta vetisistä silmistä. Porovohveli on hyvää, kahvi on hyvää ja voisin jäädä sinnekin pysyvästi. Muttei auta. Mentävä on. Tuusi huutaa ovelta jättiläisen olevan tulossa ja meidän on paettava, tai se syö meidät! Kääk! No sitten mennään! Tuusi antaa ohjeet kukkasille jättiläisen varalle ja ehdimme ajoissa hissiin.

Hyi saatura miten kamala onkaan matka alas. Olen ihan varma etten selviä. Tuusi istuu vieressä ja nauraa! Nauraa! Ettäs kehtaa, ipana! Sen mielestä on kivaa miten mua pelottaa ja sitä ei. Se heiluttelee jalkoja ja kikattaa ja osoittelee kaikkia maisemia. Kyllähän se jollain tapaa vähän rauhoittaa, muttei sitten kun tulee se kohta, missä vaijeri näyttää loppuvan kivikkoon, eikä sen jälkeen ole mitään!
AAAAARRRRGGGHHHHH!!!!! Sen jälkeen avautuu vielä pahempi osio, kun se alhaalla oleva lipunmyyntikoju näkyy vain ihan pienenä. Silmissä pyörii. Huhhuh. Huimaa. Katson maisemia ja pakotan Tuusin puhumaan mulle. Se kertoo siitä jättiläisestä. Antaa ohjeita puille, että miten niiden kannattaa taipua kun se jättiläinen tulee. Näin ne ei mene poikki ja selviävät jättiläisestä!

Nymmääkualen!
Kääääääk

Päästään me sitten alaskin. Hissiäijä pysäyttää hissin ja me könytään pois. Sisko jää heilumaan yläilmaan hetkeksi.
Pois päästyämme jalat vain tärisee ja polvet on ihan vetelät. Sitten se tulee, addrenaliiniryöppy! Wohoo! Me selvittiin
Köpötellään autolle, käännetään nokka alaspäin ja vilkutellaan tunturille. Luostolla pysähdytään jalokivikauppaan ja ostan ametistin.

Kotimatkalla pysähdytään vielä huoltoasemalle ja sisko käy sisällä.
"Moi, mä oon turisti ja tarttisin matoja, mistä niitä täällä saa?" on hyvä avaus jolle paikalliset oletetusti nauraa :virne.
Madot maksaa 6.50e Niitä saa purkissa.

Matka mökille on hauska. Ei laiteta navigaattoria päälle ja löydetään perille oikein hyvin.
Ilta kuluu taas normisti. Uiden, syöden ja saunoen.

Perjantaina siivotaan vähän. Lähdetään souturetkelle niiden matojen kanssa ja oikeastaan kalastetaan koko loppupäivä. Tulilla sitten kypsennetään ne kalat (koira ei ymmärrä niitä) ja nautitaan vaan olosta. Tehtiin tikkupulliakin ja ne onnistui todella hyvin

[Kibaya]

Lauantaina pakkaillaan ja pelataan ulkopelejä. Käydään vielä pari kertaa uimassa. Tuusi haluaa sukellella ja saamansa pitää. Viskon sitä veteen ja nostelen ylös. Koira ei ymmärrä ja haukkuu hulluna rannalla. Se on hädissään aina kun Tuusi päätyy veden alle. Saatuaan tarpeeksi Tuusi menee rantaan ja koira melkein kaataa hänet. Nuolee naamaa ja tönii kainaloon ja kaikkea. Tuusi kietoo koiran pyyhkeeseensä ne kipittävät yhdessä mäkeä ylös mökkiä kohden. Vähän harmittaa ettei ole kameraa ja kaikki muut ovat sisällä. Se näyttää niin juntilta kun koira ja lapsi on samassa pyyhkeessä. Miten niin ylisuojeleva eläin?
Itsekin kyllä könyän aika pian ylös, kun vesi on vähän viileetä

Sunnuntaina siivotaan paikka kuntoon. Vessa ei vedä ja todetaan kaivon olevan täynnä
Talkkari ei vastaa ja vähän on fiilistä siinä
Saadaan vessa vetämään vähän ja talkkarin muijakin kiinni. Jätetään avaimet ja poistutaan
Heippa vaan Mökki, oli ihanaa.
Haikeutta on kyllä enemmän kuin uskoisi. Jos ei meillä olisi jatkosuunnitelmia, olisin varmasti enemmän maissa. Edessä on kuitenkin suunnittelemattomuutta ja suunniteltua.

Käännetään nokka kohti Ranuaa.

[L-S]

Onpas Kiballa ollut hieno reissu! Vielä Pyhä hisseineen

Mulla olisi kesän reissuilta tosi paljon kerrottavaa, mutta en varmastikaan saa aikaiseksi tehdä rapsaa.

[Pvi]

Mä sanon tähän väliin, että palasin kahden viikon reissulta Sveitsistä. Olin siellä tekemässä vapaaehtoistyötä. Bern varsinkin on tosi kaunis kaupunki ja keskustan alueella elelee karhuja aidatussa puistossa. Myös eri puolilla kaupunkia olevat suihkulähteet, joista saa juomakelpoista vettä, tekivät vaikutuksen. Meillä oli myös huippukiva porukka siellä ja oli kyllä unohtumaton kokemus. Lähtisin uudestaan.

Millaisia töitä sait tehdä? Tykkään, että matkustamisessa on hyvä olla joku tarkoitus, niin voisi itsekin ajatella tanssiretkien oheen vapaaehtoistyötä.

[iisa]

Mä sanon tähän väliin, että palasin kahden viikon reissulta Sveitsistä. Olin siellä tekemässä vapaaehtoistyötä. Bern varsinkin on tosi kaunis kaupunki ja keskustan alueella elelee karhuja aidatussa puistossa. Myös eri puolilla kaupunkia olevat suihkulähteet, joista saa juomakelpoista vettä, tekivät vaikutuksen. Meillä oli myös huippukiva porukka siellä ja oli kyllä unohtumaton kokemus. Lähtisin uudestaan.

Millaisia töitä sait tehdä? Tykkään, että matkustamisessa on hyvä olla joku tarkoitus, niin voisi itsekin ajatella tanssiretkien oheen vapaaehtoistyötä.

Pääasiassa työ oli lasten kanssa pelaamista. Viikonloput olivat vapaat. Jos matka vie Berniin, niin kannattaa miettiä pyörän vuokrausta. Ensimmäiset neljä tuntia ovat ilmaisia, joten tuossa ajassa ehtii jo paljon! Myös virrassa "uimista" kannattaa kokeilla, mutta jos menee ensimmäistä kertaa on hyvä olla joku kaveri mukana ja mennä lyhyt matka ensin.

[damn]

Ajateltiin siskon kanssa lähteä Kööpenhaminaan, kunhan molemmat saa vähän rahaa laitettua jemmaan. Toivottavasti tämä nyt toteutuu, sillä olen reissannut ihan älyttömän vähän. Viimeisimmät matkat ovat olleet Ruotsiin neljä vuotta sitten ja Saksaan seitsemän vuotta sitten. Parhaimmat ystäväni ovat sellaisia, että matkustelevat monta kertaa vuodessa ja välillä monenkin kuukauden reissuja ympäri maailmaa. Minä en itse koe pakottaa tarvetta matkustella, mutta olishan se kiva välillä käydä muuallakin. En kuitenkaan jaksaisi olla reissussa kuukautta tai neljää kuukautta niinkuin nuo ystäväni. Välillä tulee olo, että olenkohan minä tylsä, kun en matkustele. Ei vaan ole ollut matkaseuraa, rahaa, eikä aikaa silloin, kun välillä on tullut olo, että jossain olisi kiva käydä.

[Kibaya]

Halusin kirjoittaa tämän ylös enkä keksinyt parenpaa paikkaa

Tytöt Menee Autolla Turkuun-matka

Meillä oli hieno suunnitelma valmiina. Mun siskolta auto lainaan, se nappaa mut kotoa, heittää Wildikselle. Vaihdetaan lennosta ja Wildis vie siskon töihin ja saa auton haltuun. Samalla Suvikin päätyy kyytiin. Sitten Wildiksen pienet kotihommat ja lähdetään kohti Turkua. Hiton hyvä suunnitelma.
Siitä ei toteutunut mikään sovitulla tavalla! Ei mikään! Paitsi että lähdettiin.

Sisko loukkasi itsensä, eikä voinut ajaa. No.. jee. Auto oli Hyvinkäällä. Sain sovittua meidän äidin ja isäpuolen kanssa että auton tuonti onnistuu. Ja se, että mä pääsen niiden kyydissä myös. Koska hitosti kamaa! Olin menossa siitä Suville ja mulla oli kaikki laittautumiskamat mukana.

Koska äidillä oli keittiöremonttihommat menossa oli vähän auki kaikki kellonajat. Tietty takaraja oli lähdölle, joten "ennen sitä" oli meidän aikataulu. Ei siinä, mulle ihan riittävä, enkä panikoinut sitä ollenkaan. Ehkä suurimmalti osin siksi, ettei aina voi olla minuuttiaikataulua. Mutsilaan oli menossa renmonttimiehiä, eikä niiden aikatauluista voi ikinä tietää. Varsinkin kun ne oli tehneet jo parit oharit aiemmin

Mun puhelin soi yhdeksältä. Sisko kertoi että oli sopinut mutsin kanssa että he lähtee aika pian. Äiti sanoi jossain ennen kymmentä, että pyrkivät lähtemään tunnin sisään.
Ne tuli lähempänä kahtatoista ja sen jälkeen meidän piti vielä käydä tankkaamassa äidin auto ja kello oli 12 kun päästiin suuntaamaan Helsinkiä päin.
Ajeltiin siinä sitten ihan rauhassa, kun äiti tajuaa ettei sitä isäpuolta ja autoa näy missään. Se yrittää soittaa ja saakin äijän lopulta kiinni.
Autossa palaa hehkun valo. Öö.. no kiva! Äiti selittää mikä se on ja mihin sitä tarvitaan ja pieni paniikki nousee. Meinaan soittaa Wildikselle, mutten pysty. En pysty vastaamaan mihinkään kysymyksiin, enkä halua lietsoa paniikkia.

Isäpuoli saa hyvän vinkin jostain autokorjaamosta ja ajetaan sinne. Minuutit tuntuu ihan liian pitkiltä. Kello tulee yksi.
Auto menee huoltoäijän kanssa johonkin halliin.
Kello tulee kymmentäyli yksi. Istun kylmänhien ympäröimänä korjaamon asiakashuoneessa ja tuijotan ulos. Luntakin sataa, perkele!
Joku tulee! Ei, väärä äijä. Aaaarrrgh. Spekulaatiot pyörivät mun mielessä. Toivon ettei kukaan soita.
20 yli yksi se äijä tulee. . . kuin hidastetusta filmistä selittää autossa olevan jarruvalon katkaisija rikki. Pienen jankkaamisen jälkeen käy ilmi että se on nyt korjattukin ja sillä voi ajaa Turkuun ja takaisin huoletta Isäpuoli maksaa laskun ja siirrymme Wildikselään. Huojennus on aikamoisen suuri kun pääsen perille. Kello on melkein kaksi! Wooot! Mutta auto on kunnossa. Huhhuh!

Suvikin saapuu paikalle. Tulostellaan, liimataan, meikataan, laitetaan hiuksia, vaatteita ja mitä kaikkea sitä tehdäänkään. Wildis vie lapsensa johonkin ja kohta olemme autolla. Muistan että sisko puhui niistä renkaiden paineista jotain. Mitä niille pitää tehdä? Haha, mistäs mä sen tiedän autot on just mun juttu.
Wildis kyselee mistä siitä autosta saa mitäkin säädettyä. Niinku peilit. Tai valot. Muistan että sisko huitoo aina vasemmalla kädellä ja sitten tulee valot. Tosi hyödyllistä! Onneksi saan puhelimen kautta vastauksen. Mutta tää on niiiiiin meidän juttu. Ihme sekoilua pienten asioiden kohdalla. Isommat jutut, nou problemos.

Ajetaan huoltoasemalle tankkaamaan. Haen siinä samalla kahvia ja kun palaan Wilds seisoo auton kanssa jonkun oudon pömpelin vieressä joku letku kädessä ja näyttää epätoivoiselta Ei siis polttoainemittareilla. Tankkaamiseen tarvittavat jutut mä tiedän kyllä.
Kysymys: "Miten tää toimii?"
Vastaus: "Mikä tää on?"
Me niin tarvitaan apua. Wildis ehdottaa että juoksen ovesta tulevan taksikuskin perään. No joo, minäpä juoksen ihan minne vaan! Not. Wildis menee pyytämään apua, koska osaa kuvailla meidän ongelman paremmin. Uhri on keski-ikäisen oloinen mies, joka kyykistyy auton luo ja painelee ja vääntelee ja jotain. En tiedä, koska olen ihan pihalla. Kirjaimellisesti. Suvi on autossa sisällä, eikä selkeästi ole tietoinen mitä tapahtuu. Tää on niin loistavaa!
Lopulta mies saa käytyä kaikki rengaat läpi ja me ollaan äärimmäisen kiitollisia. Oltais tarjottu kahvitkin, mutta se oli jo ehtinyt hakemaan kahvia. Kyllähän se vähän naureskelee meille kun hippaloidaan siinä ja ollaan ihan kuutamolla Voisi sanoa "naiset", mutta ei sanota.

Päästään lähtemään. Wildis kiroilee jotain ruuhkajuttuja.
Oho, ollaan Lohjalla.
Matka menee nopeaan. Keli on aika kamala. Kuten oli vuosi sittenkin. Onko tää nyt joku kohtalo vai mitä?

Yhden pysähdyksen taktiikka on oikein hyvä. Löydetään paikkakin aika helposti. Ei käännyt mistään väärin!
Ei uskoisi sen alkusekoilun rinnalla ettei matkalla tapahdu mitään. Tunnelma on leppoisa ja jutustelua riittää.

Juhlat on ihanat
Puhun siskon kanssa puolenvälin paikkeilla ja hän kertoo liikennevaroituksen olevan punaisella. Välitän tiedon ja Wildis uskoo kaiken olevan ihan jees. Täytyy vaan ajaa kelin mukaan.
Juhlitaan niin pitkään kuin mahdollista. Lähtö sujuu ihan okei, mutta aika alkumetreillä käy selväksi että lunta on ja sitä tulee kokoajan lisää. Ja kappas, täällähän tulee myös! Eipä vissiin vähän jänskää.
Onneksi on itsellä niin hyvä fiiwis, etten ehkä ihan tajua siinä heti miten raju se kokonaisuus on. Vasta kun ollaan motaria menty jonkinmatkaa, eikä Wildis vastaile kuin ynähtelemällä tulee semmoinen fuuuuuuuck-olo. Ja kun ei nähdä eteen ollenkaan. Oikeasti, ollenkaan. Valkoinen viiva on mysteeri ja onneksi on keskiviivan paikalla on aitaa.

Kotimatka on pit-kä. Kuski onneksi luotettava ja tasainen Suurin osa matkasta tullaan vissiin vauhtinopeudella 60-70 km/h.
Tuuli tönii autoa ajoittain. On ihan pirun pimeää ja lumisade tekee hulluksi. Yritän olla ajattelematta mitään.
Suvi onnistuu siinä ja jossain kohtaa meinaa nukahtaa

Loppujen lopuksi ollaan Suvin luona aika myöhään. Neljän korvilla? Olen jännittänyt niin paljon että polvet tutisee. Ohhoh. Raahataan kaikki mun kamat ja meidän mukaan saama juomalasti hissille. Ovesta tulee samaan aikaan joku pariskunta joka silmäilee meitä pahan näköisinä. Hissi on varattu ja täynnä mun kamaa kun Suvi vetää juomalaatikkoa kohti hissiä. Se on niin painava ettei saa sitä kunnolla nostettua Silmäilevä pariskunta lähtee sitten portaisiin ja me vaan virnistellään. Eihän siinä muutakaan voi. Jännitän vielä miten Wildis pääsee kotiin. Rentoudun vasta saadessani tiedon hänen päässeen himaan ja sisälle asti.
Huh! Olipa reissua taas kerrakseen.

Legendaarista!
Tytöt

[L-S]

Voi ei Tytöt
Onneksi mä en tiennyt tästä kaikesta mitään. Oli ihan muut hommat siinä sillä välin.
Mutta miten hienoa, että pääsitte Turkuun kaikesta huolimatta. Ja ehjinä takaisinkin.

[Lyyra]

Sain joululahjaksi jotain SAS:n vouchereita 250 euron arvosta ja ne pitäis käyttää kesäkuuhun mennessä. Ei huvita yhtään. Pitänee myydä ne.

[theia]

Häämatka, part 1: heti häiden jälkeen ma-to Tukholmaan. Haluttiin heti lähteä jonnekin, mutta pienemmällä budjetilla. Olisiko siis jotain vinkkejä Tukholman reissuun?

Häämatka, part 2: jouluna New Yorkkiin, 6 vrk, sieltä sitten Aruballe rantalomailee, 7 vrk En tiedä yhtään miten viihdytään rantalomalla kun ollaan vaan kaupunkilomailtu, mutta kerrankos sitä!