Ihmissuhdeilmoitukset ja -kysymykset

[Suvi]

Mulla on ilmeisesti treffit lauantaina. APUA!

(Mä en vaan osaa näitä juttuja. )

[marenkienkeli]

Suvi. Kivoja treffejä!

(Mä en vaan osaa näitä juttuja. )

Onkohan joku oikeasti hyvä treffailussa ym.? Jos on, se vasta olisikin pelottavaa.

[Suvi]

Kiitos marski

Onkohan joku oikeasti hyvä treffailussa ym.? Jos on, se vasta olisikin pelottavaa.

No, mutta jotkut kuitenkin "osaa" käydä treffeillä. Mä en edes muista, koska olisin viimeksi ollut treffeillä.

[Aranwe]

Treffithän menee yleensä seuraavasti: Juodaan vaivaantuneina kahvia ja kysellään toisesta jotain ei-olennaisia ominaisuuksia, jutellaan ehkä säästä, päivän puheenaiheista tai muusta turhasta.

Jos kahvikupillisen jälkeen vielä kiinnostaa toisen seura, niin terdelle vaan ja parin tuopin jälkeen hommassa on ihan toisenlaista hohtoa!

[Mr. Smith]

Tsemppiä Suville!
Jokaisesta deitistä oppii jotain (tai ainakin itse olen ).

[Pascal Lemoix]

Ainakin treffit ovat kivempia, jos tietää sen ihmisen etukäteen. Sokkotreffit ovat herkästi sellaisia, että joo ihan mukava ihminen, mutta ei oikein ole mitään järkevää puhuttavaa ja molemmat miettivät, että "lähteekö" tämä tästä jotenkin.

Onnea treffeille.

[Nugat]

Treffit! Tsemppiä suville! Kyl ne hyvin menee jos on mennäkseen ja tyyppi on jees.

Mä kaukosuhteilen. Vähän tunteet heittelee kun on ikävä ja silloin kun ollaan yhdessä kello kuluu parin tunnin harppauksin. Tylsää kun tietää, että tää tilanne jatkuu vielä aika pitkään. Mutta tyyppi on ihana.

Mites te muut ootte kaukosuhteiluiden kanssa pärjänneet?

[Suvi]

Kiitos tsemppauksista.

Monta kiusallista hiljaista hetkeä ja sitten puskista ja (Toi oli varmaan koko ajan sen tavoite. )

Mä en tiedä mitä pitäisi ajatella.

(Kaiken lisäksi mulla on ihan puuma-olo, vaikka ei se ole kuin neljä vuotta nuorempi )

[Pascal Lemoix]

Onnea vaan jatkoonkin.

[Nugat]

Aaaaaw Suvi!

[Emilia]

Suvi.

Rakkauden kesä 2013.

Mä oon ihan höpönä pomppistyyppiini.

[damn]

Mulla on ihan kauhea ikävä eksää . Ensimmäinen kuukausi erossa oli ok, mutta nyt viime viikkoina olen alkanut hajoilla palasiksi. Mulla oli lupaava juttu kivan tyypin kanssa, mutta oon nyt vältellyt sitä ja antanut jutun hiipua. Kerkesin kyllästyä siihen tosi nopeasti ja sitten tosiaan tajusin, etten ole päässyt eksästä yli. Minua on pyydetty treffeille pariltakin eri taholta, mukavia miehiä, mutta en uskalla lähteä. Paljon on ystäviä, kavereita ja miehiäkin, joiden kanssa vietän tai voisin viettää aikaa. Silti minulla on käsittämättömän yksinäinen olla. Tiedän olevani ihan kohtuuton, kun ystäväpiiri on laajempi kuin monilla ja en edes kerkeä nähdä puoliakaan niistä keitä pitäs. Mutta silti. Puuttuu jotain. Ja on paha olla. Minä en osaa olla sinkku, minusta tulee levoton, vihainen ja ahdistunut. Vituttaa.

[theia]

Ugh. Vaikeaa taas kaveririntamalla. Festeillä törmäsin kotipuolen kavereihin. Ongelmia oli monia.

Ne eivät olleet kysyneet multa ennen, että voitaisko nähdä. Nähdään siis aika harvoin, silloin kun käyn koti-kotona ja on aikaa. Viime kerrasta aikaa on reipas puoli vuotta. Silti niillä on aina pokkaa valittaa mulle että käyn niin harvoin.

Tästä on keskusteltu ko. tyyppien kanssa monesti - oon pyytänyt monta kertaa, että kun ne tulee pääkaupunkiseudulle, olis kiva nähdä. Vastaus on yleensä luokkaa "no mut me tullaan shoppailee ja ei oo aikaa nähdä ja läpävitunlässynlää" - johon oon todennut, että ei mua haittaa, voin vaikka hetkeks tulla pyörii kaupoissa kanssa, ehtiihän siinä sitten edes vähän nähdä. Mut ei. Falls on deaf ears. Ja nyt, nelipäiväinen reissu tänne, ja torstaina ei ees oo festei! Ymmärrän kyllä että festareilla ei välttis oo aikaa juuri nähdä, on paljon mentävää, mut siis... Höm? Facestahan luin ke-aamuna, että ovat tulossa, ja ehdotin treffejä. Siellä sit nähtiin, koska kaveri yksi oli ilman kavereita kaksi ja kolme. Hetki juteltiin, muutkin tulivat paikalle, lähtivät menemään.

Perjantaina kaveri yksi laittaa viestiä, ilmoilen ettei olla alueella, ilmoitan sitten kun ollaan. Laitoin viestin, johon en koskaan saanut vastausta. Mun mielestä silti vähän epäkohteliasta, ollaan kuinka festareilla sitten vaan.

Meidän hengailumestaan ilmestyi kaverit kaksi ja kolme (ykköselle olin viestin laittanut), yritin esitellä mestan tyyppejä, ne tuijotteli kaukaisuuteen, eivät tervehtineet ketään vaan totesivat "joo meil on missio me mennään" ja lähtivät huitelemaan - mä jäin istumaan haavi auki, että ihanko oikeasti? Ei ees voi olla kohteliaita ja moikata, vaihtaa kuulumisia ees vähää? Ei ees kato päin vaan jatkaa vaan matkaa. Puolen tunnin huitelun jälkeen ne meni istumaan n. 3 m päähän meistä tuntemattomien kundien kanssa, ei ees mua/meitä moikanneet...

Ja lauantaina tyypeistä ei kuulunut mitään. Nähdään kaks kertaa vuoteen, ei siis ees sitä vähää voineet nähdä vaivaa mun eteen?

Oonks mä nyt ihan nirppa kun hermostun tällaisesta? Ja sorppa, teksti on varmaan aika sekavaa, hirveellä raivolla tätä kirjoitan :p

[marenkienkeli]

Ei, sä et oo nirppa. Ja jos ootki, syytäkin on. Kasittämätöntä touhua!

Mä kun luulin, että mun tietty kaveri on vaikea, kun se ei ikinä ehdi nähdä, kun käyn kotipuolessa. Haluaa ehkä nukkua myöhään ja sitten ei viitsi ilmoittaa, että ei, tänään ei tosiaan ehditä nähdä. Mutta sekin on näköjään sitten helppo tapaus. Se ei sentään valita, että kävisin harvoin tms.

[theia]

Ja mainittakoon vielä, että koti-koti on helsingistä tunnin matkan päässä, eli lähellä ollaan. Ne käy todella usein vielä täällä, koskaan siitä mulle kertomatta (luen siitä Facebookista ).

Aloin jo miettiä että en kutsu niitä kirosana mun häihin

[Emilia]

Ja mainittakoon vielä, että koti-koti on helsingistä tunnin matkan päässä, eli lähellä ollaan. Ne käy todella usein vielä täällä, koskaan siitä mulle kertomatta (luen siitä Facebookista ).

Aloin jo miettiä että en kutsu niitä kirosana mun häihin

Onpa ärsyttävän kuuloista porukkaa. Kyllä kavereista erottaa, kuka pitää tärkeänä, vaikka ei usein näkisikään. Mun mielestä et ole yhtään nirppa eikä mun mielestä tollasia tarvii omalla kustannuksella syöttää, juottaa ja juhlituttaakaan.

[Kibaya]

Oonks mä nyt ihan nirppa kun hermostun tällaisesta? Ja sorppa, teksti on varmaan aika sekavaa, hirveellä raivolla tätä kirjoitan :p

Kun kerroit tätä hietsussa mä jo ihmettelin että minkälaisia ne ihmiset ovat olleet ennen? Onko heillä tapana tehdä tällaista? Tai oliko silloin joskus?

Tokihan tähän se perus yaddayadda sopii, että ihmiset kasvaa erilleen jiiänee, jiiänee, mutta sitä en ole koskaan oikein tajunnut miksei niistä sitten voida puhua? Sanoa rehellisesti, että hei, nyt ei oikein enää natsaa tää meidän kaveruus, katellaanko vuoden päästä uudestaan?

En mä silti kyllä ymmärrä tota, että ollaan kuin ilmaa vaan. Edes peruskäytöstavat on hyvä olla olemassa ja mun mielestä jopa vieraiden ihmisten tervehtiminen kuuluu niihin.

[theia]

Mun mielestä ne eivät oikein ole muuttuneet miksikään, mä sitten kai oon Siinäpä se suurin ongelma taitaa ollakin - niillä on ne samat pienet piirit, jotka ei muutu mihinkään, mä oon siirtynyt pois sieltä pienistä piireistä. Nyt on muitakin kavereita ja muutakin elämää

Täytynee ottaa esiin tää seuraavan kerran kun nähdään, tiedän että tästä tulee vaan pahempi angsti jos alan kirjallisesti tästä niiltä kyselemään - ne ei tajuu ja musta vaan tulee se bad guy. Ehkäpä sen keskustelun jälkeen sitten taas tietää missä mennään, että olisko tosissaan parempi hengähtää hetki, ihan ilman niitä, vai jatkaa samaan malliin, tai siis mielellään jotenkin eri tavalla. Mutta kaikkeenhan mä olen syypää - MÄ en ole kutsunut niitä tänne koskaan, MÄ en kirjoittele, MÄ en käy. It goes both ways, right?

Onneksi on niitä ihania ystäviä koti-kotoa, jotka on muuttaneet pois ja edelleen ymmärtää mua Puhumattakaan kaikista muista kavereista, uusista ja vanhoista, oikeessa elämässä ja täällä fordella

[Kibaya]

Kyllä ystävyys on kaksisuuntainen katu.
"Jos haluu saada, on pakko antaa. Nikke T."

Se, mitä mä mietin joka päivä aika paljonkin, on ylimielisyys. Miksi niistä ihmisistä tulee ylimielisiä. Miten se toisten yläpuolelle itsensä vääntäminen on niin... yleistä? Onko se tätä minäminä-kulttuuria? Puolustusdefenssi?
Mitä, häh?

Mua surettaa myös ystävien menettäminen. Huomaan jälleen pohtivani olivatko he sittenkään edes ystäviä ja vertaan heitä turhaan niihin tosi huonoihin kokemuksiin mitä on. Mikä on naurettavaa. Olen surullinen siitä, että ihmiset puukottaa selkään. Mun joku sisäinen maailmanrakastaja ei vaan saa siitä kiinni. :houh:
Enkä mä kai osaa selittääkään sitä kovin hyvin.

Mä toivon kuitenkin että theian problemos selviää.
Tavalla tai toisella

Väitätkö ettei forde ole oikeaa elämää

[Lyyra]

theia: Kuulostaa kyllä ihmeelliseltä toiminnalta. En kyllä toisaalta edes ymmärrä, miksi jaksat edes yrittää heidän kanssaan.
Eikä siihen mun mielestä mitään "pidetäänkö vuoden tauko" -keskusteluja tarvita. Jos niitä ei huvita, niin miksi suakaan pitäis huvittaa?

Enkä todellakaan kutsuisi niitä häihini.
Tietenkin sulla voi olla niiden kanssa kaikenlaista historiaa, mutta jos tämä teidän ns. "ystävyys" on nykyään tuollaista, niin sinuna säästäisin postimerkit vaikka joulukortteihin.

[Kumkvatti]

Käytiin eilen aletaax olee -keskustelu.

Alettiin olee.

[theia]

Onnea

[Kibaya]

Voi eih
Ihanaa

[L-S]

Hienoa

[Mr. Smith]

Onnittelut