Ilmoitusta

[pampula]

Huomasin motarilla asuntomessukylttejä Hämmennyin, kun tajusin, että nehän alkaa ihan justiinsa.

11.7. jos tarkkoja ollaan Tää kökkii siellä töissä sen nelisen viikkoa. Suapahan nähä mitä siitä tullee. No,vähän rahhaa ainaskii jossei muuta

Osaako joku muuten auttaa? Tartteisin jonkunlaisen kämpän Helsingistä 11.8. - 17.10. työharjoittelua varten. Mistä ihmeestä mä sellaisen löydän, syksyllä ja niin vähäksi aikaa? Vinkkejä? Nettipalstoja?

[Mr. Smith]

Pikaisella googlauksella löytyi ainakin asuntohelppi.
Lisäksi löytyi Helsingin Yliopiston ilmoitustori.

Toivottavasti joku kämppä löytyy.

[marenkienkeli]

Se on muuten hullu joka jaksoi tän lukea ja viel repeilemättä

Yksi hullu ilmoittautuu.

Mielipiteeni tilanteeseesi, Huippis: Tee niin kuin sun sydämesi sanoo. Ei muut ihmiset aina tiedä, mikä on sulle parasta. Lähde, jos siltä tuntuu. Jos kuitenkin jäät, tee se omasta tahdostasi, älä muiden.

[Outolintu]

Mulla oli tänään ehkä maailman paras junamatka Helsinkiin. Samaan "loossiin" tuli kaksi pientä poikaa, iältään kymmenen ja alle kymmenen, ja isoisä. Voi että ne pojat oli ihania. Mä en yleensä ole hyvä lasten kanssa -enkä kyllä aikuistenkaan - mutta nyt oli ihana höpöttää niiden kanssa kaikennäköistä. Hirmuisen hyvätapaisia, kilttejä ja hauskoja tenavia. Viisaitakin kuin mitkä. Ja ei huoltajassakaan mitään vikaa ollut, harvemmin kukaan aloittaa small talkkia niin luontevasti.

Oikein onnistunutta purjehdusta heille.

[Huippis]

Hei täänks gais



Ja koska olen tosiaan näin itsekäs niin totta helvetis lähen.
Mut en vaan osaa oikein tuota ukkoakaan lohduttaa,
kun en ymmärrä/tiedä miksi sillä on sitten niin paha olla sen takia et lähen.
Nähdäänhän me herranjumala, ei se ole kuin 140km.
Eikä siitä mitään saa kunnolla irti vaikka kui puhutaan,
son niin herkkä, eilenki illalla itkettii vaan yhessä ku ei muutakaa sit keksitty

Kun ei minusta tunnu pahalta, oon kuitenki sen ajatellu niin, että se ei ole kuin yksi vaihe meidän elämässä,
se on vain kolme vuotta, eikä sitä tiedä, että jos työrintamalla tilannekin paranee, että ukko tulisikin jälkeenpäin mukaan.

Toisaalta siis toivon, että mies pääsisi armeijaan, oltais siis molemmat vähän niinkuin poissa täältä

Siitäpä siis seuraavaan asiaan, aatelkaa, lähen reissuun! Rovaniemelle
En tiedä miten pärjään, en ole ollut reissussa aiiiikoihin, ukon nakkaan armeijan porteille ja itse painun serkun luo ja tapailen kavereita, jännittää!
Enhän mä osaa edes ajaa siellä vaikka ammattiautoilija olenkin

Samalla reissulla käymme siis tulevalla asuinpaikkakunnallani katsomassa sitä tallia, minne hevoset mahdollisesti veisimme, otan kuvia sit tyttikselle, että sekin tietää minne oikein ollaan menossa :D

Mut näin, muutenhan menee aivan loistavasti!
Ja Heidiz

[heidiz]

Huippis
Tuu roadtripille tänne kajaaniin ! Heitetään toi munki avokki vaikka inttiin,
kun se siitä jaksaa niin jauhaa. Jos vaikka löyvettäis vaahtopileet

Juhannus oli siis ja se menikin minulla mökillä, jonne en aluksi olisi millään halunnut lähteä,
mutta heti kun sinne pääsin ja huomasin, että koira ei minnekkään mökiltä karkaa niin
mieleni valtasi rentous.
Kaljaa riitti ja syömistä myös. Seura oli mukavaa ja sulkapallokin lensi.
Hain vettä kaivolta ja järvestä pumpattiin vettä saunaan ja sekoteltiin sopivat vedet.
Oli ihanaa, oikein odotan, että milloin sinne pääsee taas
Löysin itsestäni siis oikein kunnon mökki-ihmisen !

Ainiin! Mun puhelin on paskana ja viime viikolla meni takuu umpeen,
sillä ei voi soittaa eikä vastaanottaa puheluita, koska mä en kuule mitn,
eli kaiutin siis paskana, luultavasti

[Dnd]

Huippis: Rovaniemelle on helppo osata ja siellä on todella vaikea eksyä. (Varsinkin jos on kartta mukana.) Jopa minäkin osasin siellä suunnistaa.

[Lyyra]

Ainiin! Mun puhelin on paskana ja viime viikolla meni takuu umpeen, sillä ei voi soittaa eikä vastaanottaa puheluita, koska mä en kuule mitn, eli kaiutin siis paskana, luultavasti

Kaiuttimen korjaus ei ollu ainakaan täällä kauheen kallista. Tosin samaan hintaan saa uuden räppänäpuhelimenkin tilalle (kyse oli n. 50 euron keikasta).

[shaana]

Katoin taas Million Dollar Babyn ja itkin varmaan tunnin.

[ToyWiz]

Juhannus tuli ja meni hyvinkin rauhallisesti. Ei stressiä, ei kiirettä, eikä oikeastaan paljon muutakaan.

//

Suurempaa stressiä on viime aikoina aiheuttanutkin talouden uusin jäsen: LCD-televisio. Useamman kuukauden aikana ihminen ehtii näköjään jo vieroittautua täydellisesti television orjuudesta. Tuossa tuo toosa nytkin parin metrin päässä tönöttää, mutta suurempaa halua ko. laitteen aukaisemiseen ei vain yksinkertaisesti ole. Katsotaan onko kyseessä vain vanhemmille ihmiselle tyypillinen muutosvastarinta, vai saanko jatkossa painettua kaukosäätimen nappia muutenkin kuin urheilukisojen aikaan.

[Dnd]

V*tt*, kun pitäis nukkua, muttei taas saa ihteensä sänkyyn. Tämä alkaa pikkuhiljaa jo syömään.

[Kibaya]

Hei olen Kibaya ja palasin maanantaina töihin.
Eilen valvoin taas miljuunaan kun ahdisti tämä työ.
Tunnen olevani tavan tyhmä tässä asiassa. Miksi annan tämän sen ahdistaa, miksi?

Mutta kyllähän kaikista on kivaa olla jatkuvasti väsyneitä.

Kaipaan mun rastoja. Otin ne kaksi viikkoa sitten pois ja siitä asti olen ollut kalju ja ruma. Päänahka ei ihan vielä ole valmis niiden uusintakiinnitykseen . Olen vakavasti harkinnut, että tekisi ne omaan tukkaan. Ei tarttisi miettiä mitään kiinnityksiä tai niiden uusimisia, eikä olisi kuminauhaa päässä.

[Pvi]

Haluaisin palata vielä mummukeskusteluun. Äiti on töissä terveyskeskuksen vuodeosastolla ja on omalla esimerkillään opetanut, että vanhoja ja sairaita ihmisiä voi kohdata. On erikoista, että isovanhempi, joka on ollut aiemmin olemassa minua varten, minun sylinäni, ei muista, ei tunnu samalta ja on jossain poissa.
Nyt tilanne onkin toisin päin. Minä käyn (kävin) tervehtimässä vanhaa sukulaistätiä sairaalaassa ja koitan olla häntä varten. Täti hävisi viimeiseksi vuodeksi ihmeellisten tarinoiden maailmaan ja oma mummoni on muuttunut hiljaiseksi. Kun olin/olen tervehtimässä heitä, olen viimeisinä aikoina jättänyt puhumisen vähemmälle ja pajannut olkavartta. Ihan jo kosketus ja paikalla oleminen tuntuu minusta riittävältä. Hoitolaitoksessa sellaisesta tuskin saa nauttia kovin pitkiä aikoja kerrallaan.

--
Imoitettakoon, että olen palannut kotiin. Matkalta ei ole kuvia, mutta saattaa olla, että vilahdin paikallisen tv-kanavan Italia-Espanja pelin kisastudiossa... Oltiin tanssimassa puistossa studiorakennelman vieressä ja jossain vaiheessa kamerat kääntyvät meihin ja joku huuteli, että me oltaisi kahden minuutin päästä lähetyksessä.

[Galileo]

...

Hekottelin mielikuvalle, jossa Huippulaatu ratsastaa Santahaminan portille ja jättää kyynelöivän ukkonsa huiskuttamaan pitsinenäliinaa selkänsä taa, kun itse karauttaa kohti uusia seikkailuja.





Vaihdoin uudelle salille. Virkistävää ja jännää on se. Vapaita painoja on vaan kovin hintsusti, joten pitää opetella ahtautumaan erilaisiin härveleihin vetkuttelemaan. Hintavampi paikkakin on kuin edellinen, mutta kompensoin taskullisella liikuntaseteleitä.

Puolitoista viikkoa ja sitten loma. Lomalomaloma!

[Huippis]

Rentouduin kun tajusin, että ukkohan saa ajaa taas ensimmäinen heinäkuuta!
Mun ei siis tarvi ajaa ku serkun luo sieltä inttipaikasta, sitten vain soittelen näille kavereille, et "tulukaa hakkee mut, ku en uskalla ajjaa"

Dnd. Mut kö en osaa oikeasti ajaa missään muualla ku täällä, nämä tiet tuntee ja tietää millon kukakin aina ohi ajaa tiettyyn kellon aikaan
Mut kartta varmaan täytyy hommata, muuten olen tientukkona ja sehä ei passaa.

Heidiz. Köh joo, pääd memöriis vaahosta!
Mut kyl mä tuun taas visitoimaan ja kertomaan sille sun ukolle kui rumasti se välil puhhuu, niinkö viimeksikki! :D

Gali.

Ostan idean, valkoinen ratsu vain puuttuu.

[Kuolo]

huomasin, että koira ei minnekkään mökiltä karkaa

Tiiätkö kuinka moni luulee, ettei se koira nyt mökiltä mihinkään karkaa?

-------------

Itse ajattelin, että jos tän päivän käyttäis katsastukseen valmistautumiseen. Tai siis auto pitäs valmistella katsastukseen. Saa taas nähän, että kuinka pitkään siellä konttorilla tällä kertaa vietetään, mutta aattelin ottaa eväät mukaan Viimeeks mie taisin ton auton kanssa viettää siellä rapiat kolme tuntia

[Poukko]

Vaihdoin uudelle salille. Virkistävää ja jännää on se. Vapaita painoja on vaan kovin hintsusti, joten pitää opetella ahtautumaan erilaisiin härveleihin vetkuttelemaan. Hintavampi paikkakin on kuin edellinen, mutta kompensoin taskullisella liikuntaseteleitä.

Väsynyt mieleni yhdisti välittömästi vapaapainojen vähyyden siihen, että kyllähän se uusi paikka varmasti sitten on hintahtavampi.

Puolitoista viikkoa ja sitten loma. Lomalomaloma!

Lomasamis!


Noin muuten koen olevani enimmäkseen pihalla, henkisesti enemmän kuin fyysisesti. Ei niin, että tässä mitään uutta olisi. Mikä maa, mikä valuutta, mikä päivä? Joko se loma alkoi? Olenko vahingossa töissä vapaapäivänä tai vaihtoehtoisesti kotona työpäivänä? Miksi Hollanti ei ikinä menesty turnauksissa? Montako lasia viiniä arki-iltana on liikaa? Pitäisikö joskus katsoa digiboksin uumeniin tallennettuja elokuvia vai vaan tallentaa uusia? Minkä takia kaikissa maailman luontodokumenteissa keskitytään enimmäksen henmetin :n sini- tahi muunvärinenjalkasuuliin eikä mihinkään kiinnostavaan? Jos on lähdössä maailman toiselle puolelle puolen vuoden päästä, onko hölmöä tehdä päiväkohtainen ajosuunnitelma jo nyt? What's the price of fish in China? Jne. yms.

Pahoittelemme keskeytystä normaaliohjelmassanne, jatkakaa.

[Maija]

Tehtiin äidin kanssa sopimus, että viikon päästä lähdetään lomareissulle kiertämään autolla Suomea. Ei tarkkoja suunnitelmia, mennään vain minne huvittaa ja rahat riittää.

Tarkoitus kuitenkin olisi kiertää paikkoja, joissa emme ennen ole käyneet. Tosin jossain vaiheessa poikkeamme Oulussa sukuloimassa ja ehkä Iissä sukulaisten möksällä.

Lisäksi nyt on liput tilattu Poriin jazzailemaan Santanan tahtiin.

Loma.

[Lumikki75]

Lisäksi nyt on liput tilattu Poriin jazzailemaan Santanan tahtiin.

Luin, että "...Saatanan tahtiin".

- - -

Mulla ei oikein ole ilmoitettavaa. Talokauppa on tehty, muuttoa odotellessa. Eilen kävin vakuuttamassa sekä talon että itseni laaja-alaisesti. Ei enää uskalla olla ilman kattavaa tapaturma- ja sairausvakuutusta, kun asuntolainavastuu painaa.

[Purple]

Teen toisinaan töitä kotona, kun täällä saa keskityttyä hommiin kunnolla ilman puhelinta ja muita häiriötekijöitä. Niin tänäänkin.

Pää oli syvällä papereissa, kun puhelin soi. Täti soitti, kertoi että toinen täti yrittää tavoitella meitä (mua ja sisaruksiani), mut ketään ei saa kiinni. Sanoin soittavani sille, mutta eihän mulla oo sen numeroa. Mikäs se numerotiedustelun numero nyt onkaan.. 020100. Soitan, hälyttää aikansa, sit kuuluu "No hei..". 020100 ei ole numerotiedustelun numero, se on Soneran kotisoittonumero. Vaihdan äidin kanssa pari sanaa, sen jälkeen soitan 118 ja saan tädin numeron. Se on varattu. Yritän tehdä töitä ja soitan uudelleen, edelleen varattu. Kuvio toistuu useamman kerran, työt eivät edisty.

Sitten soi puhelin, se on sisko. Täti oli saanut sen kiinni ja selittänyt mistä on kyse, tarvitaan paperia ja allekirjoitusta jne. Puhun asiasta aikani siskon kanssa ja lupaan soittaa toiselle siskolle sekä veljelle. Soitan molemmille. Sitten soittaa äiti, että niin oliko se täti nyt tulossa vai mitä kun ei oikein tullut selväksi. Palaan taas töiden pariin, kunnes puhelin soi. Taas sisko, että niin pitikö se paperi nyt olla tällainen vai tällainen jne ja jos äitillä on siitä kopio niin soitanko illalla äitille että kattoo sen valmiiksi huomista varten. No en soita.

Etäpäivät on kyllä siitä kivoja, että kotona ei puhelin häiritse.

[heidiz]

Heidiz. Köh joo, pääd memöriis vaahosta!
Mut kyl mä tuun taas visitoimaan ja kertomaan sille sun ukolle kui rumasti se välil puhhuu, niinkö viimeksikki! :D

Tuu vaan kouluttamaan sitä! Jospa se sit jotain oppis

Ja Kuolo, kyllä mä tiedän että saattaa se koira mökiltä karata, mutta meijän hauvvavauvva on
niin seurakoira, että ei se uskalla lähtä viittä metriä mua kauemmas

Tein äsken uusia pottuja, kastiketta ja broikkupihvejä, oli pikkasen nannaa

Kohta on taas perjantai ja nokkani suuntaa silloin kohti uusia haasteita, kun menen
erästä 2 vuotiasta ihanaa naperoa hoitamaan. Odotan sitä hieman jännityksellä,
mutta ehkä me selvitään hengissä, ainakin toivon niin.

[Shay]

Hei olen Kibaya ja palasin maanantaina töihin.
Eilen valvoin taas miljuunaan kun ahdisti tämä työ.
Tunnen olevani tavan tyhmä tässä asiassa. Miksi annan tämän sen ahdistaa, miksi?

Mutta kyllähän kaikista on kivaa olla jatkuvasti väsyneitä.

Mua ei onneksi työ niin vaivaa vaan opiskeluasiat. Joka kerta, kun ajattelen
koulua ja opintojeni päätökseen saattamista rinnassa kasvaa ahistuksen tunne.
Ei voi olla näin vaikiaa, ei vaan voi.

Jos hyvin käy ja illalla saan unta, herään aamuyöllä enkä saa unen päästä enää
kiinni miettiessäni kaikenlaista - myös sitä, että jos nyt en nukaha oon töissä
ihan pihalla, joten en tietenkään nukaha.

Voiskohan mitenkään päästä palaamaan ajassan kuutisen vuotta taaksepäin ja
tehä kaiken oikein tai ees vähän paremmin niin ei olis näin pässi nykyään.

(Ja nuo kolme kappaletta liittyvät jotenkin samaan asiaan, vaikkei siltä vaikutakkaan. )

Kiballe voimia ja sikeitä unia.

[marenkienkeli]

Lähden ensi viikolla katsomaan kahta ystävääni muutaman sadan kilometrin päähän. Odotan sitä jo nyt innolla. Heidän kanssaan olen ollut todella tiiviisti tekemisissä opiskeluaikoina, joten on tuntunut oudolta, kun en ole heitä nähnyt noin kuukauteen. On jo vähän ikävä.

Olen huono pitämään yhteyttä ihmisiin puhelimitse. Kasvotusten juttu luistaa, mutta puhelimessa puhuminen tuntuu jostain syystä jotenkin teennäiseltä. Esimerkiksi tänään puhuin ystäväpoikani kanssa tuosta kyläilystä. Jotenkin vain sanat katoili puhelimessa, vaikka kyseessä on ihminen, jolle olen pystynyt puhumaan eräästä minulle vaikeasta asiasta, josta en ole muiden kanssa kunnolla pystynyt puhumaan.

[irvikissa]

Mua ei onneksi työ niin vaivaa vaan opiskeluasiat. Joka kerta, kun ajattelen
koulua ja opintojeni päätökseen saattamista rinnassa kasvaa ahistuksen tunne.

Älä välitä. Tuolta minustakin tuntui tasan vuosi sitten, ja viime syksynä, ja viime keväänä.. Ja nyt olen valmistunut. Jossain vaiheessa vaan päätin kääntää katseeni pois siitä epätoivosta ja vitutuksesta ja kädettömyyden tunteesta ja aloin puurtaa. Jos se onnistui multa niin se onnistuu sultakin.

Meille tulee huomenna pikkuveljiä kylään tuvan täydeltä. Luvassa Lintsiä ja Luonnontieteellistä, eli mahtava viikonloppu!

[Fantsu]

Toinen todistaja, että opiskeluahdistuksen jälkeen on elämää Mulla oli hommat pahemman kerran kuralla, mutta niin sitä vaan väännettiin loppuun asti. Jos mä voin, muutkin voi.