Aamurutiinisi?

[Nugat]

Millainen on aamusi? Vaatiiko aamuherääminen aikaa vai oletko jo valmis heti sängystä noustuasi päivän askareisiin? Kuinka aamusi eroaa arkena ja viikonloppuna?

Itse en juurikaan tarvitse kelloa aamulla, sillä voin jo olinpaikastani päätellä kuinka paljon on aikaa lähteä töihin. Aamuni alkaa klo 5.00. Kun herätyskello on pirahtanut nousen viivana ylös (sillä muuten nukahdan heti uudestaan), käyn vessassa, laskeudun alakertaan ja suuntaan keittiöön tekemään aamusörssön. Tehosekoittimen olen ladannut jo edellisenä iltana, jotta aamulla ei menisi aikaa marjojen sulatteluun ja muuhun järjestelyyn, nyt tarvitsee lisätä vain banaani, omena ja jauheita ja surrrurrrurrrurrr. Sörssö nieluun, ehkä samalla selailen jotain lehteä, takaisin yläkertaan ja makkariin laittamaan vaatteet päälle. Seuraavana ohjelmavuorossa on vessan valtaaminen, hiusten föönaaminen, piilareiden asettelu, muutama ripsarin veto ja näppylöiden ihmettely. Vessassa meneekin suurin osa ajasta. Makkarista laukku mukaan, alakertaan, eväät pussiin, ulkovaatteet päälle ja menoksi. Tähän kaikkeen menee noin suurinpiirtein tarkasti 45 min.

Häiriinnyn hyvin hyvin pahasti, jos aamulla sattuu jotain odottamatona, joku yrittää keskustella tai kissa oksentaa matolle. Silloin menee koko aikataulu sekaisin ja kiukkuunnun. Luultavasti myös myöhästyn. Mulle ei aamulla saa puhua, ennen kuin olen varmasti herännyt.

Viikonloppuisin yritän päästä ylös kymmenen aikoihin, sillä oikeasti olen tavattoman aamu-uninen, ja nukkuminen voi venyä hyvin myöhäänkin. Aamu menee hengailessa yöpaitasillaan, vaikka aika äkkiä yritän saada yöpaidan vaihdettua kotilökövaatteisiin, muuten on jotenkin nulju olo. Jos heti aamusta on jotain ohjelmaa luvassa pyrin toimimaan normaaliaamun mukaan, että pääsen lähtemään minne nyt olenkaan menossa. Muuten jään vain haaveilemaan enkä viitsi enää lähteä yhtään mihinkään.

[damn]

En ole ensinnäkään yhtään aamuihminen.
Arkiaamu, jolloin on koulua tai muuta pakollista menoa, menee tarkalleen näin: torkutan pari kertaa. Sitten kiireesti suihkuun. Suihkun jälkeen kahvit tippumaan ja siirryn peilin eteen. Piilareitten laiton jälkeen laitan eyelinerit, ripsarin ja puuterin. Kahvi on tässä vaiheessa tippunut, joten siirryn keittiöön, josta nappaan mukaani kahvin ja jotain syötävää. Juon kahvit ja syön tietokoneen ääressä, jossa katson koulun sähköpostin(onko tunnit peruttu yms), ehkä nopeesti vilkaisen uutiset. Tämän jälkeen vaatteet päälle, tukka hiustenkuivaajalla kuivaksi, kamat kasaan ja ulos ovesta. Tälläinen aamu on niin aikataulutettu, että myöhästyn automaattisesti, jos tulee minuutinkin viive.

Mutta ne aamut jolloin ei ole menoja ovat kivoja. Laitan kellon soimaan ehkä kymmenelle. Torkutan parikin tuntia(joku fiksumpi siirtäisi kelloa suosiolla eteenpäin sen pari tuntia. Mutta mä en ookkaan kauheen fiksu ). Sitten nousen sängystä, keitän kahvit ja jälleen kerran nautin aamupalan koneen äärellä. Pelkkään aamukahvin juomiseen voi mennä tunti tai parikin. Hengailen kämpillä mitään tekemättä tuntikausia, en edes jaksa vaihtaa vaatteita. Iltapäivällä ehkä raahaudun jo suihkuun. En jaksa vielä meikata, tukan annan kuivua ilman hiustenkuivaajaa. Jos illalla on menoa niin tätä tahtia olen valmis ehkä ilta seitsemältä. Tälläisenä kiireettömänä aamuna on tuskaa, jos joutuu näkemään jotain kaveria vaikka kahdeltakin, en todellakaan kerkeä niin aikaisin mihinkään...

Muoks. Niin ja olen tosi huono kommunikoimaan aamulla. Olen vihainen, jos pitää puhua. Kotona asuessa äitini alkoi joskus itkeä, että olen epäkohtelias ja huonotapainen pentu, kun en voi edes aamulla huomenta sanoa, kun vastaukseni hyvään huomineen oli aina jotain epäselvää muminaa.

[Kibaya]

Mä kuulun samaan aamumököttäjien lajiin nugaan kanssa

Aamurutiinit on tärkeitä. Koska muuten päivä on päin prinkkalaa ja vaatii tosi paljon sen kääntämiseen.

Kelloon laitan illalla varaa torkuttamiselle. Varaa pitää olla ainakin se 30min. Joskus laitan jopa sen 45min - riippuu mitä heräämisen jälkeen pitää tehdä. Jos on fyysistä työtä, vaatii se 45min torkkua - jos on keveämpää, pärjään puolella tunnilla. Tämä siksi, että en pääse sieltä punkasta ekan havahtumisen jälkeen ylös. En yksinkertaisesti pääse hereille! Ei auta, vaikka olisi sellainen kello soittamassa, että pitäisi yrittää kammeta sieltä punkasta kipuineen ylös. Ei, koska sinne rojahtaa takaisin ja se unihöyry taistelee voimalla vastaan. Musta tuntuu että kipujen myötä se on muuttanut muotoaan, koska ne aamuhöyryn sisällöt on usein sitä rataa, että miettii mikä on totta ja mikä ei. Tänään mietin vessassa vielä, että missä hitossa se räjähdepurkki on, etten astu siihen. Kunnes tajusin sen olevan höyryjä. Epänormaalit asiat vielä tajuaakin, mutta on paljon semmoisia mistä ei voi olla varma oliko se totta vai ei. Kuten puhelut! Koska mä osaan puhua unissani puhelimeen hyvin vakuuttavasti. Siksi ei koskaan kannata soittaa mulle aamulla. Eikä puhua oikein muutenkaan - ellen mä ole noussut ylös ja keittänyt jo kahvia. Siitä tietää että mä olen hereillä. Myös aamuisten kipujen ja lihasten tarvitseman heräämisen vuoksi en pääse ylös ihan ykkösellä. Huonompina aamuina siellä punkassa menee pidempään, että herättää raajansa. Todistajat ovat sanoneet, että sielloin sieltä kuuluu myös ärräpäiden siivittämiä sanoja ja muuta epämääräistä örinää

Heräämisen jälkeen siis vessaan (johon osaan muuten nukahtaa...), kissoille ruokaa ja kahvi tippumaan.
Kahvin valuessa etsin vaatteet ja mietin mitähän sitä pukisi päälle.
Kahvini nautin saavista ja samalla useasti tuijotan jotain uutisia tms. kanavaa. Kesällä yritin viettää sen ajan ulkona. Nyt on jo vähän kylmä.
Työaamuina myös aika pistää hanttiin, enkä ehdi mitään nettailuja tai muita. Viikonloppuisin saatan avata koneen ja pistää musiikkia soimaan. Silloin nautin kahvini kirjan kanssa. Usein kuitenkin tulee vain pölähdettyä fordelle, koska son rutiini (ja forde aukeaa automaattisesti välilehteen netin kanssa.) Tulihan tossa noita aamujakin nähtyä, kun kissojen ruokkimisen jälkeen en vaan jaksanut keittää sitä aamukahvia, vaan koomasin koneella. Katoin telkkarisarjoja ja koomasin. Piipahtelin foorumilla ja koomasin vähän lisää ja join aamukahvin puoliltapäivin . Se on kai se mun normirytmi, että herään kymmeneltä ja havahdun puolenpäivän aikaan. (hyvä lääkitys )

Töiaamuina yritän varata aikaa venyttelylle. Ei mitään ihmeellistä, mutta muutama perus chi-kung-venyminen ja jalatkin pelaa paremmin. Koko huitomissarjan otan työpaikan pukkarissa . Helpompi vetää se siellä, kun ei yhtenäkään aamuna ole tuo työmatka mennyt samaan aikarakoon

Nykyisin yritän myös aamulla syödä jotain.
Odotan, että pääsen tekemään smoothieita, koska se on ihan pööfekt mun aamuihin. Se tuli havaittua kesällä eräällä pohjoisen reissulla

Puhumiseenkin muuten vaikuttaa se onko kiire ja pitääkö keskittyä vaan siihen mitä tekee. Jos ei tartte kiirehtää, niin se on ihan sama mitä mulle aamulla sanoo. Jos tarttee keskittyä tekemiseensä (kuten kahvi) niin ei pare puhua sanaakaan.

[skray]

Mun aamurutiinit vaihtelee aina sen mukaan miten mulla on töitä.
Maanantaisin ja torstaisin meen aina noin 7 aikaan (saan itse päättää koska menen, kunhan homma tulee tehdyksi) täyttämään tupakkahyllyjä töihin. Herään siinä vartin yi 6 tai puoli 7 riippuen siitä, milloin miehekkeen pitää herätä töihin. Niinä aamuina juon ehkä kahvit ennen töitä, tai sitten vasta niiden jälkeen. Useimmiten tupakkavuoro kestää noin 1,5-2h, jonka jälkeen palaan kotiin. Useimmiten mulla on sitten loppuaamu aikaa vaan olla ja hengailla; syödä aamupala rauhassa koneella istuskellen tai telkkaria katellen. Siinä se loppuaamu menee mukavasti, kunnes pitää alkaa tekeen ruokaa..
Jos työt jatkuu suoraan tupakkavuorosta (harvemmin), niin syön paremman aamupalan, jos haluan. Yleensä en pysty aamulla syömään mitään, vaan menee parisen tuntia ennen kuin ruoka menee alas. Kahvin voin juoda, kumma kyllä. Tämän vuoksi mulle sopiikin se, että syön vasta tupakoiden päälle.

Herään aina ensimmäisellä herätyskellon piippauksella ja nousen saman tien ylös. En ymmärrä sitä iänikuista torkuttamista, mitä jotkut fordaajatkin näemmä harrastavat. Miksei voi vaan laittaa sitä herätyskelloa suoraan soittamaan sitten, kun pitää herätä? Siinähän saa sitten rauhassa nukkua niin kauan kuin mahdollista ilman mitään jokavälisiä heräämisiä painamaan sitä torkkunappia. Jos mulla on aikaa ja aamulla herätyskellon soidessa väsyttää vielä, siirrän kellon suoraan niin paljon eteenpäin, kuin on mahdollista. Sitten nukun joko siihen asti, että kello herättää, tai niin kauan kuin unta riittää.

Vapaina aamuina laitan kellon aina herättämään viimeistään yhdeksältä. Voin myös nousta ylös aiemmin, jos ei unta riitä niin pitkään. Näin menettelen, etten pilaa rytmiäni ihan kokonaan, koska muuten maanantai- ja torstaiaamut olisi yhtä helvettiä. Näinä aamuina avaan yleensä koneen ensimmäisenä ja pistän kahvin tippumaan/otan termarista jos mies on keittänyt aamulla mulleki lähtiessään töihin. Oon vaan ja hengailen, seikkailen netissä, katson telkkaria tai teen jotain muuta järkevää kunnes on aika alkaa tekemään ruokaa. Jos oon kotona lounasaikaan, teen ruokaa miehekkeelle, joka tulee ruokatunnilla kotiin syömään. Kokkaamiseen loppuu aamu, vaikka yöpaidassa vielä siinä vaiheessa olenkin.

Yleisiin aamutoimiin kuuluu kahvin juonti, vaatteiden etsiminen ja meikkaaminen (piirrän vaan kulmat ja laitan mahdollisesti puuteria jos jaksan). Yhteensä näihin hommiin menee noin 15 minuuttia. Loput ajasta vaan oon. Jos on aamuvuoro, herään yleensä noin 40min-1,5h ennen töihin lähtöä, riippuen siitä, koska vuoro alkaa. Töihin lähden noin puoli tuntia ennen (jos pitää vaihtaa työvaatteisiin ja hakea evästä) tai 10 minuuttia ennen (omissa vaatteissa saa olla tupakoissa) töitten alkua.

Olikohan tossa kaikki?

[Kibaya]

En ymmärrä sitä iänikuista torkuttamista, mitä jotkut fordaajatkin näemmä harrastavat. Miksei voi vaan laittaa sitä herätyskelloa suoraan soittamaan sitten, kun pitää herätä? Siinähän saa sitten rauhassa nukkua niin kauan kuin mahdollista ilman mitään jokavälisiä heräämisiä painamaan sitä torkkunappia.

Kun se oliskin niin helppoa
Jos laitan kellon soimaan ja esim. unissani painan jotain muuta kuin torkkua, niin herään joskus ehkä tunnin päästä. Riippuen kissasta
Kun ei vaan herää. Ei, vaikka olisikin nukkunut kunnolla. Eilen nukahdin joskus puoli kymmenen ja kymmenen välissä. Kello oli soittamassa niin, että viimeistään kuudelta on noustava ylös. Eli ainakin kahdeksan tuntia tuli nukuttua, mutta ei. En herännyt. Sen torkuttamisen idea on herättää uudestaan ja uudestaan, kun ei ekalla herää. En useinkaan edes muista sitä, koska kello soi ensimmäisen kerran! Mutta jos jännittää, odotuttaa tai jotain muuta, miksi herään siihen ensimmäiseen pirinään, niin kyllä mä lähden punkeamaan ylös, enkä suinkaan odota sitä viimeistä torkutinta.
Mähän en siis herää mihinkään pimpelipompeliin. Mulla on maailman ärsyttävin kukko rääkymässä herätystä. Se vielä voimistuu mitä pidemmälle torkutin huutaa. On tullut kokeiltua lempeämpi ja sulokkaampia ääniä, mutta ei mitään reaktiota. Siinähän soittavat.

Mutta ans olla jos on valot päällä! Herään aivan eri tavalla! Siksipä mulla on tulossa se sarastevalolamppu.
Kesällä Sodankylässä se valoon herääminen ja valossa oleminen oli niin konkreettinen ero, että uskon kuuluvani siihen joukkoon ihmisiä, joille valon määrä on suorassa suhteessa uni- ja vireystaso-ongelmien kanssa. Sodankylässä se riitti, että kello herätti ja ensimmäisen torkun jälkeen sen sai laittaa pois, koska oli jo täysin hereillä. Sitähän se matkaseurakin silloin ihmetteli, koska tietää tasan sen mun heräämisen talvella. (yritti pari vuodenvaihdetta sitten saada mua "mökillä" hereille lempein kuiskauksin ovenraosta. Yritti sitä vartin ajan, kunnes tajusi etten mä mitään edes reagoi. Vasta kun länttäsi valot päälle ja huusi toisen huoneen puolelta vähän kovempaa huomenet, niin tajusin että pitää nousta ylös Ei oo heleppoo.)

[Lyyra]

En ymmärrä sitä iänikuista torkuttamista, mitä jotkut fordaajatkin näemmä harrastavat. Miksei voi vaan laittaa sitä herätyskelloa suoraan soittamaan sitten, kun pitää herätä? Siinähän saa sitten rauhassa nukkua niin kauan kuin mahdollista ilman mitään jokavälisiä heräämisiä painamaan sitä torkkunappia.

Kun se oliskin niin helppoa

Mulle torkuttaminen on jäänyt päälle aikaisemmasta elämästä. Lukiossa keksin, että hitto miten ihana tunne on, kun herää yöllä vaikka kolmelta, ja vilkaisee kelloa, ja toteaa, että vielä saakin nukkua monta tuntia. Niin sitten mä rupesin, kokeakseni tuon tunteen mahdollisimman usein, laittamaan herätyksen joskus 3-4 aikaan yöllä.

Nykyään en laita ekaa herätystä ihan neljään kuitenkaan, mutta torkutan kuitenkin jonkun verran. Lähinnä siksi, että herääminen on niin tuskallisen hankalaa, ja se kymmenenkin minuuttia lisää helpottaa. Mä tarvin ihanneaamuna noin 2 tuntia aikaa ennen lähtöä. Enkä mä edes harrasta mitään meikkaamista tai tukan laittamista tai vaatevammailua. En mä tiedä mihin se aika kuluu, varmaankin ilmariin ja fajsbuukiin. Kahvia menee pannullinen. Ruokaa pitää saada, vaikkei edes tekisi mieli. Silti, vaikka tiedän, että se 2 tuntia olisi ihanneaika, niin torkutan joskus niin pitkään, että aikaa jää vain tunti. Ja sitten ei ehdi juomaan kahvia tarpeeksi.

Torkuttaminen.
Aamumenot.


PS. En tajua, miten kukaan voi herätä puoli tuntia ennen töiden alkua ja olla sitten skarppina töissä heti puolen tunnin päästä.

[Kibaya]

En tajua, miten kukaan voi herätä puoli tuntia ennen töiden alkua ja olla sitten skarppina töissä heti puolen tunnin päästä.

En mäkään. Varsinkin ne, jotka lähtee ajamaan autoa heti samointein.
En pystyis.
Haukottelisin itseni ojaan.

[marenkienkeli]

Koska mä osaan puhua unissani puhelimeen hyvin vakuuttavasti.

Kuulostaa ihan Miehekkeeltä. Joskus on käyty sama keskustelu Miehekkeen nukkuessa ja hereillä. Sitten olen kysynyt, että kuulostiko keskustelu tutulta. Ei kuulostanut, vaikka keskustelujen välillä oli vain noin 15 minuuttia.
-----------

Olen hyvin huono aamuherääjä. Siis nousen kyllä yleensä ilman torkutusta (joskus saatan torkuttaa kerran), mutta aivot eivät meinaa oikein millään herätä. Herättyäni suuntaan vessaan, jossa menee melko kauan suihkutellessa ja hampaita pestessä. Sitten on vuorossa aamupala ja pukeminen sekä netteily. Tämä tapahtuu suloisessa sekamelskassa. Koska olen huono syömään aamupalaa, sen syöminen on helpompaa, kun pukee ja nettailee samalla. Tulee melkein huomaamatta syötyä se leipä, joka olisi kokoajan pöydässä syöden tuskaista syödä. Ennen lähtöä istun vielä koneen ääressä.

Aamurutiineihin pitää varata vähintään tunti. Jos hiukset pitää pestä, vähintään 1 tunti ja 20 minuuttia, mutta silloin yleensä tulee kiire.

[Emilia]

Aamut

Olen aamu-uninen (silloinkin, kun en ole valvonut puoli yhteen... ) ja yleensä ensimmäinen hereilläolotunti menee pitkälti lihasmuistilla. Pari, kolme torkkua, riippuu väsystä, joskus enempikin. Niin kauan kuitenkin, etten jaksa enää sitä piipitystä tai on vain pakko nousta, jotta ehtii. Tänään heräsin pitkästä aikaa pari minuuttia ennen kellon soimista ja torkutin silti kerran ihan vain siksi, että oli kiva maata silmät kiinni peiton alla ja pohtia, millainen päivä on tulossa.

Aamuisin etenen aina samassa järjestyksessä: Kahvinkeitin päälle -> suihkuun tai kevyempi aamupesu, jos oon jo illalla suihkutellut -> haen kupin kahvia -> tv päälle, kone auki -> istuskelua, kahvin juontia, heräämistä (usein olen tässä vaiheessa vielä ihan unessa). Ekan kahvin jälkeen haen toisen ja alan meikata ja etsiä vaatteita päälleni. Laukkua pakatessa ja töihin juostessa oon jo yleensä vähän myöhässä, koska olen ollut taas niin hidas. Herään pari tuntia ennen kuin pitää lähteä töihin, koska tuohon istuskelujumitteluun menee aikaa enkä todellakaan siedä, jos aamulla pitää tehdä asioita kiireessä. Arkisin syön aamupalaa harvemmin ja jos syön, teen sen vasta töissä, koska aiemmin ei vaan pysty.

Vapaa-aamuina ei tulisi mieleenkään laittaa herätyskelloa soimaan. Ajatuskin kauhistuttaa. Vapaapäivinä yleensä herään omia aikojani (yhdeksän-kymmenen aikoihin normaalisti), vanuttelen peiton alla hetken ja nautiskelen, kun tarvii nousta jos ei tahdo. Sitten taas aamukahvia (enemmän kuin arkisin, koska aikaa on enemmän), aamupalaa, Hesarin lukemista ja nettisurffailua tms. Jos ei tarvii ehtiä mihinkään, saatan olla tällaisessa aamumoodissa pitkälle iltapäivään.

[L-S]

Mun aamurutiinit ovat muuttuneet ainakin tilapäisesti. Torkuttelua harrastan yleensä itsekin, vieläpä usein huomattavan pitkään, koska harvemmin mun täytyy olla töissä tai missään ihan tietyllä kellonlyömällä heti aamusta, joten on aivan liian helppoa ajatella, että nukunpa vielä vähän. Koska suorilta käsin ensimmäisellä kellonsoitolla nouseminen on tuskaa, niin torkutusvaraa pitää aina olla.

Viimeisen noin kolmen viikon ajan olen kuitenkin enimmäkseen herännyt jo ennen kellonsoittoa, viideltä tai kuudelta tai puoli seitsemältä. Ärsyttävää, mutta toisaalta ihan kiva, ettei mene aamu sellaisessa kuolemanväsyneessä horroksessa, kuten usein muutoin käy. Näihin aikoihin herätessä ehtii sitä paitsi hyvin Ilmariin juttelemaan työtätekevien kanssa.

Nykyään järjestys menee myös siten, että peseytymisen jälkeen ensiksi vedetään vaatteet päälle ja laitetaan kasvovoidetta naamaan. Vasta sen jälkeen keittiöön (mahdollisuuksien mukaan yritän vältellä myös osumasta kämppiksien kanssa samaan aikaan, koska inhoan puhua aamuisin ääneen ). Leipää, mehua ja ehkä jotain muuta ja takaisin koneen ääreen, ehkä netti-Hesarista vähän uutisia. Aamupalan nielemisen jälkeen meikkiä naamaan ja hammaspesu, jonka jälkeen ulos, kahvimuki käteen ja odottamaan bussia. Kahvi on niin kuumaa, että sen jäähtymistä pitää odotella, ja usein juon kahvin vasta kun olen päässyt pois bussista (matkaan menee vain viitisen minuuttia). Aurinkoisina päivinä on kiva istahtaa ulos penkille juomaan se kahvi ja sitten vasta työn pariin.

Saa nähdä kuinka näille rutiineille käy, olen muutoksen tilassa. Ehkä alan kohta taas torkuttaa, tänä aamuna jo torkutinkin pitkästä aikaa, mutta se johtui kaiketi flunssalääkkeistä.

[theia]

Torkuttaja täällä terve!

Kerran kun on saanut torkutus-rutiinin, se vaan jatkuu ja jatkuu... Kai siitä pitäisi pois opetella - kyllä mä jotenkin uskon, että se olis mahdollista. Mutta jotenkin se vaan tuntuu niin kivalta vielä iiiiihan pienen hetken jatkaa niitä unia.

Mun aamu-aamurutiinit (siis aamuvuoro-aamut) on normisti niin minimissään kun voi. Jos en käy suihkussa aamusin, herään n. 10 min ennen kun pitää ovesta kävellä. Eli heräys (7-60 min torkutuksen jälkeen), aamupesu, vaatteet, meikit, kamojen keräys (,suukko avolle) ja ulos.

Joskus kun meen iltavuoroon (joka meillä siis alkaa klo 12, tosin yritän olla töissä jo 11.30), herätään vähän aiemmin "kun olis tarvis" ja juodaan kahvit, poltetaan pari tupakkaa ja tuijotellaan tv:tä. Mutta sitäkin tapahtuu tosi harvoin

Viikonloppusin oon ihan omassa rauhassani, joskus laitan kellon, harvemmin en. Jos en oo biletystuulella edellisenä päivänä ollut, heräilen joskus 8-12 aikoihin ja jumittelen vaan tekemättä yhtään mitään.

[skray]

PS. En tajua, miten kukaan voi herätä puoli tuntia ennen töiden alkua ja olla sitten skarppina töissä heti puolen tunnin päästä.

Ei siellä tupakeissa tartte niin skarppina olla, kun saa tehdä omaan tahtiin ja omissa maailmoissaan jos huvittaa.
Sitä paitti mä kävelen töihin, matka kestää noin 5 minuuttia. Siinä sitä matkalla piristyy silleen sopivasti.
Lisäks töistä palatessa voi sitte vetästä pienet aamupäikkärit jos huvittaa.

Kuinka pitkä aika muuten teillä on herätyskellossa torkku? Mulla se on 3 minuuttia. Onneks tässä puhelimessa sitä sai säädettyä, halleluja! Edellisessä puhelimessa se oli 10 minuuttia, joka on mielestäni ihan liian pitkä aika ollakseen torkku. Siinä kerkeää jo nukahtamaan kunnolla uudestaan ja on niin kuin herätyskello ei olis soinu ollenkaan aiemmin sitten kun se uudelleen soi. Todella harvoin, siis ehkä kaksi kertaa vuodessa, mä saatan torkuttaa aamulla. Sekin vaan jos millään ei jaksa nousta heti kun kello soi ja torkutan korkeintaan kerran. Silloin haluan, että torkku on korkeintaan 3 minuuttia, siis todellinen torkahdus ennen seuraavaa soittokertaa. Mun aamut on muutenkin niin aikataulutettuja yleensä, että sillä kolmella minuutilla on merkitystä.

[Kuolo]

Kolme varttia tarvii olla aikaa ennenkun pitää ovesta ulos hypätä. Pomppaan ylös aina laakista kun kello on tarkotuksella toisella puolella huonetta. Vaatteet päälle joskus nopeemmin joskus hitaammin. Sit vähän aamupalaa ja kahvia. Kahvin härppimiseen internetsiä tarkastaessa se enin aika meneekin. Pakko heräillä rauhassa, että pysyy auto tiellä kun matkakin on yleensä sen 50 kilsaa. Joka aamu se kiire kuitenkin sieltä tulaa ja sit pitää ennen lähtöä sutassa hampaat nopeesti. Hitto kun sitä tajuis lähteä vaikka ajoissa joku aamu.

Yleensä sitä on aika pirteenä ollu sen kolmen vartin kooman jälkeen vaikka kuinka joutus aikasin heräämään. Yleensä se on varttia yli viis, mut joskus pitää mennä aikasemmin ja pidempään matkaan, niin joutuu heräämään puol neljä. Siltikään ei väsytä ylettömästi jos hoitaa samat rutiinit. Kotona sit vasta väsymys iskee. Jos oo töihin menossa, niin sit laitankin kellon soimaan yleensä kymmeneltä ja sit paan aina tunnin lisää kerran tai kaks. Pakko olla kello kuitenkin soimassa tai nukun vähintään neljään. On tullu kokeiltua

Onneks sitä ei tarvii aamulla paljoo miettiä hiusten laittamista saati meikkaamista

[Emilia]

Kuinka pitkä aika muuten teillä on herätyskellossa torkku?

Mulla on 9 minuuttia. Just sopiva. Yleensä tolla ajalla riittää heräämiseen yksi torkku ja toisen kerran torkutan lähinnä tottumuksesta ja mukavuudenhalusta. Kolmas torkku tarkoittaa sitä, ettei meinaa oikeasti herätä ollenkaan.

[Kibaya]

Kuinka pitkä aika muuten teillä on herätyskellossa torkku?

Mulla on viis minuuttia.
Se on justiinsa se sopiva aika. Se myös toistaa torkkua vaan puolen tunnin ajan, että jos sitten vielä nukkuu niin ohi posottaa.
Paitsi, että mulla on myös Shinya.
Nahkavekkari, jolla on karvanaamio ja perkeelliset kynnet ja ilkeät tassut.
Jos siihen ei herää - on kuollut!

[marenkienkeli]

Mulla on 10 minuutin torkku. Jos joskus torkutankin, en yleensä nukahda enää uudelleen, mutta lähes poikkeuksetta 10 minuutin kuluttua pääsen kyllä ylös.

Viikonloppuisin nouseminen yleensä venähtää johonkin klo 9-11 välille. Joskus laitan kellon herättämään, sillä muuten on vaarana nukkua aivan liian pitkään ja sitten meneekin unirytmi sekaisin ja koko päivän on väsy. Viikonloppuna pitkitän aamupalan syöntiä. Alussa juon vettä ja teetä, olen netissä jne. Kun olen herännyt, syön aamupalan. Yövaatteet vaihdan pois vasta pitkälti puolen päivän jälkeen. Joskus saattaa mennä koko päiväkin yövaatteissa.

[Aurora B.]

Musta tuntuu, että mä olen näistä jaaritellut jo jossain, mutta aivan sama


Mulle torkuttelu on elinehto. Tai soffikselle pikemminkin. Jos mun pitää unisena ponkasta ensimmäisestä herätyksestä ylös, niin ei kannata olla sadan metrin säteellä musta. Voi sitä kiukun määrää. Mua vaan ei yksinkertaisesti ole tehty nopeita herätyksiä silmällä pitäen. Olen myös aamu-uninen. Tai yökukkuja, ihan kuinka vaan. Jos antaisin vuorokausirytmin mennä sellaiseksi, kuin kroppa ja pää vaatii, niin menisin nukkumaan kolmen-neljän aikaan yöllä ja heräilisin puolen päivän tietämillä. Kokeiltu on. Typerä 8-16 -elinkeinoelämävaatii -rytmi on pahuudesta No on tähänkin jollain tavalla tullut totuttua, mutta en saa herpaantua rutiineista, muuten rytmi heittää heti häränpyllyä.

Ne rutiinit

Riippuu, pitääkö heittää jälkikasvu hoitoon vai ei. Ja moneksiko tuun töihin ja millä, mikä on osaltaan riippuvainen siitä jälkikasvun hoitamisesta. Tällä hetkellä kuitenkin näin:

Kello herättelee ensimmäisen kerran klo 6. Torkutus 5 minuutin välein 20-30 minuuttia. Ylös, vessaan, pikkuhätä, hammaspesu. Epämääräistä haahuilua olohuoneessa. Vaatteet päälle, toiseen vessaan pistämään naama ja hiukset kuosiin. Ulkovaatteet niskaan, käsilaukku käteen (jossa toivottavasti on kaikki tarpeellinen), autoon, hurrrruurrr, töissä about klo 7. Avaan koneen, katson, onko mitään akuuttia. Jos ei, niin suoraa tietä aamupuurolle työpaikan ruokalaan. Takaisin tullessa haen ensimmäisen kupillisen kahvia koneen ääreen. Suurin piirtein tässä vaiheessa heräilen Joskus heräily vaatii useamman kupillisen kofeiinia.

Jos tulen fillarilla töihin, homma menee muuten samoin, mutta herätyskello soi aikaisemmin ja työmatka kestää 20 minuuttia pidempään. En myöskään juuri jaksa naamaa tai hiuksia puleerata, sekaisin ne molemmat menee työmatkalla kuitenkin. Usein myös käy niin hassusti, että herään raittiissa ilmassa jo työmatkalla


Jos mun pitää toimittaa jälkikasvu hoitoon, niin em. rutiinien väliin tulee lapsen aamurutiinit, ja se on jo niin monimutkainen yhtälö, etten viitsi rasittaa teitä niillä


Viikkisrutiinit menee ylläripylläri pitkälti lapsenhoitorutiinien mukaan. Herätys viimeistään klo 8 ja siitä se sitten lähtee vaipanvaihdosta eteenpäin. Jos soffis hoitaa ipanan aamutoimet, niin voin vanutella sängyn pohjalla joskus jopa kymmeneen Nukuttua ei yleensä pysty, koska jos jälkikasvu ei pidä konserttia hakkaamalla kattilan kansia yhteen aamupuuroa odotellessa, niin hän on päättänyt herättää äidin tekemällä yllätyshyökkäyksiä pahaa-aavistamattoman nukkujan kimppuun, huutamalla syystä a-ö niin että naapuritkin kuulee, söpöilemällä niin, ettei äiti malta nukkua, tai muuta vastaavaa.

Ainut melkein ehdoton oma rutiini viikonloppuaamuissa on vaatteiden vaihto. Vain sairastaessa pystyn haahuilemaan vaikka koko päivän yökkäreissä. Muuten vaihdan kotilökärit heti noustessa, tai viimeistään aamupalan jälkeen.

[Shay]

Torkuttajat on saatanasta. Ainakin, jos sattuu ei-torkuttajana asumaan samassa huoneessa tai solussa...

Itse en tajua torkuttamista ollenkaan ja nousen ylös melko lailla heti kellon (radion) soidessa. Olen maailman surkein uudelleennukahtaja
muutenkin ja keskellä yötä herätessäkin on monesti vaikea nukahtaa uudestaan.

Aamurutiineihin työaamuna menee noin 45 minuuttia. Puolessa tunnissakin selviäisi, jos vihtisi kiirehtiä.

Heitän vaatteet niskaan, pesen hampaat ja naaman. Ei välttämättä tuossa järjestyksessä. Laitan puuron mikroon. Laitan juomiset tietokoneen
eteen odottamaan, kun laitan naamani ja hiukseni. Lopun aamusta istun tietsikalla syöden aamupalaa ja kattellen naamakirjaa ja fordea.
Yleensä niin, että meinaan myöhästyä töistä.

Viikonloppuaamuista rutiini puuttui ennen täysin. Kattelin telkkaria je hengasin koneella neljään... Aamupalaa söin, jos muistin. Jos oli (ja yleensä oli)
karkkia, mätin sitä ja join vettä. Jossain vaiheessa iltapäivää saatoin hoksata, että heikottaa ja söin jotain. Nykyään onneksi menee viikonloput vähän
terveellisemmällä kaavalla ja syön aamupalaakin ja saatan lähteä liikkeelle jopa ennen puolta päivää.

[shaana]

Aamuperverssi täällä heei!

Tykkään herätä ajoissa. Arkena herään vähintään kaksi tuntia ennen kuin pitää olla jossain, eli oikeastaan viimeistään tuntia ennen lähtöä. Jos on myöhäinen meno esim. kouluun, herään mielummin aikaisin ja käyn vaikka uimassa tai teen jotain hyödyllistä ennen menoja. En juo juurikaan enää kotona kahvia, mutta härvään jotain muuta, ehkä parin tunnin päästä alkavan ruotsintunnin läksyt tms. Joskus harvoin torkutan, mutta silloin olen erittäin nopea liikkeissäni ja singahdan lakanoista jo ulko-ovelle enkä myöhästy. Usein yritän tarkastaa ainakin sähköpostin ennen liikkeelle lähtöä. En nykyisin juuri meikkaa arkisin, ihan maksimissaan ripsaria jonakin päivänä. Treenikamat yleensä pakkailen ja tietenkin päivän tarvittavat koulutilpehöörit ja sitten menoksi, mieluusti jopa kävelen aamulla vähän kulkuvälineelle, enkä valitse sitä lähintä ratikkaa, ulkona piristyy kivasti vaikka vähän unihiekkaa olisikin jäänyt aamupesulta silmään.

Viikonloppuaamut kotona on parasta. En nuku myöhään, en laita kelloa soittamaan mutta herään kuitenkin köh, ehkä joidenkin mielestä liian aikaisin. Joku lehti, kattava aamupala ja ehkä jotain taustamusiikkia, ah. Jos nukun yli puolelle päivin, olen varmasti mennyt nukkumaan vasta kahdeksan jälkeen aamulla.

[Kumkvatti]

Arkiaamut menee autopilotilla seuraavasti:

6.07 Herätysvalo syttyy.
6.10 Kännykän herätys soi.
6.18 Kännykän herätys soi toisen kerran.
6.26 Kännykän herätys soi kolmannen kerran, laitan sen pois päältä.
6.30 Herätyskello soi, nousen, laitan radion päälle, käyn vessassa ja pesen hampaat, samalla kuuntelen radiosta millainen sää on tänään.
6.37 Puen sään mukaan päälle, laitan vedenkeittimen päälle ja menen kylppäriin asentamaan naamaa ja tukkaa.
7.00 Kaadan aamuteen kuppiin ja evästeeveden termariin, teen eväät.
7.08 Istun hetkeksi juomaan teetä ja samalla ehkä teen jotain, tai sitten vaan tuijotan seinää ja kuuntelen radiota.
7.19 Lähden bussipysäkille.

Rutiini on kolmen vuoden aikana hioutunut aika optimaaliseksi, suht tiiviiksi, mutta kauheaa kiirettä ei tarvi pitää ja pelivaraa on kuitenkin kymmenisen minuuttia jos jotain yllättävää ilmenee. Tietokonetta en avaa aamulla, ellei ole joku ihan poikkeustapaus ja pakko tarkistaa jotain bussiaikataulua tms. Radio Helsingin uudistus pilasi kyllä osan mun aamurutiineista, koska pysyin aiemmin kärryillä ajan kulumisesta kun radiosta tuli samat asiat samaan aikaan, Helsingin sää ja välissä hyvää musaa, mutta nykyisin joudun kuuntelemaan YleX:ää ( ) jossa vaan löpistään jotain randomia ja joka aamu tulee samat huonot biisit vähän eri järjestyksessä ja sääkin hyvin ylimalkaisesti. Muutenkin menen ihan oikosulkuun enkä osaa mitään jos joku sotkee mun rutiinit.

Viikonloppuna sitten nukun niin pitkään kun nukuttaa ja lorvin aamupalan kanssa monta tuntia.

[Kibaya]

Laatu-uutisointia torkuttamisesta.
Tutkimuksen mukaan torkuttaminen vain väsyttää ja tekee heräämisestä vaikeampaa.

Mulla ainakin on ihan päinvastoin. Jos en saa herätä hitaasti, omassa tahdissa torkuttamalla, voin luvata ettei aamusta tule mitään. Se sama aika menee siihen sekoiluun kun ei löydy mitään tavaroita, vaatteita, itseään

[Lyyra]

Laatu-uutisointia torkuttamisesta.
Tutkimuksen mukaan torkuttaminen vain väsyttää ja tekee heräämisestä vaikeampaa.

Kyllä minä allekirjoitan tuon, vaikka aamu-uninen olenkin. Useimmiten on vaan paska olo jonkun 2 tunnin torkutuksen jälkeen.
Lyhyemmät torkkupätkät tekee heräämisestä helpompaa, kun taas jossain 10 minuutissa ehtii jo nukahtaakin uudelleen.

Haluaisin irti torkuttamisesta, mutta yhtenäkään aamuna ei ole vielä tahdonvoima riittänyt.

Mieluiten tekisin niin, että heräisin kerrasta ja sitten keräilisin (=herättelisin) itseäni rauhassa vaikka sängyllä istuen.

[Kibaya]

Kahden tunnin torkuttaminen
Mulle riittää puol tuntia. Eli kolme torkkua

[Lyyra]

Kahden tunnin torkuttaminen
Mulle riittää puol tuntia. Eli kolme torkkua

No hyvä, jos riittää.

Mulla menee pahimmillaan silleen, että torkutan ensin vaikka jostain puoli kahdeksasta kymppiin asti, ja jään sitten viimeisen hälytyksenkin jälkeen nukkumaan. Ja herään yhdentoista jälkeen -tilassa.

[L-S]

Kyllä se varmaan on totta, että varsinkin pitkä torkuttaminen enemmänkin vaan hankaloittaa oloa. Mullakin on tapana joskus torkuttaa turhankin pitkään.
Mutta sellainen kerran-pari torkku on mun mielestä ihan tarpeen. Silloin joskus kun joutuu nousemaan suoraan ylös, se väsymys on jotenkin niin kokonaisvaltaista, että tuntuu ihan kamalalta. Ei, en ole aamuihminen, mutta voi miten toivoisin että olisin.

Mä olen aamuisin hidas, kun yleensä aikataulu ei ole hirveän tarkka. Aamupalan nielemiseenkin saan kulumaan turhan kauan. Toivoisin kyllä voivani opetella tehokkaammaksi rutiinieni kanssa.