Lauta- ja korttipelit

[marenkienkeli]

Ainut mitä mä en oikein koskaan kestä, on se, että joku ei pelaa tosissaan (hampaat irvessä ei toki tarvitse vääntää), vaan tekee jatkuvasti tyhmiä siirtoja vain siksi, ettei viitsi yhtään miettiä.

En mää varmaan uskaltais pelata sun kanssa enää tuon luettuani.

Pelasin taannoin Risk 2210:tä, joka on Riskin uusi, vuoteen 2210 sijoittuva versio. Tykkäsin kovasti. Lauta muuttuu joka peliin, kun arvotaan, mikä alue on ydinlaskeuman takia saastunut. Maan lisäksi taistellaan merellä ja kuussa. Lisäksi mukaan on tullut uusia elementtejä kuten komentajat ja energia, jolla ostetaan, vuorojärjestys, kortteja, joista saa hyötyä ja komentajia sekä avaruusasemia. Lisäksi pelissä on vain 5 kierrosta, joiden loputtua eniten pisteitä kerännyt voittaa. Toimii huomattavasti paremmin kuin perinteinen Risk ja vaatii enemmän strategiointia. Tykkään.

[Lyyra]

Pelasin taannoin Risk 2210:tä, joka on Riskin uusi, vuoteen 2210 sijoittuva versio.

Olihan tuo markkinoilla jo joskus 2005. Ei se mikään uusi kyllä ole.
Mä oon pelannut Risk Godstormia, jossa taistelevat muinaiskansat, ja osa joukoista joutuu johonkin manalan armeijaan, josta ne voivat kömpiä takaisin jonkun loistun avulla. Lisäksi siinä on Atlantis, jonka voi upottaa vastustajan alta.
Muuten se oli vähän tylsä.

[marenkienkeli]

Pelasin taannoin Risk 2210:tä, joka on Riskin uusi, vuoteen 2210 sijoittuva versio.

Olihan tuo markkinoilla jo joskus 2005. Ei se mikään uusi kyllä ole.

Niin siis mulle uusi tuttavuus. Voisi ilmaista itseään taas paremmin.

[Jorssi]

Pelasin taannoin Risk 2210:tä, joka on Riskin uusi, vuoteen 2210 sijoittuva versio.

Olihan tuo markkinoilla jo joskus 2005. Ei se mikään uusi kyllä ole.

Oli markkinoilla jo 2001, mikä tieto myös löytyy tuon linkin takaa.

Mä pelasin vähän aikaa sitten Bloodbowlia. Yllättävän hupaisa peli kännittelyiltoihin. Kyseinen peli oli varmaan niitä ihan ensimmäisiä markkinoille tulleita versioita ja säännöt ovat esim. siihen tietokoneversioon muuttuneet jonkun verran, mutta helposti siihen kärryille pääsi.

[Lyyra]

Mulla on uusi lautapeli, jota kukaan ei suostu pelaamaan mun kanssa. Ostin huuto.netistä halvalla Master of Music -ei-enää-niin-uutuuslautapelin. Laaksis? Tuuks kylään?

[theia]

Kaikille rokin ystäville voin lämpimästi suositella Rock Science -peliä. Eikä tarvii olla niin supertietäjä, voit pelata nyypänkin kanssa, tasoja jokaisessa kysymyksessä on kolme (miinus yksi, jossa biisi pitää esittää), lisämaustetta saat vedonlyönnistä!

Ihan huippu hankinta meidän talouteen!

[marenkienkeli]

Dixit on mukava illanviettopeli. Vuorossa oleva pelaaja kertoo pienen asian omasta kuvakortistaan, esim. "Tämä kortti kuvaa sitä, millainen olo minulla oli, kun..." "Tämä kortti kuvaa harrastustani..." Vaihtoehtoja on rajattomasti. Vaihtoehtoisesti voi sanoa vaikka vain yhden sanan tms. Muut pelaajat ottavat omista korteistaan kuvan, joka voisi sopia annettuun vihjeeseen ja sitten kaikki arvaavat, mikä kuva oli kertoja oma. Pisteitä saa oikean arvauksen lisäksi siitä, että joku arvaa sinun kuvaasi. Pelin voisi kuvailla olevan yksinkertaisempi (ja kivempi?) versio Rappakaljasta. Uudelleenpelattavuus kärsinnee kuitenkin, jos peliä pelaa paljon samassa porukassa.

Pari kuukautta sitten tuli kokeiltua ensimmäistä kertaa klassikokorttipeliä, 6 nimmt!iä. Yksinkertaiset säännöt, mutta vaatii taktikointia. (Ainakin, kun kolme lautapelifania pelasi. ) Toimii ainakin kahden ja kolmen pelaajan pelinä, liian suuri pelaajamäärä tehnee pelistä liian arpapeliä. Tuota olisi voinut tahkota vaikka koko illan. Peli ei myöskään ole kovin kallis. Lautapelit.fissä se maksaa näköjään 11,90 . Tykkän paljon.

Saboteur on melko kiva suuren porukan peli. Tontut kaivavat tunneleita, mutta ilkeät tontut yrittävät estää tunneleiden valmistumisen. Mutta kuka onkaan ilkea ja kuka kiltti? Kiva täytepeli, joka sopii myös (tai erityisesti) niille, jotka eivät osaa pelata hampaat irvessä. Omaan makuun kuitenkin liian satunnainen.

Jotain neppailuun perustuvaa fantasiapeliä tuli myös pariin otteeseen keväällä pelattua, mutta kyseinen peli ei oikein vakuuttanut.

[Lyyra]

Pari kuukautta sitten tuli kokeiltua ensimmäistä kertaa klassikokorttipeliä, 6 nimmt!iä. Yksinkertaiset säännöt, mutta vaatii taktikointia. (Ainakin, kun kolme lautapelifania pelasi. ) Toimii ainakin kahden ja kolmen pelaajan pelinä, liian suuri pelaajamäärä tehnee pelistä liian arpapeliä. Tuota olisi voinut tahkota vaikka koko illan. Peli ei myöskään ole kovin kallis. Lautapelit.fissä se maksaa näköjään 11,90 . Tykkän paljon.

Härkäpeli. Ollaan pelattu sitä meidän kaveriporukassa tosi paljon.
Tykkään siitä nimenomaan isolla porukalla, kun se menee ahdistavaksi ja kaikilla alkaa veri kiehua juuri sopivalla intensiteetillä.

[marenkienkeli]

Pari kuukautta sitten tuli kokeiltua ensimmäistä kertaa klassikokorttipeliä, 6 nimmt!iä. Yksinkertaiset säännöt, mutta vaatii taktikointia. (Ainakin, kun kolme lautapelifania pelasi. ) Toimii ainakin kahden ja kolmen pelaajan pelinä, liian suuri pelaajamäärä tehnee pelistä liian arpapeliä. Tuota olisi voinut tahkota vaikka koko illan. Peli ei myöskään ole kovin kallis. Lautapelit.fissä se maksaa näköjään 11,90 . Tykkän paljon.

Härkäpeli. Ollaan pelattu sitä meidän kaveriporukassa tosi paljon.
Tykkään siitä nimenomaan isolla porukalla, kun se menee ahdistavaksi ja kaikilla alkaa veri kiehua juuri sopivalla intensiteetillä.

Voin kuvitella.

Eli toimii myös suurella porukalla. Erityisesti, jos se kasvava määrä "arpapeliä" ei haittaa. Täytynee munkin pelata tätä joskus suuremmalla porukalla.

[Kibaya]

Löysin vanhan trivial pursuitin kierrätyskeskuksesta
Vuodelta -85!

[theia]

Löysin vanhan trivial pursuitin kierrätyskeskuksesta
Vuodelta -85!

Meillä on kans se, se on ihan huippu! "Mikä on itä-Saksan yleisin sukunimi?" ...ööö....

[Kibaya]

Nimenomaan!
Mun lempparikysymys on TP:n historiassa ollut se, kun oli tikkipaikka, voitto kahden kysymyksen päässä ja sitten kortista lävähtää maantietoa koskeva kysymys, johon en tiedä vastausta. Vastaan vain "ei mitään hajua, joku Albania varmaan" ja se on oikein

[Aranwe]

Löysin vanhan trivial pursuitin kierrätyskeskuksesta
Vuodelta -85!

Meillä on kans se, se on ihan huippu! "Mikä on itä-Saksan yleisin sukunimi?" ...ööö....

Müller?

Tuossa painoksessa on paljon noita itäblokkimaihin liittyviä kysymyksiä.

[theia]

Meillä on kans se, se on ihan huippu! "Mikä on itä-Saksan yleisin sukunimi?" ...ööö....

Müller?

Tuossa painoksessa on paljon noita itäblokkimaihin liittyviä kysymyksiä.

Itseasiassa taisi olla Schultz, jos oikein muistan.

Kysymysten asettelukin oli ennen paljon monimutkaisempaa, ei mitään suoraviivaisia kysymyksiä, vaan kierrellen ja kaarrellen saadaan kysymys kysytyksi.

[Lyyra]

Kasari-TP on kyllä itsellenikin melkoinen nostalgiahelmi.
Paljon Neuvostoliittoon, Jugoslaviaan, Itä-Saksaan ja Länsi-Saksaan liittyviä kysymyksiä.

Isän kanssa aina pelattiin sitä joukkueena, kun olin lapsi. Voitettiin joka kerta.

[Suvi]

Meillä on mökillä Trivial Pursuit vuodelta 1981, mutta kukaan ei ikinä halua pelata sitä mun kanssa.

[Kibaya]

Pelattiin parin kaverin kanssa. Kenellekään ei osunut Saksoihin tai Neuvostoliittoon liittyviä kysymyksiä.
Voitin, koska tiesin kuka voitti toisen Suomen Nobelin palkinnon

[marenkienkeli]

Yleistietovisassa oli tällaiset viestit:

Monta korttia on UNO-pakassa? (Ilman niitä neljää korttia, jotka ovat samanlaisia molemmilta puolilta.)

108 on oikein.

Mistä tulikin mieleeni:
Oletteko huomanneet, että korttipeleissä on hyvin usein 56:lla jaollinen määrä kortteja. (Ja jos niitä on esim. 54:llä jaollinen määrä kortteja, mukana on mainoskortteja.) Tähän on syynsä - tavallisessa korttipakassa on 56 korttia, kun mukaan luetaan 2 jokeria, 1 extrajokeri ja Bridgen säännöt -kortti. Tästä syystä korttipakkoja valmistavissa tehtaissa tehdään painatettavia korttipakkoa 56:n kortin pakkoina. Kustannustehokkainta on siis valmistuttaa pelejä, joissa pelikortteja on 56:lla jaollinen määrä. Tämän ovat myös pelisuunnittelijat aikaa sitten todenneet. Unossakin on yllätys, yllätys 108+4 eli 56x2 korttia.

[marenkienkeli]

Viikonloppuna tuli pelattua useampikin erä Betrayal at House on the Hill -lautapeliä. Hauska kevyesti roolipelaamiseen vivahtava peli (jokaisella on oma hahmonsa ja esimerkiksi professori on fiksu, mutta heikko ja pikkutyttö on nopea jne.), jossa pelaajat ovat kummitustalossa, jossa tapahtuu kummia asioita ja löytyy erilaisia esineitä, joista osasta voi olla hyötyä pelin edetessä. Jossain vaiheessa yksi pelaajista kääntyykin petturiksi, josta juoni saa aivan uuden suunnan. Meillä muun muassa 13-vuotias poika tehtaili pommeja, nainen kutsui paikalle lohikäärmeen, pikkutyttö piilotti taloon woodoo-nukkeja, jotka eivät olleet kovin kivoja. Yhdellä kerralla tuli rottainvaasio, toisella kerralla ihmissyöjiä. Petturi ja sankarit lukevat omat tavoitteensa ja loppupeliin liittyvät yksityiskohdat, jolloin esimerkiksi sankarit eivät tiedä, miten petturi voittaa, mutta tietävät itse, koska he itse voittavat. Voin kyllä suositella, jos tykkää pelata, mutta ei tykkää optimointipeleistä. Pelasimme 5 ja 6 hengellä. Molemmilla tavoilla toimi hyvin. Ei hirmuisen pitkä peli. Arvioisin, että pelimme kestivät noin 1-2 tuntia. Yleensä kuitenkin noin tunnin.

Tuli myös pelattua pari peliä Game of thrones -lautapeliä. Kyseessä oli 2. edikka lautapelistä, jossa kuusi sarjasta tuttua sukua taistelee keskenään siitä, kenellä on hallussaan eniten linnoja. Mielenkiintoista oli, kuinka pienillä eroilla aloituspaikassa ja taistelussa käytettävissä korteissa oli saatu aikaan se, että eri suvuilla tuli luonnostaan pelattua eri taktiikoilla. Tätä tulee pelattua varmasti uudelleenkin.

[Wiggin]

Ui ui ui ui!!!! Täällä oli tämmönenkin ketju hautautuneena!

Mun lautapelikaudet ovat olleet varsin vaihtelevia. Penskana tuli tahkottua ne klassiset Afrikan Tähdet, Monopolit, tammet, shakit yms. Sitten tuli Trivial Pursuit, Alias, Pictionary ja välillä oli vuosien hiljaiseloa lautapelien suhteen. Ja sitten taas lähes puolivahingossa jokin vahinko-ostos tarjouskorista joka sytytti lautapeli-innostukset taas muutamaksi vuodeksi. Perinne oli että pukin kontista löyty joulunpyhiksi jotain pelattavaa ja sitä kautta kovaankin pelaamiseen löytyi mm. ZakPak!, Battle sheep, La Boca, Bandu ja Cloud CIty. Eli pääsääntöisesti erilaisia rakentelelupelejä. Rakennetaan kaupunkeja, muuttokuormia kuorma-auton kyytiin, tai vain erilaisista puupalikoista mahdollisimman korkeita torneja.

Sitten tuli taas vuosien tauko lautapelien parissa, kunnes huomasin että paikkakunnalla oli starttaamassa lautapelikurssi ja hyppäsin siihen mukaan nuoremman tyttären kanssa.

Ja voi huh mikä maailma sieltä aukesi!

Strategiapeli-genre oli aivan koskematonta aluetta ja aivan huikeita pelejä toisensa perään käytiin läpi. Ja lautapelihype oli palannut! Kurssin myötä omiin kokoelmiin hyppäsi korttivetoinen kilpajuoksupeli viidakon läpi eli Quest for Eldorado, Ihmeiden rakentelua ja voittopisteiden keruuta avoimien korttipakkojen avulla eli 7 Wonders Architects, tehtaan rakentelua, resurssien hallintaa ja korttien draftaamista eli It's a Wonderfull World ja laatanasettelua söpöllä kissateemalla eli Calico. Ja must-have-osastolle jäi vielä paljon hankittavaa, eli mm. Terraformin Mars ja työläistenasettelupeleistä esimerkiksi Paladins of the West Kingdom.

[L-S]

Arvostan sitä, että on kaivettu esiin 10 vuotta vanha ketju ja jatkettu keskustelua. Aktiviteetti fordella on harvinaista. VIime aikoina kun ollut puhetta yleisesti käytettyjen somealustojen ongelmista, hieman jo elättelin toivoa, että vanhat kunnon foorumit kaivettaisiin naftaliinista ja alettaisiin keskustella näillä. Mutta tuskin...

Itse pidän lautapeleissä lähinnä tietopeleistä, ja suosikkini on vanha kunnon Trivial Pursuit, jonka säännöt osaan eikä tarvitse miettiä mitään monimutkaista. Joissakin tietopeleissä, esimerkiksi iKnow'ssa, on jotain kummallisia taktikointisääntöjä. Huomaan, etten hirveästi pidä taktikoinnista, mistä syystä en varmaan sitten pidä myöskään strategiapeleistä. Mutta tietovisoista pidän yleisesti. Periaatteessa nyt kun katson noita Wigginin luettelemia pelejä, voisihan joku niistä ollakin kiinnostava, mutta ei ole ollut tilaisuutta pelata.

[marenkienkeli]

Tietovisapeleistä en yleensä välitä (esim. Trivial pursuitia en pelaa kuin pakon edessä), mutta jouluna tuli pelailtua Smart10-peliä, joka oli tietovisapeliksi oikein kiva ja yksinkertainen filleripeli. (Voidaan hyvin pelata muutamia kierroksia vaikka ruokailua odotellessa tai pelata tiettyyn pistemäärään tai kierrosmäärään.) Ainoa taktikointi tulee siitä, missä järjestyksessä vastaa kysymyksiin (useampi yhtä aikaa näkyvissä), sillä jokaisen vastaukseen jälkeen vuoro siirtyy seuraavalle ja tietysti kannattaa jäljelle jättää ne kysymykset joihin muut eivät ehkä tiedä vastausta. Jos vastaa väärin, ei saa siltä kierrokselta yhtään pistettä ja vastustaja(t) saa jatkaa vastailua. Lisäkysymyspakat ovat ostettavissa monista eri aihealueista.

Mulla ovat lautapelit olleet hieman vähäisellä pelaamisella viime vuosina. Useimmiten esiin kaivetaan Roborally, jonka ostin Heppulaiselle vuosia sitten käytettynä. Jälkikäteen olen useammalta ihmiseltä kuullut, että kyseinen edikka oli se paras. Hyvä säkä siis, koska en todellakaan ostaessa edes tiennyt, että kyseisestä pelistä juuri mitään. Olin vain kuullut Heppulaisen haikailua pelin perään, kun kaveri, joka pelin omistaa ei ollut maisemissa.

Roborallyssa jokainen ohjelmoi samaan aikaan robottinsa viideksi vuoroksi eteenpäin. Yritetään päästä maaliruutuihin oikeassa järjestyksessä, mutta liukuhihnat liikkuvat joka vuoron välissä, laserit ampuvat ja rotkot ovat uhkana. Kaveri on saattanut työntää sinut eri paikkaan kuin ohjelmoidessasi ajattelit, jos olet sattunut hänen tielleen. Mitä enemmän rikki robotti menee, sitä vähemmän on kortteja joista valita ohjelmointikäskyt. Ja kun robotti on oikein rikki, alkavat käskyt lukittua. (Esim. jos viimeisenä liikkeenä on liikkua 2 pykälää, se on seuraavallakin kierroksella komentosi, ellet sammuta robottiasi ja korjaa sitä kierroksen ajan.) Kaoottinen peli, josta riittää loputtomasti hupia.

[Wiggin]

Tietovisapeleistä en yleensä välitä (esim. Trivial pursuitia en pelaa kuin pakon edessä), mutta jouluna tuli pelailtua Smart10-peliä, joka oli tietovisapeliksi oikein kiva ja yksinkertainen filleripeli. (Voidaan hyvin pelata muutamia kierroksia vaikka ruokailua odotellessa tai pelata tiettyyn pistemäärään tai kierrosmäärään.) Ainoa taktikointi tulee siitä, missä järjestyksessä vastaa kysymyksiin (useampi yhtä aikaa näkyvissä), sillä jokaisen vastaukseen jälkeen vuoro siirtyy seuraavalle ja tietysti kannattaa jäljelle jättää ne kysymykset joihin muut eivät ehkä tiedä vastausta. Jos vastaa väärin, ei saa siltä kierrokselta yhtään pistettä ja vastustaja(t) saa jatkaa vastailua. Lisäkysymyspakat ovat ostettavissa monista eri aihealueista..

Mä olen saanut niiiiin ison yliannostuksen tietovisapeleistä aikanaan, joten olen vältellyt niitä kuin ruttoa. Joten kun näin hyllyssä tämän Smart10-pelin niin pyörittelin silmiäni ajatuksella "Ja taas yksi uus en ala... "

Mutta. Nyt kesälomareissulla oltiin velipojan luona muutama yö ja siellä sitten lupia kyselemättä lyötiin pöytään Smart10 ja perhana! Totta! Täähän olikin oikein hauska kulma kyseiseen genreen ja sitä sitten paukutettiin pari iltaa ihan huolella . Innostuttiin jopa niin että ostettiin pari lisäsettiä kysymyksiä velipojalle jemmaan.