Mr. Smith kirjoitti:Mitä EN sanonut: "tästä näkyy että valopää-kaverisi on tehnyt työpyynnön ja sitten lähettänyt sen teidän tiimiinne eli omaan tiimiinsä
itse. Kukaan muu ei ole koskenut koko pyyntöön

"
Onneksi olkoon! Olette asiakaspalvelija!
Mää olisin vaan viettäny minuutin facepalmaten ja sitten avautunut asiasta työkaverille kovaan ääneen kiroillen, jonka jälkeen olisin suhteellisen ystävällisesti muotoillut vastaukseni idiootille niin, että olisin VARMASTI antanut heidän ymmärtää, että 'oma vitun vikanne tuo on, mutta MINÄ hoidan sen, (kun ette itse osaa)'.
---
Meilläkin on YT:t päällä ja vaikka työnjohtaja on fiksu ja ymmärtäväinen, on hän silti nuori ja vietävissä, joten luultavasti minä tulen olemaan ainoa tiimistämme, joka lomautetaan. Pääsin tänä vuonna uusiin, hieman parempiin hommiin (jollain tasolla), mutta sain taas palkkaneuvotteluiden päätyttyä huomata, että minun panostani ei meijän firmassa arvosteta. Ammattikoulun käyneet laiskat paskat, joita ei kiinnosta mikään muu kuin isompi palkka, jotka käyvät töissä vain, koska on pakko, saavat suuremman palkan, koska heillä on arvostettu amistutkinto ja heidät on firman sisällä koulutettu parempiin hommiin, joista saa parempaa palkkaa. Minuahan ei ole koskaan koulutettu firman sisällä mihinkään. Aktiivisesti vaan työnnän pääni joka paikkaan ja yritän oppia uutta, sillä haluaisin firman toimivan paremmin ja tehokkaammin. Minulle ei silti mitään erityiskoulutusta suoda, sillä en ole mikään kunnon amis vaan pelkkä insinööri, enkä ole mies. Mielelläni en vedä sukupuolikorttia esiin, mutta tätä hommaa vuosikaudet katseltuani on käynyt selväksi, että miehet pistetään tietoteknistä ja elektronista taitoa vaativiin tehtäviin, heillä nousee palkka, kun taas naiset junnaavat vuosia peruspalkalla paskimmissa hommissa.
Minä niin toivoin, että asiat muuttuisivat uusien tehtävien myötä, mutta tuntuu siltä, että ihan sama,mitä teen ja kuinka kovaa yritän, niin saan vaan saapasta niskaan ja käskyn painua takaisin turpeesseen muhimaan muiden turhanpäiväisten ihmisten kanssa, jotka eivät edes halua suostaan nousta.

Itkettää, masentaa, vituttaa. Ei vain jaksaisi aina yrittää parastaan, kun ei siitä ikinä mitään kiitosta saa. Tai kiitoksen ehkä saa työnjohtajalta, mutta kiitos ei lämmitä, kun sitä ei pueta rahalliseen muotoon tai ammatilliseen arvostukseen.