Samanlaiset tuulitakit...eli yhteiset intressit?

[surunmurhaaja]

Voi migreeni. Jotenkin tuli huono omatunto miun postauksesta, vaikka tiiän että sille ei oo mitään syytä etkä sie sitä tarkoittanut. Tyhmä minä, vuorostani.

Alkuhuuma loppuu, mutta teillä on kuitenkin just noita hybridimielenkiintoisuuksia, jotka ei miun käsityksen mukaan tunnu tekemältä tehdyiltä vaan ihan luonnostaan syntyneiltä. Meillä niitä ei ollut alunperinkään, joten kyllä teillä nyt on miljoona kertaa paremmat tsäänssit ratsastaa auringonlaskuun yhessä kö miula ja exällä.

Mie oon joskus miettinyt sitäkin, että miulla "ongelmana" saattaa olla se, että miul on liikaa mielipiteitä. Niissä voi olla sovittelemista jonkun miehekkeen kanssa.

[Migreeni]

Voi migreeni. Jotenkin tuli huono omatunto miun postauksesta, vaikka tiiän että sille ei oo mitään syytä etkä sie sitä tarkoittanut. Tyhmä minä, vuorostani.

Voi ei, anteeksi

Eihän nyt toki se sinun vikasi ollut, että tällaisia rupesin miettimään, tai vaikka alkusysäys olikin viestissäsi, niin en kumminkaan tästä nyt mitenkään masentunut, eli ei hätää.

Kaikkea tulee mietittyä, varsinkin kun on tämmöinen pessimisti, joka haluaa aina ajatella asiat pahimman vaihtoehdon kautta, ettei tule pettymyksiä.

Mielipide-eroja on meilläkin kovasti, mutta toivon mukaan kestämme toisiamme siitä huolimatta.

Alkuhuumakin koki jo ensimmäiset kolhunsa, mutta puhumalla onneksi selviää yllättävän moni asia, kun vain puhuu suoraan, eikä kiertele.

Vaikeammaksi koko suhteen tekee se, että välimatkaa on melkoisen paljon... Vähemmän toki, kuin vielä kuukausi sitten, mutta silti vähän liikaa...

[Emilia]

Jeih, muistinkin et joku tällanen ketju oli.

Mun deittikamu on melko lailla kiinnostunut politiikasta. Mä en juuri ole.

Oon ottanut siitä nyt kriisin itelleni, kun tuntuu, etten pysty kunnolla keskustelemaan ja väittelemään
asioista deitin kanssa, kun en ole jaksnaut seurata tarpeeksi tarkasti asioita. "Suuren ongelman" tästä
tekee lähinnä se, että omat mielipiteet ovat melkoisesti enemmän vasemmalla kuin tuolla toisella, joka
lähestulkoon fanittaa Jyrki Kataista. Ei vaan pysty arvostaa.

Koitan jättää asian ajattelematta, mutta deitti on joissain asioissa mahottoman konservatiivinenkin (siis
yleisesti elämässä). Järkytyn välillä sen -no, mun mielestä- estyneistä ajatuksista, kun itse koen olevani
hyvinkin liberaali. Pakko alkaa seuraamaan noita politiikka-asioita, jotta pystyy puhumaan sen suohon.
En kestä, kun se paasaa jostain jutuista mistä ite en ymmärrä mitään. Tai en oo tarpeeksi kiinnostunut
ymmärtääkseni.. Koita siinä sitten näyttää kuuntelevalta ja kiinnostuneelta toisen jutuista.

Sen näkee sitten ajan myötä, jaksaako yks tällanen viherneljäsosasuomenruotsalaisvasuri katella kokkelinuorta
kovin kauaa. Nyt se on vielä muilta osin tarpeeksi ihana, joten tuommoiset "pikkuasiat" on helppo sivuuttaa.

[Kibaya]

Meillä on vähän samaa rataa politiikan kohdalla, mutta toisinpäin ja pienemmässä mittakaavassa.
Mä olen se, joka välittää poliittisista asioistaja Hymiömies kohauttelee olkiaan. Sillä mitään suuntausta ole ja uutisista kääntää kanavaa . Vielä tässä kohtaa olen pistänyt sen iän piikkiin selittääkseni itselleni ja olemalla hermostumatta asiasta.

Eniten meillä aiheuttaa keskustelua ja harmaita hiuksia, kun aletaan puhumaan kulutustottumuksista. Hymiömies kuluttaa laput silmillä ja täydellisenä mainonnan uhrina. Ei ymmärrä eroa luomun ja ei-luomun välissä ja tekee välillä todella hankalaksi niistä keskustelemisen. Ostaa helposti ruokakaupassa niitä tuotteita, joita heillä "on kotona aina käytetty" ja ihmettelee, kun sitten nätisti informoin, että saman tuotteen saa samaan hintaan, mutta a)ekologisena, b)vähempi lisäaineellisena, c)reilun kaupan tuotteena. Ja sitten keskustellaan.

Onneksi meillä on yhteisenä tekemisenä teatteri. Ja sielläkin onneksi vähän eri tyyppiset tekemiset

[damn]

Olen tässä aika paljon pohdiskellut sitä onko se tärkeää, että on yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Minusta tuntuu, ettei mulla ja mun miehellä oo mitään yhteistä. Mikä saa sitten ihmiset olemaan yhdessä, jos ei ole yhteisiä kiinnostuksen kohteita . Edellisten miesten kanssa ollaan tehty paljonkin yhdessä, käyty keikoilla, leffassa, baareissa, taidenäyttelyissä, vietetty toistemme kavereitten kanssa aikaa jnejne. Miten voi sitten olla, että ihan päinvastainen ihminen kuin minä, vetää minua myös puoleensa magneetti? En osaa olla ilman sitä ihmistä, vaikka välillä(lähes aina...)raastaa hermoja, kun toinen on mitä on. Alkuhuuma meni jo kauan sitten ja tasantarkkaan tiedetään millainen toinen on. Ja muutaman kuukauden erossa olo toisesta vain vahvisti sitä tunnetta, että tuo tyyppi on mulle rakkain kaikista. Pitääkö tässä alkaa keksiä yhteisiä harrastuksia tai muuta, vai voiko se olla vain hyvä, ettei tehdä mitään samoja asioita . Parhaat ystävänikin ovat sanoneet, etteivät ikinä olisi uskoneet, että minä sellaisen miehen kanssa olisin, kun ollaan niin erilaisia. Onko tämän jutun vahvuus sitten just siinä, että tämä on niin epätodennäköistä ja sekopäistä meininkiä. Ei tässä pohdinnassakaan ollut mitään järkeä, kunhan ajattelin ääneen ja koitin selvitellä ajatuksiani, jotka ovat solmussa.

[Lyyra]

Voihan ne yhteiset asiat olla muutakin kuin ulkopuolisia harrastuksia. Onko teillä samanlainen huumorintaju tai jotain muita yhteisiä luonteenpiirteitä tai tekemisen tapoja? Ja kaipa keskinäinen seksuaalinen vetovoimakin voi olla yhdistävä tekijä (jos teillä sellaista on).

Ja jos teidän yhdessäolo kerran sujuu ihan ilmankin niitä yhteisiä harrastuksia, niin tarviiko siitä erikseen huolestua vaikka niitä ei ole?

[marenkienkeli]

Minä ja Mieheke olemme hyvin erilaisia, mikä varsinkin alkuaikoina (ensimmäiset 3-4 vuotta ) aiheutti turhia riitoja. Asioista puhuminen ja oman käyttäytymisen analysointi ja toimintatapojen selittäminen toiselle on auttanut ihan hirmuisesti. Minä esimerkiksi saatan itkeä hyvinkin helposti, jos minua harmittaa. Sitten kun pahin tunneryöppy on itketty pois, osaan suhtautua asioihin paljon rationaalisemmin. Itku ei siis välttämättä tarkoita sitä, että olisin ottanut itseeni jostain Miehekkeen kommentista. Asiakeskeisen Miehekkeen oli pitkään vaikea ymmärtää tätä. Minun näkökulmastani hän taas näytti suhtautuvan asioihin kylmästi, vaikka ei kylmän viileä analysointi sitä tarkoita, ettei tunteita olisi taustalla. Eräässä persoonallisuustestissäkin saatiin lähestulkoon täysin vastakkaiset tulokset. (Tuosta testistä oli muuten hirmuisesti hyötyä, kun on oppinut ymmärtämään toisen toimintamalleja ja omia toimintamalleja. )

Toki olemme monelta osin myös hyvin samanlaisia. Arvot, huumori, monet kiinnostuksen kohteet ja rahankäyttö ovat hyvin lähellä toisiaan, joten arkielämä sujuu nykyään varsin jouhevasti. Vaikka alussa pidin meitä toistemme vastakohtina, olen huomannut, että meillä on hyvinkin paljon yhteistä.

En halua olla lannistava, mutta musta kaksi täysin erilaista ihmistä ei pidemmän päälle voi saada suhdetta toimimaan. Tai voi, mutta se vaatii ihan hirmuisesti työtä ja epäilen, että monenkaan voimavarat eivät siihen riitä. Mun on tosin vaikea uskoa, että Damnin kumppani on ihan täysin erilainen kuin hän. Jos ei olisi yhtään mitään yhteistä, niin ei kai syvää kiintymystä voisi muodostua? Monesti eroavaisuudet ovat suuria voimavaroja. Niin kliseistä kuin se onkin, erilaiset ihmiset voivat tasapainottaa toisiaan. (En mä ainakaan haluaisi täysin itseni kaltaisen ihmisen kanssa seurustella. Se vasta kauheaa olisikin. )

[Mr. Smith]

Itse pelkäsin että voiko minulla ja merkittävällä toisellani olla yhteisiä intressejä näinkin erilaisen taustan vuoksi?

Mutta sitten kävi ilmi että kumpikin tykkää mm. kävelyretkistä, toimintaleffoista (tämä oli hiukan juttu kun kuulin tämän) ja Richard Claydermanista (liput hankittu Turun konserttiin).

Lisäksi lisää samankaltaisuuksia syntyy koko ajan: sydänkäpyseni katseli lentopalloa tv:stä ja olin aluksi että "noh, parisuhteen vuoksi..."-linjoilla, mutta aika äkkiä minä olinkin hommasta innostuneempi Nyt sitten on uusi yhteinen kiinnostuksen aihe

Omasta kokemuksesta voin siis sanoa että vaikka aluksi voi vaikuttaa huonolta, hiljalleen yllättäviäkin yhteisiä intressejä voi paljastua

[damn]

Ja kaipa keskinäinen seksuaalinen vetovoimakin voi olla yhdistävä tekijä (jos teillä sellaista on).

Seksuaalista vetovoimaa löytyy vaikka kuinka paljon, mutta ehkäpä just siksi mietin, että ei kai se voi olla ainut yhteinen asia , tai että ei kai pelkästään sen takia voi olla jonkun kanssa. Meillä menee raha-asiat, koulu-/työasiat ja ihan perus elintavat ihan erilailla. Minä olen tällänen köyhä muotoilija, toisesta tulee kansainvälinen liikemies ja silti minä olen se, joka osaa hoitaa raha-asiansa paremmin ja elämässäni on paljon enemmän rutiineja, tykkään perusarjesta ja kotonakin hengailusta. Ollaan vähän paremmin opeteltu kommunikoimaan ja nyt olen ihan hyvissä ajoin sanonut, jos joku asia vaivaa(esim, ettei nähdä ikinä kun herralla on miljoona rautaa tulessa ja aina kiire). Vaatii varmasti ihan älyttömästi vaivaa, että tämän saa toimimaan. Itselläni on sellanen fiilis, että minähän taistelen ja teen tämän eteen kaikkeni, mutta onkohan se sitten siinäkin asiassa niin erilainen, ettei edes yritä. Ei kai tässä auta kuin antaa ajan kulua ja katsoa mitä tapahtuu. En minä toisaalta haluaisikaan ihan täsmälleen kaltaistani ihmistä, jonka kanssa kaikki kiinnostukset on yhteisiä. Välillä vain mietin olenko minä tylsä, enkä ole tarpeeksi kiinnostunut asioista, kun tämä tyyppi taas on kiinnostunut ihan vaikka mistä, mutta kuitenkin hyvin erilaisista jutuista kuin minä. Ja joka kerta kun oltaisiin tehty asioita, joista kummatkin olisi pitänyt, esim menty kalaan tai lumikenkäilemään, niin ne jäi jonkun asian takia. Jos lähtisi siitä, että se saisi joskus järjestettyä aikaa..

[Lyyra]

No onhan teillä sitten yhteisiä intressejä, jos lumikenkäilyä ja kalastamista on jo suunniteltu. Ehkä luontoharrastusta saisi vähän laajennettuakin.
Ajan järjestäminen on tosiaan vain järjestelykysymys, jos tosissaan haluaa ja pystyy panostamaan.

[damn]

Olin jo kerennyt nuo lumikenkäilyt ja kalastukset unohtaa, kun ensimmäistä viestiä viestiä kirjoitin. Niitä kun ei toteutettu, niin en laskenut niitä yhteisiksi asioiksi. Mutta joo, täytynee yrittää niitä uusiksi. Haluaisin myös mennä vaeltelemaan luonnonsuojelualueelle, jos tänä syksynä vielä olisi hyviä ilmoja. Pitänee kysyä saisiko siitä seuraa.

Koska yllätysyllätys, ei keretty tänäänkään nähdä vaikka piti, niin onneksi kerrankin se varasi minulle huomisen päivän ja lupasi laittaa mulle ruokaa, katotaan joku leffa tai tehdään jotain muuta. Milloinkahan meillä olisi viimeksi ollut niin paljon aikaa toisillemme... Tosin illaksi molemmat lähtee taas huitelemaan omia menojaan, mutta useampi tuntikin tuntuu luksukselta.

[damn]

Yksi liian ratkaiseva ero meissä kahdessa on ja oli pakko laittaa homma taas poikki. Minä olen yksiavioinen, mutta toinen haluaa iskeä ja panna kaikkia muitakin naisia. Onhan se kumma juttu, jos ei aikaa löydy minulle, kun pitää niitä kaikkia muitakin viihdyttää. . Alkaa kylllä usko loppua miehiin.

[theia]

Voi Damn Koeta jaksaa.

On niin hyviäkin miehiä.

[damn]

On niin hyviäkin miehiä.

On varmaan, mutta joku muu on löytänyt ne jo itselleen tai jostain syystä ne eivät vain osu kohdalleni ikinä. Surullista on se, että alan olla jo niin tottunut tähän, että ei enää tunnu missään, vaikka rakastinkin sitä ihmistä enemmän kuin ketään. Minusta tulee katkera ja tunnevammainen vanhapiika.

[Lyyra]

On niin hyviäkin miehiä.

On varmaan, mutta joku muu on löytänyt ne jo itselleen tai jostain syystä ne eivät vain osu kohdalleni ikinä. Surullista on se, että alan olla jo niin tottunut tähän, että ei enää tunnu missään, vaikka rakastinkin sitä ihmistä enemmän kuin ketään. Minusta tulee katkera ja tunnevammainen vanhapiika.

Anteeksi, damn, jos tämä menee liian henkilökohtaiseksi, mutta ehkä sinun kannattaisi opetella ensin rakastamaan itseäsi. Jotenkin kirjoituksistasi saa sellaisen kuvan, että määrittelet omankin arvosi sen mukaan, onko elämässäsi kumppania vai ei. Olet hyvä ja arvokas ihminen ihan omana itsenäsikin. Kun opit sen, niin sitten sitä rakkautta riittää jaettavaksi muillekin.

[damn]

En usko, että pääsen ikinä siihen tilanteeseen, että rakastaisin itseäni. On niin vaikeaa edes tykätä itsestään. Sentään en ole vuosiin vihannut itseäni. Sekin tuntuu jo askelelta eteenpäin. Todennäköisesti asia on niin, että haluaisin elämässäni olevan edes yhden ihmisen, joka tykkää tai rakastaa minua. Ihannetilanteessahan se olisin minä itse. Mutta koska en siihen kykene yrityksistäni huolimatta, niin toivoisin sen olevan joku muu ulkopuolinen henkilö. Tyhmää.

[Maija]

En usko, että pääsen ikinä siihen tilanteeseen, että rakastaisin itseäni. On niin vaikeaa edes tykätä itsestään. Sentään en ole vuosiin vihannut itseäni. Sekin tuntuu jo askelelta eteenpäin. Todennäköisesti asia on niin, että haluaisin elämässäni olevan edes yhden ihmisen, joka tykkää tai rakastaa minua. Ihannetilanteessahan se olisin minä itse. Mutta koska en siihen kykene yrityksistäni huolimatta, niin toivoisin sen olevan joku muu ulkopuolinen henkilö. Tyhmää.

damn

Yksi neuvo, joka on mua lohduttanut, on seuraava: älä usko kaikkea, mitä ajattelet itsestäsi. Mieli on usein hölmö ja uskottelee vääriä faktoja itselle. Täällä Fordella sinusta tykätään, enkä epäile hetkeäkään, ettei näin olisi myös Forden ulkopuolella. Hyviä miehiä on olemassa, mutta tämän ajan ongelma on se, etteivät hyvät tyypit välttämättä kohtaa toisiaan. Onneksi elämässä on varattu tilaa myös sattumille ja yllätyksille.

[Dnd]

Minä olen yksiavioinen, mutta toinen haluaa iskeä ja panna kaikkia muitakin naisia.

Ei kai semmosta jokapaikanhöylää kukaan halua.

[Mr. Smith]

Damn

[marenkienkeli]

Damn.

Jollain tapaa tilanne muistuttaa omaani vuosia sitten. Minua oli vuosia nälvitty ja syrjitty (ystäviäkin onneksi oli). Sitä kaipasi kovasti olevansa hyväksytty, mutta hyväksyntää sain harvoin. Itsetunto oli maanraossa. Sulla huono kohtelu on ollut erilaista, mutta lopputulos on sama.

Virheitä on tullut tehtyä matkan varrella, mutta nykyään olen oppinut rakastamaan itseäni, antamaan itselleni anteeksi ja hyväksymään sen, että minun ei tarvitse olla täydellinen. Damn, sullakin on vielä toivoa!

(On melkoisen hieno huomata, että vuosien takaiset ajat eivät enää vaivaa. Vuosia jatkuneen nälvimisen ajattelukaan ei saa mua ahdistumaan. Eikä pahimman kiusaajan ajattelu saa mua tuntemaan vihaa. )

[Aranwe]

Naiset, jotka eivät ole sinut itsensä kanssa, ovat usein todella helposti vietävissä. Ei sillä, että sellaista tekisin, mutta olen huomannut, että hyvin pienellä kehumisella ja itsetuntoa kohottavilla teoilla saa paljon aikaan, jos henkinen puoli ei ole kunnossa. Sitten kun se narsistinen persoona osuu kohdalle, niin tulee sattumaan ja lujaa.

[Lyyra]

Naiset, jotka eivät ole sinut itsensä kanssa, ovat usein todella helposti vietävissä. Ei sillä, että sellaista tekisin, mutta olen huomannut, että hyvin pienellä kehumisella ja itsetuntoa kohottavilla teoilla saa paljon aikaan, jos henkinen puoli ei ole kunnossa. Sitten kun se narsistinen persoona osuu kohdalle, niin tulee sattumaan ja lujaa.

Niinhän se varmasti on. Tunnistan itsenikin tuosta enemmän kuin hyvin. Mutta pätee tuo varmaan myös miehiin, joilla on itsetunto-ongelmia.

[Aranwe]

Kyllä varmasti pätee myös miehiin.