Tänäänhän on lauantai. Sehän on viikonloppua!
Olen niin sekaisin päivistä ja kaikesta, ettei voi muistaa automaattisesti.
Heräilin viimeyönä ihmeelliseen korvamatoon. 30 seconds to Marsin Hurricanen kertosäe veti luuppia pääkopassa. Pitää ehkä alkaa taas pitämään radiota päällä. Olen yrittänyt päästä eroon siitä, muttei mun hermot tätäkään kestä.
Aamu alkoi pakkaamisella ja tavaroiden kasaamisella. Ollaan lähdössä kohti Lappia, eikä aamulla ollut kasassa kuin legginssit, laudeliina ja yksi mekko. Nomutkivahei. Nyt olen saanut vaatteet ja muut kankaiset asiat pakattua edes jotenkin. Pitäisi vielä järjestellä keittiö ja kirjoittaa hoito-ohjeet kissoille. Lähinnä kai että missä ne ruokapurkit on ja mikä on käytäntö.
Huomenna aamulla ollaankin jo jossain muualla
Lyyra, katso erityisesti lähettäjää. Sieltä ero löytyy. 
Onneksi on aurinkoista, voinen istua parvekkeella. Laitetaan nyt joku posiitivinen hymiökin, on mulla kaikesta huolimatta ihan positiivinen fiilis. 
En jaksanut kuunnella, mutta sain asian hoidettua. 
Heräsin 8.15 nukuttuani melkein kymmenen tunnin yöunet. 
Työviikko oli kiireinen ja rankka. Viikonloppu tuli totisesti tarpeeseen.
) ja tässä vähän mietin, jos huushollais pikkuisen. Sithän vois palkita itsensä ja ottaa vähän viiniä ja mennä vaikka vaahtokylpyyn. 
), kaalilaatikon tekoa ja syöntiä, saunomista, leffaa. Kohta vielä Selviytyjien vika jakso ja sen jälkeen hyvää yötä. Huomenna en tee tämänkään vertaa. 
Vasta joskus todella monen tunnin odotuksen jälkeen! 
