Musiikin ilmoitusluonteinen

[Lyyra]

Linda Ronstadtilla on Parkinsonin tauti, joka on vienyt hänen kykynsä laulaa.

[Dnd]

http://www.iltalehti.fi/popstars/201309 ... 4_ps.shtml

Julkaisematonta kappaletta pukkaa...

[Lyyra]

Nuorgam lopettaa.

[outsider]

Nuorgam lopettaa.

Tanssitko riemusta?

Nuorgam kieltämättä on ruvennut jo toistamaan itseään/hiljentymään, pahimpana esimerkkinä se ettei seuraavan Top 40 -listan teemaksi keksitty muuta kuin useaan otteeseen käsittelyssä ollut Leevi and the Leavings. Mutta ihmettelen tota silti, koska eihän noi tehneet tuota kuin 2,5 vuotta. Eikö se ole vähän turhauttavan lyhyt aika rakentaa tuollaista brändiä ja sitten heittää se menemään, vaikka noin nopeasti saavuttaisikin kaiken mitä "vapaaehtoisvoimin toimiva musiikkimedia voi Suomessa saavuttaa"? Olis varmaan ollut paljon muutakin saavutettavaa, jos olis riittänyt mielikuvitusta.

PS. Kun luin tosta, katoin ekana kalenterista että onko tänään aprillipäivä.

[Emeritus]

Kumma homma, itseltä mennyt koko Nuorgam aivan kokonaan ohi. Aina silloin tällöin jossain mediassa (aika usein netti-sellaisissa) mainittu ohimennen, mutta koskaan ei sillä tavalla ollut esillä, että olisi mielenkiinto herännyt ja olisin ottanut selvää.
Nimestä Nuorgam tuli minulle heti mieleen jostain syystä aatemaailmaltaan vasemmistolainen aktivismia harrastava järjestö, missä Che-baretit päässä kokoustetaan vanhojen hyvien vasemmistoaikojen nostalgisoinnin tunnelman vallitessa.

[Lyyra]

Nuorgam lopettaa.

Tanssitko riemusta?

Ei mulla oikeastaan ole mielipidettä suuntaan eikä toiseen, kun en ole koskaan lukenut sitä aktiivisesti (sattuneesta syystä), mikä ehkä ilmenee myös ilmoitusviestini lyhyydessä. Tuttuni vaimo oli kuulemma purskahtanut itkuun luettuaan tästä, ja musa-alalla harmitellaan toki kovasti.

Ihmettelen ylipäätään, että sitä tehtiin vapaaehtoisvoimin. MIllä ihmeen ajalla ja rahalla? Kaipa maailmassa sitten on oikeasti intohimoisia musadiggareita, joita kiinnostaa kirjoittaakin aiheesta - ainakin 2 vuotta.

[outsider]

Ihmettelen ylipäätään, että sitä tehtiin vapaaehtoisvoimin. MIllä ihmeen ajalla ja rahalla? Kaipa maailmassa sitten on oikeasti intohimoisia musadiggareita, joita kiinnostaa kirjoittaakin aiheesta

Minä ainakin! Harrastushan se on, ja harrastuksiin menee aikaa ja rahaa. Musiikista kirjoittaminen vastikkeellisesti olisi vain ahdistavaa, silloinhan pitää kirjoittaa juttuja joita joku haluaa lukeakin. Mun mielestä vapaaehtoiset kirjoittaa paremmin, tai itse ainakin kirjoitan verrattuna siihen jos en tekisi sitä puhtaasti vapaaehtoisesti. Mutta oonkin Che-barettipäinen vasemmistoaktivisti.

[Lyyra]

Ihmettelen ylipäätään, että sitä tehtiin vapaaehtoisvoimin. MIllä ihmeen ajalla ja rahalla? Kaipa maailmassa sitten on oikeasti intohimoisia musadiggareita, joita kiinnostaa kirjoittaakin aiheesta

Minä ainakin! Harrastushan se on, ja harrastuksiin menee aikaa ja rahaa. Musiikista kirjoittaminen vastikkeellisesti olisi vain ahdistavaa, silloinhan pitää kirjoittaa juttuja joita joku haluaa lukeakin. Mun mielestä vapaaehtoiset kirjoittaa paremmin, tai itse ainakin kirjoitan verrattuna siihen jos en tekisi sitä puhtaasti vapaaehtoisesti. Mutta oonkin Che-barettipäinen vasemmistoaktivisti.

Niin, no. Ehkä tässä mun kommentissa paistaa myös se, että olen itse enemmänkin kuuntelija kuin lukija, ja vielä siitäkin vähemmän olen kirjoittaja. Oon aina ollut osittain sitä mieltä, että musiikista puhuminen, kirjoittaminen ja lukeminen on vaikeaa ja siksi turhaa.

Tähän liittyen on pakko lainata erästä persoonallisista viiksistä tunnettua idoliani (voitte yrittää arvata, kenestä on kyse):
"Most rock journalism is people who can't write, interviewing people who can't talk, for people who can't read."


Ja kaikesta siitä huolimatta, mitä juuri tähän kirjoitin, pidän jotenkin periaatteen tasolla tärkeänä, että olisi edes mahdollisuus seurata hyvää musiikkijournalismia (tai edes jotain vakavaa kulttuurijournalismia). Ja yhtä tärkeää olisi, että siitä maksettaisiin niille tekijöille palkkaakin. Mun sisäinen vasemmistoaktivistini on nimittäin ay-ihminen, joka on lopen kyllästynyt siihen, että kulttuurialalla on yleisenä käytäntönä, että "kokemus/näkyvyys ja merkintä cv:hen" on tarpeeksi suuri palkkio tehdystä työstä. Jollain ne laskutkin pitää maksaa, kun kerran kapitalistisessa järjestelmässä on pakko elää.

[outsider]

Niin, no. Ehkä tässä mun kommentissa paistaa myös se, että olen itse enemmänkin kuuntelija kuin lukija, ja vielä siitäkin vähemmän olen kirjoittaja. Oon aina ollut osittain sitä mieltä, että musiikista puhuminen, kirjoittaminen ja lukeminen on vaikeaa ja siksi turhaa.

Musiikki on tietysti kokemuksena osin kielen ulkopuolella, mutta kyllä siitä voi myös paljon sanoa. Itseäni kuulemani usein inspiroi laittamaan kokemukseni sanoiksi, mutta tiedän että vain osa siitä voi välittyä tekstissä. Ja itse tosiaan tykkään myös lukea musiikista, pidän siitä musiikin ja kielen välisestä "dialogista". Kaikki eivät tietenkään suhtaudu musiikkiin samalla tavalla.

Tähän liittyen on pakko lainata erästä persoonallisista viiksistä tunnettua idoliani (voitte yrittää arvata, kenestä on kyse):
"Most rock journalism is people who can't write, interviewing people who can't talk, for people who can't read."

Joku toinen hieno anekdootti on se, että musiikkikriitikoita ovat ne jotka eivät osaa itse soittaa. Itseni kohdalla pitää täysin paikkansa (en tosin ole kriitikko tai journalisti, vaan bloggaaja) - koska en osaa tehdä itse musiikkia, pakko luoda jotain mikä on se "next best thing".

Mun sisäinen vasemmistoaktivistini on nimittäin ay-ihminen, joka on lopen kyllästynyt siihen, että kulttuurialalla on yleisenä käytäntönä, että "kokemus/näkyvyys ja merkintä cv:hen" on tarpeeksi suuri palkkio tehdystä työstä.

Jos joku julkaisu/työnantaja/organisaatio tulee ja sanoo mulle että "voit varmaan tehdä tän ilmaiseksi kun tää on kuitenkin sun kutsumus", en tietenkään suostu. Omilla ehdoilla ja omasta aloitteesta teen kyllä itsekseni "työtä" vaikka kuinka "kohtuuttomia" määriä ilman korvausta, jos pidän siitä tekemisestä. Elämä on liian lyhyt käytettäväksi siihen, että etsisi jonkun joka suostuu maksamaan rakastamiensa asioiden tekemisestä!

Nuorgam vaikuttaa tuon lopetuspäätöksen valossa nimenomaan jonkinlaiselta lyhytaikaiselta "kokemus/näkyvyys ja merkintä cv:hen" -hiekkalaatikolta, jossa alan ammattilaiset ovat saaneet harjoittaa taitojaan ja ehkä kirjoittaa vähän vapaammin omista mieltymyksistään ja kokeilla juttuja.

kapitalistisessa järjestelmässä on pakko elää.

Ei oo! Mut menee ehkä offtopiciksi, joten ei siitä enempää, paitsi että itse olen enemmän taipuvainen idealismiin kuin realismiin.

[Kibaya]

Joku toinen hieno anekdootti on se, että musiikkikriitikoita ovat ne jotka eivät osaa itse soittaa.

Tämähän pätee kaikkiin kriitikkoihin. Teatterikriitikot eivät itse osaa näytellä tai vielä vähemmän ohjata ja taidekriitikot eivät osaa tehdä taidetta

No ei.
Mun mielestä musiikista on hauska lukea, varsinkin jos aihe tai alue on sellainen mistä itsellä ei ole kovinkaan paljoa kokemusta. Kuten vaikka juurikin tuo Jazz.

Sen lisäksi mä kyllä luen kriitikkojen arvioita niin musiikista kuin muustakin. Ainakin se antaa yhden mielipiteen jos ei muuta.

[Lyyra]

kapitalistisessa järjestelmässä on pakko elää.

Ei oo! Mut menee ehkä offtopiciksi, joten ei siitä enempää, paitsi että itse olen enemmän taipuvainen idealismiin kuin realismiin.

No ehkä ei, mutta alan mieluummin vaikka musiikkikriitikoksi kuin muutan Pohjois-Koreaan tai lähden johonkin metsään "omavaraiseksi" erakoksi.

[puolikarkea]

Luulin, että Groove fm:n taajuuden radiossa vienyt Loop soittaa pelkkää musiikkia, mutta sehän aloittaakin varsinaiset lähetyksensä vasta huomenna. Kiinnostaa, jos oikeasti jättävät löpinät vähemmälle ja keskittyvät musiikkiin. Kanavan somepuoli ei vakuuta, tuollaiset nettisivut vaan ärsyttää minua ja twiitit on, noh kertoisko lainaus riittävästi...

LoopSuomi ‏@LoopSuomi 5 min
Tein iltapalaksi puuroa itselle. Tsiisus! #hampaatonta #kädetilmaan

[Wildchild]

Loopin aamua ei ny ainakaan voi kuunnella, koska ne nappas sinne NRJ:n illasta tutun Jussi Ridanpään. Ehkä hirvein radioääni mitä voi olla. Onneksi aamulle on muitakin vaihtoehtoja radiotarjonnassa.

Mutta muuten odotan vähintäänkin mielenkiinnolla koska Loop kuuluu samaan Nelosen konserniin mm. Metro Helsingin (ent. Metro FM) kanssa ja kun nää radiokanavat muuttivat Sanomataloon viikko-pari sitten, myös Metro Helsingin musiikkitarjonta supistui vanhan rock-pop-tyylin puolelle. Sellaiselle että mä en ny enää jaksa kuunnella koko kanavaa, mikä on oikeasti harmi koska Metro FM oli mun lemppari! Siksi siis pohdin onko Loop ottanut Metro Helsingin musiikkipuolen itelleen ja Metrolle jäänyt vain jämät.

[Wildchild]

Backstreet Boys tulee ensi maaliskuussa Suomeen!

[Outolintu]

Backstreet Boys tulee ensi maaliskuussa Suomeen!

Enkös mä luvannut lähteä keikalle, jos ne tulee?!

Eevribaaaadii

[Wildchild]

Backstreet Boys tulee ensi maaliskuussa Suomeen!

Enkös mä luvannut lähteä keikalle, jos ne tulee?!

Eevribaaaadii

Joo! Ja Suvi kans!

Liput tulee myyntiin 2.12.

[Suvi]

(Palkkapäivä on ollut just silloin )

[Wildchild]

Mä en kyllä enää käsitä mistä *piip* sitä hankkii rahat kaikkiin lippuihin, koska BSB-keikkajulkistuksen jälkeen on selvinnyt että myös Robbie Williams tulee Suomeen ja sitten Cheek rokkaa stadionin elokuussa.

[theia]

Nine Inch Nails Suomeen 8.5. Hartwallille!
Ja Lily Allenilta on ilmestynyt uusi biisi!

[iisa]

Nine Inch Nails Suomeen 8.5. Hartwallille!
Ja Lily Allenilta on ilmestynyt uusi biisi!

Mahtavaa, näen heidät sittenkin livenä!
(niin siis jos saan vain lipun).

[Kibaya]

Kaija Koon uusi levy ilmeistyi tänään
Ihana Kaija!

[L-S]

En keksinyt mihin muualle valittaisin tästä, joten valitan fordelle:

Tylsää, että Kerkko Koskinen Kollektiivin piti ottaa mukaan Maija Vilkkumaa. Uudessa Vapaudesta-kappaleessa ääni kuulostaa erityisen rasittavalta. Kaikella kunnioituksella, mutta kuitenkin . Pahoin myös pelkään, että Vilkkumaa on päästetty tulevalla (12.9. ilmestyvällä) levyllä sanoittamaan liikaa, hänen tyylinsä menee herkästi vähän eri suuntaan kuin mitä viime levyn mielenkiintoisimmat sanoitukset, jotka olivat parhaimmillaan ihan Ultra Brata. Toisaalta myönnän, ettei muhun kaikkein naivistisin ultrabrameininki vetoa ihan yhtä paljon enää nykyään kuin nuorena, mutta vetoaa kuitenkin nostalgiasyistä.

Nyt joku varmaan miettii, että mikä mä olen valittamaan sanoituksista, kuuntelenhan mä räppiäkin. Mutta! Se on eri asia, sitä kuunnellaan ihan eri mielentilassa. Sitä paitsi räpissä yksi parhaita juttuja on luova kielenkäyttö eli mielenkiintoiset/hauskat/huvittavat riimit. Nythän aiheesta on joku Aalto-yliopistolainen vääntänyt "tutkimuksenkin", jonka mukaan suomirapin pisimmät riimit kirjoittaa Skandaali ja Cheek on neljäs.

Parhaimmillaan/pahimmillaan räppiriimit herättävät spontaania naurua, jota elämässä on hyvä olla. Kuten äsken ensimmäistä kertaa kuuntelemani Tuomas Kauhasen uusi biisi nimeltä Stalkkeri (feat. Setä Tamu): "meidän elämät vaan ei mee yksiin, jos me jatkettais veisit mun mielen Hyksiin"

[Lyyra]

Nyt joku varmaan miettii, että mikä mä olen valittamaan sanoituksista, kuuntelenhan mä räppiäkin.

Ihmettelen, jos miettii. Rap on monien mielestä nimenomaan tekstiperusteista musiikkia. Ja on rap-artisteissa oikeastikin kiinnostavia tekstittäjiä.

[L-S]

On, toki rap-artisteissa on monenlaista tekijää. Esim. Paleface on taitava omalla sarallaan. Ajattelinkin kuitenkin nimenomaan sitä, että mulla on tunnetusti monipuolinen maku rap-artistien suhteen. Tai siis tiedän että pidän paljon sellaisista jutuista, mitä moni ei arvosta lainkaan.

Mutta itse asiassa toi lähti siitä, että ajattelen Maija Vilkkumaan sanoitusten olevan usein vähän turhan yksinkertaistavia ja ironisia. Etteikö yksinkertaisuudesta tai ties mistä voisi syyttää tiettyjä rap-kappaleita... mutta kuten sanottu, eri asia. Esim. tuo mainitsemani Kauhasen riimi ei ole mikään nerokkuuden riemuvoitto, mutta hirmu hauska silti.

[Lyyra]

Minä taas en kuuntele sanoituksia juuri koskaan, joten mulle on oikeastaan ihan sama, mitä lauletaan. KKK:n musiikki ei puhutellut muutenkaan, joten ei ole tullut tekstejäkään kuunneltua. Toki Vilkkumaan tekstit on tuttuja raskaan radiosoiton perusteella. En kai ole kovin valveutunut lukija, mutta mitään sen ihmeempää ironiaa en ole niissä koskaan havainnut. Muistelen vain kauhulla niitä pahimpia teiniangstitekstejä. En pitänyt niistä.