Aurora B. kirjoitti:Annis kirjoitti:Muutenkin mä olen ollut tosi ajoissa tän joulun suhteen, olen kolme vuotta suunnitellut ompelevani muksuille joulukalenterin
ja joka vuosi muistanut sen viikkoa ennen joulukuuta ja aina sen on jäänyt. Nyt se on ollut jo monta viikkoa valmiina.
Kovasti kiinnostaisi nähdä teidän kalenteri, nappaa kuva ja tuikkaa askarteluketjuun tai vaikka tänne?
Mäkin aloitin pari viikkoa (!) sitten kunnianhimoisen hankkeen tehdä itse hieno joulukalenteri, painotus taisi olla väärä, koska nyt väännän ihan tuskissani liian hienoa kalenteriaJosta ei välttämättä edes tule hienoa
Onneksi tässä on vielä monta päivää aikaa... Ei ole vielä puolessa välissäkään... Argh.
Mun suunnitelmat oli kans aika kunnianhimoisia, mutta sitten päädyinkin tekemään aika yksinkertaisen systeemin ja senkin vielä huovasta, ettei tarvitse huolitteluja tai muutakaan.
Eli tein punaisesta huovasta tuollaisia pussukoita, niihin ompelin silkkunauhaa kiinni, että ne saa solmittua umpeen ja sitten ompelin pussukat vihreään huopaan kiinni.
Suunnitelmissa oli leikata numerotkin huovasta ja ommella ne kiinni, mutta jo toisen kakkosen kohdalla menetin hermot ja päädyin kirjoittaa ne vaan tussilla. Ei ole ehkä niin hieno ja siisti ratkaisu, mutta menettelee

Et oon kyllä ihan tyytyväinen tuohon, vaikka olikin helppo ja yksinkertainen.
Näuistä kuvista tuli aika luokattoman huonoja, kun tuota ei vielä saa minnekään roikkumaan eikä täällä ole valoa, mutta ehkä noista nyt jonkun kuvan saa, että millainen

kuva 1
kuva 2


Josta ei välttämättä edes tule hienoa




Ensi jouluna ehkä sitten toisinpäin.


olo, en tiedä enkä keksi mitään. Paitsi miehen kummitytölle joka on hullu 1D-fani. 

Ja saattaa se joku heikko hetki tulla mullekin tunne, että pitää päästä kaupoille. 




Miten moni ihminen, aikuinen tai lapsi, viettää tässäkin maassa pelon ja ahdistuksen vallassa. Novalla tuli viime viikolla tähän liittyviä mainoksia, joita en kuitenkaan kestänyt kuunnella. Miten vaikka katulapset brasiliassa, mitä heille merkitsee joulu? Meilläkin toimitetaan pääkaupunkiseudulla lastenklinikalle liian monta lasta ja nuorta tapaturmien tai pahoinpitelyiden seurauksena. Sosiaalihuollosta puhumattakaan. Tiedän, etten voi yksinäisenä ihmisenä näille juuri mitään, mutta silti ne vaivaavat. Onneksi meillä on muutamia järjestöjä jotka toimittavat vähävaraisille ja tarvitseville lapsille lahjoja ja ruokaa, kun ei niitä muualta saa.