Armeija, sivari, totaali - ajatustenvaihtoa velvollisuudesta

[dubb]

Osaako joku kertoa, minkä verran armeijakoulutuksen aikana kiinnitetään huomiota siihen, että tässä nyt opetellaan ihan oikeasti lahtaamaan ihmisiä?

Varmaan aika yksikkö- ja kouluttajakohtaista, mutta kyllä meillä esimerkiksi pistinharjoituksissa yliluutnantti kuvasi tarkasti joka liikkeen jälkeen, että mihin osaan ihmisessä pistin kussakin liikkeessä työntyy tai mitä kohtaa se sivaltaa ja millaista tuskaa tai invaliditeettia sillä saadaan aikaiseksi.

Samoin ampumakoulutuksessa, etenkin ns. kissanpolkuammunnassa, jossa hiippaillaan metsässä ja ammutaan sellaisia ylösnousevia janttereita, kouluttaja kertoi, että mihinkä ensisijaisesti koitetaan ampua vihua, että "tulee vähintään verenmyrkytys, jos ei sitten vuoda kuiviin siinä taistelukentällä karjuessaan".

Ei tuota siis ainakaan minun palvelusaikanani juuri peitelty, että tappovälineiden käyttöähän siellä koulutellaan.

[Shay]

Saako tämän perusteella siis olettaa (tai oikeastaan hartaasti toivoa), että olet itse käynyt asepalveluksen?

Valitettavasti tuo on vielä edessäpäin, sillä velvoitettu, kun en ole, on vapaaehtoisesti
hakeminen jäänyt näin myöhemmälle iälle. Voittehan tietysti naputtaa, että mun pitäs
tulla tänne keskustelemaan vasta sitten, kun olen velvollisuuteni suorittanut, mutten
kyllä usko siellä muuttuvani yhtään vähemmän isänmaalliseksi.

[moralhazard]

Miksi muuten Norjan hyökkäämisessä Suomeen tahi Tanskaan tulee heti esiin kaverit ja sukulaiset? Mitä tekemistä sillä on kansallisuuden kanssa? Entäpä jos tyttöystävä on sattunut juuri muuttamaan Tanskaan työn perässä? Tai jos puolet suvusta asustaa Tanskassa? Asevelvollisuuden puolustajilla usein tuppaa menemään keskustelu kovin mustavalkoiseksi tuonne johonkin sisu-veljeys-sössössöö asteelle.

Ja mitä väliä sillä lopulta on vituttaako mua tai naapurin Masaa enemmän Norjan hyökkäys Suomeen, kuin Norjan hyökkäys Tanskaan, jos jälkimmäisessä vaihtoehdossa tanskalaista Olofia ja sen naapuria vituttaa ihan yhtä paljon ja ihmiset tappaa toisiaan lopulta aivan turhaan?

Mun pointti oli lähinnä se, että kyllä mulle olisi ainakin väliä hyökkääkö Norja Suomeen vai Tanskaan. Otin läheiset yhdeksi esimerkiksi, miksi sille minulle
olisi väliä. Totta on se, että surua ja murhetta aiheutuisi aivan samalla lailla Tanskassakin tai missä tahansa mihin Norja tässä esimerkissä hyökkäisi. Itse
henkilökohtaisesti olen valmis antamaan hetken ajastani kotimaani puolustuksen harjoittelemiselle, edellä mainittujen tapahtumien todennäköisyyden pienentämiseksi.

Tappaminen on munkin mielestä väärin ja turhaa, mutta jos voin tehdä edes jotain (varusmieskoulutuksen) sellaisen tilanteen syntymisen estämiseksi, olen sen valmis tekemään. Ääritilanteessa eli sodan sytyttyä olisin valmis käyttämään saamiani oppeja kotimaani hyväksi. Vaikkakin se edellyttäisi tappamista.

Ymmärsinkö oikein, että sulle olisi myös aivan sama hyökkääkö Norja Tanskaan vai Suomeen koska Olofia vituttaisi ihan yhtälailla? Edelleen haluaisin tietää
mitä pasifisti tekee sodan sytyttyä?

Ja mitä tulee sisu-veljeys-sössössööhön, en omasta mielestäni ole moiseen syyllistynyt.

[Kuolo]

Entäpä jos tyttöystävä on sattunut juuri muuttamaan Tanskaan työn perässä? Tai jos puolet suvusta asustaa Tanskassa?

Entäpä entäpä. Voi olla, että yllä mainittu on kuitenkin ellei epätodenäköistä, niin harvinaista.

Moralhazard tossa osuvasti puhui todennäkösyyksien pienentämisestä. Sehän nykysellään maanpuolustusvelvollisuuden tarkoitus on.

Ja jos mietitään, että mitä tekee siviilipalvelusmies tilanteessa, jossa maa on sodassa, niin eiköhän sitä palvelukseen joudu siinä missä rauhan aikana vapautetutkin. Pikakoulutus ja rintamalle. Siellä sitä pasifismia voi sitten puntaroida.

[LazyBastard]

Minusta ei kuitenkaan ole paljon vaadittu, jos puolesta vuodesta vuoteen tai herran jestas
jopa vuoden ja kuukauden uhraa elämästään oman maansa palvelemiseen.

Olet siis sen uhrannut?

Ja jos mietitään, että mitä tekee siviilipalvelusmies tilanteessa, jossa maa on sodassa, niin eiköhän sitä palvelukseen joudu siinä missä rauhan aikana vapautetutkin. Pikakoulutus ja rintamalle. Siellä sitä pasifismia voi sitten puntaroida.

Tuskinpa. Suuri osa miehistä ei joudu rintamalle (kuten ei talvi- ja jatkosodissakaan joutunut) ja viimeisenä sinne joutuvat vähiten koulutetut. Nykyaikaisen sodankäynnin yhtenä tavoitteena on välttää omia uhreja, pikakoulutettujen sotilaiden lähettäminen rintamalle sotisi tätä vastaan.

[Max]

Saako tämän perusteella siis olettaa (tai oikeastaan hartaasti toivoa), että olet itse käynyt asepalveluksen?

Valitettavasti tuo on vielä edessäpäin, sillä velvoitettu, kun en ole, on vapaaehtoisesti
hakeminen jäänyt näin myöhemmälle iälle. Voittehan tietysti naputtaa, että mun pitäs
tulla tänne keskustelemaan vasta sitten, kun olen velvollisuuteni suorittanut, mutten
kyllä usko siellä muuttuvani yhtään vähemmän isänmaalliseksi.

Hyvä niin. Netissä kun törmää sellaisiinkin naisiin, jotka ovat henkeen ja vereen isäm maallisia ja asepalveluksen kannalla, mutta eivät näe mitään epäloogista siinä, että jättävät itse ko. jakson väliin.

Ymmärsinkö oikein, että sulle olisi myös aivan sama hyökkääkö Norja Tanskaan vai Suomeen koska Olofia vituttaisi ihan yhtälailla? Edelleen haluaisin tietää
mitä pasifisti tekee sodan sytyttyä?

Ymmärsin kyllä, että painotat tuota aivan samaa tuossa, enkä oikeastaan lähtenyt sitä puoltamaankaan. Minua kiinnosti enemmänkin tuo, että miksi se olisi vaikka sata kertaa pahempi juttu, että Suomeen hyökättäisiin vaikka nyt Tanskan sijasta. Eipä se aivan sama olisi siinä mielessä tietenkään, että esim. Suomen luonto, kulttuuri, kieli tai ihan vaan suomalaisuus ja ainutlaatuinen kulttuuri ovat toki tuttuutensa vuoksi "ensimmäisenä mielessä". Mutta niinpä on ainutlaatuinen Tanskankin kulttuuri. Ja varmasti joka ikisen maailman asukkaan mielestä se oma kulttuuri. Sepä siinä onkin, että jos kaikki ajattelevat, että "perkele meidän kulttuuri on parempi, kuin teidän kulttuuri", niin eipä siinä tule juuri muuta kuin lisää pelolla hallintaa joka paikassa. Mutta tämä taitaa on juuri sitä idealismin ja realismin vääntöä, jonka vuoksi tässäkin nyt on pulistu monta sivullista.

Itse en kyllä osaa sanoa varmasti ensinkään mitä tekisin, jos nyt sota syttyisi (mitä kuitenkin pidän erittäin epätodennäköisenä nykymaailmassa), enkä usko että osaa valtaosa muistakaan, oli sitten käynyt sivarin, intin tai lusinut totaalina. Minusta sellaista tilannetta on jotenkin aika hankala simuloida päässään. Tai esim. myönteisemmin kotimaan puolesta lahtaamiseen suhtautuvan on varmaan helppo nyt puhua, että kyllä sitä rintamalle lähdetään, jos sota syttyy. Veikkaanpa, että oikeassa tilanteessa hyvin moni pohtisi muutamaan kertaan. Rintamalle en usko koskaan suostuvani lähtemään, mutta kyllähän jokainen ymmärtää, että tilanne on eri, jos joku uhkaa vaikka tyttöystävää aseella. Voi olla, että ottaisin hatkat koko maasta.

Ja jos mietitään, että mitä tekee siviilipalvelusmies tilanteessa, jossa maa on sodassa, niin eiköhän sitä palvelukseen joudu siinä missä rauhan aikana vapautetutkin. Pikakoulutus ja rintamalle. Siellä sitä pasifismia voi sitten puntaroida.

Tuota nyt voisi jossitella vaikka maailman tappiin. Itse sivarin käyneenä minulla ei ole minkäänlaista havaintoa, mihin hommiin sitä pistettäisiin. Kiinteistöpuolen jutuista nyt ei luulisi olevan suurta apua sotatilanteessa. Jotenkin en jaksa uskoa, että Suomen valtio pystyisi pakkokouluttamaan porukkaa rintamalle, ja vaikka pystyisikin, niin siinäpä vahvistuisi oman valinnan oikeus kertaheitolla.

[Shay]

Minusta ei kuitenkaan ole paljon vaadittu, jos puolesta vuodesta vuoteen tai herran jestas
jopa vuoden ja kuukauden uhraa elämästään oman maansa palvelemiseen.

Olet siis sen uhrannut?

Onko sulla valikoiva lukutaito?

[LazyBastard]

Minusta ei kuitenkaan ole paljon vaadittu, jos puolesta vuodesta vuoteen tai herran jestas
jopa vuoden ja kuukauden uhraa elämästään oman maansa palvelemiseen.

Olet siis sen uhrannut?

Onko sulla valikoiva lukutaito?

Ilmeisesti.

Tämänpäiväisessä hesarissa filosofi Martha Nussbaum tiivisti sukupuolen merkityksen maanpuolustusasioissa selkeästi: "Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa kansalaisvelvollisuuksien tulee kuulua tasapuolisesti miehille ja naisille". Eipä ole tuohon mitään lisättävää.

[Kuolo]

Rintamalle en usko koskaan suostuvani lähtemään, mutta kyllähän jokainen ymmärtää, että tilanne on eri, jos joku uhkaa vaikka tyttöystävää aseella. Voi olla, että ottaisin hatkat koko maasta.

Että tyttöystävään ei saa koskea, mutta vanhemmat ja sisarukset saa surutta tappaa tai panna sortovalan alle?

En tiiä minkä sorttista tunteettomuutta vaatis paeta johonkin toiseen maahan ja olla tuntematta mitään syyllisyyttä siitä kun kanssaihmistä lahdataan. Toisekseen mitä hiton takeita siitä sitten edes olisi, että turvapaikka ois tarjolla jo pari miljoonaa suomalaista yht'äkkiä päättää, että eipä tässä kannata hanttiin panna, vaan mennään karkuun.

Omalta osaltani voin sanoa, etten tiedä yhtään mitä tekisin jos joskus tilanne tulis. Tai siis selvähän se on, että palvelukseen varmaan vaikka pakotettaisiin, mutta että miten siihen sitten suhtautuis. Onneks ei todennäkösesti tarvii moiseen tilanteeseen koskaan joutua.

Edit: Alkaa tää keskustelun sävy muuten menemään huolestuttavasti suuntaan, jossa ei keskustella asioista, vaan riidellään ja mennään henkilökohtaisuuksiin. Ei sinnepäin!

[Max]

Rintamalle en usko koskaan suostuvani lähtemään, mutta kyllähän jokainen ymmärtää, että tilanne on eri, jos joku uhkaa vaikka tyttöystävää aseella. Voi olla, että ottaisin hatkat koko maasta.

Että tyttöystävään ei saa koskea, mutta vanhemmat ja sisarukset saa surutta tappaa tai panna sortovalan alle?

En tiiä minkä sorttista tunteettomuutta vaatis paeta johonkin toiseen maahan ja olla tuntematta mitään syyllisyyttä siitä kun kanssaihmistä lahdataan. Toisekseen mitä hiton takeita siitä sitten edes olisi, että turvapaikka ois tarjolla jo pari miljoonaa suomalaista yht'äkkiä päättää, että eipä tässä kannata hanttiin panna, vaan mennään karkuun.

Omalta osaltani voin sanoa, etten tiedä yhtään mitä tekisin jos joskus tilanne tulis. Tai siis selvähän se on, että palvelukseen varmaan vaikka pakotettaisiin, mutta että miten siihen sitten suhtautuis. Onneks ei todennäkösesti tarvii moiseen tilanteeseen koskaan joutua.

Edit: Alkaa tää keskustelun sävy muuten menemään huolestuttavasti suuntaan, jossa ei keskustella asioista, vaan riidellään ja mennään henkilökohtaisuuksiin. Ei sinnepäin!

Niin. Pointtihan mullakin tuossa oli se, että väkivaltaa yritän välttää (en esimerkiksi luultavasti lähtisi rintamalle, vaikka käskettäisiin), mutta on mahdotonta kuvitella olevansa puolustautumatta esimerkiksi tyttöystävää uhattaessa. Ja vielä suurempana pointtina oli, että on erittäin hankala ennakoida kuinka muutenkaan suhtautuisi sodan syttymiseen. Omia tuntemuksiahan nämä ovat, hyvä jos joillakin muilla on selvät sävelet järjestäytyneen väkivallan kanssa toimimiseen. Miehenä minultakin ilmeisesti odotetaan sitä, mutta mielestäni se vaan ei ole niin yksinkertaista.

[Kuolo]

No onks se nyt kelläkään yksinkertasta? Jotkut voi luulla, että selvät sävelet on, mutta voi ollakin, ettei mikään enää oo selvää kun tilanne on päällä. Vähän niikun toimiminen onnettomuudessa. Sitä ei koskaan voi tietää etukäteen, että pystyykö toimimaan lainkaan.

[moralhazard]

"Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa kansalaisvelvollisuuksien tulee kuulua tasapuolisesti miehille ja naisille". Eipä ole tuohon mitään lisättävää.

Itselläni ei ole mitään sitä vastaan, että varusmiespalvelu ei ole pakollinen naisille. Ja ainoastaan boonusta, että jotkut haluavat sen vapaasta tahdostaan kuitenkin suorittaa. Mun mielestä on ihan luonnollista, että miehet hoitavat maanpuolustuksen sillä aikaa kun nainen hoitaa kodin ja lapset. Ehkä tästä syystä en osaa nähdä tätä asiaa tasa-arvo kysymyksenä, vaikka se periaatteessa paperilla sitä on. Toisella sukupuolella se on velvollisuus ja "pakko" joo joo.

Mulla on jokseenkin vaikea nähdä, miksi asiasta täytyisi ehdoin tahdoin tehtä kummallekin sukupuolelle velvollisuus vain kiiltelevän tasa-arvo ajattelun pohjalta. En oikein osaa nähdä miten yhteiskunta toimisi ja pelaisi sotaan kutsun käytyä jos molemman sukupuolen kynnelle kykenevät määrättäisiin korpiin taistelemaan. Aatteen takia on mielestä turhaa tehdä elämästä yhtään vaikeampaa kuin se siinä tilanteessa muutenkin jo olisi.

Sitäpaitsi en edes haluaisi nähdä kauniimpaa sukupuolta niissä olosuhteissa, elleivät vapaaehtoisesti siellä olisi. Ehkä ajattelen jotenkin vanhankaltaisesti, mutta mun mielestä paskaisimmat hommat eivät kuulu naisille. Ihan mielellään suon naisille tämä tasa-arvoa riistävän sukupuolen tuoman edun.

Mun romantisoidussa mielessäni nainen on kukka jota pitää hellästi käsiteltävän ja kaikelta vaaralta suojeltavan :nyhverö:

[Max]

Mun romantisoidussa mielessäni nainen on kukka jota pitää hellästi käsiteltävän ja kaikelta vaaralta suojeltavan :nyhverö:

.. ai kunhan pyyhkii kakaroiden perseet ja ruoka on pöydässä tarvittaessa? Kukin tavallaan, mutta tuo kuulostaa kyllä muutaman kymmenen vuotta vanhentuneelta jos olen mitään nyky-yhteiskunnan kollektiivisesta mielestä ymmärtänyt.

[moralhazard]

Jos sen välttämättä haluaa korostaa juuri noin. En näe mitään syytä pistää naisia sotahommiin kun miehetkin sen voivat tehdä.

[Herkku]

Mun romantisoidussa mielessäni nainen on kukka jota pitää hellästi käsiteltävän ja kaikelta vaaralta suojeltavan :nyhverö:

.. ai kunhan pyyhkii kakaroiden perseet ja ruoka on pöydässä tarvittaessa? Kukin tavallaan, mutta tuo kuulostaa kyllä muutaman kymmenen vuotta vanhentuneelta jos olen mitään nyky-yhteiskunnan kollektiivisesta mielestä ymmärtänyt.

No jonkunhan ne pyllyt on pyyhittävä sota-aikana(kin).
Siitähän tässä oli kyse, eikä rauhan ajan arjesta.
Että jonkun on joka tapauksessa jäätävä lapsia hoitamaan, jos niitä on.

[LazyBastard]

Itselläni ei ole mitään sitä vastaan, että varusmiespalvelu ei ole pakollinen naisille. Ja ainoastaan boonusta, että jotkut haluavat sen vapaasta tahdostaan kuitenkin suorittaa. Mun mielestä on ihan luonnollista, että miehet hoitavat maanpuolustuksen sillä aikaa kun nainen hoitaa kodin ja lapset. Ehkä tästä syystä en osaa nähdä tätä asiaa tasa-arvo kysymyksenä, vaikka se periaatteessa paperilla sitä on. Toisella sukupuolella se on velvollisuus ja "pakko" joo joo.

Näistä kirjoituksista nousee kummallisesti sellainen käsitys, että maanpuolustus pääasiassa on korvessa rämpimistä ja siksi miesten pitää sotia ja naisten olla kotona. Maanpuolustuksesta löytyy kyllä tehtäviä molemmille sukupuolille, eikä tarvitse edes kaukaa hakea. Suurta osaa miehistäkään ei muuten koskaan oikeassa sodassa määrätä "korpiin sotimaan".

Jos mielestäsi se, että lailla säädetään toiselle sukupuolelle velvoitteita joita toisella sukupuolella ei ole, ei ole tasa-arvokysymys, niin mikä ihme sitten on.

[Herkku]

Inttiin en ole koskaan hinkunut, mutten usko, että itseäni olisi kovasti häirinnyt siviilipalveluksen suorittaminen. Työ kuin työ, olen lama-ajan työttömänä tehnyt yhteensä useita vuosia työharjoitteluita sinne sun tänne. En näe kovin suurta eroa, jos joku näistä hommista olisi ollut sivarihomma. Vaikka ne monilta osin olivatkin muuta kuin omaa valintaani, on niistä kaikista ollut myöhemmin hyötyä niin opiskeluiden kuin työelämänkin suhteen. Olen joka tapauksessa ehtinyt myös opiskella pari ammattia, olla 'oikeissa töissäkin' ja täyttää paikkani parissa muussakin asiassa tässä yhteiskunnassa.

Haluan uskoa itsestäni, että sodan aikana tekisin sen, mitä tehdä pitää. Työvelvolisuushan olisi kaikilla 17-64 -vuotiailla joka tapauksessa. Pienten lasten äidit ymmärtääkseni tästä aikoinaan kuitenkin vapautettiin.

Edelleen on ne kaikki pienet lapset ja kodit hoidettavana, vaikka velvollisuudet ja työt jaettaisiin kuinka. En tiedä, kuinka kukin haluaisi asian omien lastensa kannalta sitten järjestää. Tässä valossa ja tästä vinkkelistä itse ymmärrän ongelmitta miestä, joka vaimonsa puolesta täyttäisi maanpuolustusvelvollisuutensa (korvessa tai missä hyvänsä) toivoen puolisonsa voivan olla lasten kanssa (jonkun ne täytyy hoitaa joka tapauksessa). Oli se sitten kuinka vanhanaikaista ajattelua tahansa ja vaikka sama mies olisi rauhan aikana koti-isänä ja vaimo töissä.

Ei kukaan meistä varmaan ihan tarkalleen tiedä, millaisia mahdolliset nykypäivän sodat täällä ylipäätään olisivat. Historiaa olen lukenut, mutta se oli silloin se.

[LazyBastard]

Edelleen on ne kaikki pienet lapset ja kodit hoidettavana, vaikka velvollisuudet ja työt jaettaisiin kuinka. En tiedä, kuinka kukin haluaisi asian omien lastensa kannalta sitten järjestää. Tässä valossa ja tästä vinkkelistä itse ymmärrän ongelmitta miestä, joka vaimonsa puolesta täyttäisi maanpuolustusvelvollisuutensa (korvessa tai missä hyvänsä) toivoen puolisonsa voivan olla lasten kanssa (jonkun ne täytyy hoitaa joka tapauksessa). Oli se sitten kuinka vanhanaikaista ajattelua tahansa ja vaikka sama mies olisi rauhan aikana koti-isänä ja vaimo töissä.

Ei kukaan meistä varmaan ihan tarkalleen tiedä, millaisia mahdolliset nykypäivän sodat täällä ylipäätään olisivat. Historiaa olen lukenut, mutta se oli silloin se.

Edellisistä sodista erona on ainakin se, että nykyään on kunnallinen päivähoito ihan eri tasolla kuin silloin. Ts. sitä naista ei siellä kotona välttämättä enää tarvita samassa määrin kuin aikasempien sotien aikaan.

Mun mielestä molemmille sukupuolille kuuluisi jonkinlainen kriisinhallintakoulutus. Siviilipalvelustahan osaltaan haluttaisiin kehittää tähän suuntaan (mikä olisikin oikein järkevää), mutta armeijan johto on perinteisesti ihan periaatteesta vastustanut kaikkea siviilipalveluksen kehittämistä.

[Galileo]

En oikein keksi, miksi kukaan tänne nyt ylipäätään haluaisi hyökiä. Venäjällä ei liene suurempia kasvuhaluja eikä täällä ole mitään kiinnostavia luonnovarojakaan. Viimeksi on hehkutettu, että Suomen väkevin vara on aivovoima, eikä sitä saada varmaankaan kovin hyvin hyödynnetyksi valloituksella. Ehkäpä Suomi keksitäänkin lukea pahan akselille ja epäillä Google Mapsin tietojen perusteella Stubbin piilottelevan ydinohjuksia viljasiilossa?

Tappamisen opettelu -kommentteja en ymmärrä. Jo armeijaan mennessä mulla oli vissi mielikuva, että jos joku jotain kohti anpuaa, tai muilla tavoin huitoo nahkaan reikiä, ei se ole vastaanottavalle osapuolelle terveellistä. En mä muista, että olisi ollut tarkempia luentoja hengenriiston tekniikoista.

Puolustussota on mun mielestä hyväksyttävää, mutta hyökkäyssotaa pidän aina vääränä (kuten jenkit vapauttamassa Irakia Saddamista). Jos sun ovelle koputetaan, ja sanot koputtajalle "elä tuu" ja silti se tulee, niin ethän sää sano että "tuu ny sit". Et, vaan sä miinoitat eteisen ja teet tulipesäkkeen kahvinkeittimen taakse torjuaksesi kutsumattoman vieraan. Vaikka hyökkäävä tyyppi ihminen on myös, olen melko varma, että se tietää riskit lähtiessään rytyyttämään toiseen maahan pyssy/sapeli/hulikupteri tanassa kun toiset eivät sitä sinne ole kutsuneet.

Sen sijaan, että haetaan tasa-arvoa änkeämällä naisia pakolla armeijaan tai lottakouluun, voitaisiin lähestyä asiaa miesten velvollisuuksia löysäämällä, tai miten nyt maanpuolustus päätetäänkin hoitaa.

[Kuolo]

No miehän tonne alkuun kirjotin ehdotukseni, jossa miehen velvollisuuksia kevennettäisiin ja naisella vastaavasti velvollisuutta lisättäisiin. Eiks kellään oo siitä mitään mielipidettä vai mitä hittoa, kun kukaan ei oo kommentoinu

[Galileo]

Mulla on mielipiteitä: miesten ja naisten tasa-arvon vuoksi pitäisi velvollisuuksien olla samoja, jotta tasa-arvo tapahtuisi. Vähän tyhjänpäiväistä olisi se, että koska mies on armeijassa 6kk tulisi naisen pyyhkiä kakkapyllyä saman ajan. Koska miehen velvollisuudessa kyse ei käytetystä ajasta vaan maanpuolustusvelvollisuudesta.

[LazyBastard]

Mulla on mielipiteitä: miesten ja naisten tasa-arvon vuoksi pitäisi velvollisuuksien olla samoja, jotta tasa-arvo tapahtuisi. Vähän tyhjänpäiväistä olisi se, että koska mies on armeijassa 6kk tulisi naisen pyyhkiä kakkapyllyä saman ajan. Koska miehen velvollisuudessa kyse ei käytetystä ajasta vaan maanpuolustusvelvollisuudesta.

Maanpuolustusvelvollisuus on molemmilla sukupuolilla. Asevelvollisuus on vain miehillä. Eiköhän naisillekin löydy maanpuolustuksesta muutakin tekemistä kuin kakkapyllyn pyyhkiminen.

[Herkku]

No miehän tonne alkuun kirjotin ehdotukseni, jossa miehen velvollisuuksia kevennettäisiin ja naisella vastaavasti velvollisuutta lisättäisiin. Eiks kellään oo siitä mitään mielipidettä vai mitä hittoa, kun kukaan ei oo kommentoinu

No vähän tätä sivuten kirjoittelin tuossa jokunen viesti sitten, ettei sivarin käyminen olisi itseäni sen ihmeemmin häirinnyt. Perustelut löytyvät samasta viestistä. Tällä meinasin, että jos tasa-arvoisempi systeemi toteutettaisiin nykysysteemin päälle siten, että asevelvollisuus koskee myös naisia, niin en kokisi sitä ongelmaksi.

Siihen, kuinka koko maanpuolustuskuvio oikeasti tulisi Suomessa hoitaa (velvollisuus vs. vapaaehtoisuus), en osaa sanoa vajavaisella tietämykselläni mittään.

Muoks: Poistin välistä tekstiä, kun en osaa sanoa asiaa niin kuin sen tarkoitan.

[moralhazard]

Itselläni ei ole mitään sitä vastaan, että varusmiespalvelu ei ole pakollinen naisille. Ja ainoastaan boonusta, että jotkut haluavat sen vapaasta tahdostaan kuitenkin suorittaa. Mun mielestä on ihan luonnollista, että miehet hoitavat maanpuolustuksen sillä aikaa kun nainen hoitaa kodin ja lapset. Ehkä tästä syystä en osaa nähdä tätä asiaa tasa-arvo kysymyksenä, vaikka se periaatteessa paperilla sitä on. Toisella sukupuolella se on velvollisuus ja "pakko" joo joo.

Näistä kirjoituksista nousee kummallisesti sellainen käsitys, että maanpuolustus pääasiassa on korvessa rämpimistä ja siksi miesten pitää sotia ja naisten olla kotona. Maanpuolustuksesta löytyy kyllä tehtäviä molemmille sukupuolille, eikä tarvitse edes kaukaa hakea. Suurta osaa miehistäkään ei muuten koskaan oikeassa sodassa määrätä "korpiin sotimaan".

Jos mielestäsi se, että lailla säädetään toiselle sukupuolelle velvoitteita joita toisella sukupuolella ei ole, ei ole tasa-arvokysymys, niin mikä ihme sitten on.

Yritin tuossa ylempänä sanoakin, että ymmärrän sen olevan tasa-arvokysymys niin kauan kun molemmilla sukupuolilla on samat velvollisuudet, mutta itse en siltikään sitä miellä sellaiseksi, koska näen tilanteen eri kertoimilla ja eri kuvakulmasta. Ymmärrän toki sen, että sota ei ole pääasiassa korvessa rämpimistä,
eikä kaikkia miehiäkään oikeassa sodassakaan määrätä korpiin sotimaan.

Mun käsitys on, että naisille ei ole tarpeen järjestää lakisääteistä varusmiespalvelusta. En halua, että naisia lähetetään velvoitettuna sotimaan lähellekään
eturintamia tai paikkoja jossa voi saada pahasti siipeensä. Naisille riittää puuhaa sodan aikana muutenkin kuin maanpuolustuksellisissa tehtävissä.
Mitä ovat nämä maanpuolustuksen tehtävät mitä määräisit naissukupuolelle? Telttojen ompelemista ja ammusten valmistamista? Tämänkaltaisiin tehtäviin
sodan syttyessä riittää vapaaehtoisia naisia ja muita jannuja ihan riittävästi ilmankin että se olisi velvollisuus ja pakko.

[irvikissa]

Minusta naisten asevelvollisuuden puuttuminen ei ole epäreilua, koska suurin osa naisista on joka tapauksessa poissa opinnoista ja/tai työelämästä äitiyden takia. Jos äitiyslomia on useampia, "poissaolo yhteiskunnasta" on pitempi kuin pisin mahdollinen asevelvollisuus 13 kk. Tällä hetkellä sotiminen tuntuu niin kaukaiselta, että haen tasa-arvoa nimenomaan urakehityksen ja eläkkeen kertymisen näkökulmasta, en siitä kuka joutuu etulinjaan.

Tietysti voi sanoa että kenenkään ei ole pakko hankkia lapsia ja isäkin voi jäädä hoitamaan lapsia kotiin, mutta jo sen takia että yhteiskunta pyörisi ja säilyisi, useimpien naisten on hankittava lapsia mielellään useampi kuin yksi. Niistä riittää sitten myös Puolustusvoimien tarpeisiin. Ja käytännön elämän kuten imettämisen kannalta se nyt vaan on useammin kätevämpää että nainen jää kotiin.