Festarit - kesän ilo ja ihme.

[Kibaya]

En käynyt yhtään tänä kesänä festareilla.
Eikä se edes haittaa

[Emeritus]

^ Sama, mutta sillä erolla että Tuskassa olisi kyllä voinut käydä. Oli kiinnostavia bändejä kuitenkin aika monta siellä.

[theia]

Tänään mennään Ysärifestareille

[Suvi]

Musta tuntuu, että en oo moneen vuoteen käynyt missään musafestareilla. Oonhan mä tietenkin käynyt vaikka missä ilmaiskonserteissa ja -festareilla, mutta jotenkin maksulliset festarit ovat jääneet välistä jo monta kertaa. Eikä muakaan oikestaan haittaa.

[L-S]

Ei kai sen tarvitsekaan haitata.
En mäkään kyllä ole käynyt tänä kesänä varsinaisilla festareilla. Yhdessä ilmaiskonsertissa olin.
Viime vuonna taisin käydä paikallisilla räppifestareilla, en muista oliko jotain muuta. Sitä edellisenä vuonna en varmaan missään.

[damn]

Tänä vuonna on pakko mennä katsastamaan ensimmäistä kertaa Flow, koska Beck tulee sinne! Aikaisemmin kiinnosti Florence + The Machine, joka sinne kiinnitettiin, mutta ajattelin että tuskin sinne sen takia vain viitsii lähteä... Mutta lähtisin katsomaan Beckiä vaikka muita esiintyjiä ei olisikaan. Olen niin täpinöissäni, etten tiedä miten maltan odottaa elokuuhun.

[skray]

Tänä vuonna tie vie Provinssiin, koska sinne tulee Muse. Harmittaa vaan, kun se on jo keskiviikkona.
Perjantaille siellä on Cardigans, joten ollaan kaverin kanssa päätymässä kolmen päivän lippuihin.
Onhan siellä toki muitakin näkemisen arvoisia ja/tai kiinnostavia bändejä, mutta nuo nyt päällimmäisenä.

[Aranwe]

Tavanomaiset ulkoilmafestarit jää tänä vuonna kokonaan väliin. 2008 alkanut hyvä Tuska-putki katkeaa 1800 kilometrin välimatkan ja mielenkiinnottoman ohjelman vuoksi, eikä brittiläiset isot ulkoilmafestarit oikeastaan kiinnosta. Kävin jo Hollannissa Roadburnissa (sisäfestari) ja yhden päivän ajan Desert Festissä Camdenissa, joten taitaa tämä vuosi mennä ihan sisäfestarimeiningillä.

[skray]

Provinssiin meno on tarkentunut. Aion viettää siellä koko festarit, eli reissu ke-su tiedossa. Ihanaa!
Paljon kivoja bändejä on tulossa ja meno on varmasti mitä mainioin.

[Lyyra]

Haluaisin katsomaan Faith No Morea, mutta kun se on mutaisella festarilla..

[Aranwe]

Eihän Provinssi ole mutainen festari? Ruisrock sen sijaan on, jos sattuu satamaan vettä.

[Lyyra]

Kaikki kesäulkofestarit on mutaisia. En puhu välttämättä säästä, vaan yleisestä festariudesta.

[Kibaya]

Sodankylän elokuvajuhlat
Juhlavuosi.
Festarit ne on nekin.

[skray]

Huomenna se alkaa.
Pitääpä muistaa pakata lippukin mukaan... nimim. yksi vuosi lähdettiin kotoa ja ehdittiin ekaan risteykseen, kun mieleen tuli hakea kotoa jääkaapinovesta liput.

[Suvi]

Ai niin, mähän meen Flow-festareille tänä vuonna. Siitä on piiiitkä aika, kun olen viimeksi jossain isoilla maksullisilla musafestareilla käynyt. Veikkaisin, että edellinen kerta on juurikin Flow'ssa vuonna 2009.

Muoks. Eikun tajusin juuri, että olen ollut katsomassa Regina Spektoria jossain festareilla Hietsussa, ennen kuin Rock the Beachia oli olemassa (ei mitään muistikuvaa, mikä sen festarin nimi oli). Toisaalta en silloin nähnyt varmaan mitään muuta kuin sen Spektorin, koska muut esiintyjät olivat peruneet tai muut keikat olivat ohitse kun saavuin paikalle. (Mutta onhan tuostakin jo aikaa... )

[skray]

Provinssihan oli ihan huikea!

[Wildchild]

Jos Cheek ilmoittaa palaavansa lomalta tasan vuoden päästä Olympiastadion-keikoistaan, voiko paluukeikkaa jättää välistä? Ei. Joten allekirjoittanut ja kanssa-cheekitär L-S suuntasivat elämänsä ensimmäistä kertaa Blockfesteille, Tampereelle la 22.8.

Ajatus kehittyi ja suuntasimme Tampereelle Onnibussein eli Tampereen pysäkki oli n. 3km päässä keskustasta. Ei muuta kuin töppöstä toisen eteen. Keskusta löytyy vaivattomasti, kauppakeskus Koskikeskuskin löytyy vaivattomasti mutta sitten tapahtuu jotain. Käydään Koskikeskuksessa vessassa ja automaatilla, ja yritetään löytää ulos sinne rannan puolelle. Ei saakeli! Ei mitään opasteita missään, jokainen ulko-ovi johtaa kadulle. Tiedättekö kun meinaa iskeä sellainen pieni epätoivo päälle kun ihmisiä on ihan tarpeeksi ympärillä ja sä haluat vaan ulos ja pois siitä ryysiksestä. Lopulta päätämme tehdä blondit ja pysähdymme aloillemme, seuraamme hetken minne suurin osa ihmisistä menee ja lähdetään seuraamaan massan mukana. Kyllä, ranta löytyi.

Erinäisten vaiheiden kautta meidän yhden päivän Blockfest-lippu vaihtuukin vipinvippi-passiin ja pienten ilonkiljahdusten jälkeen suuntaamme itse festarialueelle joka on valtava. Päälava on Ratinan stadionilla, pienempi lava teltassa Tammerkosken rannalla ja jossain on myös hyvin pieni lava aloitteleville, pienemmille räppipumpuille.

Ehdimme näkemään Spektin vetoa telttalavalla n. vartin verran eli kaikkien parhaimpien biisien ajan. Spektin jälkeen lähdemme tutustumaan alueeseen ja etsimään samalla ruokaa sillä molemmat ovat syöneet edellisen kerran aamupalan ja kello kuitenkin huitelee pitkällä iltapäivässä. Löydämme vipinvippi-alueemme ja siellä meidät heti ohjataankin ottamaan jonkun Välimäen meille tekemiä burgereita. Kelpaa, ja burgerin vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta saamme mahamme täyteen. Samalla seuraamme kun Uniikki valtaa päälavan ja pomppii kuin aropupu.

Päätämme jatkaa alueeseen tutustumista Uniikin biisien tahdissa ja päädymme stadionin laidalla olevan jäätelökioskin jonoon. Juuri kun olen saamassa jäätelötötteröä käteen, Uniikki päättää pyytää tyttöystävänsä lavalle ja polvistuu hänen eteensä. Voin antaa Uniikille anteeksi että hänen vuokseen minun jäätelöni sulaa lähes samantien.

Jäätelöiden jälkeen jatkamme samoilua täältä sinne ja sieltä tähän, tsekaten pätkiä mm. Mikael Gabrielin ja Kasmirin keikoista. Jossain vaiheessa on kuitenkin pakko pitää välikuolema sillä helle on tehnyt tehtävänsä ja vienyt kaiken mehun munmoista.
Kello kuuden aikoihin lähdemme etsimään itsellemme paikat Elastisen keikkaa varten. Pääsemmekin valtaamaan vipinvippi-alueelta itsellemme pienen nurkkauksen suoralla näköyhteydellä lavan suuntaan. Elastinen on ihanan energinen kuten aina, ja lauletaan ja vedetään "tuplahaukat" biisien tahdissa.

Keikan loputtua todetaan nurkkauksemme olevan lähes täydellinen ajatellen Cheekin keikkaa, joten päätämme pitää paikkamme. Sehän tarkoittaa sitten sitä että haemme ruokamme eri aikoihin ja muuten vain hengailemme paikoillamme. Samapa tuo, jalat ovatkin jo sen verran kipeitä että paikallaan olo on hyvä vaihtoehto. Cheekin kolmen tunnin päästä alkavaa keikkaa odotellessa seuraamme kuinka järjestysmiehet yrittävät selittää kaiken maailman wannabe-julkkiksille että kahen eri tasoisen vippi-alueen välillä ei saa juosta vaan pitää kiertää. Ja vipinvippi-alueelle ei ole mitään asiaa ilman asiaan kuuluvaa ranneketta. Toisaalta eipä noiden alueiden välillä meinannut itse järjestäjätkään päästä liikkumaan. Eräskin kaivaa lompakostaan Blockfest-"luottokortin" näyttäen että päästä ny prkl läpi. Järkkäri pyytää nolona anteeksi ja meitä muita hihityttää.

Jossain vaiheessa jenkkiräppäri T.I. könyää lavalle ja vetää ihan kivan keikan, sellaista just sopivaa hengailumusiikkia. Keikan loputtua yleisössä oleville aiheutetaan sydänkohtaus pamauttaen lähtölaskenta alkaneeksi. 59 minuuttia Cheekin keikan alkuun!
Saamme odotusseuraksi kaksi daamia jotka ovat myöskin kiertäneet meidän tapaan Jäähallit ja Olympiastadionit. Nyt meinasi Blockit jäädä väliin kun eivät ehtineet ostamaan lippuja mutta sitten saivatkin vipinvipit jonkun kilpailun kautta ja pääsivät meshiin. Hölötämme siinä niitä näitä ja seuraamme kun kello laskee minuutteja ja sekunteja keikan alkuun aivan liian hitaasti.

Kun kellossa on jäljellä enää reilut kolme minuuttia, laskenta päättyy ja lavalle astelee viisi munkinkaapuihin pukeutunutta hahmoa. Lavascreeneille ilmestyy pientä muisteloa Cheekin Olympiastadion-keikoilta uuden Sä huudat-biisin soidessa taustalla. Videon loputtua yksi lavan "munkeista" riisuu asunsa ja joo, se on Cheek. Jengi kiljuu ja huutaa ja laulaa heti mukana uuden Sä huudat-biisin tahdissa.
Keikka kestää puolitoista tuntia sisältäen paljon uutta, paljon vanhaa ja jotain siltä väliltä. Koko keikan ajan kestänyt yhteislaulu kuuluu kuulemma pitkälle stadionin ulkopuolelle. Biisilista on kumminkin suppeahko jos vertaa esim. Olympiastadionin vetoihin. Mm. Liekeissä, Jos mä oisin sä, Jippikayjei ja Tuhlaajapoika loistaa poissaolollaan.

Keikan ja koko Blockfestit päättää minuutin-parin kestävä ilotulitus.

Ilotulituksen jälkeen jäämme vielä hetkeksi hengähtämään vipinvippi-alueen sohville samalla kun ihmismassat yrittävät stadionilta ulos. Jossain vaiheessa lähdemme mekin liikkeelle ajatuksena suunnata läheisen hotelli Ilveksen aulaan hengailemaan ja odottamaan neljän tunnin päästä lähtevää bussia. Jostain syystä täyteen ammutut jatkopaikat ei kiinnosta kumpaakaan meistä ja yökerhojen ulkopuolella olevat ihmismassat vain vahvistavat tätä tunnetta.
Löydämmekin tiemme aulan hieman syrjemmässä oleville sohville muutamien muiden seuraan ja kaikkien olo taitaa olla siinä vaiheessa hyvin väsynyt. Onneksi meitä ei tulla häätämään hotellin toimesta pois vaikka selvästi emme ole hotellin asiakkaita. Järkkäri on jopa aika symppis (ehkä hieman komeakin) ja vitsailee meidän kanssa.

Käymme välillä etsimässä itsellemme ruokaa ja palaamme jälleen takaisin aulan sohville hengailemaan. Hotellin pihallahan on täysi hulabaloo käynnissä kun fanit yrittävät bongata Ilveksessä asuvia Blockfest-artisteja , mutta onneksi se hulabaloo loppuu heti kun astuu hotelliin sisälle.
Kolmen tunnin odottelu sujuu yllättävän kivuttomasti ja ennen pitkää yritämme udella symppis-järkkäriltä miten ryysiksessä saisi helpoiten taksin. Hää toivotti vaan onnea koska yritys on mahdoton. Onnistumme kumminkin saamaan taksin hieman kauempana hotellista ja olemme pysäkillä 45min ennen bussin luvattua lähtöaikaa.

Bussimatka alkaa bussikuskin hyvän unen toivotuksilla, ja yhtäkkiä bussikuski kuuluttaakin jo ihmiset hereille sillä olemme Helsingissä.
Haemme ruokakaupasta vähän aamiaista ja kiitämme toisiamme hienosta reissusta. L-S jatkaa vielä toisella bussilla Turkkuseen ja mä etsin itselleni bussin kotiin.

Mahtis reissu. Vaikka valvomista tulikin about vuorokausi putkeen, en vaihtaisi reissua mihinkään.

Ja kyllä. Ens vuonna sitten uudestaan. Hotellihuonekin on tällä kertaa jo varattuna, tänä vuonna oltiin liian myöhään liikkeellä.

[L-S]

Allekirjoitan rapsan. Tapahtumien kulun osalta ei ole lisättävää, lisään siis vain omia fiiliksiäni: rankka reissu, mutta kannatti.

Tosiaan vuorokauden reissaamisen jälkeen väsytti aika huolella. Turkuun on Tampereelta aika harvat juna- ja bussiyhteydet, joten jouduin koukkaamaan Helsingin kautta, koska en kuitenkaan halunnut istua vielä ylimääräistä muutamaa tuntia itsekseni Tampereella, etukäteen kun ei pystynyt edes arvioimaan pääsisikö mihinkään sisätiloihin. (Iso käsi Ilvekselle, että saatiin olla siellä.)

Mutta se kannattaminen: jo Elastisen kohdalla olin sitä mieltä, että kannatti lähteä. Ela oli tavanomainen energinen itsensä, Tampereella paistoi aurinko, oli kuuma ja vip-alueelta näki hyvin lavalle. Vip-lappu kaulassa oli kyllä just passeli, kiitos Wildikselle siitä. Olisin ehkä ollut vielä enemmän poikki, jos olisi pitänyt hengata tungoksessa kentällä. Ja sitten kun kuuntelin Elastisen keväällä ilmestyneen levyn biisien vakuutuksia siitä, että vastoinkäymisistä huolimatta kun jaksaa tehdä hommia, niin ehkä se palkitaan, se tuntui tarpeelliselta kuulla. Vaikka tiedän, että laajempana asenteena ajatus siitä, että kun vaan itse jaksaa tehdä töitä, niin menestyy, on kestämätön, koska sillä on sitten liian helppo syyttää jokaista itseään ongelmista (...ja vaikka sitten perustella esimerkiksi jotain sellaista kuin isojen palkkojen kevyttä verotusta ja sosiaalitukien alasajoa, ja mitä vielä... asioita joista Elastinen ei tietenkään sano mitään, se on oma aasinsiltani). Siitäkin huolimatta pidän Elastisen sanomasta musiikkina, kun en ota sitä liian vakavasti. Pohjimmiltaan se on kuitenkin tsemppiä, hyväntuulista vakuutusta siitä, että "vaikeet ajat väistyy kuitenkin, solmut aukee ajallaan".

Sitä paitsi Elastisella oli ihana torvisektio ja Samuli Edelmann ja Robin.

Cheekin tunnelma oli Elastista synkempi, dramaattisempi. Totta kai, kun kyseessä on comeback. Cheek teki itsestään ja paluustaan kunnon performanssin, jossa ilotulitteita riitti. Onhan se vähän kuin olisi tullut takas kotiin, tuttua ja kuitenkin erilaista. Hilpein ja keijoin oli uusi biisi, jossa lauletaan Chekkonen, Chekkonen, Chekkonen. En osaa sanoa keikasta muuta kuin että kannatti se kokea.

Kaiken kaikkiaan hieno reissu, aina siihen saakka kun oltiin sunnuntaiaamuna kuuden jälkeen Alepassa, mikä tuntui jotenkin ihanan surrealistiselta, olla nyt Alepassa niin varhain ja mielettömän väsyneenä. Wildiksen lähdettyä kävin bussia odotellessa Kampin pihalla, jossa oli hiljaista ja vielä vähän hämärää, harvinainen tunnelma varmasti siellä päin.

[Suvi]

Mä oon vähän myöhässä, mutta Wildis ja L-S, ihan törkkeen kiva rapsa. Näitä on aina niin kiva lukea.

Mä oon luvannut ja vannonut (ainakin itselleni), että kirjoitan tänne Flow-rapsan, mutta aina se on vaan jäänyt. Ja jossain välissä ei ollut flow'ta (eheh) kirjoittaa mitään, mutta tässä nyt tulis. Tää on samalla vähän niinkuin matkaraportti, kun en käynyt himassa ollenkaan, vaan olin samalla isän luona kissavahtina iskän ollessa mökillä.

Flow Festival, Helsinki 14.8.-16.8.2015

Ensimmäinen päivä 14.8.2015

Tämähän meni niin, että sisko oli jo joskus keväällä ostanut itselleen liput, mutta ei ollutkaan Suomessa elokuussa, niin lopulta hän sitten myi ne mulle. Olin ihan pihalla, keitä artisteja siellä edes on. Totta kai tiesin, että mainoksissa on Beckiä, Pet Shop Boysia ja siinä ne olivatkin. Olin käynyt jo torstaina vaihtamassa rannekkeen ja siinä vaiheessa sinne vaihtopisteelle oli sattunut tosi nuoren näköistä porukkaa, joka itseäni vähän ahdisti. Perjantain aikatauluista olin sen verran katsonut, että ensimmäisenä esiintyy Yona ja se on pakko nähdä. Major Lazeria joku oli hehkuttanut, niin mietin, että ehkä senkin voisi katsoa.

Työviikko oli jotenkin tosi raskas ja lähdin suoraan töistä isälle. Vähän jännitti, että pääsenkö lähtemään ajoissa. Sain yhden ärrsyttävän excelin tehtyä ja kävin Alepassa ostamassa pari siideriä. Ensimmäinen siideri meni kyllä niin "janoon" ja työvitutukseen. Join sen loppuun, jätin kamppeeni isälle, hengasin hetken kissojen kanssa ja lähdin kävelemään festarialuetta kohti. Jännitti vähän, koska en ollut aikaisemmin ikinä ollut yksin festareilla, ja edellisestä Flow-kerrastani oli varmaan ollut noin viitisen vuotta. Keikoilla toki muuten olen ollut vaikka kuinka monta kertaa itsekseni. Muutenkaan en ollut ihan varma esim. miten festarialueelle pääsee sisään, menenkö järkevää reittiä yms. (En tosin sen järkevämpää reittiä olisi voinut mennä.) Sain matkalla juotua sen toisen siiderin loppuun ja fiilis oli hyvä. Joku jakoi pyöräparkin läheisyydessä Kehärata-karkkeja, joiden pakkaus näytti pikaisesti katsottuna ihan kortsupakkaukselta.

Porteilla ei ollut yhtään jonoa, joten pääsin nopeasti sisään ja olin tosi ajoissa festarialueella. Siinä vaiheessa iski pieni täpinä päälle, että olen todellakin monen vuoden jälkeen täällä ja jossain musafestareilla. Samalla oli tosi epätodellinen olo, kun olin ihan pihalla missä on mitäkin (toki minulla oli aikataulu ja alueen kartta), mutta silti siinä vaiheessa en osannut oikein hahmottaa. Toisaalta oli ihanaa nähdä alue "tyhjänä" ja tallustella siellä ihan rauhassa ja tutkiskella paikkoja ilman mitään ruuhkia. Väsytti niin vietävästi, että ostin Novelle Vire-kojusta juotavan ja tiskin takana olevat tytöt olivat ihan innoissaan, koska olin heidän ensimmäinen asiakkaansa. Sen jälkeen tajusin, että minullahan ei ole yhtään käteistä, enkä halunnut vinguttaa pelkkää korttia alueella, ja fiilis oli sen verran hyvä, että päätin mennä kysymään parilta vanhemmalta miesjärkkäriltä missä olisi lähin automaatti (vaikka periaatteessa tiesinkin vastauksen). "Me ollaan Tampereelta, ei me tiedetä mistään mitään", kuului vastaus , mutta toinen sedistä kävi kysymässä kahvinmyyjätytöltä automaatista. Kiitin heitä hyväntuulisena hyvästä palvelusta.

Sitten päälavalla aloitti Yona. Meinasi tulla kyyneleet silmiin ihan sen takia, että tämä on festareiden eka keikka ja koska se on Yona. Keikassa sinänsä ei ollut mitään "uutta", vaikka suurin osa setistä olikin uudelta levyltä. Määrältään pieni yleisö oli hyvin mukana ja viimeisenä esitetyssä Pilvet liikkuu, minä en -kappaleessa päästiin vähän yhteislaulamaankin. Hyvä aloitus. Olisi harmittanut ihan vietävästi, jos olisin missannut sen keikan. Koska siinä oli minun perjantain "pääkeikkani" päätin sitten haahuilla loppuillan sinne, minne jalat vievät. Voimalassa (eli kellohallissa) aloitteli Olavi Louhivuori, jonka luulin olevan jotain jazzia tms. Se olikin ihmeellistä tsurinaa ja mörinää, jota en oikein jaksa, enkä jaksanut silloinkaan. Voimalassa oli onneksi sisävessa, jonka pistin muistiin. (Ei vielä ainakaan tarvinnut käyttää bajamajaa.) Jatkoin matkaa Lapin Kulta Blue Tentiin (myöh. Sininen teltta) katsomaan Mannaa. Siinä välissä näin sattumalta ex-avokälyni, jota oli tosi kiva nähdä, ja jolle hehkutinkin festarin järjestelyjä. (Siinä mielessä oli hyvä hehkuttaa, kun alue ei ollut täynnä. )

Manna oli ihan ok, mutta huomasin, että siinä vaiheessa minulla oli vähän nälkä ja janokin, mutta ei ainakaan siinä vaiheessa tehnyt yhtään mieli turvaututua alueen antimiin (koska ruokien hinnat lähtivät kymmenestä eurosta ylöspäin ja pieni Happy Joe -tölkkikin maksoi pantin kanssa seitsemän tai kahdeksan euroa ) ja piti mennä sinne automaatille. Alueelta ulospäin mentäessä ei ollut yhtään jonoa, mutta alueen sisäpuolle jonottavia oli jo melkoisesti. Tosin en siinä vaiheessa ajatellut asiaa sen enempää, vaan päämääräni oli se automaatti ja joku kauppa. Päädyin Kurviin. Helsinginkadun automaatilla oli aikamoinen jono. Päätin tarkastaa metroaseman R-kioskin vieressä olevan automaatin. Siellä ei ollut jonoa. Mietin, että suomalaiset varmaan tykkää taas jonottaa. Kävin vielä ostamassa jotain irtojuttuja ja yhden Garagen Kurvin Lidlistä. Ne maksoivat vähemmän kuin yksi siideri siellä alueella. Ja kerrottakoon vielä, että vaikka tykkään Garagesta, se ei maistunut kovinkaan hyvältä matkalla takaisin festarialueelle.

Festarialueen porteilla oli yhä hirveät jonot ja kukaan ei oikein tuntunut tajuavan mihin porteille pitää mennä. Oli rannekkeenvaihtojonoja, rannekkeellisille jonoja ja yhden päivän lipullisille jonoja ja vip-jono (tietty ). On vaan "kiva" kun niitä tekstejä porttien yläpuolelta ei näe jonon päästä, kun ne oli kirjoitettu jollain kärpäsenkakan kokoisella tekstillä. Tekstit näki vasta keskellä sitä jonotuskaaosta. Ärsytystä lisäsi vähän sekin, että muut ihmiset alkoivat olla jo siinä vaiheessa tukevassa nousuhumalassa. Vihdoin näen, mihin jonoon minun piti rannekkeeni kanssa mennä ja pitkältä tuntuvan ajan jälkeen pääsin vihdoin festarialueelle. Vähän sellainen fiilis, että kukaan ei tutkinut laukkuani, kun poika viereisestä jonosta oli jäänyt jonkun hajuvesipullon kanssa turvatarkastukseen jumiin. Vihdoin olin kuitenkin siellä festarialueella ja pystyin taas hengittämään. Päälavalla lopetteli Lianne Le Havas, joka kuulosti kivalta, ja jota olisi ollut kiva kuulla vähän enemmänkin, jos en olisi ollut jumissa siellä jonossa. (Ja juuri kun olin vähän aikaa sitten kehunut järjestelyjä ex-kälylle. Vaikka täytyy sanoa, että ei järjestelyssä muuten pahemmin muuta valitettavaa oikeastaan ollutkaan kuin tuo perjantai-illan jonotus.)

Lännen-Jukalla oli perjantai-illan aikana kaksi keikkaa, ja haluasin nähdä niitä, mutta ensimmäinen oli jo alkanut ja jostain syystä päädyin Siniseen telttaan katsomaan DOPE HKI:ä. Muistaakseni siellä oli kiinnostavia räppääjiä feattaamassa. Sekin oli ihan ok, mutta kaikki kappaleet kuulostivat keskenään liikaa samoilta, enkä ainakaan itse saanut räppäreiden sanomisista selvää ja lähdin kohti Tiivistämöä, jossa aloittaisi kohtapuolin Lasten hautausmaa. Ei ollut siinä vaiheessa mitään muistikuvaa siitä bändistä, paitsi että se ehkä oli jotain punk-henkistä musaa. Ilokseni näin siinä ulkopuolella serkkuni ja meidän kaverin. Oli taas kiva jutella jonkun tutun kanssa ja menin katsomaan keikkaa heidän kanssaan. Lasten hautausmaa oli hyvää punk-henkistä suomirokkia ja päätin että täytyykin kuunnella sitä enemmän. Lueskelin vähän enemmän sitä Tiivistämön ohjelmaa ja bändien nimistä päätellen siellä oli enemmänkin punk-henkistä musaa. Päätin, että tulen tänne uudestaan ainakin lämmittelemään.

Serkku ja kaveri menivät jonnekin syömään ja jatkoin taas itsekseni matkaa. Lännen-Jukka aloittaisi Bright Balloon 360° Stagella ilmeisesti päälavan keikan jälkeen. Päälavalla oli samaan aikaan Chic feat. Nile Rodgers, jonka keikka ilmeisesti venyi. Mietin, että mistä hitosta Nile Rodgers on tuttu nimi (ja hän näyttikin tutulta), mutta tajusin myöhemmin, että hänhän on se huipputuottaja, joka on tuottanut Madonnan ja Bowien levyjä ja MONIEN muiden. Itse bändikin kuulosti ihan ok:lta, mutta se oli sellaista 1970-luvun tanssimusaa/diskoa, joka ei pahemmin ole koskaan ollut mun juttu, joten ei haitannut olla siellä sivussa kuuntelemassa. Mietin siinä vaiheessa, että onpa se 360 asteen lava vähän hölmö. Se oli nimensä mukaisesti pyöreä lava, jossa oli istuinpenkit ympäri sitä lavaa, mutta samalla ne penkit peittivät sen lavan siten, että niiden takaa ei nähnyt yhtään mitään. Ja lavan yläpuolella oli iso pallo. Varmaan tosi hyvä lava niille, jotka ovat olleet ajoissa ja päässeet sinne istumaan, lavan ulkopuolella oleville ei niinkään. Pystyi sieltä välistä vähän kuikuilemaan ja yhdessä kohtaa lavaa oli iso sisääntuloaukko, josta näki vähän paremmin.

Chicin keikan jälkeen Lännen-Jukka sitten aloitti. Löysin ihan hyvän paikan jostain lavan rakenteiden vierestä ja pystyin nojailemaan niihin. Keikka oli tosi hyvä ja yleisö oli alusta asti ihan mukana ja hurmiossa. Siinä vaiheessa alkoi tehdä mieli piristävää(?) siideriä tai lonkeroa, mutta ei huvittanut yhtään humaltua, enkä jaksanut mennä jonottamaan mihinkään, niin huomasin keikan jälkeen olevani jo tosi väsynyt. Ex-kälykin oli hehkuttanut Major Lazeria, joten päätin katsoa sen. Ei mitään hajua vielä siinäkään vaiheessa, millaista musiikkia se oli, ennen kuin keikka alkoi. Se oli juuri sellaista bassojytkettä, johon nukahdan baarissa, jos mua muutenkin väsyttää. Yleisössä olevat nuoret ihmiset olivat ihan innoissaan ja kaikki tanssivat. Show oli visuaalisesti hieno ja siinä oli ilmeisesti huumoria paljon, mutta en oikein saanut siitä mitään irti ja päätin lähteä kotiin (eli isälle). Jos olisin ollut fiksumpi, olisin katsonut keikan ihan jostain sieltä porttien läheisyydestä. Nyt olin ihan toisessa päässä ja raivasin tieni niiden tanssivien nuorten läpi.

Porttien ulkopuolella ei ollut siinä vaiheessa vielä oikein ketään. Kävin ostamassa festarialueen viereiseltä huoltsikalta tölkin kokista "matkaevääksi" (maksoi euron, tuntui ihanan halvalta ) Noin 15 minuutin kävelyn jälkeen olin isän luona. Täydellistä! Hengailin vielä hetken kissojen kanssa, katsoin Don Huonojen keikkaa telkkarista, kävin suihkussa, raivasin kissat sängystä pois tieltä ja menin nukkumaan.

[Suvi]

Jaahas, jos jatkasi tätä raporttia ja tekisi sen joskus loppuunkin (tuskin tämä ketään enää kiinnostaa, mutta onpahan edes ainakin itselle joku muisto). Mullahan kävi tämän kakkosan kanssa niin, että kirjoitin melkein kaksi tuntia sitä, kun samaan aikaan koneella oli käynnissä joku päivitys (tyhmänä en tallentanut tänne luonnosta ). Olin kirjoittamassa juuri viimeistä virkettä, kun painoin vahingossa enteriä ja tämän seurauksena kone käynnistikin itse itsensä uudelleen. Koko tekstini katosi sitten vaan jonnekin, enkä löytänyt sitä mistään historiatiedoista yms. Otti päähän niin paljon, että meni melkein kuukausi, että huvittaa jatkaa koko raporttia ollenkaan. Mutta jatketaanpas:

Toinen päivä 15.8.2015

...ja enpä sitten nukkunutkaan. Oliko sitten syynä edellisenä päivänä nautittu alkoholi vai mikä, niin nukuin tosi huonosti. Ja joku akka vielä huusi ulkona kadulla aamuyöstä. Sipi-kissa huomasi minun olevan hereillä ja tuli seitsemän aikoihin herättelemään. Sehän tekee sitä, että se kiskoo hiuksista herättäessään. Pari tuntia yritin kuitenkin vielä nukkua, kunnes luovutin ja menin antamaan kissoille ruokaa. Vähän ehkä kyllä väsytti. Koska ei huvittanut hengata koko päivää kalliilla festarialueella, päätin että käyn katsomassa Dave Lindholmia 360-lavalla (keikka alkoi kahdelta) ja tulen sitten takaisin syömään, lepäilemään ja ehkä juomaankin jotain.

Kannatti käydä. Edelleen se 360-lava oli vähän outo, ja siellä olisi varmaankin pitänyt olla tosi aikaisin, että pääsee sinne istumaan, mutta ei haitannut. Dave veti kitaroita vaihdellen vanhoja hittejään ja jotain biisejäkin joita en tuntenut. Tunnelma oli leppoisa ja porukka hyvin messissä. Tupaakka, viina ja villit naiset oli kiva laulaa mukana. Kun tulin festarialueelle, kukaan ei pahemmin katsonut laukkuani. Eipä porteilla ollut jonoakaan. Katsoin Daven jälkeen muistaakseni vähän LCMDF:ää Mustassa teltassa, mutten oikein jaksanut sitä vaan lähdin lepäilemään.

Meillä olikin sitten kämpillä kissojen kanssa kovat bileet. Katsoin telkkarista ysärivideoita, ja jompikumpi kissoista oli vuoronperään kaapissa. Itse festarialueella olisi ollut pari ihan kiinnostavaakin artistia (esim. Regina ja French Films, jonka olen jo monesti onnistunut missaamaan), mutta lähdin vasta kuuden jälkeen alueelle tavoitteena nähdä Belle and Sebastian. Olinkin siellä ajoissa. Kukaan ei tällä kertaa jäänyt hajuvesipullon kanssa jumiin, mutta järkkäri tarkasteli pitkään mun allergialääkkeitä, jotka olivat "piilossa" lompakossa, mutta kuitenkin näkyvillä. Tajusin siinä vaiheessa, että olisin voinut piilottaa vaikka minkälaisia tabuja esim. lompakon sisään ja salakuljettaa ne siten alueelle. No, onneksi siihen ei ollut tarvetta, eikä koskaan tulekaan olemaan.

En jaksanut seisoskella paikoillani, ja keikan alkuun oli runsaasti aikaa, joten lähdin kiertelemään aluetta. Halusin ehkä vähän katsoa, olisiko Tiivistämöllä mitään kivaa. Siinä kierrellessäni törmäsin kaverin veljeen ja hänen tyttöystäväänsä ja heidän seurueeseensa. Oli kiva jutella, ja porukka oli tosi mukavaa. He eivät ensin meinanneet millään uskoa, että olin itsekseni liikkeellä ja pyysivät minua liittymään seuraansa. He tosin juuri olivat menossa vessaan/syömään/kaljalle tms. ja minua odotti päälava. "Sovittiin" että nähdään Paperi T:n keikalla. Vähän jo siinä vaiheessa kävi mielessä, että on tosi hyvää tsägää, jos löydetään uudestaan toisemme sieltä, mutta en ottanut stressiä siitä. Olin vain iloinen, ettei tarvinnut mennä minkään porukan mukana, ja esim. mennä kaljalle, koska muutkin ovat menossa sinne.

Belle and Sebastian oli huikea! Vaikka en tiedä bändistä paljon mitään (mulla on yksi niiden levy), keikka oli ihana! Pelkäsin keikan olevan vähän sisäänpäinkääntynyt, mutta ainakin laulaja oli hyvällä tuulella ja koko jutusta välittyi vain hyvä fiilis. Eturivin yleisöäkin pyydettiin lavalle tanssimaan. Yllättäen ensimmäinen, joka sinne meni ei ollut suomalainen. Mietin sitä musaa kuunnellessani ja keikkaa katsoessani, että tää on niin mun juttu: kivaa kitarapoppia ja aurinko paistaa. (En muista enää, mitä biisejä soitettiin.)

Katsoin hetken Reino Nordinin keikkaa. Siellä oli vähän taas liikaa porukkaa ja jalkani olivat sen verran jo turvoksissa, etten jaksanut seistä siinä lavan vieressä. Kuuntelin Aurinko -biisin ( ) ja
lähdin sen jälkeen tallustamaan kohti Sinistä teltta, jossa olisi se Paperi T. Olisihan se nyt kiinnostavaa nähdä, minkälainen se oli, kun sitä oli hypetetty niin paljon. Teltta oli ihan täynnä ja kuului vaan joku biisi jossa hoettiin vittua koko ajan. Eipä ollut toivoakaan löytää tuttujani sieltä. No ei se mitään. Lähdin kohti Tiivistämöä, jossa oli silloin joko Seksihullut tai Kesä -niminen bändi Muistaakseni Seksihullut lopetteli juuri ja Kesä aloitti. Seksihullujen laulajalla oli mielenkiintoinen karjuva naisääni. Kesän aikana vaan nojailin seinään ja yritin venytellä pohkeita ja reisiä. Kesä oli muistaakseni jotain post punk -tyyppistä musaa. En jaksanut koko keikkaa loppuun, vaan lähdin etsimään ruokaa. Róisín Murphy aloittelisi kohta, niin voisin katsoa keikkaa ja syödä siinä samalla.

Eipä mistään tosin löytynyt kohtuuhintaista ruokaa, kun en halunnut mitään kunnon ateriaa, ja aloin olla jo siinä vaiheessa vähän liian väsynyt ja huonolla tuulella. Vihdoin sain ostettua itselleni jonkun kasvishodarin, joka maksoi 6 euroa Katselin hetken Róisín Murphyn keikkaa, mutta en saanut siitä oikein mitään irti. Siinä oli kai olevinaan jonkinlaista huumoriakin. Róisín mm. oli pukeutunut vanhaksi naiseksi, joka haukkui nykymusiikin. Jutut eikä musa auennut mulle ollenkaan. Olin jo muutenkin vähän Pet Shop Boysin odotuksessa, ja muistaakseni kävin Tiivistämössä tai sitten olin vessa- tai kaljajonossa jossain. Kun palasin takaisin, koko alueelle oli kerääntynyt ihan hirveästi väkeä. Yritin tunkea itseni vaan johonkin väliin, jossa ei ollut liian humalaisia ihmisiä. Se oli muuten vaikeaa. Oli kuitenkin lauantai-ilta, ja tosi monilla näytti olevan vaan enemmän mielessä ryypiskely ja kaverien kanssa hengailu, ja ehkä siinä sivussa keikan "katsominen". No, itse olin yksin ja selvinpäin ja toivoin näkeväni ja kuulevani keikan, ja olisi ehkä kiva päästä vähän tanssimaankin.

Vihdoin lavalla alkoi tapahtua. Siihen heijastettiin jotain kuvia ja teksti "New album out now!" Sen verran tiesin, että ei PSB:ltä ollut kyllä vähään aikaan ilmestynyt levyä. Myöhemmin tarkistin, että levy oli ilmestynyt jo 2013 ja tämä oli pari vuotta kestäneen maailmankiertueen päätöskeikka. Keikan alkupuoli oli täynnä uuden levyn biisejä. Aikuis-EDM on ihan hyvä sana kuvaamaan niitä. Arvostin PSB:n "poikien" hattuja. Esimerkiksi Chris Lowella oli jossain vaiheessa iso diskopallo päässään. Lavalla oli myös minotauroksiksi pukeutuneita tanssijoita. Kukaan yleisöstä ainakaan lähelläni ei tuntunut tanssivan ja bändi soitti ihan hiton hiljaa. Kuulin känniölisijöiden puheet musiikin yli. Siirryin koko ajan pikkuhiljaa lähemmäs, ja se olikin hyvä ratkaisu. Vihdoinkin täällä joku tanssi. Ehkä minäkin sitten vähän. Tuli West End Girls. Yleisö ei oikein tuntunut innostuvan. Siirryin koko ajan eteenpäin. Onneksi ihmiset alkoivat häipyä, niin pääsin itse vaan sinne lavanedustan alueelle ja ei ollut ahdasta. Vihdoin kuulin jotain myös musiikista. Sitten jossain vaiheessa alkoi hittiputki. En muista missä järjestyksessä biisit tulivat, mutta mm. Go West ja You Are Always on my mind! Vihdoinkin pääsin bailaamaan! Ihan sama vaikka ne ovatkin covereita. Päätin että katson kaikki loput päälavan keikkani tältä puolelta, enkä sieltä känniörveltäjien puolelta. (Siis se oli rajattu alue, johon ei saanut viedä juomia.) Juuri kun pääsin vauhtiin, keikka loppui. Alku oli ihan ok, ja välillä tylsähkö, mutta loppu oli mahtava!

Mitäs sitten? Teki mieli tanssia lisää. Lähdin Tiivistämöä kohti, ja sen takana oli joku H&M -takapiha, jossa DJ soitti musiikkia. Olin pari kertaa mennyt sen ohi, ja siellä oli ollut aina jotain bassojytke-jumputusta. Mutta jumalaissön, nyt siellä soi Daruden Sandstorm! Ihmiset niin olivat innoissaan ja hyvässä fiiliksessä, että se tarttui. Tuntui, että tämä takapiha on ihan oma maailmansa. Päälavalla on juuri esiintynyt montakin maailmantähteä ja täällä vaan bailataan Daruden tahdissa. En vielä kehdannut mennä tanssimaan Daruden aikana, vaikka kuinka teki mieli. Sitten tuli Coronan The Rhythm of the Night. Kelpasi! Rohkaisin mieleni ja menin tanssimaan. Se jotenkin sopi siihen lämpimään elokuun iltaan, ja päivällä katsomaani ysäriteemaan. Aloin myös miettimään yhtä leffaa, jossa tämä biisi soi, ja tuli hyvällä tavalla surumielinen olo. Sitten alkoi joku bassojytkejumputusbiisi ja taika oli tiessään.

Katsoin vielä Tiivistämössä suomalaisen indien/postpunkin legendaa ja kulttiyhtyettä Shadowplay, ja nojailin taas seinään. Olin kuitenkin jo aika väsynyt (kello oli jotain yli puolenyön ), enkä muistanut edes bändin tunnetuimman biisin nimeä, joten päätin lähteä kämpille nukkumaan. Siinä kävellessäni mietin, että vielä yksi päivä pitäisi jaksaa, ja että kaksikin päivää olisi riittänyt mulle ihan hyvin.

[Suvi]

Ai niin, mulla on Flow-raportti jäänyt kesken. No ei se mitään. Haluan sen lopettaa kun aloitinkin.

Kolmas (viimeinen päivä) 16.8.2015

... Ja ennen kuin jatkan, olihan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä siellä 360-lavalla egyptiläinen duo(?) Islam Chipsy, jotka soittivat arabialaistyylistä kansanmusiikkia ja he rummuttivat kiivaasti. Tuli rummuista heti mieleen Kiba, joka olisi totaalisesti flipannut kuunnellessaan niitä. Harmi vaan, että tajusin keikan liian myöhään ja se ehti loppua melkein heti kun tulin paikalle.

Aamulla heräsin vähän paremmin nukkuneena, mutta silti seitsemän aikoihin taas. Kissa ei tällä kertaa herättänyt, mutta tuli viereen nukkumaan. Pötköttelimme hetken, kunnes vihdoin sain itseni sängystä ylös ravitsemana itseni ja kissat. Silloin oli myös ravintolapäivä ja mietin, että lähtisinkö kiertelemään ravintolapäivän juttuja. Mietin, että jaksanko tehdä ylipäätään mitään. Beck ja Florence + The Machine olivat ainoat päivän artisteista, jotka todella halusin nähdä (vaikka koko päivänhän siellä oli kiinnostavia, muttei "pakollisia" artisteja), joten mietin että menisikö vasta Beckiin. Kahdelta olisi aloittanut ainakin John McGregor, josta ainakin aikoinani olen pitänyt kovasti, mutta ei huvittanut yhtään mennä festarialueelle, koska olin menossa sieltä sitten kotiin ja olisi pitänyt ottaa kaikki kamat yms. mukaan, ja halusin vähän lepäillä. Telkkarista tuli onneksi Sound of Music. Päätin katsoa sen ja odottaa että isä tulee kotiin.

Juteltuani hetken sitten iskän kanssa (ja katsottuani leffan loppuun), päätin mennä katsomaan Mirel Wagneria. Harmitti sen verran kuitenkin, että kaikki keikat menevät ohi. Wagnerin keikka oli muistaakseni joskus neljän aikoihin, joka ei ollut liian aikaisin, mutta ei liian myöhäänkään esim. jonottamisen kannalta. Raahustin itseni alueelle ja Siniseen telttaan. Wagneria on kehuttu maagiseksi esiintyjäksi, ja hän varmasti osaa ottaa yleisönsä jossain klubeilla, mutta jokin "puuttui". Osasta yleisöä ei kiinnostanut yhtään ja keikka oli selkeästi heille "välinumero" tai keskustelun taustamusiikkia. Sitä paitsi yleisön nuoriso-osasto odotti Wagnerin jälkeen esiintyvää provokatiivista artistia (jonka nimeä en millään muista) ja oli aika levotonta. Heille joutui hyssyttelemään. Vihdoin tajusin mennä vähän lähemmäksi lavaa, ja siinä pystyi keskittymään paremmin itse keikkaankin. Artistin vetovoima tuli siinä paremmin esille. Tosin huomasin kaipaavani jotain "lihaa" niiden biisien ympärille, jousia tai jotain, vaikka pelkkä nainen ja kitara onkin Wagnerin "juttu". Itse biiseissähän ei mitään vikaa ole, mutta kaikki jäävät jotenkin vaan demomaisiksi, vaikka sekin on Wagnerin "juttu", mutta silti.

Wagnerin jälkeen menin takaisin aurinkoon. Päälavalla aloitteli juuri Emma Salokoski. Keikka oli oikein mukava. Huomasin vaan menneeni liian "lähelle" lavaa jossain vaiheessa, koska siihen kohtaan ei paistanut enää aurinko ja tuli hieman viileä. Emma bändeineen soitti enimmäkseen uuden levynsä biisejä ja loppupuolella saatiin kuorosodasta(?) tuttu kuorokin lavalle. Odotin Pekka Streng -covereita. Olisi tullut edes Puutarhassa, mutta ei tullut. Ei se mitään. Mietiskelin myös jotain nuoria hipstereitä, kun kaikki olivat niin viimeisen päälle tyylikkäitä, että mitenköhän nuokin pärjäisivät jollain kunnon mutaisilla festareilla.

Emman jälkeen muusiset jalkani sekä niska- ja hartiaseutuni huusivat hoosiannaa. Oli pakko päästä istumaan (ja lämmittelemään) johonkin. Voimala oli pelastanut mut aikaisemminkin ja se oli lähempänä päälavaa kuin Tiivistämö, joten suuntasin kulkuni Voimalaan. Siellä aloittaisi ihan kohta Janne Westerlund, joka nimi ei sanonut mulle yhtään mitään. Toivoin vaan, ettei se olisi mitään tsurinaa ja mörinää. Onneksi ei ollut. Se oli vähän niinkuin folkia, jossa laulettiin synkistä aiheista. Yllättävän paljon yhteistä Mirel Wagnerin kanssa, paitsi että Westerlund lauloi osittain suomeksi ja hänen biiseissään oli enemmän "potkua". Jotenkin Wagnerkin olisi saattanut enemmän sopia sinne Voimalaan. Olin muuten saanut ihan hyvän istumapaikan, jossa vielä pystyin nojailemaan pöytään. Enemmän olisi melkein mieli tehnyt heittäytyä pitkäkseni sinne pöydälle tai jopa lattialle. En kuitenkaan tehnyt niin, vaan yritin samalla jumpata niskoja ja hartioita. Mietin samalla, kun tuolla alueella on useita eri kojuja ja toimijoita, miksei kukaan voisi järjestää festarijoogaa - tai pientä jumppaa. (Meinasin oikeasti laittaa palautetta/ehdotuksen tästä Flow'n järjestäjille, mutta en ole "yllättäen" vieläkään saanut aikaiseksi. ) Sain selville sitten myöhemmin, että Westerlund on vaikuttanut legendaarisessa Circle -bändissä.

Niskajumppa ja Westerlundin keikalla "lepäily" vähän auttoi, mutta tarvitsin teetä ja lähdin etsimään sitä. En muista, mitä siinä välissä tapahtui. Kävin ehkä vielä Tiivistämössä, syömässä raakakakun ( ) ja ehkä vessassa, mutta sain sen teen käteeni vasta kun Beck aloitti, tai oikeastaan olin teejonossa siinä vaiheessa Pauligin kojulla. Siinä kojulla oli jonkinlainen "terassi", jossa olisi ollut kiva istuskella, koska siitä näki suoraan päälavalle, mutta kun siellä kojulla piti soida jotkut omat jumputijumputi-musat. Varmaan osasyy siihen, että olin niin väsynyt, oli se musiikillinen kakofonia, kun joka kojulla ja pisteellä oli omat musansa, eikä missään päässyt rauhoittumaan.

Tallustelin sen teen kanssa päälavaa kohti. Ajattelin, että katson tätä Beckiä "vähän aikaa", ainakin siihen asti kunnes tulee Loser. Onneksi luin vasta jälkeenpäin, että Loser oli tullut jo heti ekana, silloin kun olin ollut jonottamassa sitä teetä, niin katsoin koko keikan! Beck oli jotenkin vaan niin... ihana. En mä osaa sitä paremmin sanoa. Biisit (joista en muistanut nimeltä yhtään, paitsi Where Is Atin ja sen Loserin, jos olisin kuullut sen ) toimivat hyvin, bändi soitti hyvin, Beck oli hyväntuulinen ja vitsailikin. Sitä paitsi Beckillä oli mahtava ihanan miehekäs lauluääni. Hitto kun en muista keikasta enempää, paitsi että olin ihan innoissani siitä ja jäi hyvä fiilis.

Loppuilta menikin sitten Florence + The Machine -fiilistelyssä. En muista yhtään mitä sen Beckin keikan jälkeen tein, tai siis lähdinkö siinä välissä katsomaan jotain bändiä, mutta jossain (ainakin vessassa) kävin koska muistan, että kävelin takaisin päälavalle päin etsimään keikankatsomispaikkaa ja mustasta teltasta kuului mielenkiintoisen kuuloista musaa. Tajusin siinä vaiheessa liian myöhään, että siellä esiintyi Tove Lo, jota mulle oli suositeltu, mutta jonka olin täysin unohtanut. Myöhemmin luin, että teltta oli ollut ihan täynnä, eli siellä olisi pitänyt olla todella ajoissa.

Eilisestä "viisastuneena" (vaikka tuskin porukka ryypiskeli enää niin paljon kuin eilen) päätin tunkea itseni sinne puolelle, minne ei saanut viedä ollenkaan alkoholia. Keikan odottelu oli kyllä siellä(kin) tuskaisaa. Oli melko ahdasta. Lisäksi vieressäni oli kavereidensa kanssa nuori tyttö, joka täpisi eikä meinannut pysyä housuissaan. Mua hieman ärsytti, mutta hieman naurattikin. Ja sitä paitsi, miieluummin täpisijä kuin känniääliö. Kun se Florence + The Machine keikka alkoi, koko Suvilahti räjähti. Mikä energia! Yleisö oli ihan fiiliksissä ja mukana alusta asti. Florence oli onnellisen oloinen ja tanssi myös. Musta tuli heti bändin fani, vaikka tiesin ehkä juuri ja juuri ne hittibiisit. Olipas täydellinen lopetus koko viikonlopulle. Onnellisena kävelin metrolle ja kuuntelin Florence + The Machinen tuotantoa ja vähän Beckiäkin. Kotiin päästyäni oli liikaa täpinää vielä päällä, enkä pystynyt menemään heti nukkumaan. Kuuntelin vielä vähän Beckiä niin kauan että puhelimesta loppui akku ja soitin jotain yksittäistä Florence + The Machinen biisiä uudelleen ja uudelleen.

[damn]

Wagneria on kehuttu maagiseksi esiintyjäksi, ja hän varmasti osaa ottaa yleisönsä jossain klubeilla, mutta jokin "puuttui". Osasta yleisöä ei kiinnostanut yhtään ja keikka oli selkeästi heille "välinumero" tai keskustelun taustamusiikkia. Sitä paitsi yleisön nuoriso-osasto odotti Wagnerin jälkeen esiintyvää provokatiivista artistia (jonka nimeä en millään muista) ja oli aika levotonta. Heille joutui hyssyttelemään. Vihdoin tajusin mennä vähän lähemmäksi lavaa, ja siinä pystyi keskittymään paremmin itse keikkaankin. Artistin vetovoima tuli siinä paremmin esille. Tosin huomasin kaipaavani jotain "lihaa" niiden biisien ympärille, jousia tai jotain, vaikka pelkkä nainen ja kitara onkin Wagnerin "juttu". Itse biiseissähän ei mitään vikaa ole, mutta kaikki jäävät jotenkin vaan demomaisiksi, vaikka sekin on Wagnerin "juttu", mutta silti.

Suosittelen menemään katsomaan Mirel Wagneria johonkin pienelle klubille tai muuhun tunnelmallisempaan paikkaan. Olen nähnyt Wagnerin neljästi livenä, kolmesti jollain klubilla ja sitten tuolla Flowssa. Itse en saanut mitään irti siitä Flown keikasta ja lähdin kesken pois. Ei menty kovin eteen ja teltan ulkopuolelta kuulin koko ajan kaikkea muuta hälyä, joka häiritsi keskittymistä. Mirel Wagner on tosi vangitseva ja ihana esiintyjä, mutta ainakaan tuo festarikeikan jälkeen en innostunut hänen festarikeikoistaan, se tuntui tosi vaisulta ja yleisö ja ympäristö oli ihan liian levoton.

[Suvi]

Itse olen nähnyt hänet kyllä kerran aikaisemmin Malmitalossa ( ) ja sekään ei ollut ehkä paras paikka hänelle, mutta oli kyllä sentään parempi kuin Flow.

[skray]

Tänä kesänä taitaa Provinssi tosiaan jäädä väliin, vetoan perhesyihin.
Harmittaa tietysti ihan vietävästi, mutta ehkä osan menetyksestä korjaa se, jos pääsen Vaasassa katsomaan Cardigansia ja Manic street preachersia elokuussa. Lippua en osta ennakkoon, mutta tähtäimessä olisi, että silloin pääsisin ulos vähän juhlimaan ja mieheke saa jäädä kotiin hoitotädiksi.

[Aranwe]

Cardigansin ja MSP:n taisin nähdä juurikin Provinssissa 1999. Mielettömän hienoja keikkoja!