Tatuoinnit ja lävistykset

[shaana]

Hmph, kielilävistys kenkkuilee, kielen yläpintaan on tullut eräänlainen aukile vanhasta korusta. Kipeähkökin on ollut ja vinoon se on mennyt.
En siltikään halua ottaa korua pois, se on viimeinen vaihtoehto, kävin siis ostamassa pidemmän korun, jotta saisi kieli rauhottua, katsotaan..
Olen tässä miettinyt, koska olen liian vanha killuttimilleni vai olenko koskaan? En ryppyiseksi asti ajatellut näkyviä koruja kasvoissa pitää.

[shaana]

Hmph, kielilävistys kenkkuilee, kielen yläpintaan on tullut eräänlainen aukile vanhasta korusta. Kipeähkökin on ollut ja vinoon se on mennyt.
En siltikään halua ottaa korua pois, se on viimeinen vaihtoehto, kävin siis ostamassa pidemmän korun, jotta saisi kieli rauhottua, katsotaan..
Olen tässä miettinyt, koska olen liian vanha killuttimilleni vai olenko koskaan? En ryppyiseksi asti ajatellut näkyviä koruja kasvoissa pitää.

Kielessä oli joku epämääräinen tulehdus, luulemma. Pidempi koruko vai mikä jeesi, meni kuitenkin ohi ja kieli palautui normaaliksi, huh.

[damn]

Jouduin ottamaan huulikorun pois kun ikenet oli siitä kärsinyt . Outo olo, kun koru oli kuitenkin huulessa melkein 6 vuotta. Omasta mielestä näyttää siltä, että naamasta puuttuu nyt jotain, mutta kaverit ei edes huomanneet korun puuttuvan .

[Lyyra]

Otin tuossa jokunen viikko sitten tragus-lävärikoruni pois, koska tykkään aina välillä ottaa sen hetkeksi pois. No, tauko sitten venähti vähän (kuukausi jopa? ylikin? ), ja laitoin korun hetki sitten takaisin. Oli siitä iho jo kerennyt vähän umpeutuakin, mutta rustoreiät onneksi säilyy vähän pidempään. Piti ensin tavallisella korvakorulla avata se iho siitä ja koittaa vähän venyttää reikää. Ja sit RUNTS vaan varsinainen koru paikoilleen. Sattui se ihan silleen kivasti. Ja onhan tuossa oma äheltämisensä: väärällä kädellä, hankalasta kulmasta, paksu tappi pieneen reikään, ja sitten vielä pallon pyörittelyt päälle. Sorminäppäryysharjoitusta kerrakseen. Harmittaa vain, että olen tainnut hukata sen ihkaensimmäisen palloni, jossa oli bling.

[theia]

hankalasta kulmasta, paksu tappi pieneen reikään, ja sitten vielä pallon pyörittelyt päälle. Sorminäppäryysharjoitusta kerrakseen.

[Shay]

Muistin, että olen jo monta vuotta halunnut (tässäkin ketjussa on tullut mainittua) nännärin.
En vain tiedä, onko hyvä idea hankkia sitä kesällä, jos käy meressä uimassa tjsp, kun sen
paranemisessa menee niin kauan. Vai onko talvikin huono vaihtoehto, kun se hautuu sitten
vaatteiden alla kaikki päivät. Mutta tänä vuonna se tullee, varmasti!

[kermit]

Vai onko talvikin huono vaihtoehto, kun se hautuu sitten
vaatteiden alla kaikki päivät.

Höpsis. Talvella se muhii vaatteiden alla vain niin paljon kuin on pakko. Kotonahan voi kirmata ilman paitaa. Tai ainakin ilman liivejä. Ja ulkonakin on niin kylmää, että jos käy vaan kaupassa, kukaan ei huomaa toppavaatteiden läpi onko liivejä vai ei.

[Annis]

Mä otin aikoinaan nännärin heinäkuussa ja painelin heti seuraavana päivänä viikonlopuksi festareille, joilla ei ollut suihkumahdollisuutta,
(uimaan pääsi), eikä tulehtunut tai ottanut mitään damagea muutenkaan.
Eli kyllä mä uskaltaisin ottaa kesällä sellaisen.
Toisen mä otin talvella, enkä silloinkaan huomannut, että paranemisen kanssa ois ollut mitään ongelmaa.

Itseäni vaivaa kans lävistyskuume. Valitettavasti lukumäärä on täynnä,
tällä hetkellä löytyy septum, smiley, kaksi huulikorua, kielikoru ja niskakoru.
Ainut minkä viitsisin enää ottaa, on se, mikä tulee kielen alle, mutta onko se nyt ihan turha? Eihän se ees koskaan näy
Onneks tuskaa helpottaa se, että ens viikolla pitäisi varata tatuointiaika

[Shay]

Mun lävistykset on niin huonoja paranemaan, että siksi vähän jännittää. Napalävärin parantumiseen meni
puolitoista vuotta ja mulla on korvalehden yläosassa ihossa ollut lävistys, johon en ole kokeillut
korua yli vuoteen ja se ei edelleenkään ole ummessa vaan tulehtuu hieman toisinaan...

[iisa]

Reiden ympärille "Ei kulkua ylöspäin"

Sääriin "Ei talvikunnossapitoa" Joo, tiedän, aika huono. Mut ainakin miua huvitti.

Kiitoksia vaan ehdotuksista. Ehkä ei kuitenkaan. Kohta on pari vuotta kulunut, eikä vartalostani vieläkään löydy tekstiaiheista tatuointia. On ainakin siis harkintaikaa ollut. Mielessä on kyllä yksi aika vahva ehdokas tekstitatuoinniksi, tai kaksi sanaa itseasiassa, mutta en siltikään tiedä vieläkään onko se se lopullinen. Mutta paikan olen päättänyt, tuohon vaakasuoraan. Euroviisujen Lena

[Kuolo]

Meinasit käteen tatuoida "Euroviisujen Lena"?

[iisa]

Meinasit käteen tatuoida "Euroviisujen Lena"?

Ääh, lukeeko tuon noin. Ei, en. Ajattelin, että jos tuo linkki ei joskus toimi, niin kirjotan siihen mihin linkki vie. En pysty enää muokkamaan, mutta tatuointi tulee noin samaan kohtaan kuin Euroviisujen Lenalla.

[Kuolo]

No kyl kaiken lukee ihan just niinkun sen haluaa

[iisa]

No kyl kaiken lukee ihan just niinkun sen haluaa

Tuo olisi varmaan Suomen rumin tekstitatuointi. Ei pahalla Lenoille.

[shaana]

Olen ollut tässä muutaman päivän ilman toista, tuota alahuulen huulikorua.
Hampaiden alarivistö näyttää sen verran pahalta, että kai mä luovun siitä.
Toisesta en ole vielä valmis luopumaan enkä meinaa siitä tai muista koruista luopuakaan.

Nii kerta.

[shaana]

Onpa tuosta jo aikaa.
Eilen pettymyksekseni huomasin, ettei koru enää pienellä väkivallallakaan mene läpi.
Haikeeta. Tuleeko minusta nyt munmo?

EI tule, ostin venytyskorut korviin, nyt ollaan kahdessa millissä, kohta voisi vaihtaa isompiin.
Ei mitään järkkyjä ole tavoitteena, mutta semmoset sopivat että saa kivat plugit.

[Kibaya]

Viime viikolla tuli joltain höpöhöpökanavalta ohjelmaa, kun lääkäri korjasi venytettyjä korvalehtiä
Ne oli tosin venytetty johonkin useampaan senttiin. Semmoiset roikkuvat läpäkät.

Mun piti ottaa leikkausta varten lävistys pois.
Reikä meni umpeen, kun ei ollut voimia laittaa sitä takaisin samana iltana.
Ihan tosi outoa olla ilman sitä.
Ehkä mä nyt tyydyn tähän.
Leikkaan polkkatukan ja alan siistiksi ihmiseksi.

[damn]

Tatuointikuume. Olen vihdoinkin kymmenen vuoden mietinnän jälkeen tainnut keksiä mitä haluan tatuoida ihooni!

[Kibaya]

Mulla tatuointikuume vaan kasvaa
Haluaisin niiiin paljon yhden kuvan ja tekstin nahkaani, etten tiedä mitenpäin tässä pitäisi olla

[annastindeli]

Oon tässä viime aikoina kattonu paljon noita tatuointiohjelmia ja eilen kävin todellakin sääliksi yhtä tyttöä tuossa HelsINK-ohjelmassa.
Sillä oli vielä joku nyyhkytarina sen tatuoinnin taustalla ja se lahjaton Tay teki sille tatskan. Siinä piti lukea muistaakseni Until we meet (tjsp), until oli kuitenkin se sana missä oli pahahko moka. Se T:n viiva oli tehty niin pitkäks ja laitettu L:n yli, että lopputuloksessa näytti lukevan untit.... Ei hyvä. Muutenkin oli rumasti tehty tatuointi.

[puolikarkea]

Ensimmäinen tatuointi on hakattu nahkaan kuusi vuotta sitten ja nyt alkais poltella toisen (ja kolmannen ja neljännen ) kuvan otto. Oon vaan huomannut sen, etten enää ketä tahansa kelpuuttaisi ihoani nakuttamaan. Eka kuvakin oli toki tehty hyvämaineisessa paikassa ja ammattitaidolla, mutta se oli suora kopio mallikuvasta, jonka vein tatuoijalle. Nyt tahtoisin antaa artistille vapaammat kädet ja se vaatii melkoista luottoa. Kökköä tai tyyliltään väärää kuvaa en mukanani tahdo kantaa hautaan. Ei tässä tosin mikään kiire oo tekijää valita, kun pitää kassaa kerätä. Ei oo just nyt varaa repästä satasia (tonneja?) ittensä värittämiseen.

Oon muuten ihan hemmetin tyytyväinen siihen, etten sillon kasitoistakesäisenä kiireellä käynyt ottamassa ekaa mieleeni tullutta kuvaa. Olisi sittemmin ruvennut nolottamaan niin pahasti, että siinä olis satavarmasti peittokuva päällä. Voihan tribaalikuviot.
Eihän sitä tiedä millainen olen ihmisenä vaikka parin vuosikymmenen päästä, mutta en usko, että rauhassa harkittuja tatuointeja tulen katumaan. Ensimmäistä tatuointiani olen kantanut tyytyväisenä ja ajatukset on vyöryneet siihen suuntaan, kuinka kuvaa voisi jatkaa ja värittää.

Oon tässä viime aikoina kattonu paljon noita tatuointiohjelmia ja eilen kävin todellakin sääliksi yhtä tyttöä tuossa HelsINK-ohjelmassa.

Oon kattonut jenkkiversioita, mutta kotimaiseen ohjelmaan ei into riittänyt. Olis ollut kiinnostavampaa nähdä jonkun oikean studion elämää eikä tommosta ohjelmaa varten perustettua touhua.

[damn]

Ei tässä tosin mikään kiire oo tekijää valita, kun pitää kassaa kerätä. Ei oo just nyt varaa repästä satasia (tonneja?) ittensä värittämiseen.

Ylitöitä, ylitöitä .

------
Meinasin viikonloppuna ottaa siskon kanssa tatuoinnit. Oli ihan tositosi lähellä. Iski kuitenkin todellisuus, että kai sitä rahaa tarvii ruokaan loppukuustakin. Mutta kyllä me ne tatuoinnit otetaan, kuva on jo valmiina. Jännittää jo nyt.

[puolikarkea]

Ei tässä tosin mikään kiire oo tekijää valita, kun pitää kassaa kerätä. Ei oo just nyt varaa repästä satasia (tonneja?) ittensä värittämiseen.

Ylitöitä, ylitöitä .

------
Meinasin viikonloppuna ottaa siskon kanssa tatuoinnit. Oli ihan tositosi lähellä. Iski kuitenkin todellisuus, että kai sitä rahaa tarvii ruokaan loppukuustakin. Mutta kyllä me ne tatuoinnit otetaan, kuva on jo valmiina. Jännittää jo nyt.

Ylityörahoilla elelee herroiksi.

Ja tuohan kuulostaa ihan siltä, että ennen kesän loppua damn on vielä leimattu nainen.
Kerran se vaan kirpasee...

[theia]

Ihhhiii Ihoni sai taas mustetta

Oli tuo selän tatulointi ehtinyt haalistua vallan, niin nyt väriteltiin se uusiksi. Se on ihan brand new'n näköinen! Ja siihen samaan kipurahaan otin sitten uudenkin, pienen äärettömyyden merkin oikeaan olkapäähän. Se on muuten hassua miten kysyy jokaiselta tatskatulta että sattuuko se, ja aina vastataan että ei. Olin täysin unohtanut kuinka ikävältä se tuntuu. Ei se silleen satu-satu, mutta kyllähän se tosi kettumaiselta tuntuu.

Mutta nyt on ihanat Mulla on hullut rasvaukset (2h välein) jottei tuo haalistuis kanssa, ettei tarvii taas uusiks tehdä parin vuoden sisään

[puolikarkea]

Huuhaan puolella ohimennen olen maininnut, että minuun on hakattu lisää mustetta. Kuvien teosta on puoli vuotta ja mie rakastan näitä leimoja. Kunhan kameran kanssa heilun, niin pistän niitä kuvia (kiba toiveesi ei mennyt ohi ).

Verrattuna ensimmäiseen tatuointikokemukseen tää oli herkkua, vaikka kestikin reilut kuusi tuntia. Silloin ekan tatskan suhteen teko kesti maks. puolitoista tuntia ja lopussa miulla pimeni silmissä puhumattakaan siitä, että hikoilin kuin sika. Voihan olla, että olin nyt rennompi, kun tiesin minkä tyylistä kipua odottaa, ja paikkakin ehkä oli vähän helpompi, mutta ekat pari kolme tuntia meni kepeään ohi, olisin voinut vaikka nukkua. Tatuoija oli hirmu helposti lähestyttävä, se muuten myös vaikuttaa kokemukseen, miten kemiat pelaa. Useamman tunnin kuitenkin joudut töröttämään kaksin (ainakin tässä tapauksessa) keskenään. Viimeisen kolmen tunnin aikana kävin läpi aika epämiellyttäviä (sekä saatanallisisen kippeitä) tiloja. Ihan pyllystä, kun mustetta hakataan värin tummentamisen vuoksi lisää tai jo tovi sitten hakatun alueen ihan viereen, yhä uudestaan ja uudestaan.

Ja silti, vaikka tiedostan tatuointien oton sattuvan ihan arsesti, mie haluan lisää. Eka selkään otettu kuva jatkuu seuraavaksi jossain vaiheessa, kunhan tiedän mitä haluan kantaa lopun elämääni.