Vain Elämää!

[Kibaya]

Vaikuttaahan se. Tehtiin Suvin kanssa diili ja katsottiin VE porukalla. Anti-Keijokin oli paikalla, mutta oli katsonut jakson etukäteen, kun me Suvin kanssa ei oltu.
Koin sen kuitenkin hyvänä asiana, en olisi kestänyt jaksoa uudestaan. Apulanta on mulle niin henkilökohtainen, niin iso ja tärkeysasteikolla tosi korkealla, ettei sille kauheasti löydy seliteltävää. Kipuni eivät ole kuolleet huutamalla lattialla, mutta välistä se on helpottanut sitä vähän. Apis-angst on vienyt mua uusiin ulottuvuuksiin ja auttanut elämässä eteenpäin. Ei siis ehkä tartte selittää minkälaisen järkäleen kanssa painiskelin.
Yritin kuitenkin vähän samaa mitä L-S, etäännyttää itseäni, mutta eihän se toiminut. Koivuniemi sai mulle palan kurkkuun aikalailla heti. Kyyneleet sain räpyteltyä sisälle suurimmalta osin, mutta muutoin oli kyllä ihan rikki. Vaikkei Koivuniemi sillä lailla yllätyksellinen ollut, niin ihan älyttömän hieno! Tykkäsin ihan älyttömästi. Erityisesti ehkä semmoisesta herkkyyden ja roisimman puolen liitosta, johon samaistun ihan sormia napauttamalla. Vaikka Koivuniemellä oli rytmillisiä ongelmia, ostin version silti omakseni heti. Ihana Paula

Elastisen vedon aikana puhuttiin että siinä oli jotain tsiikkimäistä. Silti se oli hienosti näkemys yhteiskunnasta.

Vesala Sanoin biisin jälkeen että jo pelkästään sen biisin takia voisin mennä Vesalan soolokeikalle. Samassa biisissä PMMP:n ja Apiksen fiiliksiä ja niiden symbioosin tuoma tunnemyrsky. Plus se, että se biisi on tärkeä muutenkin. Biisissä oli myös jotain hypnoottista. Mua kiehtoi myös se, että Vesala veti oikeasti koko biisin yksin, ilman bändiä. Ihan tajutonta! Ihan vaan out of this worlf

Samuli nyt oli Samuli. Yhyy ja pillitys ja kirosanoja. Mutta Vesku ja Armo. Armo ja Vesku
En saanut sanottua mitään muuta kuin "paska Vesku" sen pillittämisen keskeltä. Paska as in ettäs kehtas. Mulle se oli juuri semmoinen elämää suurempi ja liikaakin. Biisiin liittyy juuri niitä omia muistoja. Armo oli myös niitä, joita etukäteen pelkäsinkin. Ja näköjään syystä.
Onneksi näin sen vain kerran. En tiedä kestäisinkö uudestaan.

Jäi sitten Armon jälkeen niin tyhjä olo, että Jennin versiosta muistan vain sen pelottavuuden ja maagisuuden, mutta myös ehkä semmoinen ennalta-arvattavuuskin. Vaikea kuvitella Jenniä laulamaan rokkia rokkina

Huhhuh. Vielä pitäisi kestää Samuli ja Koivuniemi. Elastisen uskon olevan kevyimmästä päästä. Jennistä en vielä tiedä.

[Suvi]

Mä varmaan kestäisin katsoa toisen kerran, mutta jotenkin tuo oli kivempaa katsoa porukassa. Toisaalta tekisi mieli katsoa jakso uudestaan "kaikessa rauhassa". Mullekin Apulanta on ollut etenkin nuorempana tosi tärkeä bändi. Pelkkä Armo-biisin mainitseminen sai mulle kyyneleet silmiin. Toisaalta mun kaveri varoitteli, että oli itkenut koko edellisen illan ja seuraavan aamun VE:n jakson takia, niin olin osannut "varautua".

Mä tykkäsin oikeastaan kaikista versioista. Elalla ja Jennillä oli varsin kekseliäät näkökulmat biiseihin. Mä tykkäsin ihan hirveästi Paula K:n version sovituksesta ja Paula V on ihan huippulahjakas nainen. Hän uskaltaa ottaa riskejä ja ei todellakaan näköjään mene siitä, mistä aita on matalin. Samuli oli Samuli (ja samalla niin kuuma! ) Vesku sai kaikki itkemään. Toisaalta mua alkoi samalla vähän naurattaa, että onpa meillä hyvät bileet, kun kaikki vaan itkee.

Ehkä mä katson tuon jakson uudestaan, niin saan siitä jotain järkeviäkin kommentteja tänne.

[Kibaya]

Joo, oli niin hehkeät bileet että yksi sammui aika pian VE:n jälkeen. Kyllästyi siihen että yritettiin nostaa itseämme suosta BC:n avulla

[L-S]

Munkin tekisi melkein mieli katsoa perjantain jakso uudestaan ihan itsekseni, että näkisi vaikuttaako se eri tavalla, jos ei tarvitse pitää päällä analyysivaihdetta ja sen sellaista. Ainakin se vaatisi ehkä muutaman päivän välimatkaa, joka tapauksessa se ei ole sama kuin ekaa kertaa katsottuna. Mutta kyllä mäkin tosiaan tykkäsin kaikista esityksistä jollain tapaa.

[L-S]

Kas vain, nyt on löydetty ihan yliopistotutkija kommentoimaan itkemisen roolia tässä sarjassa.

[Jorssi]

Mulleioo tähän muuta sanottavaa, kuin että Vesalan Paula on ihana.

[marenkienkeli]

Ilmeisesti muidenkin mielestä Jennin päivä oli vaisu, kun kukaan ei ole kommentoinut?

Ihan kivoja biiseja, mutta ei mikään kovin syvästi sykähdyttänyt. Ei edes oikein jäänyt mieleen, mitä kukakin esitti, vaikka ohjelman katsomisesta on vain 3 päivää.

Tonista tykkäsin. Ja Paula V:n versio oli sellainen hellyyttävä teinikapina, mutta ei oikein sykähdyttänyt. Paula K:stakin pidin, mutta samaa tavaraa se on kuin ennenkin. Samuli oli melko hyvä. Loiri oli hirveä. Elastinen nyt tekee vähän kaikki biisit samalla kaavalla. Ei oikein uutuusarvoa. Kokonaisuus oli melko laimea.

Jenni ei oikein avannut itseään jaksossa, mikä vähän harmitti. Olisi voinut leikata kokonaan kyselyt siitä, mitä tapahtui, jos kerran henkilö ei kerro taustaa. Koska senkin pitäisi olla ok. Jenniä kävi sääliksi, kun Samuli kahteen otteeseen tenttasi, mihin biisi liittyy.

[L-S]

Tykkäsin kyllä biiseistä, mutta ehkä tosiaan vähän vaisu. Eikä tullut edes sellaista fiilistä, että kaikki olisivat olleet hyviä kuten usein, koska Veskun esitys oli tosiaan ihan kamala.

Mutta pidin kyllä kovasti Elastisen mies ja kitara -show'sta ja Paula V:n angstiversiosta ja Tonistakin. Samuli ja Paula K olivat ihan ok myös.

Tällaisen ohjelman kannalta on kyllä harmi, että Jenni ei kertonut tragedioistansa, vaikka toki pitää olla oikeus pitää asiat omana tietonaan. Mutta mietin sitä miten pitkälti tämä ohjelma onkaan profiloitunut siihen, että ihmiset kertovat itsestään jotain henkilökohtaista. Sellaista, että se muodostaa kappaleille sopivan herkän kontekstin.

[päivänpolttaja]

On otettava hieman takaisin aikaisempia sanojani Veskun jaksosta, koska katsoessani sen toisen kerran esimerkiksi Edelmann koskettikin. Paula Vesalan jakso oli upea kaikin puolin, ja kyllähän siinä tapahtui miespuolisten artistien esitysten osalta juuri se efekti, josta jo alkukesällä ennakoiden kirjoitin: kappaleissa olevaan surumielisyyteen sekoittuu versioiden myötä outoa voimallisuutta. Veskun Rusketusraidat oli asia erikseen, ja jotain aivan käsittämätöntä hyvällä tavalla. Sitä ei voinut katsoa kuin suu auki ja miettiä, miten tuollainen moodi voi olla mahdollinen. No, Loirille tietysti on kaikki mahdollista.

Wirtasen jaksosta jäi parhaimpana mieleen Vartiaisen Anna mulle piiskaa, koska siinä se kappale todella sai ihan uudet kuosit. Sinällään jännää, että tuo esitys oli kaikkein eniten tyypillistä Vartiaista tähän mennessä, mutta tuntui erittäin tuoreelta. Wirtasen päivänä esitetty Armo ei kuitenkaan minusta ollut niin iso kuin se tuntuu useimpien mielestä olevan. Vesku ei oikein edes laulanut, vaan pikemminkin vaikersi. En rankkaa Wirtasta sanoittajana kovinkaan korkealle, joten sekin toki saattoi vaikuttaa, että teksti ei ole erityisen puhutteleva.

Vartiaisen jaksossa Loiri loisti jälleen uudella tavalla - olen siis ihan päinvastaista mieltä teidän kanssanne. Tuosta popkappaleesta Ihmisten edessä tuli huomattavasti aidommalla tavalla syvällisen kuuloinen Loirin versioinnin myötä.

Elastisen tyyli sekoittaa räppiä biiseihin on minusta hämmentävää ja pohdin, miten kävisi, jos hän kokeilisi olla sekoittamatta sitä ollenkaan. Viime jaksossahan se oli jo aika lähellä.

Tässä siis jotain kommentteja osin jälkijunassa, kun en ehdi tänne nyt heti jaksojen jälkeen kirjoittaa.

[skray]

Mä odotin Jennin jaksoa eniten, mutta se oli kieltämättä aika vaisu. Jotenkin se Jenni oli niin etäinen ja vähän sellanen varautuneen oloinen, mikä oli tylsää. Olisin halunnut kuulla kappaleiden taustoista enemmän.

Tämän illan jakso Elastisen huippuilmeineen oli todella hyvä. Kumpikin Paula yllätti, samoin Jenni. Todella hienot versiot oli jokainen taiteillut. Miehet jäivät Tonia lukuun ottamatta aika vaisuiksi. Toni oli hyvä. Tosin Tpni näyttää oudolta, kun sillä ei oo kitaraa esiintyessä. Ihan kuin se ei oikein tietäisi mitä käsillä tehdään.

[L-S]

Ai että, Elastisen jakso oli kyllä tähänastisista paras.
Tässä oli sellaista hauskaa meininkiä, jota huomaan VE:hen kaivanneeni viime aikoina. Leukoja loksauttavaa yllättävyyttä, jota esimerkiksi ekalla kaudella löytyi ajoittain. Versioinnit olivat oivaltavia ja erilaisia. Lisäksi tietysti Elastisen leveä hymy ja energia tarttui ruudun toisellekin puolelle. Ilo ja energiahan on juuri se, mitä myös rap-musiikista itselleni kaipaan ja mistä syystä sitä kuuntelen, vaikka se ei tuntuisi sopivan mulle.

Koivuniemen Mikä boogie toimi reippaammin kuin moni Paulan tähänastisista vedoista, siinä mentiin kuitenkin vähän mukavuusalueen ulkopuolellekin jo. Teki mieli nousta sohvalta tanssimaan. Jenni Vartiaisen Heruuks oli myös mahtava, Jennin opettajatar-lookia myöten. Se oli vakavankuuloinen, mutta nauratti kovasti.

Toni W. oli esiintymisessään mainion tonimainen, en kiinnittänyt itse huomiota kitaran puuttumiseen vaan tuntui, että Toni oli esiintymisessään just sellainen kuin Tonin kuuluu, ja sitä oli hauska seurata. Bonuksena toki vielä taustatarina, että kolmea sanaa vaihtamalla tarina sopi itselle. Edelmannin veto oli ehkä vaisuin, vaikka sekin oli yllättävä. Veskukaan ei ollut huono, jos ei nyt ihan tajunnanräjäyttäväkään, mutta oli hauska katsoa kuinka Elastinen oli ihan fiiliksissä siitä, että Vesku esittää hänen biisinsä.

Paula Vesala puolestaan on huikean monipuolinen, mikä on tässä sarjassa jo useasti todettu. Mikä asenne! Kuten joku jossain (ehkä Twitterissä?) totesi, Vesala pesee kyllä kotimaiset naisräppärit mennen tullen. Tätä lisää! Eikös Vesala tehnyt juuri levytyssopimuksenkin?

Lisäksi toki jakson muitakin osioita oli hauska seurata, block party oli mainio ja se, kun soitettiin Elan äidille.

[Kibaya]

Olin niin väsynyt perjantaina, että osittain jakso meni vähän ohi.
En mä tiedä, en ollut ollenkaan niin fiiliksissä mitä aiemmin.
Ehkä se oli sekin, että jakson aikana puhuttiin aika paljon biisien päälle.
Täytyy kattoa josko jaksais katsoa jonkun uusinnan. Tai sitten netistä.

[Suvi]

Mäkin jotenkin "unohdin" kommentoida Jennin päivää. Katsoin jakson heti herättyäni lauantai-aamupäivällä ja sitten pitikin tehdä kaikkea muuta.

Olihan se totta, että Jenni jätti itsestään aika etäisen kuvan. Toteeminteko vaikutti kivalta, ja itseäni jäi melkein eniten kiinnostamaan koko jaksossa se synnytyslaulujuttu vai mikä se olikaan. (Vaikka en yhtään ymmärtänyt, mitä siinä tehtiin. ) Versioinneista jäi mieleen Paula V:n teiniangsti ja Toni W:n En haluu kuolla tänä yönä ja Ela. Vähän harmitti, ettei Jenni esittänyt loppuduettoa Tonin kanssa. (Muutenkin tuntuu, että kaikki haluavat esittää loppudueton Veskun tai Paula K:n kanssa, mutta useimmiten se on Veskun kanssa.) Ela oli taas Ela Miten se voikin olla tuommoinen. Se voisi hetkenä minä hyvänsä tulla laulamaan ja soittamaan kitaraa mulle. Veskun versioinnissa oli kaikki Veskun maneerit, joita inhoan. Ilkeästi sanottuna se kuulosti vanhan puliukon mölinältä. Toisaalta Ihmisten edessä on sen verran hieno biisi, että vanhemman miehen laulamana se toi mielenkiintoista uutta näkökulmaa ko. biisiin.

Elan päivä tosiaan oli iloa täynnä. Oli jotenkin ihanaa, kun oli välillä muutakin kuin nyyhkimistä. Kaikki versiot olivat ihania. Ela oli ihana, koko jakso oli ihana. Paula Koivuniemen esityksen aikana itkin, mutta ainoastaan onnesta. Itkin mä siinäkin kohtaa, kun soitettiin Elan äidille. Itkeminen on jotenkin niin ihanaa. Toisaalta koko jakson ajan muuten sai hymyillä ja nauraa, mikä teki hyvää.
Tonin esityksen aikana mietin, että se versio sopisi hyvin myös Stigille.

[theia]

Mä en oo vielä jaksanut kattoa Jennin päivää ekat biisit taistelin läpi, mutta sitten piti ottaa tauko. Siellä se jakso edelleen odottaa... Tylsää, tylsää, tylsää!

Mä odotin Jennin päivää ihan hirmuisesti, mutta turhaan ilmeisestikin. Vesku ei sykähdytä (ei mikään sen vedoista oo vielä osunut kunnolla).

Musta on hassua, että sitä Paulan vetoa niin ylistetään - sehän on ite kirjoittanut sen sanat siihen biisiin! No, ehkä oon eri mieltä kun näen jakson...

Mutta siis puolet Jennin jaksosta katsottuna fiilis on vaan BLAAAAH!

Elan päivää odotan, vielä kun olis aikaa katsoa se pian

[Pascal Lemoix]

Mulla on rästissä kaikki Toni W:stä eteenpäin. Hirveän vaikea pysyä ohjelmien rytmissä ja jälkeenpäin se on vähän sitten, että "tapahtui muille ihmisille". En mä ole ihan kaikkia kakkoskauden jaksojakaan vielä kerinnyt katsoa.

[päivänpolttaja]

Elastisen päivä oli varmasti muille artisteille haasteellinen, kun rap-kappaleista piti tehdä omia versioita. Isoin havainto tuli Edelmannin vedosta, joka oli Helismaa-Kärki-osastoa: juuri rillumareiltähän Elastisen raplyriikka kuulostaakin! Muutoin eivät mielestäni oikein istuneet kappaleet esittäjilleen. Veskukin jäi tällä kertaa vaisuksi. Kuinkahan moni Vain elämää -sarjan nuoremmista katsojista muuten edes muistaa tai tietää Nasse-sedän?

[marenkienkeli]

Kuinkahan moni Vain elämää -sarjan nuoremmista katsojista muuten edes muistaa tai tietää Nasse-sedän?

Yllättävän moni varmaan. Jos ei muuta niin luulisi, että ainakin joitain YouTube-pätkiä ovat katsoneet. En minäkään ole (kai) koskaan nähnyt Nasse-setää muualla kuin YouTuben puolella. (Ja kyllä, lasken itseni tässä yhteydessä nuorisokategoriaan.)...Tai saattaa olla, että jonkun uusinnan olen kerran nähnyt Spede showsta, jossa Nasse-setä oli.

[L-S]

Joo, mäkin uskoisin, että yllättävän moni on Nasse-sedästä kuullut, ja lisäksi uskoisin, että Vain elämään suurin kohderyhmä ovat muutenkin ehkä 25-65-vuotiaat. Artisteissakin on kuitenkin enimmäkseen varttuneempiin vetoavia esiintyjiä. Enkä oikeasti yhtään tiedä mikä kohderyhmä on, mutta jotenkin olen siinä käsityksessä, etteivät tätä ehkä ihan lapset tai varhaisteinit katso. Paitsi jos sattuvat olemaan Elastisen faneja, mutta eivät myöskään kaikki Elastista kuuntelevat ole teinejä. Elastinen itse ainakin vähän päälle kolmekymppisenä tuntui tietävän Nasse-sedän, viittasihan hän Nasse-setään myös Nauravassa kulkurissaan, mistä syystä Nasse-setä oli hauska päännyökkäys takaisinpäin.

[Wildchild]

Jaaha, en olekaan kommentoinut tänne vielä mitään koko kaudesta.

Isoin havainto tuli Edelmannin vedosta, joka oli Helismaa-Kärki-osastoa: juuri rillumareiltähän Elastisen raplyriikka kuulostaakin! Muutoin eivät mielestäni oikein istuneet kappaleet esittäjilleen. Veskukin jäi tällä kertaa vaisuksi.

Mä olen taas aivan eri mieltä. Uskallan väittää että Elastisen päivä oli jopa onnistunein tähän mennessä esitetyistä tämän kauden jaksoista. Kaikkien, siis oikeasti kaikkien, versiot olivat onnistuneita. Jopa Koivuniemen, jonka versiot ovat tähän mennessä olleet suoria läpilaulantoja eikä ole herättäny mitään muuta reaktiota kuin . Nythän hän oli uskaltanut oikeasti tehdä uuden version!
Ja Vesku oli ihana, sellainen raikas "Anna soida". Toisin kuin taas se Vesalan päivän "Rusketusraidat" aiheutti jonkin sortin -olon.

Miksi mulle on tullut tän kauden aikana olo että Jennillä ja Elastisella on ollut jonkinlaista sutinaa silloin "Jennin muutettua Helsinkiin 12 vuotta sitten" ? Muutenkin ihme vihjailuja ja sitten Jenni vetää "Heruuks?"-biisin perustellen että se liittyy tuonne 12 vuoden päähän ja sitten biisin loputtua toteaa "ne oli niitä päiviä ne". Että onko se vaan minä vai onko kukaan muu huomannu samaa?


Noin muuten tää kausi on ollut paljon onnistuneempi kuin toinen kausi. Ensimmäinen on edelleen paras (voi kun sen saisi dvd:lle!), mutta tämä kolmas kyllä kiilaa kirkkaasti kakkoseksi floppikauden jälkeen. Harmi etten pääse konserttiin kun järjestävät sen joulun välipäivinä niin että olen vielä pohjoisessa konserttipäivänä.

[skray]

Miksi mulle on tullut tän kauden aikana olo että Jennillä ja Elastisella on ollut jonkinlaista sutinaa silloin "Jennin muutettua Helsinkiin 12 vuotta sitten" ? Muutenkin ihme vihjailuja ja sitten Jenni vetää "Heruuks?"-biisin perustellen että se liittyy tuonne 12 vuoden päähän ja sitten biisin loputtua toteaa "ne oli niitä päiviä ne". Että onko se vaan minä vai onko kukaan muu huomannu samaa?

Joo, mulla on samanlainen tunne.

Edelmanin jakso oli aika mielenkiintoinen, vaikka vähiten se mua noista kiinnostaa artistina. Ainakin henkilötaustoista sai enemmän tietoa ja jotenkin ne kappaleetkin aukes sit ihan eri tavalla. Jennin esittämä Aurinko oli kyllä niin kesäinen ja kiva. Vesalan Paulakin oli hyvä ja tykkäsin myös Tonista ja Veskusta. Elastinen oli hyvä niinku nyt ollut koko ajan. Näköjään siis tykkäsin oikeastaan kaikista paitsi Koivuniemestä. Jotenkin tuntuu tosiaan, että se Koivunimeen Paula vaan laulaa kappaleet läpi tekemättä niille juurikaan muutoksia. Ehkä siinä on se, että esim. Veskun ja Edelmanin kappaleet on aika samantyyppistä kamaa kuin Paulan omat kappaleet, samoin Jennin kappaleet on aika paljon samaan suuntaan loppujen lopuksi. Olis kyllä kiva, jos se olis enemmän repäissyt ja muokannut kappaleita omikseen.

[L-S]

En ihan hirveästi innostunut kaikista Samulin päivän esityksistä, mutta kyllä siellä hyviäkin hetkiä oli, vaikka siinä muussa olemisessa. Ja Samuli itse on toki hirmu sympaattisen oloinen tyyppi. Myöskin vaikuttaa vähän traagiselta hahmolta. Ehkä tää tuli mulle mieleen siitä, miten avoimesti Samuli esitteli joitain kokemuksiaan ja näytti sitten niin herkän läsnäolevalta siinä.

Elastisen Peggy oli väkisinkin illan parhaita, selkeä hittikappale. Ihan parasta! Mielipiteeni ei ehkä yllätä. Ja duettona myös varsin mainio.

Toni Wirtasen ajatus siitä, että kuolema laulaisi Ei mitään hätää oli yllättävä ja sinänsä kiinnostava, mutta olin kyllä näkökulmasta vähän "järkyttynyt", ihan jo siksi, että kappale on Samulin esittämänä niin puhdasta lohtua. On kuin Samuli Edelmann itse meidän kaikkien isoveljenä lupaisi kuivata kyyneleet ja vakuuttaisi, että ihan oikeasti ei ole mitään hätää. (Tämä kuulostaa kornilta ja tekisi mieli laittaa hymiö perään, mutta en laita.) Mutta kun peliin tulee kuolema, siinä että luvataan kuivata kyyneleet on heti jotain uhkaavaa.

Jenni ja Paula Koivuniemi olivat kohtuullisen yllätyksettömiä jälleen, olisin kaivannut jotain vähän oivaltavampaa kulmaa näihin. Koivuniemi tosiaan laulaa vaan läpi. Vesalan esitys oli kaunis, vaikka alkuperäinen biisi on itselleni tuntematon, en ole muutenkaan kuunnellut Edelmannin koko tuotantoa läpi, vaikka muutamat hittikappaleet ovat hyvin tuttuja. Mutta varmaan tuota voi kuunnella jatkossa. Samoin Armaan läheisyys -kappaletta en muista aiemmin kuulleeni.

Mietin jaksoa katsoessani myös taas sitä, kuinka paljon on puhuttu siitä että onko tää artistien oleminen ja herkistyminen tässä nyt feikkiä ja kaikkea, ja kun itsekin aiemmin sanoin, että ei mua haittaa onko se ihan todellista, pääasia miltä se näyttää - niin onhan selvää, ja olisi pitänyt kaiken aikaa olla selvää, että eihän hyvin tehdyssä fiktiossakaan pitäisi olla mitään vikaa (ottamatta nyt mitenkään siihen kantaa onko joku Edelmann epäaito, enkä usko että on, mutta jos nyt joku ajattelee, että olisi - ja leikattuhan näitä on varmasti, eli jollain tapaa rakennettu vaikutelmaa, mutta missä näin ei tapahtuisi?). Joku "epäaitokin" voi olla koskettavaa, eikä se tee siitä katsojan mahdollisesta tunteesta välttämättä vähempiarvoista, että tässä jotain ei nyt tapahtunutkaan "oikeasti". Toki tässä on taustalla myös kaupallisia intressejä, minkä takia on kai helppo epäillä tulevansa petetyksi. Mutta ehkä voisi ajatella, että tosi-tv:n jälkeen maailmassa aitouden vaatimus korostuu suhteettomasti, siinä missä ennen vaikututtiin fiktiosta ihan kevyesti eli siis raskaasti. Vain elämäässä keskeistä on joka tapauksessa, että se asettaa kappaleet selkeästi johonkin katsojasta erilliseen kontekstiin siinä missä musiikki muuten kohdataan usein sellaisesta irrallaan, vaikka jostain radiosta tai yleisömassan keskellä osana konserttia/keikkaa, eli ennen kaikkea osana omaa kontekstia ja kokemusta. Tottahan toki se vaikuttaa, kun musiikki muutenkin vetoaa tunteisiin. Mutta tämä on keskeneräinen ajatuskulku. Mikä on aitoa?

Niin, ja vielä asiasta kukkaruukkuun, on mullakin käynyt mielessä sama kuin Wildiksellä...

[marenkienkeli]

Katsoin vasta Elastisen päivän.

Odotukset olivat korkealla, sillä kerrankin tulisi väkisinkin jotain erityylistä kuin alkuperäinen kappale.

Jennin versio Heruuks-kappaleesta oli sen verran mukaansatempaava, että sitä on tullut koko viikonloppu lauleskeltua. Paula V oli taas mun suosikki. Kerrankin myös Veskun biisiä oli kiva kuunnella. Oikeastaan tykkäsin kaikista kappaleista! Paula K oli taas vaisuin, mutta häntäkin oli mukava katsella.

Nyt ajattelin katsoa Samulin päivän jakson.

[Kibaya]

Elan päivä meni multa tosiaan vähän ohi ja yritin kattoa sitä uusintanakin, muttei siitä oikein tullut mitään.
Tänään katsoin pelkät biisit netistä.

Vaikka Paula ehkä olikin "vaisuin", niin silti jotenkin tykkään miten Paula tekee biisistä ihan itsensä näköisen ja on todella messissä boogissa. Heittäytyminen näkyy, vaikka biisissä onkin iskelmällisyyttä, mutta silti Koivuniemi on tosi messissä ja mua ilahduttaa se iloisuus, vaikka selkeästi veto ei ole helppo. Mä tykkään Koivuniemen jostain.. no, jostain! Ihana

Jennin versio taas on mun mielestä jotenkin sitä perus-Jenniä, aika tylsää huokailua ja biisin sanat vain liimattu siihen Jennin tavaramerkin päälle. Vaikka Elan ja Jennin flirtti on toki osa esitystä, mutta kun versio kuulostaa ihan kaikilta Jennin biiseiltä samaan aikaan, mutta Elan sanoilla. Toki sopii Jennille, koska on niin Jenniä. Huokaillaan ja ollaan eteerisiä. Joo'o.

Samuli Näin ehkä tän viikonlopun jälkeen osuu mun fiiliksien kanssa yhteen. Ja muutoinkin kyllä. Sai mut oikeesti miettimään millä on oikeasti väliä, mutta pitää olla sopivasti sitä rairai-meininkiäkin. Sen lisäksi mua ottaa jo päähän tää että aina itken näille Samuleille, kun se on toi sen ääni
Ehkä mä tän yön sitten pohdin mikä oikeesti merkitsee ja millä on oikeesti väliä. Helvetti.

Skrätsäyksestä on muuten pakko sanoa että Paula Koivuniemen tyyli oli ihan hitti! Aivan mieletön!
Oli muillakin, mutta Koivuniemestä tykkäsin eniten. Ja Vesku Jotenkin tossa kohtaa tuli kyllä niin selkeästi esiin se, miten omien voimiensa rajoilla Vesku vetää. Jaksaa silti hymyillä ja olla läsnä, vaikka voimien vähyys näkyy jo tosi paljon.
Muutenkin musta tuntuu että Vesku on koko sarjan aikana myös ymmärretty väärin tai jotain. Ite olen arvostanut Veskun vetoja, mutta olen miettinyt että mikä siinä on etten mä ole inhonnut niitä tai ollut edes pitämättä niistä. Muutama on ollut semmoinen etten ole niin ollut samaa mieltä, mutta olen silti todella Veskun puolella. Onko sitten siitä, että mä näen Veskun taiteilijana, ihmisenä jonka lahjoja ei voi selittää, vaan ne pitää kokea. Vesku on iso osa mun elämää, vaikken itse ole esim. kuunnellut hänen musiikkiaan, mutta olen katsonut elokuvia ja sarjoja ja tykännyt aina. Uunot on mulle tärkeitä, koska niihin liittyy paljon muistoja lapsuudesta. Pelkäsin lapsena yhtä Uuno-elokuvaa, mutten muista mitä
Anna sen Soidassa tulee niin selkeästi esiin Veskun rytmitaju ja taito. Ehkä joidenkin mielestä toi ois helppo vetää ja niin edelleen, muttei ole. Rytmissä pysyminen on räpissä tosi vaikeaa, kun pitää vielä saada artikuloitua selkeästi.
Ehkä se Veskun arvostus näkyy myös noiden muiden artistien reaktioista Veskuun. Kaikki tuntuvat ihailevan ja kunnioittavan Veskua tavalla, joka ei varmastikaan välity kotiin asti siinä mittakaavassa mitä se on. Elastisen reaktio biisin jälkeen antaa siitä kyllä osviittaa. Vesku on iso juttu. Vesku on kova! On vain yksi Vesku.

Honda Kinnunen
No joo. Onhan tää Wirtanen-Kinnunen-versio jotenkin ehkä pisimmälle tuotetun kuuloinen biisi. On myös tuotu biisiin omat kokemukset.
Ja silti samalla tosi hyvän kuuloinen veto! Joo! Toimii!

Vesalan valinta viimeiseksi esiintyjäksi on erittäin hyvä ratkaisu. Sori oli päivän paras.
Musta tuntuu että kaikki mihin Vesala koskee muuttuu kullaksi. Ihan mieletöntä! PMMP:n loppu on ihan varmasti täydellinen ratkaisu Paulan kannalta. Vaikka tykkään PMMP:stä ihan mielettömästi. Jokunen vuosi sitten mietin että PMMP pidättelee Vesalan lahjakuutta jotenkin kahleissa tai jotain ja nyt se ajatus on kyllä saanut tulta alleen tosi paljon. Ihan mieletön taito ja lahja käsissä koko ajan. Ja uskallus kokeilla rajojaan, venyttää ja vanuttaa niitä ja aika onnistuneesti vielä!
Ihan mieletöntä

En kyllä jaksa sitä Samulin päivää katsoa uudestaan vielä.
Sekin meni vähän ohi viikonlopun geimeissä.

[marenkienkeli]

Oho, kommentoiminen on unohtunut.

Samulin päivänä Paula Vesala yllätti mut, vaikka olenkin hänestä muutenkin tykännyt. Miten ja miksi -kappale osui ja upposi. Alkuperäisessä versiossa on läsnä suru, mutta Paula toi kappaleesta esiin toivon ja onnen. Kylmät väreet menee kerta toisensa jälkeen tuota kuunnellessa. Tänäänkin töihin kävellessä lauleskelin tuota ääneen.

Elastisen Peggy oli tarttuva. Muuten jakso jäi vaisuksi.

Paula K:n päivä alkoi Veskulla. Ihan hauska, mutta ei sitten kuitenkaan. Tonin veto oli kaikessa koomisuudessaan aivan mahtava. Paula V:n esitys ei jotenkin ekalla kuuntelulla toiminut (en tiedä miksi), mutta toisella kuuntelulla se meni suoraan sydämeen. Ela oli taas oma hauska itsensä. Samuli oli tasaisen varma itsensä. Mulle Toni räjäytti pankin. Mahtava meininki. (Onnistuin yhden kissankin säikäyttämään, kun innostuksissani läymäytin käteni yhteen. Sen jälkeen puolinukuksissa ollut kissa kyllä mulkoili ympäriinsä. ) Ei toi Tonin veto enää myöhemmin toimi niin hyvin kuin ekalla kerralla, mutta ei haittaa. Pidin Paula K:N päivän yleismeiningistä kovasti.

Kuuntelin tuossa YouTubesta levyversioita kappaleista. Täytyy kyllä sanoa, että suurin osa biiseistä oli pilalle miksattu. Kun on noin taitavat tyypit mikin takana, saisi miksauksen jättää vähemmälle. Nyt noista suurin osa on saatu oikein mukavasti latistettua. Ei siis pelkoa, että levyä ostaisin. Aiemmin oli jopa harkinnassa, mutta ei todellakaan enää.

[L-S]

Paula Koivuniemen päivä oli kyllä ihana.
Olin myös itseeni tyytyväinen, kun onnistuin arvaamaan etukäteen oikein jopa kaksi näistä vedoista. Vitsillä sanoin muistaakseni parillekin ihmiselle edellisellä viikolla, että esittääköhän Vesku Aikuisen naisen, ja sieltähän se tuli. Tyyneä en olisi kyllä arvannut, mutta olihan se hauska veto. Ja sitten kun mietin Koivuniemen hittejä, mm. Kun kuuntelen Tomppaa, niin kävi kyllä mielessä, että Kun kuuntelen Paulaa olisi mainio idea. Ja olihan se, Elastisen toteutus tästä oli vallan ihana. Varsinkin se kohta, että "sul on 10 sentin korot ja kakskybäsen kroppa" Kun samalla kiinnitin huomiota siihen, kuinka Paula-parka huomioi kaikista vanhoista videoista, että hän näyttää itse niissä ihan kamalalta. Joku tällainen, että ei ihan täysin hyväksy itseään, vaikka on ihan legenda.

Myös Tonin raskas Sata kesää oli mainio. Jenni, Paula V. ja Samuli eivät jääneet yhtä hyvin mieleen, vaikka olivatkin kai ihan hyviä.

Taisin käyttää tässä viestissä enimmäkseen sanaa mainio/hauska/tms.. En ole saanut aikaiseksi kirjoittaa viestiä tästä jaksosta, kun tuntuu ettei aikaa ole, eikä ole oikein nytkään, niin en jaksa miettiä sanavalintoja, mutta ärsyttää silti kirjoittaa laiskaa kieltä.