Vain Elämää!

[Wildchild]

Kun samalla kiinnitin huomiota siihen, kuinka Paula-parka huomioi kaikista vanhoista videoista, että hän näyttää itse niissä ihan kamalalta. Joku tällainen, että ei ihan täysin hyväksy itseään, vaikka on ihan legenda.

Sama pisti mullakin silmään! Eikä ne esitykset ollu edes kovin vanhoja, alle 10-vuotta! Ehkä se oli se ns. laitetumpi hiustyyli mikä sai hänet ajattelemaan niin. Ei ollu mitään hulmuavia hiuksia.

Mutta Veskun Tyyne. Voi että. Ihanaa että jaksoi kaivaa vanhan hahmon esiin.

Mä en oo hirveästi diggaillu Tonista, ehkä siksi että Apulanta on mun mielestä kamalaa sheissea. VE on kyllä muuttanut vähän mielipidettä, vaikka edelleen olen sitä mieltä että Tonin ääni ei yksinkertaisesti riitä hirveään karjumiseen mitä esim. Sata kesää tuhat yötä vaati hänen versiossaan. Ei sillä, tuo SKTY oli kyllä muuten varsin mainio veto.

Paula V. on taas ristiriitainen hahmo. Sori, Elegia ja Pahempi toistaan on olleet onnistuneita, muut on menny vähän ohi kun en ole saanut tarttumapintaa useasta kuuntelusta huolimatta.

Elastinen. Elastinen. Elastinen.

Ai niin, ei hitto mä putosin Paula K.:n päivänä kun menivät keilaamaan Mikkelin keilahalliin. Ehdin ensin itse sanomaan sen ääneen ennenkuin Elastinen sanoi sen tv:ssä. Kikkelin meilahalli. Mitä lie kertoo sitten meidän huumorintajusta.

Huomenna vielä duetot, ja sitten tääkin on ohi.

(Paitsi että viikonloppuna tulee eka kausi toiveuusintana. )

[marenkienkeli]

Mitä lie kertoo sitten meidän huumorintajusta.

Ei välttämättä mitään. Mä oon ainakin kasvanut suvussa, jossa sanoja käännellään jatkuvasti. Joskus ne tavut vaihtaavat jopa vahingossa paikkaa puhuessa. Edelleen, jos perheen kesken syödään ja tarjoolla on kukkakaalia, jompi pikkuveljistäni (17 ja 24) toteaa, että kakkakuulia. (Ei sillä, mulla on ainakin "huono" huumorintaju. Tuontyyppiset jutut naurattavat kovasti. Mieheke on joskus sanonut, että minulla ja tuolloin 14-vuotiaalla veljelläni on samanlainen huumorintaju. Kysyin, että onko veljelläni kehittynyt huumorintaju vai mulla teinipojan huumorintaju. Vastasin itse tähän heti, että joo...mulla on se teinipojan huumorintaju. )

Kun samalla kiinnitin huomiota siihen, kuinka Paula-parka huomioi kaikista vanhoista videoista, että hän näyttää itse niissä ihan kamalalta. Joku tällainen, että ei ihan täysin hyväksy itseään, vaikka on ihan legenda.

Sama pisti mullakin silmään! Eikä ne esitykset ollu edes kovin vanhoja, alle 10-vuotta! Ehkä se oli se ns. laitetumpi hiustyyli mikä sai hänet ajattelemaan niin. Ei ollu mitään hulmuavia hiuksia.

Vai onko tuolloin joku stailisti päässyt enemmän vaikuttamaan asioihin. Jos olo ei ole tuntunut kotoisalta siinä hiustyylissä ja/tai vaatteissa alunperinkään, sitä voi olla vaikea myöhemminkään katsella ja hyväksyä, että on ollut vietävissä. Tai sitten kyseessä on muuten vain ulkonäöstään epävarma ihminen.

[Suvi]

Mitä lie kertoo sitten meidän huumorintajusta.

Ei välttämättä mitään. Mä oon ainakin kasvanut suvussa, jossa sanoja käännellään jatkuvasti. Joskus ne tavut vaihtaavat jopa vahingossa paikkaa puhuessa. Edelleen, jos perheen kesken syödään ja tarjoolla on kukkakaalia, jompi pikkuveljistäni (17 ja 24) toteaa, että kakkakuulia. (Ei sillä, mulla on ainakin "huono" huumorintaju. Tuontyyppiset jutut naurattavat kovasti. Mieheke on joskus sanonut, että minulla ja tuolloin 14-vuotiaalla veljelläni on samanlainen huumorintaju. Kysyin, että onko veljelläni kehittynyt huumorintaju vai mulla teinipojan huumorintaju. Vastasin itse tähän heti, että joo...mulla on se teinipojan huumorintaju. )

Mun vaarillahan oli myös jonkinlainen "automaatti", jolla hän käänteli sanoja, ja olen tavallaan perinyt sen häneltä. Ette varmaan usko, mutta joskus vääntelen esim. sisarusteni tai vanhempieni seurassa sanoja rasittavuuteen asti. Taidan kuitenkin olla ainoa suvussani vaarini lisäksi, joka tuosta sanojen kääntelystä tykkää.

----

Oonko mä kommentoinut edes Samulin päivää täällä? Katsoin "vahingossa" sen kaksi kertaa. Oltiin toisella kerralla siskon kanssa isän luona käymässä ja katsottiin uusinta siinä samalla. Lempparini päivän vedoista oli Vesalan Miten ja miksi. Lainaan taas marskia, koska olen täysin samaa mieltä tuosta vedosta:

Samulin päivänä Paula Vesala yllätti mut, vaikka olenkin hänestä muutenkin tykännyt. Miten ja miksi -kappale osui ja upposi. Alkuperäisessä versiossa on läsnä suru, mutta Paula toi kappaleesta esiin toivon ja onnen. Kylmät väreet menee kerta toisensa jälkeen tuota kuunnellessa.

Elastinen oli taas aivan ihana Peggy-vedossaan. En mä osaa muuta sanoa. Vesku, Jenni ja Toni olivat kaikki myös omalla tavallaan ihania.

Veskun versio herätti ehkä itsessäni eniten tunteita, koska olen kuunnellut Eija Ahvon versiota Armaan läheisyydestä tosi paljon, ja se muodostunut itselleni tosi tärkeäksi biisiksi ajan myötä. Veskun version sovitus oli kaiken lisäksi tosi kaunis, ja ainakin omaan korvaan kerrankin Veskun laulu ei kuulostanut pelkältä mölinältä.

Tonin versio tekisi mieli kuunnella uudestaan, koska olen miettinyt, miten suhtaudun ko. biisiin sen jälkeen, kun kuulin suru-uutisia keskiviikkona. Tällä hetkellä en edes muista, mitä Koivuniemi esitti, joten se kai ei ollut kovin mieleenpainuva.

Samulin päivä oli kaikenkaikkiaan aika leppoisa. Vähän harmitti, ettei Peggy-levyltä esitetty enempää biisejä. (Minulla oli se kasettina, ja kuuntelin sitä lapsena tosi paljon.) Esimerkiksi Paratiisilinnut olisi ollut ihana kuulla.

---

Paula K:n päivän katsoin pienessä hiprakassa, joten osa jaksosta saattoi mennä vähän ohi. En hirveästi Aikuinen nainen -vedosta innostunut, mutta Tyynen paluu oli hauska. Vesku on ihanimmallaan tuollaisessa hassuttelussa. En siitä traagisesta puolesta jaksa pahemmin innostua.
Tonin vedosta pidin eniten. Siinä oli Rammstein ja uuh -meininkiä. Elastisen kohdalla taas vaan mietin, milloin sen kanssa voi mennä naimisiin.

---
Duettojakso oli ihana! Ei yhtään pillitystä. Kaikilla tuntui olevan hauskaa puuhastellessa niitä duettoja. Jossain sanoin eilen, että aikaisemmilla kausilla ne duetot ovat tuntuneet vähän sellaisilta että "vedänpäs uudelta levyltä biisin mainostaakseni vähän sitä, ja otan siihen jonkun mukaan". Nyt duetot tuntuivat kuitenkin mietityiltä, ja ainakaan kaikki eivät ottaneet niitä liian vakavasti. Mua ainakin tuo jakso piristi ihan kamalasti.

[L-S]

Duettojakso oli tosiaan ihana. Tunnelma tuntui olevan mukavan rento ja keveä. Paula Koivuniemi toi ihanasti Hallussa-kappaleeseen syvyyttä, vaikka bileet olikin, Tonin ja Elan aggressio oli mainio (taas tää sana) ja Jennin ja Tonin country-versio muutenkin aika hienosta Selvästi päihtynyt -kappaleesta oli nerokas, Jennin kohdalla parhaita hetkiä ovat olleet juuri, kun Jenni on uskaltanut irrotella enemmän eikä vetänyt ihan omaa tyyliään.

Muutoin symppasin taas vähän Samulia: jaksossa puhuttiin paljon siitä, kuinka Samuli on paljon hiljaa eikä puhu kuin silloin kun on asiaa. Tähän pystyn samaistumaan. Mutta hienoa oli siis nähdä, että muut tuntuivat arvostavan tätä, kun usein tuntuu, että hiljaa olevia pidetään lähinnä tylsinä ja ärsyttävinä.

Jakson lopuksi Vesku oli laitettu lukemaan Shakespearea, sekin oli aika ihana, vaikka tietyssä mielessä tuntuikin ehkä vähän sentimentaalisen päälleliimatulta, sellainen taiteen tuotteistamisen hetki, mutta silti hieno - kuuntelisin mieluusti enemmänkin Veskua lukemassa Shakespearea, ehkä mieluummin kuin laulamassa herkkiä kappaleita.

Jonkun verran olen myös ehtinyt kuunnella Vain elämää -levyjä Spotifysta. Mielestäni toimii hyvin, musta nämä eivät ole mitenkään liiaksi miksattuja tai mitään. Ja tuntuu, että esimerkiksi Veskun Ihmisten edessä kuulostaa levyversiona paljon paremmalta kuin alun perin siinä jaksossa. Tykkään jopa kuunnella tätä. En tiedä onko ero oikeasti suuri, mutta siltä tuntuu.

[Suvi]

Muutoin symppasin taas vähän Samulia: jaksossa puhuttiin paljon siitä, kuinka Samuli on paljon hiljaa eikä puhu kuin silloin kun on asiaa. Tähän pystyn samaistumaan. Mutta hienoa oli siis nähdä, että muut tuntuivat arvostavan tätä, kun usein tuntuu, että hiljaa olevia pidetään lähinnä tylsinä ja ärsyttävinä.

Joo!

P.S. Livillä on menossa Cheek-kauden maraton.

[päivänpolttaja]

Ostin molemmat Vain elämää -levyt, ja aika moni kappale toimii levyllä paremmin kuin ohjelmassa. Olen antanut itseni ymmärtää, että ohjelmassa monia koskettavat artistien puheet, sosiaalinen kanssakäyminen ja reaktiot toisiinsa ja toistensa tekemiin covereihin enemmän kuin biisit itse, mutta minusta näitä kappaleita on mukavakin kuunnella irrallaan sarjan kontekstista. Ehkä albumilta kuunnellassa kiinnittääkin enemmän huomiota itse musiikkiin ja huomaa paremmin, mitä artisti on coverillaan musiikillisesti hakenut.

[marenkienkeli]

Yhteisbiisipäivä on jäänyt kokonaan kommentoimatta. Ei tosin ole ihmekään. Aika mitäänsanomatonta settiä oli. Ainut mikä sytytti kunnolla, oli Jennin ja Tonin Selvästi päihtynyt. Siitä pidin kovasti. Aikalailla turha päivähän tuo oli.

Kokonaisuutena kausi oli hyvä ja mielenkiintoinen. Toki mukaan mahtui tasapaksujakin biisejä, mutta mukaan mahtui myös todellisia helmiä, joita olen kuunnellut viikottain. Suosikkeihin tuli tallennettua Elastisen Oo siellä jossain mun, Tonin Sata kesää tuhat yötä, Paula V:n Sori, Pahempi toistaan, Miten ja miksi sekä Sua vasten aina painautuisin ja Jennin ja Tonin Selvästi päihtynyt. (Paulan Sori ja Pahempi toistaan tosin kyllästyttävät jo.) Jos tuo kausi olisi tullut joskus toisten, olisi lista saattanut olla erilainen. Kaipauksen keskellä parisuhdebiisit ovat nousseet suosikeiksi.

Pidin tästä kaudesta, mutta seuraavia en katsone. Eihän Suomesta edes enää löydy kovin montaa mielenkiintoista artistia. (Loput mielenkiintoiset on jo aikaa sitten kuopattu...)

[Pascal Lemoix]

Paikkailen uusinnoista nyt jaksoja, joissa kuvanlaatu on ollut heikko. Tallennan siis. Saa nähdä, koska katson.

VE3-levyn voitin erään kuoron arpajaisista, joissa mulla oli kolme arpaa. Katselin voittopöytää etukäteen ja nimenomaan tähän levyyn kiinnitin huomiota, että täällähän on ihan laatutavaraakin. Ja sen myös siis voitin enkä muuta voittanutkaan.

Naapuribarometrin mukaan suurimmaksi hitiksi on noussut Elastisen Naurava kulkuri. Eli kun naapurissa on bileet, tämä kailotetaan innokkaasti yhdessä.

[theia]

Uudet Vain Elämää -tähdet valittu (linkki vie IL:n sivuille, sori).

Mitäs mieltä ootte? Antti Tuisku, Maija Vilkkumaa, Sanni, Anssi Kela, Pave Maijanen, VilleGalle ja Virve Rosti.

Mun eka miete oli että mitä Sanni ja VilleGalle tekee tuolla?!

[Wildchild]

Mun eka miete oli että mitä Sanni ja VilleGalle tekee tuolla?!

Sanni on vähän musta hevonen koska hän julkaisi vasta toisen levynsä. Toisaalta Jenni Vartiainenkin on julkaissut vasta kolme...
Ja JVG (josta VilleGalle on lähtöisin) on julkaissut sen kolme levyä, mutta kyllähän sieltä niitä hittejä löytyy. Plus että pitäähän jonkun edustaa räppiäkin.

Itseäni henk.koht. harmittaa Vilkkumaan mukana olo. En siedä häntä yhtään ja selvästi hakemassa musataukonsa jälkeen sopivaa nostetta tulevalle levylleen.

Muuten kattaus siis kelpaa! Valitettavasti tällä kaudella on sama lähtötaso kuin kakkoskaudella koska edelliskausi on ykköskauden tapaan huikea ja täytettävät saappaat ovat isot. Toisaalta ei siihen paljoa vaadita että tuleva kausi olisi parempi kuin kakkoskausi joka oli yhdellä sanalla sanottuna huono.

Mielenkiinnolla odotan, Vilkkumaasta huolimatta.

[theia]

Mun eka miete oli että mitä Sanni ja VilleGalle tekee tuolla?!

Sanni on vähän musta hevonen koska hän julkaisi vasta toisen levynsä. Toisaalta Jenni Vartiainenkin on julkaissut vasta kolme...

Älä unohda Gimmeliä

[Kibaya]

Mä mietin samaa kuin theia. Edelleen. Mun mielestä meriittinä ei voi olla montako levyä on julkaistu, koska on olemassa myös Anne Mattila jolla on levyjä vaikka miten monta (tarkistin. 14 levyä, joista muutama "best of" ja yksi joululevy ). Montako biisiä tiedät Mattilalta? Kaiken kaikkiaan jos miettii tämän kauden ja edellisten kausien ihmisiä, niin jokaisella on ollut muuntautumiskykyä ja ilmaisullista laajuutta. Anne Mattilalla tätä ei ole. Mattila ei kauheasti ole kokeillut laajentaa mitään edes iskelmä-genren sisällä, kun taas näillä tekijöillä on vähän semmoista heittäytymiskykyä. Vaikkei se ihan aina olekaan kauhean onnistunutta. Tai no, en mä tosta VilleGallesta (vielä) tiedä tai Sannista. Onko niissä sitä? Ehkä niillä on jotain mitä me vaan ei tiedetä, koska eihän kuluttajallekaan kaikkea kerrota - sit kuitenkaan.
Ite en ajattele että julkaistujen levyjen määrä ratkaisee tässä mitään. Joo, Vartiaisella on "vain" 3 levyä, mutta onhan se nainen yksi tämän maan ykkösartisteista ja osoittanut olevansa monipuolinen ja lahjakas esiintyjä, eikä samaa nyt voi sanoa Sannista tai VilleGallesta - sori.

Rosti mua vähän jännittää. Kun mä en hirveästi pidä sen julkisuuteen annetusta persoonakuvasta. Biisit menee, mutta muuten se on semmoinen että sitä jännään ehkä eniten. Vilkkumaan katsomista varten täytyy psyykata itseään, koska Vilkkumaa on ihan stnan ärsyttävä. En vieläkään ole unohtanut sitä kokemusta teatterissa missä Vilkkumaa istui meidän takana ja piti kovaa meteliä itsestään

Pave Maijanen näyttää niin kovin vanhalta

Anssi Kela taasen sanoi koko Vain Elämää-formaatista kaiken olennaisen. Hienoa että on mukana, vaikkei Kelan musiikki iske muhun yhtään.

Antti Tuisku Nii!

[Wildchild]

No okei, pelkästään julkaistujen levyjen määrään vetoaminen oli huono veto. Sori.

Mutta onhan Sanni ja VilleGalle molemmat osoittanu olevansa monipuolisia. Molemmat vieraillu siellä ja täällä, VilleGalle viimeksi Tuiskun uusimmalla platalla.
(L-S tuu ny pelastaan tää mun VG-perustelu )
Ja kyllä mä lasken ainakin Sannin tän maan ykkösnaisartisteiksi. Ei se uusinkaan turhaan menny suoraan levylistan ykköseksi.

Mutta niinkö sanoin, mielenkiinnolla jään odottamaan. Kyllä se eka jakso jo kertoo osuuko vai uppoaako.

[päivänpolttaja]

Minä taas pidän noista eniten Vilkkumaasta, olen pitänyt jo 90-luvulta asti, kun näin Satumaa-tango -videon Jyrkissä. Mielikuvat siitä, millaisia covereita Vilkkumaan kappaleista saa, ovat myös kutkuttavia. Antti Tuiskusta taas en pidä juurikaan. Sanni voi olla yllättävänkin kiinnostava tuossa joukossa. Lähinnä pistää silmään, että mukana ei ole yhtään tosi isoa legendaa, kun Hectorkin valitettavasti kieltäytyi. Ovathan tietysti Pave Maijanen ja Virve Rosti vanhempaa polvea, mutta eivät kyllä esimerkiksi Loirin tai Koivuniemen veroisia. Tulee myös mieleen, että onko ohjelmaan pakko saada kiintiöräppäri joka vuosi? Mutta eipä lähdetä ennakkoon sanomaan liikaa, siellähän voi syntyä vaikka mitä.

[Pascal Lemoix]

Mulle Vilkkumaa on selkeätä A-luokkaa. Yksi niistä, joita on todella kuunnellut, fanittanut ja seurannut.

Vicky Rosti on mielestäni tehnyt pari hittiä ja sitten niitä paria hittiä on muisteltu erilaisissa yhteyksissä ihan mielettömän paljon. Onko sillä edes kuutta kappaletta muiden laulettavaksi? Ainakaan sellaisia, mitä olisi koskaan kuullut. (Tarkistuksen jälkeen: On, mutta aika lailla rimaa hipoen. Ja niiden kuuden jälkeen se aika lailla loppuukin.)

Pave Maijanen on aina ollut vähän kakkoskorin muusikko. Keskipenkki ja Pidä huolta. Mukana Mestareissa neljänneksi tärkeimpänä tähtenä.

VilleGallelta en tiedä sanoa kuin "Vähän jäissä, pienissä päissä" -kappaleen. Senkin paljolti Siim Liivik -yhteyden takia.

Sannia en yhdistä mihinkään kappaleeseen.

Antti Tuisku on pienois-Siltsu.

Nyt kun Loiri ei ole mukana, niin ei ehkä ihan joka paikasta tarvitse lukea, että superkauden superartistit julkaisivat supermusiikkia. Mun on ollut aikaisemmalle kahdelle kaudelle vaikea löytää riittävästi aikaa ja oikeaa mielentilaa ja fiilistä. Formaatti on niin raskas, ettei sitä kannata puolella silmällä katsoa ja sitten kun katsoo sillä paremmalla ajalla, niin oho, kesä tuli ja seuraava kausi painaa päälle.

Edith: Aivan, onhan siellä Anssi Kelakin, joka uransa huipulla tehtaili ärsyttäviä kesähittejä, mutta floppasi, kun petti vaimoaan (joka työkseen opettaa). Joo, ei kauhean tärkeä artisti hänkään minulle.

[Kibaya]

Toi superkauden superartisti-vetohan toimi vain viime kaudella ja ehkä ekalla kaudella. Toisen kauden räpiköinti edes otsikoihin oli vähän niin ja näin. Abreusta silloin kai kirjoiteltiin ja Jukka Pojasta, muttei oikein muusta. Sillä kaudellahan ei muuten ollut räppäriä. Jukka Poikaa ei voi sanoa räppäriksi, se on ehkä enemmän kuitenkin reggae-tyyppi Ihan kuin genrellä olisi väliä.

Veikkaan kyllä että neloskaudelle käy vähän sama kuin kakkoskaudelle. Ne edellisen kauden superartistit jättävät superiudessaan niin ison aukon ja "krapulan" ettei jengi jaksa seurata tätä vielä näin pian. Jos ois kaksi vuotta väliä niin tilanne vois olla toinen. Mutta tää nyt on vaan mutuspekulaatiota

Arja Koriseva ois ollut kova veto!

[Pascal Lemoix]

Niin, yritin olla vähän ironinenkin, koska ei se kolmoskausi mun mielestä nyt joka hetkeltään niin kauheata superia ollut. Paula Vesalan jakso oli mun ihan poikkeuksellinen, mutta vaikka Jenni Vartiaisesta kovasti tykkäänkin, niin se jakso oli aika perus.

En ihan jakanut iltapäivälehtien käsitystä asiasta.

Ja vaikka moni on koittanut, niin ei "Cheekkejä" ole kukaan muu (muka) pystynyt tekemään. Eli että kohtalaisen tunnettu artisti olisi noussut kansan kaapin päälle.

[Jorssi]

Aika painajaismainen kokoonpano. Sanni on ihan ok ja Anssi Kelaa arvostan muusikkona, mutta hänen biiseistään en pidä. Kaikki loput ovatkin sitten joko hälläväliä-tyyppejä (Rosti, Maijanen) tai paskoja, pahnanpohjimmaisena Vilkkumaa, jota en voi sietää. Tuskin katson, kuten en Abreusta huolimatta kattonu kakkoskauttakaan.

[L-S]

Niin, saa nähdä meneekö Vain elämää tosiaan siten, että joka toinen kausi on hieno ja joka toinen sellainen tylsähkö tai ihan kiva.

Sitten:

Ite en ajattele että julkaistujen levyjen määrä ratkaisee tässä mitään. Joo, Vartiaisella on "vain" 3 levyä, mutta onhan se nainen yksi tämän maan ykkösartisteista ja osoittanut olevansa monipuolinen ja lahjakas esiintyjä, eikä samaa nyt voi sanoa Sannista tai VilleGallesta - sori.

Mutta onhan Sanni ja VilleGalle molemmat osoittanu olevansa monipuolisia. Molemmat vieraillu siellä ja täällä, VilleGalle viimeksi Tuiskun uusimmalla platalla.
(L-S tuu ny pelastaan tää mun VG-perustelu )

Tulipas paha haaste! Koska haluaisin kyllä vastustaa Sannia juuri tuolla Kiban esittämällä perustelulla. Sannilla on vain ne kaksi levyä, ja hän on vasta 22-vuotias. Siinä mielessä Vartiaiseen nähden eri lähtökohdat. Sannilta muistan kaksi kappaletta, joita molempia pidän vähän toisesta korvasta ulos -kamana, mutta se on toki vain oman makuni mukainen mielipide. Vartiaisella oli sentään tosiaan Gimmel-taustakin, josta oli sitten vielä ehditty uskottavaan ja vakavasti otettavaan pop-levyyn eli monipuolisuutta löytyi.

VilleGallea en laittaisi ihan samaan kategoriaan, on hän sentään muutaman vuoden vanhempikin ja ehtinyt jo moneen. Mutta totta kai henkilökohtainen mieltymys painaa, koska JVG on kuitenkin viihdyttävä. Jos ja kun kiintiöräppäri on oltava, on VilleGalle ihan hyvä valinta. Mielestäni kiintiöräppäri on kuitenkin hyvä olemassa, muuten tulkinnat olisivat helposti liian tasapaksuja. No, ei tämä perustelu ehkä ole uskottava eikä pelasta mitään.

Tosin sitten tietysti joku voisi perustella, että olihan Anna Abreukin vasta 24 (tai jotain sinnepäin) osallistuessaan VE:hen, ja toki Abreun osallistumisestakin voi olla montaa mieltä, mutta omasta mielestäni Abreu esitti muutamia sen kauden parhaimmista vedoista, eli osoittautui ennakko-odotuksia paljon monipuolisemmaksi, vaikka oma tuotanto ei olekaan kummoista. Edelleen toivoisin, että Anna tekisi suomenkielisen levyn. Että tiedä häntä, VE:n parhaita puolia on kuitenkin joskus ollut se, että etukäteen ei voi tietää mitä sieltä tulee.

Mitä muihin tulee, Antti Tuiskun osallistumisesta olen riemuissani, varsinkin uusimman levyn osoittaman uusiutumiskyvyn jälkeen, ja koska Antti tosiaan on pienois-Siltsu. Anssi Kelaltakin odotan paljon, koska Kela vaikuttaa mun mielestä jotenkin VE:hen sopivalta sympaattiselta tyypiltä. Virve Rosti ja Pave Maijanen eivät kumpikaan erityisesti kiinnosta itseäni, mutta kaiketi tässä on pakko olla myös aina niitä vanhemman polven iskelmäartisteja. Ehkä heidän hiteistään saadaan hyviä tulkintoja, en tiedä mitä heidän omilta tulkinnoiltaan voi odottaa. Vilkkumaahankin suhtaudun ristiriitaisesti. Joskus 10-15 vuotta sitten kuuntelin paljon Vilkkumaata, useampia levyjäkin löytyy hyllystä, mutta jostain syystä viime vuosina en ole jaksanut kuunnella niitä, saati uudempia levyjä. Eritoten Vilkkumaan sanoitustyyli on jotenkin piikittelevä, mutta sortuu mielestäni liian helppoihin piikkeihin sellaisella ylimielisellä asenteella, mitä siedän huonosti. Mutta toisaalta voi olla ihan mielenkiintoista kuulla jostain niistä vanhemmista kappaleista tulkintoja.

Anteeksi nyt kaikille haukkumilleni artisteille, toivottavasti en ollut epäasiallinen.

[Pascal Lemoix]

Niin, en itse asiassa tiedä, onko missään ollut kirjattuna, millä kriteereillä artisteja "voidaan ohjelmaan ottaa". Varmaan eka kausi näytti tietyllä tavalla suuntaa, että lähinnä kaikille tuttuja, mittavan uran tehneitä artisteja otetaan.

Kuitenkin on myös kyse siitä, keitä saadaan. Martti Syrjähän olisi ollut jo, jos olisi suostunut ja tuskin on ainoa kieltäytynyt.

Jos ohjelma onnistuu oikein hyvin, niin sen jälkeen artisteista pitää enemmän kuin ennen ohjelmaa.

[theia]

Tuottajahan totesi jossain iltapulussa tyyliin "Sanotaanko niin, että Sanni on mukana koska halusin Sannin mukaan" Noh, 2080-luvulla on soinut niin paljon duuniradiossa että oon ehkä alkanut tykkäämään siitä ( ), ja voipi olla ihan virkistäviä vetoja hänellä.

Ja noin itelle Anssi Kela tuntuu just sellaiselta muusikolta, jonka biiseistä voi saada hyviä vetoja ja se varmaan osaa sitten sovitella muiden biisejä parempaan uskoon.

Itellä Vilkkumaa on noista tutuin, eikä mulla kovin pahoja angsteja oo häntä kohtaan (HHU:ssa se oli kyllä huono ).

tulee katsotuksi kyllä tääkin kausi.

[L-S]

Edelleen toivoisin, että Anna tekisi suomenkielisen levyn.

Ketjun aiheeseen sinänsä liittymättä: toiveeni näyttäisi toteutuvan pikemminkin kuin arvasinkaan. Periaatteessa hauskaa.

[L-S]

No mitäs mieltä täällä ollaan uuden Vain elämää -kauden aloituksesta?

Itselleni jäi vähän laimeat fiilikset. Poikkeus toki vahvistaa säännön: Antti Tuiskun Sata salamaa oli kuunneltavissa jo ennakkoon edellisenä päivänä ja sitä soitin jo silloin monta kertaa. Se on ihan selkeä hitti, Antin (ja tuottaja-Jurekin) tyylinen ja ihana. Mutta Antin lisäksi en hirveästi innostunut muista esityksistä. Sannin Oon voimissain oli periaatteessa ihan hieno, mutta en tiedä jaksaisinko kuunnella esitystä montaa kertaa. Sannilla ei ollut samanlaista voimaa kuin Vickyn versiossa tai jossain Gloria Gaynorissa, mutta se oli toki tarkoituksellista eikä toisaalta haitannut. Kelan esittämä biisi ei ollut tuttu ennestään, joten se meni ihan ohi. VilleGallen vetokin oli vähän hahmoton mielestäni. VilleGalle olisi voinut mieluummin esittää vaikka Kun Chicago kuoli. Varmaan sekin vaikutti, että Rostilla ei kovin montaa omiin suosikkeihini kuuluvaa kappaletta ole. Charlie Brown -biisihän on jo alun perin hirveän ärsyttävä, ja jotenkin kuulosti, ettei Vicky itsekään siitä hirveästi välitä.

Muutoin artisteilla vaikutti olevan rento meininki ja ohjelman alkaessa tuli jotenkin kotoisa olo, että kivaa kun tulee taas Vain elämää. Koska VE:ssä ja sen katsomisessa on kuitenkin jollain tapaa oma yleistunnelmansa, joka yhdistyy mielessäni kaiketi sitten kaikkiin kivoihin aiempien vuosien jaksoihin ja niihin hetkiin, joina sitä on katsonut. Muuten tietysti yleistunnelma on erilainen kuin esimerkiksi viime kaudella, ja nähtäväksi jää päästäänkö käsiksi mihinkään kiinnostavaan tai syvempään.

Aion kuitenkin katsoa tämänkin kauden kokonaan. Jäljellä olevien artistien kappaleista voisi periaatteessa saada hyvinkin mielenkiintoisia versioita, odotan ainakin Kelan, VilleGallen ja Tuiskun päivää. Mutta tietysti on olemassa sekin mahdollisuus, ettei versiointi vaan lähde, enkä toisaalta ole varma haluanko nähdä kun Pave Maijasella on peto irti (tämä ei ole spoileri, en tiedä esittääkö Pave sen, mutta en yllättyisi).

[Kibaya]

Pave ja Peto ois ehkä ihan paras vaihtoehto tuolle kattaukelle. Toinen ois Anssi Kelan angstirock-meininki.

Katsoin tänään vasta uusintaa telkkarista (missasin VG:n, mutta ei se haittaa mua yhtään, näkeehän sen jostain jos tulee tarve). Perjantaina oltiin siellä teatterissa ja eilen tein muuta. En usko että tämä kausi floppaa kuten kakkoskausi, mutten myöskään usko tämän poppoon nousevan viimekauden, puhumattakaan ykköskauden tasolle. Mutta pronssipaikalle hyvinkin helposti.

Tuisku oli todellakin julkaistu jo aiemmin ja vähän se ärsytti. Siis se, että ei voi pitää mitään salassa itse esitykseen asti Vaikka tykkään versiosta kyllä tosi paljon. Räppi on ehkä vähän päälleliimatun oloinen, mutta muutoin se diskojytke kyllä saa kädet ilmaan.
Anssi Kelan veto oli mullekin tuntematon, mutta tykkäsin siitä ihan älyttömästi! En muutoin kauheasti tykkää Anssista, mutta nyt! Joo! Go Anssi! Nauroin ihan vääränä sille farkkuepisodille "sitten ois tietty nää.... samanlaiset!"

Sannin ääni on ihan tajuttoman ärsyttävä. Koska se tuottaa äänen tosi tyhmästi, se kuulostaa tyhmältä. Ne äänikikkailut oli hyvin sannimaisia mitä siihen biisiin oli ympätty ja mun teki mieli repiä hiuksia. Kahvi laimeeta ja silleen. Aargh! Sori, mutta se honottaminen ja äänen liu'uttelu ei istu mun korvaan mitenkään hyvän kuuloisena. Semmoinen ihme tunkkaisuus siinä on, sen nasaalin lisäksi.

Vilkkumaa on vaan ärsyttävä. Ehkä se muuttuu

Odotan eniten Antin, Anssin ja Paven päiviä. Naisista Vicky oli ainoa kiinnostava. Sannilla voi toki olla yllärit hihoissa juuri sen takia ettei siltä odota mitään. Ehkä tavallaan VG:nkin päivässä on potentiaalia, koska ne tekee sille jotain muuta kuin räppiä. Ehkä. Toivottavasti! Kiinnostavaa nähdä millaisia versioita Vicky tekee muille. Vilkkumaan päivästä odotan eniten sitä että se on ohi Sori Maija, mut en näköjään pääse yli siitä että angstitat mua

Muutoin VE:llä on paikkansa mun päiväkirjassa.

[Suvi]

Muutoin artisteilla vaikutti olevan rento meininki ja ohjelman alkaessa tuli jotenkin kotoisa olo, että kivaa kun tulee taas Vain elämää. Koska VE:ssä ja sen katsomisessa on kuitenkin jollain tapaa oma yleistunnelmansa, joka yhdistyy mielessäni kaiketi sitten kaikkiin kivoihin aiempien vuosien jaksoihin ja niihin hetkiin, joina sitä on katsonut.

Joo

Mä katsoin jakson perjantai-iltana isäni kanssa, joka höpötti koko ajan ja hoki, että "ei tää oo yhtään mun juttu" , niin meni jakso vähän ohi. Mutta ei jäänyt kuitenkaan sellainen fiilis, että olisi ihan pakko katsoa jakso uudestaan, ainakaan kokonaan. Mulla on vähän sama kuin L-S:llä, että Vicky ei ole koskaan oikein ollut mun suosikki, vaikka hänen biisinsä ovat ihan meneviä ja hänen keikallaan olisi varmasti kivaa.

Vähän harmittaa, kun sitä Tuiskun versiota on soitettu ennakkoon. Mielestäni ohjelman viehätys on ollut siinä, että kukaan muu kuin esittävä artisti ja bändi eivät tiedä, mikä biisi tulee seuraavaksi ja katsoja voi "yllättyä" illan viikon isännän/emännän kanssa. Totta kai siinä varmaan ne biisit jotenkin "jaetaan", että tämä ja tämä on jonkun pakko esittää jne. , mutta tykkään tuosta sarjassa ns. yllätyksellisyydestä enkä sen takia haluaisi spoilaantua mistään, enkä siis halunnut enkä kuunnellut sitä Tuiskun versiota ennakkoon.

Kyllä kuitenkin sanoisin, että se Tuiskun versio oli jakson esityksistä paras. Muut olivat vähän unettavia. Tosin tykkäsin Kelan versiosta, koska hän teki siitä omanlaisensa. Olisin voinut luulla, että kyseessä on Kelan oma biisi. VilleGallella on potentiaalia tehdä loistavia versioita. Vaikka en ole innostunut Paven omista biiseistä, toivon Paven tekevän mielenkiintoisia versioita tuottajameriittiensä perusteella.

En olekaan kommentoinut aikaisemmin noita artistivalintoja. Ehkä minulle suurin ongelma on, että suurin osa tämän kauden artisteista on luokkaa "ihan jees", eivätkä ole minulle mitenkään henkilökohtaisesti tärkeitä. Tosin Tuiskulta olen paria viimeisintä levyä kuunnellut melko paljon, ja odotan häneltä eniten heittäytymistä. Maija Vilkkumaata olen nuoruudessani kuunnellut TOSI paljon, ja voisi jopa sanoa, että olin hänen faninsa. Jostain syystä Vilkkumaa on vähän alkanut ärsyttää viimeisen parin vuoden sisällä. Mutta saa nähdä, tuoko Maijan päivä jotain muistoja pintaan.

P.S. Olen samaa mieltä Kiban kanssa, että Sannin ääni on ärsyttävä. Ja kun tarkemmin ajattelee, kaikkien tämän kauden naisartistien äänet ovat vähän rasittavia.