
Eilen oltiin keikalla ja siellä tuli tapani mukaan ns. lyötyä jalalla tahtia. Jo siellä huomasin että jostain syystä meinaa kramppi iskeä mutta ei se sitten kuitenkaan tullut. Tänä aamuna yritin istua sohvalle niin että justiinsakin tää kramppia yrittäny jalka jäisi pepun alle. Ja siitähän se sit kramppas niin että itku tuli. Sen jälkeen ei kestä varata kunnolla painoa sille jalalle, kävely klinkkaa ja kipu on vielä 12 tunnin jälkeenkin kova. Jalkaa ei voi nostaa istuessa tai maatessa yhtään tavallista korkeammalle.
Vtuttaa kuin pientä pupua.
Olen ny pari viikkoa liikkunut enemmän, aerobista ja treenejä. Olen tarkotuksella lisännyt magnesiumin käyttöä, samoiten muistanut venytellä ja juonut enemmän vettä. Että periaatteessa näin ei pitäis käydä. 


Se Budapestin reissulla kipeytyi, en välittänyt vaan jatkoin tallustelua entiseen malliin ja lauantaina se sitten olikin mukavasti turvonnut. Levossa ei satu, mutta kävellessä ja tietyssä asennossa (esim. nilkkaa pyörittäessä) on kipua jalkapöydällä. Lääkärissäkin käyty, kaks kertaa, mutta vikaa ei löydetty (ei murtunut eikä tulehdusarvoja koholla). Jos oon tekemättä mitään niin palautuu nordaaliksi, mutta vähänkin enempi kävelyä niin se on pullea. Eikä kävellessä oikein edes satukaan enää. 



. En ollut ennen ikinä kipeenä, esimerkiksi kouluaikoinani hyvä jos kerran vuodessa oli nuha. Nyt on vuorotellen kaikki vaivat. Vuoden sisällä on ollut migreenit, mahataudit, selkä paskana, pahat nielutulehdukset ja nyt silmätulehdus! Niin paha ettei saa olla töissä. Kahdet lääkkeet vaan mukaan ja silmätippoja parin tunnin välein. Ei esimiehet hyppinyt riemusta kun kävin niille sanomassa, puolet porukasta kun on lomalla. Toivottavasti lääkkeet alkaa toimia heti kohta, niin ei tarvitsisi koko viikkoa olla saikulla. Vaikka töihinpaluu loman jälkeen vituttikin, niin en mä nyt kipeenä halua olla.
Kiva flunssa pitkästä aikaa. Lääkärit vaan yrittää tuputtaa lääkkeitä.



