Kakkavaippaketju

[Kibaya]

Kyllähän se muuttaa kun prioriteeti muuttuu

Musta on hauska lukea ja verrata sitä sitten muihin kuultuihin stooreihin.
Toi renkaiden nuoleminen (tai minkä tahansa nuoleminen) on kyllä hauska vaihe
Tai sit ei

[Eowyn]

Ihanaa kun sä Emilia kerrot mitä teille kuuluu. Tosi kiva lukea sun juttuja. Itse olen niin laiska kirjoittelemaan. Meillä pikkulikka täytti vuoden kesäkuun alussa. Ei vielä halua kävellä, suuttuu jos yrittää jaloilleen laittaa ja kävelyttää. Itse on osannut nousta kyllä jaloilleen jo 8 kk asti, ja kävelee sohvan reunaa pitkin. Vaativa ja itsepäinen kaveri on kyllä ollut alusta lähtien. Jatkuvasti viihtyisi sylissä, siinä mielessäkin erilainen kuin isoveljensä. Isoveli mennä viiletti konttaillen ja tutkien joka paikkaa tuossa iässä, eikä paljon syliä kaivannut. Tai no tietenkin välillä.
No meille syntyy sitten loka-marraskuussa kolmas lapsukainen. Uskomaton onni ja tuuri, että tämäkin on todettu ultrissa terveeksi. Mä olen jonkun geenivirheen kantaja, joten en uskonut että olisi mahdollista saada vielä kolmas terve, mutta onneksi näin. Toivottavasti kaikki vaan menee hyvin. Ai niin, ja toinen poikahan sieltä pitäisi tulla.

[marenkienkeli]

Oih, onnittelut Eowynille ja koko perheelle!

Myös mun mielestä on aivan ihanaa lukea Emilian kirjoituksia vauva-arjesta ja vauvan kehityksestä! Harvemmin tulee niihin mitään kommentoitua, mutta kyllä mä niitä innoissani luen.

[theia]

Onnea Ewy & perhe!

[Suvi]

Aaaw, Eowyn. Ihanaa!

Mäkin tykkään lukea täältä Emilian (ja muidenkin) vauvakuulumisia. .D

[Emilia]

Eowyn! Superisti onnea!

Poitsu nousi yhtäkkiä tukea vasten polviseisontaa ja koittaa kiipeillä paikkoihin. Pitää laskea pinnasängyn pohjaa alemmas, ettei se tuu kohta reunan yli. Tyyppi ei osaa vielä edes istua mutta ei kai semmoista kerkeekään, kun on koko ajan liikkeessä.

Tänään päätin kokeilla kaksia päiväunia, kun tuntuu että oon jatkuvasti liian aikaisin laittamassa toista nukkumaan eikä siitä tule kuin taistelu ja molemminpuolinen hermostuminen. Tänään pärjäsi ainakin oikein hyvin, kun nukkui kahdet reilun tunnin päiväunet. Ensi viikolla ajattelin alkaa syöttää pikkuhiljaa lihaa ja kananmunaa.

[Emilia]

Kahden päiväunen kokeilu loppui muutaman päivän jälkeen. Yhtäkkiä tyyppi päättikin väsyä aamusta jo tunnin jälkeen heräämisestä, joten alkuiltaan on vähän pakko ottaa vielä torkut.

Tyyppi nousee tukea vasten seisomaan ja pää kopisee jatkuvasti, kun helposti vielä kaatuilee. Onneksi ei enää ihan niin paljon kuin muutamana ekana harjoittelupäivänä. Huh, se oli kammottavaa. Vieläkin kylmää, jos ei koppaamaan kiinni kaatuvaa vaaveroa. Opettelis nyt vain sitä konttaamista!

Toista hammasta pukkaa alaleukaan. Kivuliaasti.

Yöunet on olleet hyviä. Paitsi viime yö mutta toivottavasti se johtui noista hampaista.

[Emilia]

Suomen surkein mutsi täällä moi!

Vauva tippui hoitotasolta, pesukoneen päältä, kaakeliin. Hetkeksi liian pitkään kiinnitin huomioni muualle ja ehti poitsu luiskahtaa lattialle. Se tunne, kun silmänurkasta nään liikettä ja kuuluu tumps!

Menin aivan paniikkiin. Onneks mies oli kotona. Hän nappas pojan syliinsä, kun mä vain itkin ja hoin anteeksianteeksi, eieiei. Pomppis vei pojan toiseen huoneeseen ja oven läpi kuulin, että melko pian pojan itku hyytyi.

Ei ulkoisia loukkaantumisen merkkejä, raajat liikkuu ja tajuissaan oli koko ajan. En ole löytänyt edes mustelmia. Enemmän pikkumies taisi säikähtää mua kuin putoamista. Pomppis oli sitä mieltä, ettei lääkärille ole tarvetta. Vauhkoilin eilisillan mutta tänään on jäljellä vain syyllisyys. Onneksi mitään pahempaa ei käynyt!

Enää ei vaihdeta vaippaa pesukoneen päällä.

[marenkienkeli]

Et sä oo huono tai surkea äiti! Jopa niille parhaille sattuu joskus mokia. Ei sille mitään mahda.

Voimia syyllisyyden tunteen selättämiseen!

[Kibaya]

Emilia Et todellakaan ole huono äiti. Ne on tuossa vaiheessa vaan niin nopeita.

Jos yhtään lohduttaa niin tuon ikäisen luut ovat vielä pehmeät ja antavat periksi. Se, että tulee isompaa vammaa tarkoittaa että putoamisen pitää tapahtua korkeammalta ja kovempaa. Tokihan mistä vaan tömähtäessään voi sattua pahasti, mutta lähtökohtaisesti tuon ikäisen luut ja lihakset antavat vielä tosi paljon periksi. Se, että tulee joku luunmurtuma tai sisäinen vamma meinaa että siinä pitää olla väkivaltaa tai vääntöä mukana. Ei ne helpolla rikki mene Säikähtää toki ja itsekin säikähtää, mutta vammojen syntyminen vaatii enemmän.

Sä et ole huono äiti, etkä syyllinen. Tuossa tilanteessa ei ole syyllisiä. Vahinkoja sattuu kaikille. Etkä varmasti ole eka tai vika jolle näin käy.
Älä parjaa itseäsi liian pitkään. Olet hyvä äiti ja se ilmenee sillä että tunnet syyllisyyttä. Huonoa äiti ei kiinnostaisi.

[Emilia]

teille molemmille.

[Lyyra]

Minä olen luullut, että kaikki äidit pudottaa vauvansa joskus.
Eli et varmastikaan ole eka etkä viimeinen, jolle sattuu jotain tuollaista.

[Wiggin]

Vauvansa lattialle mojauttanut iskä täällä päivää!

Ei käynny kuinkaan. Lähtee syksyllä kolmannelle luokalle!

[Emilia]

Wiggin!

[Wildchild]

Juu, täällä kans lapsensa lattialle pudottanut äiti hei.

Että Emilia, tekevälle sattuu ja rapatessa roiskuu. Veikkaan että oikeasti suurin osa vanhemmista tiputtaa lapsensa lattialle tilanteessa tai toisessa, harvat vain kehtaavat myöntää asian ääneen.

[Emilia]

No mä en ainakaan ole tätä vahinkoa juurikaan mainostanut. Systerille ja teille oon kertonut mut aika iso on se kynnys mainita asiasta edes silloin, kun se sopisi keskusteluun. Uskon kyllä, että melko yleistä on tämmöinen eikä siinä sinänsä ole mitään hävettävää.

Meidän poika on oppinut uusia juttuja. Janoisena/ nälkäisenä kiipeää syliin ja alkaa repiä multa paitaa päältä tai venyttää kaula-aukkoa tissiä hamuillen. Kakkavaippatilanteessa menee kylppäriin tai vähintään ovelle odottamaan, että tajuan vaihtaa vaipan.

[Wiggin]

Joo tosiaan. Jäi mainitsematta että ei kyllä itselläkään ollut häävit fiilikset kun tenava muksahti lattialle. Paskahalvaushan siihen tuli ja lähellä oli etten juosten vienyt muksua äidilleen ja muuttanut kotoa Tiibetin vuoristoon tekemään 10 vuodeksi katumusharjoituksia. Se muutama minuutti oli kyllä melkoista ripulointia.. siis itsellä.

Voi sen asian sitten taas ottaa puheeksi kun lapsi vähän vanhempana keijoilee. HAA! Taidampa tietää mistä tuo johtuu!

[Emilia]

Unikoulu/yötissittelyn lopetus aloitettu.

Lyhyesti kolme ensimmäistä yötä:

1. yö 20:05 - 8:20 sisältää neljä herätystä, joista ensimmäinen kestää reilu puoli tuntia, seuraava ei oikeastaan minuuttiakaan (tutti suuhun ja takas unille), seuraava melkein tunnin ja viimeinen onkin sitten aamuimetys, josta vielä jatketaan unia hetken.

2. yö 20:47 - 6:20 sisältää kolme herätystä (eka 15 min puoli kahdelta ja seuraava neljän jälkeen noin 10 min mutta ei vaadi hyssyttelyä), joista viimeinen 5:23 ja itse asiassa sen jälkeen ei juurikaan nukuta, vaikka noustaan ylös vasta tunnin kuluttua.

3. yö 20:47 - 6:08. Enää kaksi herätystä. Ensimmäinen hoituu tutilla hieman ennen yhtä, mutta seuraava vaatii 25 minuuttia. En kuitenkaan nostanut poikaa syliin vaan annoin vesipullon, jonka kanssa nukahtaa itse hieman viiden jälkeen.

Vaikuttaisi siltä, että heräily vähenee pikku hiljaa mutta aamut samalla aikaistuvat. Itsellä oli varsinkin viime yönä todella suuria vaikeuksia saada unta herätysten jälkeen, joten olen vain onnellinen, että Pomppis tulee vihdoin kotiin matkaltaan ja saa ryhtyä auttamaan. Nukkumaanmenoaika on ollut aika tarkka tänä viikonloppuna.

Lisää voi lukea blogista.

[skray]

Emilian blogi.

[damn]

Minusta tuli kolme viikkoa sitten taas täti .

Mutta... Olenko itsekäs jos en mene ristiäisiin? Olin tehnyt ylitöitä, että saisin pidennetyn viikonlopun, kun tässä ennen joulua ei ole mitään lomia ja vapaapäiviä viikonloppujen lisäksi. Poikaystävä pyysi kanssa sen vapaaksi ja isot oli suunnitelmat lähteä kotimaamatkailua harrastamaan ja rentoutumaan. Kunnes joku meiän perheestä kertoi, että sinä viikonloppunahan on ristiäiset. Sisko on rakas, mutta onko oikeasti pakko käyttää mun ainoa loman tyngän tapainen siihen, että menen ristiäisiin? Jos ne olisivat olleet edes sunnuntaina, niin olisi kotimatkalla voinut käydä. Mutta kun ei, nämähän on lauantaina, eli just katkaisevat viikonlopun. Yritettiin katsella voisiko siellä päin Suomea reissata ja käydä lauantaina juhlissa, mutta kun ei tuolla päin ole mitään! En oikein tiedä mitä tekisin . Minä varmaan saisinkin itse sen oman vapaapäiväni siirrettyä, mutta poikaystävä tuskin saa, joten sitten se taas on yhtä tyhjän kanssa jos ei samaan aikaan voida pitää ja lomailla.

[Wildchild]

Onnea tädille!

Ja ristiäiskysymykseen. Jos et ole kummi, en ainakaan itse ottaisi nokkiini jos et olisikaan paikalla kun kerran tilanne on tuo mikä on. Eihän kaikkia voi miellyttää ja jos ymmärsin oikein, ristiäiset ei ole sinun omalla asuinpaikkakunnalla? Eli joutuisit joka tapauksessa reissaamaan? Ei voi automaattisesti olettaa että ulkopaikkakuntalainen pääsee juhliin.

Nauti pitkästä viikonlopusta poikaystävän kanssa ja lähetä lahja postitse. Hyvä sisko ymmärtää kyllä.

[Kibaya]

Entä voitko sanoa, että olette tehneet sille viikonlopulle suunnitelmia, mutta voisitte kiertää sunnuntaina sitä kautta? Mun mielestä se olisi huomioonottava ele, kiertää kotimatkalla sitä kautta viemässä mahdollinen lahja ja käydä tervehtimässä sukulaisia ja vauvaa.
Eikä tulisi sitä tilannetta, että olisitte vain poissaolevia ja munmot pääsisivät jeesustelemaan. Eihän tietenkään voi olettaa että vieraspaikkakuntalainen automaattisesti pääsee, mutta mun korvaan kalahtaa se, että reissaatte kotimaassa ja skippaatte sinä viikonloppuna ristiäiset täysin. Ehkä mä olen paha sisko tai muuta, mutta uskoisin että ihan piipahduskin on siskolle se ele, että sua kiinnostaa ja sä välität. Ainakin tässä yhtälössä. Pelkkä postitettu lahja voi tuntua vähän kalsalta. Tai sitten voi sopia jonkun muun viikonlopun kun menette käymään, jos se vain on mahdollista.

Tieyllä tavalla nämä on vaikeita, koska on isoja tunteita pelissä. Sisko varmasti ymmärtää pidemmän ajan jälkeen ja varsinkin jos asiasta voi puhua täysin avoimesti, mutta näin ulkopuolisen silmin, omien tunteiden kautta peilaten varmasti jäisin ihmettelemään miksi läheinen ihminen tekee sen ratkaisun ettei yritä järjestää mahdollista piipahdusta heidän suunnallaan jos on reissussa autolla. Eri asia jos yhdensuuntaiseen matkaan sinne kuluu 10 tuntia ja se pitää taittaa julkisilla. Tai ettei ole reissussa, eikä ole rahaa lähteä. Pystytkö asettumaan siskon asemaan ja miettiä miten hän reagoisi ja sitten sovittaa itselle sopivan ratkaisun? Tietenkin jokainen tekee ratkaisunsa omasta näkökulmastaan ja (toivottavasti) itseään ajatellen, mutta jos pystyy asettumaan toisen asemaan ja ratkaisemaan asian niin että siitä olisi molemmille iloa, on se aina parempi vaihtoehto.

Ehkä suosittelisin puhumaan siskon kanssa asiasta ennenkuin lyöt mitään varmaa lukkoon.

[Wildchild]

Jotenkin mä taas oletin että damn käy muutenkin varmasti moikkaamassa täditettävää ja siskoaan, mutta että jos haluaa antaa sen lahjan silti ristiäisaikana, laittaisi paketin postiin. Ja varmasti myös puhuu siskonsa kanssa asiasta.

Mutta että lähtökohtaisesti sanoisin että voi lähteä sinne reissuun. Parisuhde on vaan joskus pakko laittaa kaiken muun edelle.

[damn]

Me oltaisiin siis lähdetty aivan päinvastaiselle suunnalle Suomea, ristiäiset on Itä-Suomessa(eikä siis täällä missä asun), joten se ei ole lähelläkään, että kotimatkalla voisi vaikka piipahtaa. En ole kummi ja olen käynyt synnytyslaitoksella vauvaa jo katsomassakin. Ja nään vielä ristiäisiä edeltävänä viikonloppunakin, kun on isosedän hautajaiset. Joten vauva on kyllä nähty ja nään sitä jatkossakin usein, mutta tämä reissuviikonlopuu ei olisi voinut huononpaan saumaan sattua. Autolla liikutaan, mutta ei älyttömiä monen sadan kilometrin lenkkejä viitsisi heittää, sillä poikaystävällä on välilevyn pullistuma ja auton ajaminen on aika kivuliasta mitä pidempään joutuu istumaan ratissa.

[Kibaya]

Tuossa tapauksessa luulisin siskon ymmärtävän.
On ihan eri asia jos vauvaa näkee ja ristiäistunnelmasta pääsee myöhemmin nauttimaan esim. kuvien ja lahjojen selailun muodossa. Oman lahjan voi tuossa tapauksessa vaikka viedä hautajaisten yhteydessä siskolle ja pahoitella vielä ettei pääse paikalle.

Eri asia olisi jos ei vauvaa olisi vielä nähnyt, eikä olisi moneen viikkon ympärillä näkemässäkään. Varsinkin jos ei ole kummi.
Varmaa on se, että jokuhan tuosta pahastuu tai närkästyy, mutta sen kanssa on elettävä. Tai sitten mentävä niihin juhliin, jolloin oma mieli pahastuu jo tehtyjen suunnitelmien peruuntumisesta. Niin tai näin, kuten wildis sanoi, ei kaikkia voi miellyttää. Mutta mun mielestä tärkeintä on se, että pystyy itse olemaan valintansa kanssa sujut. Jos tiedät että reissussa vain mietit ristiäisiä, niin onko se sitten sen arvoista. Jos taas ristiäisissä vaan ottaisi kovaa kupoliin muun reissun peruuntuminen, niin ei sekään kovin hyvältä vaikuta.