Kakkavaippaketju

[L-S]

Onnea skray ja mieheke!

[Emilia]

Oi, ihania uutisia. Onnea skray!

Jee, ei tartte yksin höpötellä.

[Kibaya]

Oi skray
Onnea!

Ja theia Oon edelleen vähän liikuttunut siitä tavasta miten sanoit sen silloin lauantaina.

[skray]

Kiitos kaikille.

Mä taidan mennä kyllä ihan niillä tiedoilla, mitä saan tuolta neuvolasta yms, enkä hanki mitään raskaudenvahtimislaitteita kotiin.
Hulluks tulisin, jos jotain ääniä pitäis muka koittaa kuunnella.

[Emilia]

Tonttutyyppi täyttää tänään 10 kuukautta. En voi käsittää, miten aika menee niin nopsaan. Nyt se jo kävelee ja kiipeilee ja koittaa opetella nukkumaan vain yhdet päiväunet.

Unikoulu vol.2 on sujunut oikein hienosti. Muutama yö meni, että poju tottui tissittömyyteen. Sitten kestikin viikon verran, että oppi olemaan heräämättä kahden tunnin välein. Viime yönä nukkui 20:30-4:30 havahtuen lyhyesti vain mun typerään mekkalointiini yhdentoista aikaan.

KAHDEKSAN TUNTIA!

Itsekin ehdin nukkua viitisen tuntia putkeen ja voijjjestas, miten hyvää se teki! Tänään ei ole päikkäreitä kaivannut.

Huomasin myös, että syksyn muskariryhmässä oli vielä tilaa ja ilmoitin meidät sinne. Pitänee kysyä, kannattaako jatkaa tuossa 6-12 kk ryhmässä vielä keväällä vai voisko hypätä 1-2 v. ryhmään. Tämä ongelma on varmaan se joulukuisten juttu, että aina on joko liian nuori tai vanha...

[theia]

Hirveän moni on kysellyt, että teillä varmaan sitten äiti on aivan innoissaan ekasta lapsenlapsesta ja musta on jokseenkin akwardia olla ollut silleen että nooooo En mä oikeasti tiedä onko se innoissaan Sisko sanoo että varmasti, mutta hän ei vaan sitä osaa näyttää Vois joo kuvitella, tokihan äitikin on soitellut ja kysellyt vointia ja yrittänyt antaa ohjeita, eli tulkittavissa on että hänellä on jotain tunteita tähän liittyen

Aika samanlainen fiilishän mulla oli meidän häihin liittyen, että musta tuntui ettei mutsia kiinnostanut oikein ollenkaan Sen mielestähän se halusi antaa mulle tilaa kun tietää miten itsenäinen ihminen olen ja osaan kyllä pyytää apua

Yritin kysellä äidiltä että onko se miettinyt miksikä sitten Kaapo-Stina tulee sitten häntä sanomaan, äiti kertoi vähän joo miettineensä johon vielä kerroin mummun olevan varattu [miehen äidille], ja sitten äiti vaan totesi että onhan hänellä omakin nimi...? Josta sitten vallan raskaushormonaalisesti vähän loukkaannuin ja kerroin että EI, meidän Kaapo-Stina EI tule kutsumaan äitiä omalla nimellään, että nyt on tilanne että Kaapo-Stinalle oot isoäiti, jota et oo kenellekään muulle ja kaikki muuthan sua omalla nimellä kutsuu.

[skray]

Tänään oli ultra. Jännitti.
Ollaan siellä ja hengissä ja pyörittiin kuin väkkärä tai mikä lie. Hassua.

[Emilia]

Theia, onpas inhottavaa. Kyllä sun äitis varmasti on innoissaan, kuten siskoskin sanoo. Meillä anoppi on ihan täpinöissään, muttei kehtaa näyttää sitä. Ei sitten juurikaan soittele kuulumisia tai tule käymään, kun pelkää vissiin tuppautuvansa tai jotain. Mut trust me, parempi näin päin kuin että olisivat joka asiaan puuttumassa.

Olisko sun äitisi tahtonut myös olla mummu? Ehkä sen takia tuollainen hieman loukkaantuneen oloinen kommentti. Toivottavasti saatte solmut sovittua.

Meillä on pojalla kolme mummua ja kaksi vaaria No, joskus vääntyy joku mummiksikin, mutta etunimellä ollaan eroteltu. Nääkin varmaan muotoutuu myöhemmin, kun poika oppii itse kutsumaan isovanhempiaan.

Skray

[skray]

Niin, miksei kaikki vaan voi olla mummuja? Onko sillä väliä? Kai se sit muotoutuu just sen mukaan, mitä lapsi itse alkaa jossain vaiheessa sanoa.
Lapsena meillä ei ollut tä ongelmaa, kun iskän puolella ollaan ruotsinkielisiä, niin ne on sit fammo ja faffa ja äitin puolella oli sit mummu ja paappa.
Isovanhemmillekin on niin monta eri nimeä, kun oikeen alko ajattelemaan: Mummu, mummi, mumma, isoäiti.. paappa, pappa, ukki, isoisä... mitä vielä? Vaihtoehtoja on paljon.

[theia]

Meillä on aina ollut erinimiset isovanhemmat isän ja äidin puolelta. Enkä usko että äiti olisi mummu-nimeä halunnut, koska mun & siskon mummu, isänäiti, ei koskaan ollut erityisen läheinen äidin kanssa

Musta se olisi myös hämmentävää jos kutsuittaisiin samalla nimellä. Varsinkin kun jo ennakkoon tietää että miehen vanhemmat tulevat olemaan enempi tekemisessä Kaapo-Stinan kanssa kun asuvat samassa kaupungissa...

[Kibaya]

Mun yhden kaverin lapset kutsuu sen äiti Jajaksi. Alkuun sen piti olla mummi, mutta eka laps rupes kutsumaan sitä Jajaksi ja se oli siinä sitten.

[L-S]

Mun lapsuudessa molemmat isoäidit olivat mummoja. Molemmat asuivat kuitenkin eri paikkakunnilla ja kotikeskustelussa tunnettiin heidät sitten paikkakuntien mukaan X:n ja Y:n mummoina. Toimi ihan hyvin sekin. Toinen mummo olisi ehkä halunnut olla mummu, mutta se ei jostain syystä koskaan tarttunut kielenkäyttöön.

theialle

[Shay]

Mun lapsuudessa molemmat isoäidit olivat mummoja. Molemmat asuivat kuitenkin eri paikkakunnilla ja kotikeskustelussa tunnettiin heidät sitten paikkakuntien mukaan X:n ja Y:n mummoina. Toimi ihan hyvin sekin. Toinen mummo olisi ehkä halunnut olla mummu, mutta se ei jostain syystä koskaan tarttunut kielenkäyttöön.

theialle

Munkin mummut toimi samalla periaatteella, kotipaikan mukaan nimettynä. Joskus tuli pieniä sekaannuksia, kun paikkanimi jätettiin pois, mutta ei se pahemmin elämää haitannut.
Tiedän tapauksen, jossa käytettiin 'rastita oikea vaihtoehto'-korttia. "Mummi [], mummo [], joku muu [] mikä?"

[marenkienkeli]

Meillä kaikki isoäidit kulkivat nimityksellä "etunimi-mumma". Myös isän mumma oli samalla tapaa nimetty. Emme me häntä koskaan isomummaksi kutsuneet. Mumma mikä mumma. (Jopa parhaan ystävän mummat olivat "etunimi-mumma"-nimellä varustettuja. ) Vastaavasti kaikki paapat olivat "etunimi-paappoja". Myös äidin isoisä.

[damn]

Tuntuu olevan kovin paikkakuntakohtaista miten isovanhempia kutsuu, minä en tiedä täältäpäin ketään, joka kutsuisi isoäitiä mummaksi tai mummuksi. Se on aina joko mummo tai mummi. Omanikin olivat mummo ja mummi. Isoisät sitten olivat ukki ja pappa, enkä tiedä miksi kutsuimme äidin isää papaksi, koska en tunne ketään, joka kutsuisi isoisäänsä papaksi. Useimmiten se tuntuu olevan ukki ja joskus harvemmin vaari.

[marenkienkeli]

Tuntuu olevan kovin paikkakuntakohtaista miten isovanhempia kutsuu, minä en tiedä täältäpäin ketään, joka kutsuisi isoäitiä mummaksi tai mummuksi.

Mummat ovat yleensä pohjalaisia - tai pohjalaislähtöisiä. Aina ei edes paikkakuntakohtaisuus riitä - kylienkin välillä voi olla eroja. Paappani mukaan vanhassa kotikunnassani on jopa kolme (!) vallitsevaa kutsumanimitystä isoäidille ja nämä ovat jakautuneet voimakkaasti alueittain. Sen lisäksi, että on tapa kutsua tunnettuja isovanhempia tietyin termein, mulle "geneeriset" vanhat ihmiset ovat mummoja ja pappoja.

Tulipa yhtäkkiä mieleeni: Miehekkeen mummolle ei ole vakiintunut käyttöön mitään isoäiti-termiä. Hän haluaa itseään kutsuttavan ensisijaisesti omalla lempinimellään, jolla kaikki muutkin häntä kutsuvat. Jos on ulkopuolisille toki voi selventää, että Miehekkeen isoäiti, mutta jos mikään ei tunnu luontevalta, mitäpä haittaa siitä on, jos kutsutaan etunimellä. Ei se isoäidin arvoa vähennä, vaikka ei varsinaista termiä olisikaan käytössä. Isoisää kuitenkin kutsutaan "etunimi-pappa" nimellä.

[Wildchild]

Isoisät sitten olivat ukki ja pappa, enkä tiedä miksi kutsuimme äidin isää papaksi, koska en tunne ketään, joka kutsuisi isoisäänsä papaksi. Useimmiten se tuntuu olevan ukki ja joskus harvemmin vaari.

Omanikin olivat ukki ja pappa, enkä tiedä minäkään miksi pappa oli juurikin pappa. Pappa tosin itse taisi vihata sitä että kutsuin häntä papaksi (olin lapsenlapsista ainoa joka kutsui häntä papaksi, muille hän oli ukki), mutta ei hän koskaan sitä minulle asti kertonut.

Ja mummini ovat molemmat mummeja. Tosin toinen mummi oli *paikkakunta*-mummi, ja toinen, naapurissa asuva mummi on vain mummi.

Omilla lapsillani on yksi ukki ja kaksi mummia. Minun omista vanhemmistani puhutaan että he ovat Ivalon ukki ja mummi, eli heilläkin tulee se paikkakunta siihen eteen. Se on jotenkin luontevampaa eikä sekoita mummeja keskenään.

[Kibaya]

Mulla kun on ollut vain yksi isovanhempi ei ole joutunut miettimään
Mummi on mummi ja se on siinä se. Ne muut, onkin sitten vaan äidin äiti, äidin isä ja isän isä. Äidin isähän oli kyllä elossa, mutten ikinä tavannut sitä. Puhelimeen vastasin kyllä ja kerran jopa multa on kysynyt että mitä mulle kuuluu, mutta siinäpä ne kontaktin sen isoisän kanssa. Edesmenneet isovanhemmat ovat olleet vain sukulaismääreitä. Sitten taas äidin isoisästä puhutaan vaarina ja isoäidistä mammana. Mamma ja vaari olivat elossa vielä 80-luvulla ja myöhempään mitä esim. äidin äiti.Sillä on varmaan vaikutusta että meitä lapsenlapsia (minä+serkut) ei ollut äidin äidin aikana, eikä näin mitään kutsumanimeä ehtinyt syntyä.

Meillähän sitten taas äiti on mummi ja isäpuoli on vaari, kun kälyn vanhemmat on mummo ja pappa.

Hauskasti tuli mieleen sekin, että kutsun äidin lapsuudenystävän isää ukiksi. Mutta se onkin hyvin ystävällinen mies ja opetti mua mm. kalastamaan lapsena. Oltiin kesäisin niiden mökillä ja useasti mut otettiin mukaan vaikkei meidän muu perhe lähtenyt. Kai se oli sitä että musta oli apua, tykkäsin olla siellä ja oli kiva kun niiden perheen lapsilla oli joku kaveri. Toki sen perheen poika on mua vähän alle vuoden nuorempi ja sillä ja sen siskolla on isohko ikäero, niin oli ehkä mielekästä ottaa sille ainoalle lapselle joku kaveri mökille mukaan.
Se ukki on edelleen ukki, mutta sen vaimoa kutsun etunimellä
Tämä on just niitä mitkä on mennyt omalla painollaan. Muttei mua kukaan tosin ole kieltänytkään.

[skray]

Kävin viimeviikolla neuvolassa. Aiemmallakin käynnillä olen valittanut siitä, kun mulla on astmaoireita (johtuu varmasti kissasta, mutta siitähän ei luovuta, koska hiiret), enkä saa aina hengitettyä kunnolla. En ole aiemmin saanut aikaiseksi käydä missään astmakokeissa tms, koska miehekkeen astmalääke on auttanut pahimpaan. Ja olen vaan vähän kärsinyt. Olen siis lainannut miehekkeen astmapiippua, jos oikein on paha tilanne. Näitä on n. kerran viikossa, joskus pari. Olen siis yrittänyt kysyä neuvolassa, voisinko saada jonkun oman astmalääkkeen ihan varmuuden vuoksi, koska miehekkeen lääke ei ilmeisesti ole se paras mahdollinen raskaana olevalle.
Neuvolan täti ei osannut sen tarkemmin sanoa asiaan mitään, joten passitti mut lääkärille. No, tää ei sit halunnut määrätä mitään lääkettä mulle, koska mulle ei ole tehty diagnoosia astmasta. Omaa saamattomuuttahan se on, kun en ole aiemmin asiaa hoitanut, mutta eikö sen nyt kuule jo mun hengityksestä, että en saa kunnolla happea aina?! Aion ensi kerralla oikein kunnolla pihistä siellä, niin ettei ne voi enää mitään muuta, kuin määrätä mut astmakokeisiin tai kirjottaa mulle jotain reseptiä hätätapauksia varten. Niin ja lääkärin mukaan astmakokeista ei saa luottettavaa tulosta, kun olen raskaana, mutta siis täh? Ymmärtääkseni tärkeintä olis, että happi kulkis mulla niin, että se masuasukkikin saa kunnolla happea. Niin eikö silloin olisi järkevää tehdä edes ne vähän epäluotettavat testit, jos ei mun sana kelpaa?

Viime viikolla sanoin taas asiasta neuvolatädille, koska en todellakaan pysty aina kunnolla hengittämään ja henki pihisee. Hän varasi mulle uuden ajan lääkärille tiistaiksi, mutta tulin kipeäksi, enkä päässyt sinne. "Onneksi" mulla on perjantaina verenpaineen kontrolli, niin voin sit samalla sanoa, että en ollut siellä lääkärissä ja saan toivottavasti uuden ajan. Niin siis viime viikon neuvolassa mun verenpaine oli hieman korkeella alapaineen osalta, niin sain kotiin mukaan verenpainemittarin ja pitää tää viikko mittailla aamuin-illoin.

Niin ja mietin tässä itsekseni, että voikohan verenpaine olla korkeempi, koska en saa kunnolla hengitettyä näiden astmaoideiden takia ja sit mun elimistössä ei ole niin paljon happea kuin voisi olla ja sit verenkierto joutuu tekemään enemmän töitä ja verenpaine nousee? nimim. keittiölääkäri

Ja tein hieman googlettelua, kuten asiaan tietysti kuuluu. Luin, mielestäni ihan luotettavasta lähteestä, että nimenomaan astmaa pitäisi hoitaa kunnolla, että happi kulkee raskauden aikana. Ja lisäksi kaverini, joka on raskaana myös ja joka on kaupungin neuvolan piirissä (mä meidän oman kunnan), oli saanut astmalääkkeen ilman mitään ongelmaa ja oli oikein kehotettu käyttämään sitä vaikka kahdesti päivässä jos tarve. Tosin en muistanut kysyä häneltä oliko hänellä jo astmasta diagnoosi vai ei, koska en muista hänen koskaan maininneen astmaa, enkä ole nähnyt hänen käyttävän mitään lääkettä siihen.

Joka tapauksessa mielestäni kummallista touhua, kun astmalääkettä nyt ilmeisesti saisi käyttää ihan normaalisti raskauden aikana ja hyöty ohittaa mielestäni haitat tässä kohtaa.

[Kibaya]

Kannattaa kysyä saako teidän terkasta PEF-mittaria lainaan (joistain saa, joistain ei) ja tehdä omatoimisesti mittailuja joita voi sitten näyttää lääkärille.
Toki siihen kannattaa pyytää vähän vinkkejä joltain semmoiselta joka sitä on tehnyt. Idea on nopealla kertapuhalluksella tyhjentää keuhkot mittariin. Vähän niinköin yskästä hemmetin kovaa kerralla, mutta olla yskäisemättä ja pitää se vain nopeana uloshenkäyksenä. Kolme hönkäystä, aamuin illoin. Jossain sanotaan että pitää mitata keskiarvo, jossain merkitään kaikki. Kai sekin on vuosien aikana muuttunut jotenkin. Kun aloitin niin piti merkitä kaikki ja keskiarvo laskettiin jotenkin tosi oudosti.

PEF-mittaus on ulosvirtauksen mittausta, jonka avulla voidaan tarkkailla miten lääkkeet vaikuttaa keuhkoputkiin. Jos saat sen toteutettua kotona niin kannattaa vaikka pari kertaa lainata sitä miehen lääkettä ja merkitä tulokset myös niin että n. 15min lääkkeen ottamisen jälkeen tekee uuden puhallussarjan. Jos tulos on parempi mitä ilman, niin se antaa osviittaa siitä että onko se astma vai ei.

Hengitysongelmat on syvältä.
Jos ei neuvola jeesaa, niin kannattaa kysyä myös terkkarista tai neuvolan ulkopuolisilta lääkäreiltä.

[theia]

Mä vaan kiinnitin huomiota kuinka usein neuvoloita sulla skray on mulla siis eka neuvola oli viikolla 10, ultraääni viikolla 12, sit lääkäri taannoin ja seuraavaksi sit rakenneultra viikolla 20, seuraava neuvola viikolla 22

[skray]

Mieheke on tehnyt noita mittauksia kotona joskus, kun sille tehtiin astmakokeita, eli tiedän miten toimivat.. voisin kysyä lääkäriltä ens kerralla, mitä se sanoo, jos saisin semmosen todistaakseni jotain.

No mulla on nyt ollut vähän useampi näitä neuvoloita yms. koska neuvolatäti on (turhaan) huolissaan.
Ekalla kerralla joskus lokakuun alussa (viikko 8) se huolestui mun ylipainon takia ja oli vielä kysellyt siitä lääkäriltä, joka oli huolestunut myös. Jouduin siis sen takia lääkärille ja lääkäri kysy, osaanko sanoa mistä ylipainoni johtuu. Kun tokaisin siihen, että syön karkkia liikaa enkä liiku tarpeeksi, niin se oli siinä. Kyseli se jotain ruokavaliostakin ja osaanhan mä senkin, jos vaan viitsisin. Oli maailman turhin käynti.

Nyt kun kävin viime viikolla toisen kerran neuvolassa, eli marraskuun alussa (viikko 14), niin se neuvolatäti huolestui mun verenpaineesta ja koska se ei saanu asukin sydänääniä kuulumaan ja sanoin taas näistä ajoittaisista hengitysvaikeuksista, niin se määräs mulle tälle viikolle lääkärin (johon en päässytkään sitten), jotta voisin lääkäriltä uudestaan kysyä astmalääkkeestä ja se lääkäri vois niitä sydänääniä metsästää paremmin. Lisäks se määräs mulle kotiin viemisiks verenpainemittarin, että voidaan seurata sitä viikko ja tänään oli sitten aika, jotta voin palauttaa mittarin ja tarkistaa mun oma seuranta siitä. Ja kaikki ok. Ja kuunneltiin nyt myös sydänääniä sitten, kun se tiistain lääkäri peruuntui. Ja nyt niitä kuului, mikä oli aika siistiä.

Nämä neuvolatädin huolestumiset lähinnä on näitä lisäaikoja aiheuttaneet.

Niin ja näiden lisäkshän oon tietty ollu siellä ultrassa sairaalassa (viikko 12) ja sit ens viikolla on sokerirasitus labrassa ja sitä seuraavalla viikolla sit se lääkärin kattavampi terveystarkastus. Seuraavaa neuvola-aikaa en saanutkaan vielä, mutta taisi se täti tänään mainita, että se on sit vasta joskus myöhemmin nyt kun kerta kaikki olis niinku tällä hetkellä ok. Ilmeisesti lääkäriltä saan sen sitten siinä terveystarkastuksen yhteydessä tai jotain.

Eli periaatteessa mulla on näistä käynneistä tähän mennessä kolme ollut semmosia, jotka on ihan suunniteltu alusta asti, eli kaks neuvolaa ja ultra. Muut on vaan tullut kaupan päälle sitä mukaa.

[Aurora B.]

Oi oi, onnea skray Ja theiallekin onnea, vaikka jo fb:ssä onnittelinkin




Mulla olisi pieni kaipuu kolmanteen lapseen, mutta tiedän, ettei oma eikä soffiksen kapasiteetti riittäisi, joten se ajatus on nyt jätettävä. Ja onneksi kaksi uhmaikäistä saa moiset höperehtimiset unohtumaan alta aikayksikön Pienempi ei kuuntele mitään, vanhempi riehaantuu mitättömimmästäkin asiasta, väittää vastaan ja yrittää pomottaa muita.

Mutta hiljaa ollessaan (eli nukkuessaan ja sukeltaessaan, paitsi että vanhempi hölöttää unissaankin ) ne on maailman suloisimmat hottentotit <3

[theia]

Eli periaatteessa mulla on näistä käynneistä tähän mennessä kolme ollut semmosia, jotka on ihan suunniteltu alusta asti, eli kaks neuvolaa ja ultra. Muut on vaan tullut kaupan päälle sitä mukaa.

Ilmeisen paljon vaihtelevat käytännöt. Onhan mullakin ylipainoa, mutta ei kukaan siitä alkanut napista (siis joo käytiin läpi että liikaa hiilareita on huono ja plaa), kätilö ennen lääkäriä ihan selkeesti olis halunnut laittaa mut sokerirasitukseen jo aiemmin, muttei kai sitten vaan "voinut" ilman perustetta Sokerirasitus tulee sit vasta joskus joulukuussa kai

Ja Aukulle kiitos täälläkin

[skray]

Eli periaatteessa mulla on näistä käynneistä tähän mennessä kolme ollut semmosia, jotka on ihan suunniteltu alusta asti, eli kaks neuvolaa ja ultra. Muut on vaan tullut kaupan päälle sitä mukaa.

Ilmeisen paljon vaihtelevat käytännöt. Onhan mullakin ylipainoa, mutta ei kukaan siitä alkanut napista (siis joo käytiin läpi että liikaa hiilareita on huono ja plaa)

Käytännöt vaihtelee kyllä ihan sikana. Kaverini, joka siis on Vaasan puolella hoidossa ja minä Mustasaaren, niin meillä jo on ihan eri meiningit, vaikka kunnat on käytännössä niin kiinni toisissaan, ettei rajalla tiedä sitä ylittävänsä ja munkin synnytys kuitenkin tapahtuu tuolla Vaasan sairaalassa ja esim. ultrat on siellä.

Täällä ne katto vaan painoindeksin, joka mulla on kyllä korkee, mutta se ei mun mielestä kerro kuitenkaan juuri mitään mistään. Indeksi kuitenkin nyt päätti sitten, että kuulun johonkin hemmetin riskiryhmään ja ravaan koko ajan jossain näytillä toteamassa, ettei ole mitään ongelmia. Jos oon oikein ymmärtänyt, niin jos huominen sokerirasitus menee hyvin, niin asia ok, mutta jos tulokset on jotenkin poikkeavat, niin sit joudun lisäkokeisiin ja myöhemmin uuteen sokerirasitukseen tms. Ihan pashaa. Onneks en oo varma, oonko ymmärtänyt oikein, sen kuulee sit myöhemmin tällä viikolla. Voin sit alkaa lyömään päätä seinään enemmänkin, kun ärsyttää niin paljo kaiken maailman kokeet ja käynnit, kun ilmankin mielestäni pärjäisin.