Tein tapahtumaa varten itselleni viitan, panostin pukeutumiseen ja kokonaisuuteen.
Jännitti niin pirusti että tärisin pitkin päivää. Itse tapahtumassa oli kutsuvierasensi-ilta klo 19 ja yönäytös klo 00:03. Elokuva kaksi kertaa peräkkäin.
Hobitti - VIiden armeijan taistelu
Mietin pitäisikö odottaa tämän tekstin kirjoittamisessa, mutta en mä jaksa. Unohdan sitten vaan sen mitä nyt ajattelen.
Jos siis haluaa säästyä mielipiteiltä ja varmaan spoilereiltakin, niin ei ehkä kannata lukea tätä pidemmälle.
Alku on tosi lupaava. Smaug on näyttävä ja sen ääni värisyttävä (
) En kuitenkaan kehtaa kutsuvierasensi-illassa vielä kauheasti elämöidä. Onneksi siinä julkisessa ensi-illassa se hoituu sitten tämän toisenkin enskan puolesta Mutta sitten se jotenkin lässähtää, kaikki. Ja odotettavissa on vielä parisen tuntia elokuvaa. Tahmeaa se silti on. Homma ei etene, ihme hohhailua vaan ja jaarittelua.
Onneksi kuitenkin vähän etenee. Tulee elokuvassa mun lempikohtaus, jossa on jotain to-del-la outoja yksityiskohtia. Hämmentää kun ei asioita edes mitenkää selitetä, ne vaan... on kirjoitettu hiton oudosti. Onneksi Galadriel on muutoin todella upea ja ihana, niin ei siinä hetkessä niin kiinnitä huomiota.
Galadriel-kohtauksen jälkeen se ihmeellinen puuro jatkuu. Sössönsöö ja höttöntöttö.
Tuntee jo tässä kohtaa miten elokuvaa on vain venyttämällä venytetty. Tekisi mieli katsoa kelloa.
Sitten kun tapahtumat lähtevät vyörymään on tiedossa vain tappelua. 45min mittainen loppusota. Ennen sitä on vain tosi huonoja pohjustuksia ja epätoivoinen yritys luoda jotain jännitteitä, mutta missään kohtaa mitään jännitteitä ei ole. Eikä tule. Patsastelua ja Haltiakuningaan tuijottelua vähän lisää ja saadaan aikaa kulumaan. Haltiakuninkaan "hirvi" on kyllä jotain niin suureellisen naurettavaa, etten missään kohtaa tiedä onko se nyt hirvi vai joku hevonen millä on mutaation seurauksena helvetillisen epäluonnolliset sarvet.
Tappelu kuitenkin sitten alkaa. Räiskettä ja pauketta. Ja pikselimössöä. Ilta-sanomien arviossa puhutaan talvisista maisemista, mutta ainoa talvinen maisema on jäätikkö, joka sekin on kyllä aika keijo.
Taistelu käydään Erebor-vuoren juurella, vähän niinkuin laaksossa tai sen kentällä. Haltioita on ekana ihan pirusti, mutta parissakin ilmakuvassa ei niitä näy sitten yhtäkkiä yhtään. Pelkkiä kääpiöitä ja örkkejä vaan. Örkit on erityisesti sitä pikselimössöä ja suttua mistä on vaikea saada selvää.
Taistelu itsessään on aika perushuttua. Sitä normi-Jacksonia, mikä ei jaksa pitää mielenkiintoa yllä. Itsekseen jalkoihin sekoavat hirvet, ysäri Nintendo-efektit, keijouden riemuvoitot ja muu vastaava sotatouhun oheistoiminta saa välistä ulvomaan naurusta. En usko latuskapääörkin kuolevan ensimmäiseen muurin murtamishetkeen. Tai siis jättiläisörkin. Ei vaan.. ei. Jacksonin vapaat kädet on kyllä nyt olleet tosi vapaat, eikä sitä kaikkea ole helppo sulattaa. Epäuskoisuus vain kasvaa kasvamistaan loppua kohden. Se, että Smaug kuoli kymmenessä minuutissa ja yhtä örkkiä ei tapa mikään on aika lailla katsojan aliarvioimista. Ja ns. paskaa.
Mutta loppu tulee. Se örkkikin kuolee lopulta, vaikkakin vähän epäilyttävin keinoin. Tai ei niin vähänkään. Venyttämällä venytettynä.
Loppu on helpotus. Keijokin, erittäin, mutta helpotus. Sen jälkeen iskee pettymys. Edes ne hienot ja hyvät hetket eivät pelasta sitä VMP-tilanteiden ylivoimaisuutta.
Aika kammottava todeta, että kokonaisuus jäi niinkin vahvasti miinukselle.
Lopputekstien alla pyörivät piirustukset ovat sentään tosi hienoja. Niitä on kiva kattella.
Leffan jälkeen on bileet. Ruokaa! Ihmisiä! Paitsi että on vaan ihmisiä ja "ruokaa". Syödään meidän seurueen kanssa vähän ja juodaan enemmän. Baari on noin tunnin auki ja me vedetään kaverin kanssa sitten känni. Lopulta kivasta kännistä tulee ihan hirveä perseily-känni. Päästelen sammakoita suustani, enkä näe kunnolla eteeni. Mutku ilmasta viinaa!
Perkele! Joku "korvaus" on saatava. Toinen leffa alkaakin sitten sen humalan keskellä. Trailerit menee hihitellessä, koska ne on aika hiton keijoja. Hihittelen niille kyllä selvinpäinkin.
Osa alkujutuista on myös vähän semmoisia että mietin mitä mä olen edellisen leffan aikana tehnyt, koska en muista niitä ollenkaan.
Ei ne silti oikein mihinkään vaikuta.
Samaa sössöä se on silti. Kännillä tai ilman.
Lopulta käväisen pikana vessassa, palaan paikalleni ja nukahdan! Nukahdan!! Herään onneksi ennen loppua ja pääsen osalliseksi siihen, että ilmeisesti epäusko on vallannut ensikatsojia. Eihän sitä nyt vaan voi mitenkään ottaa tosissaan.
Leffan jälkeen pettymys on vielä suurempi. Epäusko on myös. Tämä on viimeinen Tolkien-dramatisointi ikinä ja siitä jää käteen kaikkea muuta kuin epäuskoa ja pettymystä. On siellä ne hienot hetkensä, myönnän. Mutta odotukset oli korkeammalla.
En mä sitä voi ihan paskaksi väittää, mutten kyllä miksikään mestariteokseksikaan. Edellinen osa oli parempi. Tämän kohdalla pelkkä traileri riittää. Tai ei riitä. Ne keijoimmat kohdat jää näkemättä
Eikä sitä kannata kännissä katsoa
) on muuten leffa, jota en ainakaan ole innolla menossa katsomaan. Minttu Mustakallio-J. Vuoksenmaa -kaksikon jälki Klikkaa muassa oli jo sen verran kamalaa, että no thank you.
:fanityttö: 
Eeei, kyllähän noita rekkoja lentelee tossa pitkin motaria päivittäin! 
Jos joku herättää hilpeyttä, niin se että roboottityypin kävellessä sillä liikkuu lantio 
*tarkistus* "I don't know how she does it". Sarah Jessica Parker. Oli niinkin vaikuttava kokemus etten muista siitä kuin sen että mua ärsytti se tosi voimakas vastakkainasettelu ja ettei siitä saanut mitään selvää. Hirveästi töitä, muttei kukaan osannut sanoa että miksi ja ihme sekoilua alusta loppuun. Pausetin isosti kolme kertaa, kelasin taaksepäinkin mutta lopulta annoin sen vaan pyöriä ja kiinnitin huomiota kaikkeen muuhun. Oikeesti, miksi katsoin sen? 
) ja ottamaan vastuuta teoistaan ja lapsesta. Samalla vähän mäiskivät robotit toisiaan ja on teknistä puhetta. Piirilevyjä hajoaa ja poika opettaa robotin tanssimaan. Loppu ei ole siirappia, vaikka vähän onkin. Se on enemmänkin toiveikas ja sisältö tuo mieleen että asiat pitää sanoa ääneen. Päähenkilöt eivät saa mitä hakevat virallisesti, mikä olisi ollut paskin loppu ikinä, vaan häviävät. Mutta. Se saavuttavat silti paljon enemmän mitä ovat hakeneet. Kasvavat ihmisinä ja kasvattavat ihmisiä ympärillään. 
Heevetti. Väkisin mukaan ujutettu rakkaustarina missä petetään ja mitä vielä? Kaikki pahikset muuttaa muotoaan mutta hyvikset ei osaa edes naamioitua kunnolla ja ovat ylimielisiä paskiaisia. Tottakai elokuvan pääosassa oleva on jotenkin niin hiton erikoinen muihin verrattuna ja täysin viaton. 
) Ajateltiin, että tuossapa sopiva leffa, jossa väsyneen ja flunssaisen marengin ei ihan liikaa tarvitse ajatella. Mutta mitä vielä. Kolmeen eri aikakauteen sijoitetut kohtaukset saivat aikaan sen, että jatkuvasti sai päivittää muistikuvia siitä, kuka kukakin on. Mielenkiinto säilyi läpi leffan ja jännitettävää oli loppumetreille asti. Erittäin onnistuneet näyttelijävalinnatkin. Elokuva on saanut hyvin vaihtelevia arvosteluja, mutta minä nautin niin kovasti, että tarkoitus olisi katsoa tuo pian uudelleen, sillä koko leffan voi katsoa ohjaajan kommentoimana. 
)