Kimppa-asuminen

[Aranwe]

Minäkin asun 15 vuoden tauon jälkeen taas kimppakämpässä, jos ex-vaimon kanssa asumista ei lasketa

Kämppis on australialainen, enkä ole tainnut ulkomaalaisen kanssa asua kuin kerran aikaisemmin. Ihan hyvin tullaan toimeen, vaikka toki aina löytyy pieniä asioita, mitkä pistää hieman nyppimään, mutta on annettu tilaa toisillemme kuitenkin riittämiin. Välillä juodaan olutta ja katsotaan leffoja tai jalkapalloa, välillä ei edes nähdä toisiamme pariin päivään, vaikka saman katon alla asutaan.

[Lyyra]

11 kuukauden asumisen jälkeen eka tilanne. Sain yhdeltä kämppikseltä facebookissa pitkän viestin, että asenteeni ja käytökseni saa hänet kiehahtamaan. Toivottavasti tilanne saadaan ratkaistua jotenkin. En tiedä, miten. Toivottavasti kaikki kämppikset eivät ajattele noin. En halua muuttaa pois.

[Aranwe]

Eiks tollaset asiat yleensä sovita kasvotusten, eikä Facebookissa?

[Lyyra]

No joo. Mutta ymmärrän myös sen, että kirjoittamalla on helpompi jäsennellä asiat ymmärrettävään muotoon. Ja sen, että tällaisia "olet ärsyttävä ihminen" -kommentteja on vaikea sanoa ihmisille päin naamaa.

Harmittaa ja surettaa. En kestä *yhtään* sitä, että elämässä tulee vastaan ihmisiä, jotka eivät pidä minusta. Vieläpä, kun asutaan samassa kodissa.

Ja on tavallaan epäreilua, että kun hän asuu täällä kumppaninsa kanssa, hänellä on talon sisällä jo liittolainen. Enkä minä oikeastaan voi puhua tästä kenellekään talossa, koska en halua luoda mitään kahtiajakoa.

Ja nyt sain vastauksen pitkään vastaukseeni, ja sen sisältö on pähkinänkuoressa, että "jatketaan paremmalla ajalla." Miksi edes pitää aloittaa keskustelu tällaisesta suht isosta asiasta, jos sitä ei ole valmis käymään saman tien... En haluaisi roikkua löysässä hirressä.

[Kibaya]

Kommunikaatio on vaikea laji, eikä kirjallisesti useinkaan helpoimmasta päästä. Jokainen lukee tekstin omista lähtökohdistaan ja todennäköisesti erilaisilla painotuksilla mitä kirjoittaja. Teksti voi näin värittyä sisältämään olettamuksia ja piilomerkityksiä, joita kirjoittaja ei ole tarkoittanut ollenkaan. Siksikin kasvotusten käytävä keskustelu on usein hedelmällisempää.
Tuossa ensimmäisessä viestissä tulee mieleen, että hän on pohtinut asiaa ja haluaa tuoda sen esiin mahdollisesti niin ettei pahoittaisi mieltäsi. Ei ehkä ajattele että jättäessään asian kesken stressaat turhaan ja mieli kehittelee kauhuskenaarioita. Mutta kokemuksesta sanoisin että yritä rauhoittua ja odota että henkilö palaa takaisin. Älä tuomitse häntä etukäteen tai luo hänestä mitään pahuuden kätyriä. En usko että sinun tarvitsee heti olla muuttamassa, vaan ihan vain kohdata tilanne ja selvittää että mistä on kyse. Voihan sinun käytöksessä joku ärsyttää häntä, mutta that's it. Ei sen tarvitse tarkoittaa mitään muuta.
Hänellä on omat lähtökohtansa siihen mikä se on kun ärsyttää. Se voi muistuttaa häntä jostain alitajuisesta asiasta, eikä sillä välttämättä ole mitään tekoa sinun kanssa, vaan sen kanssa miten toimit. Ehkä hän ei ymmärrä (eli sisäistä toiminnan motiiveja) jotain mitä teet ja se ärsyttää.

Se, että joku ei pidä siitä miten toimit, ei välttämättä tarkoita etteikö pitäisi sinusta itsestäsi.

Ehkä asia ei ole hänelle iso, mutta ymmärrettävästi sinulle on.

[Lyyra]

En ole luonut mitään pahuuden kätyriä enkä tuomitse. Me ollaan tosi erilaisia, ja kaikista näistä ihmisistä hänen viestinsä tulee vähiten yllätyksenä. Meillä on tosi vähän yhteistä muuten kuin se, että asutaan saman katon alla. Mulle luontainen reaktio tähän on vetäytyä pois hänen seurastaan siihen asti, kunnes asia on selvitetty. Ja se tekee elämästä tosi hankalaa, kun on yhteisiä tiloja, kuten esim. keittiö.

[Kibaya]

Mun mielestä sun ei pidä vetäytyä, vaikka se olisikin helpoin ratkaisu.
Anna sen olla hänen reaktionsa ja jatka elämää. Et voi kuitenkaan vaikuttaa hänen tunteisiin, etkä siihen mikä häntä ärsyttää. Itseään ei kannata lähteä rajoittamaan toisten ihmisten takia. Anna itsellesi vain lupa olla oma itsesi.
Itse teet tuolla välttelyllä vain itsellesi vaikeaa, etkä suinkaan vaikuta mihinkään muuhun. Ja se on turhaa. Ehkä hän pystyy tulla puhumaan kanssasi jos näkee että olet paikalla ja läsnä.

Erilaiset ihmisetkin voivat tulla toimeen, mutta se vaatii työtä. Eniten juuri kommunikaatiota ja kiinnostusta siihen että ymmärtää niitä toisen ihmisen toiminnan motiiveja. Jokaisen motiivit kuitenkin tulevat lapsuudesta ja siitä mihin on tottunut ja oppinut. Ja aina voi oppia uutta.

[Lyyra]

Tulkitsen sen hänen viestinsä niin, että mun nimenomaan *pitäisi* rajoittaa olemistani ja elämistäni hänen takiaan, koska se ei ole kuulemma hänen velvollisuutensa. Siksi on todellakin helpompi vain pysytellä poissa samoista tiloista, kunnes asia on ratkennut jotenkin. Mun olemiseni ei kuulemma vaikuta häneen, jos hän tsemppaa, mutta hänen velvollisuutensa ei ole tsempata. Eikä kuulemma ole koskaan sellaista tilannetta, jossa ihminen saisi muiden seurassa vain olla sitä miltä tuntuu.


Edit: Ja kuulostaapa tuo kursivoitu pätkä hullulta, kun kirjoitin sitä itse auki o.O Me todella asutaan ihan eri planeetoilla.
Mutta joo, odotellaan rauhassa, mitä seuraavaksi tulee...

[Kibaya]

No joo, mä en ehkä suostuisi rajoittamaan omaa toimintaa sen takia että se ärsyttää jotakuta muuta. Ehkä juuri siksi, että jos ollaan aikuisia ihmisiä niin sitten ollaan. Hänen velvollisuutensa nimenomaan on tsempata tai sitten hän on luontaisesti ilkeä ihminen ja loukkaa tahalteen toista. Mä olen myös niin veemäinen, etten to-del-lakaan rajoittaisi omaa toimintaani sen mukaan jos tietäisin että se ärsyttää jotakuta. Koska minulla ei olisi epämiellyttävä olo, vaan sillä toisella olisi.

Anteeksi, mutta jos ei ihminen ole muiden seurassa se miltä tuntuu, niin silloin hän on falski ja teeskentelee olevansa jotain muuta mitä oikeasti on.
Ymmärrän että ahdistaa, mutta sun pitää päättää mihin sä vedät sun rajat. Suostutko siihen että joku toinen määrittää mitä teet ja voit tehdä, vai seisotko itsenäsi oman elämäsi keskiössä ja päätät itse mitä teet. Pystyt suojaamaan itseäsi hänen reaktioiltaan (ja suosittelen sitä), mikä helpottaa myös sitä omaa oloasi. (Sori tyypit, pakko hippadullata.)

[Lyyra]

Noin minäkin sen järkeilen, mutta junou... Ja kun en mielestäni ole purkanut pahaa oloani mitenkään keneenkään (enkä varsinkaan eläimiin, kuten hän kirjoitti mun tehneen). Ainakaan muuten kuin kertomalla, että on huono päivä. Ja jos ei saa ystävälle kertoa, että on huono päivä, niin kenelle siitä sitten saa kertoa?

[marenkienkeli]

Monesti olemme keittiössä kämppiksen kanssa. Hän on tietokoneella, minä syön, kumpikaan ei puhu mitään. Ehkä moni ei ymmärtäisi tätä meidän kommunikoimattomuutta, mutta ei tämä kai kumpaakaan haittaa. Suuri osa kämppiksistäni on ollut enemmän tai vähemmän eri aaltopituudella kuin minä. Mutta mitä sitten. Ekasta kämppiksestä opin eniten, kun äitini oli jutellut hänen kanssaan ja kertoi sitten pari juttua mulle. Emme me oikein kommunikoineet. Ja sitten on ollut se yksi, jota näkee mielellään vielä 8 vuotta erilleenmuuton jälkeenkin.

Jos ei seura kiinnosta, miksi hän pyrkii seuraan/kommunikoimaan. Mun on vaikea ymmärtää. (Ehkä tää on tällaista introvertin puhetta. Mun on vaikea ymmärtää, miksi pitäisi kommunikoida, jos ei huvita.)

Toki esimerkiksi minä joudun rajoittamaan puolipukeissa hillumista, kun on kämppiksiä. Eikä keittiötä voi noin vain vallata ihan täysin ym. Kyllähän omaa käytöstä pitää jollain tasolla rajoittaa, jos on kämppiksiä. Mutta muuten omaa olemista ei pitäisi joutua juurikaan rajoittamaan. Kyllä muille pitää olla ok, että vihaisena en kommunikoi.

Mä voin kuvitella, että jos suostuisin kämppikseksi eläimiä omistavan ihmisen kanssa, voisin olla jonkin mielestä ärsyyntyneenä vähemmän eläinten typerää käytöstä sietävä kuin yleensä. Mut varmaan leimattais julmuriksi, kun en antaisi eläimen olla lähelläni ja ärsyyntyisin esim. haukkumisesta.

[Aranwe]

Kämppiksia on monenlaisia. Aika usein kimppakämppäilmoituksissa erikseen mainitaan millaista henkeä kimppa-asumiseen toivotaan: sosiaalista yhteiseloa, kommuunia tai sitten ilman mitään sosiaalista kanssakäymistä. Yleensä noista asioista kannattaa sopia etukäteen että tietää mitä odottaa.

Mulla ei ole oikeastaan koskaan ollut mitään isompia ongelmia kämppisten kanssa. Osan kanssa ei ole ollut minkäänlaista kanssakäymistä, osan kanssa on sitten muodostettu hyvinkin vahvoja ystävyyssuhteita ja voidaan jatkaa juttua siitä mihin se viimeksi jäi, vaikka nähdään ehkä kerran viiteen vuoteen.

Kansanopiston asuntolassa (12 henkeä yhteensä 2 hengen huoneissa, suihkut käytävällä, yhteinen keittiö) oli enemmän kärhämää joidenkin henkilöiden kanssa, mutta he päättivät itse muuttaa pois, jolloin jäljelle jäi vain se porukka, joka viihtyi toistensa seurassa.

Viimeisimmän kämppiksen kanssa tuli toisinaan käytyä baarissa ja tutustuin useampaan hänen kaveriinsa, mutta toisinaan taas ei ollut oikein mitään kommunikaatiota. Tultiin ja mentiin ihan eri aikoihin.

Kommunikaatio kuitenkin on avainasia. Jos joku ärsyttää niin siitä kannattaa sanoa heti ja tuoda asia esille kohteliaasti. Mun mielestä heippalaput tai someviestit on ihan väärä metodi. Ei se toimi parisuhteessakaan.

[Lyyra]

Kämppiksen kumppani kävi juttelemassa kasvotusten. Se selvensi jo jotain, mutta pitäisi vielä jutella itse viestin lähettäjän kanssa. Uskoisin, että kysymys on nyt vain väärinymmärryksistä.

Mutta surettaa ja itkettää. Olen ehkä erikoinen ja omalaatuinen, mutta en ole pahantahtoinen enkä tahallani ilkeä ihmisiä enkä varsinkaan eläimiä kohtaan. Enkä todella aio liimata naamalleni mitään feikkihymyä silloin kun vituttaa. Teen parhaani, ettei mun suuttumusta tarvitsisi muiden käsitellä, ja sen pitää riittää.

[marenkienkeli]

Mua jaksaa aina vaan yllättää, miten monella eri tavalla voi keittiövälineitä onnistua kämppis tuhoamaan. Nyt on osittain kärtsännyt mikrokupu, kun oli lämmittänyt jonkun pienen jutun sen päällä ja se pieni juttu oli syttynyt palamaan. Lisäksi on osittain sulanut kauha ja paistinlasta. Yksi teflonivuoka tuhoutui, kun käytti metalliveistä kakun leikkaamiseen. Ja mitäköhän vielä. Tavallaan ärsyttää, mutta eipä tuolle sählälle voi olla nauramattakaan. Onneksi on kotivakuutus olemassa, jos joskus sattuu jotain vakavampaa. Ja kerran tippui kotiavain pakastealtaaseen ja kaupan työntekijä sitten irrotti siitä osia, jotta se saatiin takaisin.

Itse juttu ei niinkään vituta vaan se, että mulle ei yleensä kerrota ennen kuin kysyn. Ei hän sitä ehkä tahallaan tee. Tuollainen taivaanrannanmaalari nyt vaan unohtelee aika oleellisiakin asioita. Mutta ärsyttää silti.

[Lyyra]

^ Mulla kyllä kiehahtais marengin kämppiksen kanssa. Keittiövälineet on pyhiä.

[marenkienkeli]

No, on se aina tähän mennessä uudet (välillä jopa paremmat) ostanut tilalle.

Muoks. Elämä on paljon rennompaa, kun nauraa itselleen ja muille. Kyllä mua joskus ärsyttää sen toilailut, mutta anteeksianto on hyvästä erityisesti oman mielenterveyteni kannalta.

[Kibaya]

Huomenna tulee kolme viikkoa täyteen tätä kimppa-asumista.
Hermot on olleet koetuksella pariin kertaan, mutta mun mielestä se on ihan luonnollista, kun ajattelee että kaksi toisilleen vierasta ihmistä muuttaa samaan asuntoon.
Kämppiksen estetiikka on "kaikki piiloon, kaikki pinnat tyhjäksi" ja omani on toisenlainen. Kämppiksellä on hinku tunkea nurkat täyteen tavaraa, mikä ärsyttää mua suuresti. Lisäksi hetkittäin pitäisi olla kiire sille, että asioita tapatuu, mikä tunnetusti ei mulla toimi.
Sisustuksellisesti meillä on pari eroa, koska mä kaipaan valoa ja ikkunan näkyviin ja nyt siinä edessä on osittain hylly Haluan sen pois siitä ja se onnistuukin ihan ok, mutta nyt se on vielä vain tuossa. Ehkä sitten kun saan avustaja-asian kuntoon niin hylly siirtyy

Muuten menee kyllä ihan ok. Kämppis ei ollut tajunnut loppuun asti sitä, että en saa hyllyistä asioita ylhäältä ja jouduttiin tekemään aika rajuja muutoksia kaappien sisältöihin. Kämppistä ärsyttää keittiössä se että mikään ei hänen mielestään mahdu mihinkään. Mun mielestä ne mahtuu ihan hyvin
Kämppiksellä on myös huonompi näkö mitä mulla ja on pariin kertaan todennut ettei nähnyt jotain tilaa asialle X. Esim. kattilat sijoitettiin paljon paremmin mahtuvaan laatikkoon kaapin sijasta ja kävi ilmi ettei kämppis ollut hahmottanut että ne mahtuu paremmin sinne laatikkoon mikä oli puolityhjänä.
Ei olla mistään riidelty ja on ollut ihan ok myös viettää yhdessä aikaa. En juurikaan tee omassa huoneessa muuta kuin nuku, joten hengaillaan samoissa tiloissa aika paljonkin.

[Kibaya]

Nyt, kun kämppis pakkaa kamojaan ja saan kaivaa sieltä omia kamojani myös pois on hermo äärimmilleen viritettynä.
Osasta kamoja ei kysy onko ne mun ja osasta kysyy. Ja ne mistä ei kysy on usein mun, mutta ne mistä kysyy on sen kamoja.
Eilen kun kävin kellarissa etsimässä yksiä mun kamoja, näin hänen kellarissaan pussillisen mun tyhjiä pulloja. Mietin yhteen kohtaan että veikö mun avustaja ne, kun ne katosi kaapista aika samaan rakoon mitä avustaja oli töissä. Avustaja on omatoiminen, joten en edes osannut ajatella että ne pullot olis vienyt joku muu. Avustaja seisoi mun vieressä ja kattoi niitä pulloja hiljaa. Hetki tuijotettiin niitä, toisiamme ja sitten revettiin yhteisesti. Joo, tyhjät pullot. Onhan ne rahaa, mutta silti.

Ettätota, joo. Väitän kuitenkin edelleen että kämppisasuminen sopii mulle, mutta tämä kämppis oli väärä.
Hänhän ilmeisesti teki päätöksensä tuon edellisessä viestissä olleen kolmen viikon aikana, että vika on mun jutuissa.