skray kirjoitti:
Täällä vielä ootellaan syntymisen ihmettä. Ylihuomenna on laskettu aika ja nyt vapun jälkeen vauva on mielestäni liikkunut paljon mahassa ja pitää meteliä itsestään aiempaa enemmän. Toivottavasti se olis merkki siitä, että hän tahtoo jo ulos maailmaan pikkuhiljaa.
Mulla se ei sitä tarkoittanut, mut toivotaan et sulla tarkoittaa
Neiti on huomenna kaks viikkoa
Yllätyksenä on kyllä oikeastaan tullut, kuinka paljon vauva nukkuu nää ekat viikot. Syödään ja nukutaan, vaihetaan vaippa, ihmetellään hetki maailmaa ja sit taas syödään ja nukutaan. Neuvolatäti kävi viikko sitten kotikäynnillä, ja sai onneksi kysyä kaikkea mieltä askarruttavaa. Eniten on itse täytynyt tsempata itseään (ja miehen tsempata mua), että ei huolehdi ihan niin paljoa, mitä sydän sanoo, vaan että kuuntelee järkeäkin. Kun tosiaan kaikki aiheuttaa huolta nykyään. 30 v ilman huolta ja TSÄDÄM, nyt huolehditaan aivan kaikesta. Sairaalassa ollessa sain yhden pidemmän hysteerisen itkukohtauksen, kun tajusin nyt vasta kuinka kuolevaisia sitä ollaankaan... No, onneksi mulle sanottiin, että ei se siitä helpota, mutta sen kanssa oppii elämään JA kaikki ilotkin tuntuu suuremmilta. Sen suuremmin baby blues ei sitten iskenyt, vaikka siitä 'varoiteltiinkin'. Mutta ollaanhan tässä huomattavasti itkuherkempiä kun raskausaikana... (Armanin dokkarit ei oo hyvää katottavaa.)Mut joo. Edelleen ihmeellistä, vaikkakin iltojen ja/tai öiden itkuhetket saakin mielen matalalle, mutta hyvin(/kohtalaisesti) nukutun yön jälkeen on taas helppo aloittaa uus päivä.
Katotaan et kuin kivaa on viikon päästä, kun miehen isyysloma lähenee loppuaan...

miten voikin se aika tuntua niin pitkältä. Tsemppiä viime metreille. 
kun se yks sotkeentuu, niin on mihin vaihtaa se. Ja meillä niitä menee myös hoitoalustan päälle kun toi päivittäin pissaa/kakkaa sen päälle. Onneks on tyttö niin henkkoht en oo vielä saanut pissoja päälleni 






-hetkiä ja onneja! 
), mutta noin pian synnytyksen jälkeen ärsyyntyminen pistää mietityttämään. 