Tehtiin sille vähän tarjottavia kälyn kanssa.
Listalla oli Turtles-kakku (ilman kananmunaa), raparperipiirakka, fetapiirakka, vaniljakastiketta, pitsaa ja siemennäkkäriä. Kälyn sisko teki juustokakun. Juustokakkuun liittyi draamaa ja siitä seurasi riitaa. Sisko teki kiilteen kiireellä ja lisäsi sen liian aikaisin kakun päälle ja se valahti osittain sitten kakun sisälle. Siskon mielestä kakku olisi pitänyt heittää roskiin
ja muuta ihmeellistä negailua. Kälyn äiti pistettiin leikkaamaan mansikkoita ja koristelemaan kakku jotenkin. Makuunhan se kiilteen vajoaminen ei vaikuttanu mitenkään. Yritin selittää sitä sille puhelimessa, mutta se vain hoki että hän ei enää ikinä tee mitään 
Lopulta kaikki meni ihan hyvin ja se siskokin rauhoittui. Ite tein Turtles-kakun. Tai siis Michelangelo-kakun. En ole aiemmin tehnyt sokerimassasta koko kakun koristeluja, joten vähän jännäkakkaa oli ilmassa. Kävi kuitenkin niin että massaa oli todella, todella hintsusti. Siitä piti kaulia aika ohut että se riitti koko kakkuun. Näin ollen se oli aika hepponen. Ettei sitä voinut hirveästi tökkiä. Koristeltiin perusjutut edellisenä iltana ja jätettiin piirtämällä viimeistely seuraavaan päivään. Aamulla se kuorrute oli todella, todella hepponen. Parissa kohtaa ihan vetinen, koska kakku oli alta kostea. Oli vähän jännä piirrellä kun ei voinut ottaa mistään tukea ja se oli parissa kohtaa ihan suoraan sanottuna lirua. Mutta hyvin se meni! Sain piirrettyä kuviot ihan hyvin, kunhan vain käytin sitä aina välillä jääkaapissa. Sankari oli ihan myyty.
Munattoman kakun teko epäilytti ensin, mutta yhdessä kälyn kanssa saatiin kuitenkin se todella hyvin onnistumaan. Maku oli jännä, mutta kakku oli maukkaampi mitä tavallinen munavaahtokakku. Sokeriakin oli vähemmän!
Jännä kyllä miten jotkut ihmiset pelkää uuden maistelua. Siemennäkkäriä vierastettiin tosi paljon alkuun. Samoin sitä kakkua ja raparperipiirakkaa. Niitä perinteisiä suolaisia tarjottavia kehuttiin vähän ehkä liikaa, eikä meinattu maistaa niitä uusia juttuja. Yksi vieraista jopa kysyi että miksei tehty kananmuna-allergiselle omaa kakkua ja muille "sitä tavallista", perusteilla "kun ne on aina niin hyviä teillä". Joo... No, en kommentoi.
Nyt väsyttää. Paljon. Huomenna töihin. Tuntuu kyllä että ois tarvinnut vapaapäivän
Samoin gluteenittomat, maidottomat suklaamuffinit. Ja yhdet vegekeksit!
Lähdin töistä pois kesken päivän. Siis mun hurjan neljän tunnin päivän. 
Mutta minkäs teet kun ei voinut pitää silmiä auki ja oksetti niin että teki mieli tonkea sormet kurkkuun. Kokeilin mitä käy kun pidän kylmäpussia otsalla pimeässä. Se helpotti, mutta palatessani takaisin työpisteelle kipu paheni ja se riitti mulle. Vähän otti päähän, mutta omien rajojen tunnistaminen teki hyvää. 
Voi olla, että ymmärsin nyt jotain väärin, mutta ei kyllä ole vieraan vika, jos ei voi jotain syödä! Mua taas ottaa päähän sellainen piiloagressiivinen asenne allergikkoja kohtaan. Aivan niin kuin me tahallamme olisimme allergisia. 
Jätin Pötkylän siskon syliin (huusi vaunuissa), hipsin kauppaan ja takaisin tullessa vaippapaketin kanssa oli Pötkylä nukahtanut... No, Pötkylä vaunuihin kakat housuissa ja kotiinmatka alkoi. No, junassa nukkui about kolmasosan matkasta, alkoi huutamaan, lykkäsin tissin suuhun ja pärjättiin niin sitten kotipysäkille asti... Sitten taas vaunuihin ja huuto alkoi. No, ei auta kun muksu syliin... Olin ihan semihiessä kun helteessä kanniskelee pientä ja työntää vaunuja. Onneks kotimatkaa on vaan se about 10 min kävelymatka asemalta. 
