Elokuvakriitikon painajainen - elokuva-arvosteluketju

[Pascal Lemoix]

Matkijanärhi, osa 2

Tämän voi sanoa aika tiivisti. Elokuva kuvittaa ansiokkaasti kirjan. Poikkeuksellisen vähän, jos ainuttakaan, on sellaisia kohtia, että hei, kirjassa oli ihan eri tavalla. Tavallaan vika on sama asia siinä mielessä, että tämä on kuin Prevcin veljesten hyppy, että komeasti se kulkee ja korkealla lentää, mutta edes joku yllätys olisi kiva.

Lopun parissa kohdassa meinasi salin ilmastointi kyllä kuivattaa silmiä. Vakavan tapahtuman vakava ja väkevä filmatisointi.

Mähän en ole aiempia elokuvia nähnyt, vaikka kirjat olen lukenut. Siinä mielessä mielenkiintoisinta oli ihan alku, kun en tiennyt, mistä kohdasta elokuva alkaa. Nämä alkukuvat ovat muutenkin varsin ansiokkaat.

[Kibaya]

Tanskalainen Tyttö - The Danish Girl

Eddie Redmayne ja Alicia Vikander tekevät vakuuttavaa näyttelijäntyötä.
Tai siis, Vikander tekee tosi vahvaa ja Redmaynen vahvuus on androgyynisyydessä ja pienissä eleissä, katseessa.

Kokonaisuutena elokuva on vähän valju ja jättää paljon aukkoja jollain tapaa, mutta ne antaa antaaksi. Historian valossa mennään ehkä vähän oikomalla ja vasta lopussa sanotaan että elokuva perustuu Lili Elben päiväkirjamerkintöihin, mistä on tehty kirja 90 vuotta myöhemmin. Mutta pääpaino ei olekaan siinä historiassa, vaan näissä ihmisissä. Siinä miten Einarista tulee Lili. Vähän jää alkuvaiheessa epäselväksi miten Einar on saanut pidettyä sisäisen naisensa kurissa, mutta uskon ajalla olleen vaikutusta. Joitain hetkiä on kai ollut, mutta loppujen lopuksi ei ole ollut kuin ne salaiset kosketukset vaatteisiin tanssiakatemian puvustossa ja hienovaraiset havainnot naisten meikkejä kohtaan. Halu kokeilla, mutta pelko rajoittamassa tekoja. Eikä ennen vuotta 1926 ole tuo sukupuolisuuden moninaisuus ollut mitenkään kärkihankkeena maailmalla. Eikä ole siitä eteenpäinkään.
Ehkä jonkinlaista historian tarkistamista toivoisi, sillä nyt jäi vähän epäilyttämään miten Einaria ei heti samoin tein lyöty lukkojen taa ja muita juttuja.
Tokihan elokuvaa (ja kirjaa mihin se perustuu) on kritisoitu siitä, että se on vain todellisuuteen löyhästi perustuva, vaikka kyseessä on ihan oikea ihminen ja hänen tarinansa. Mistä olen kyllä samaa mieltä. Jos alkuperäisteoksessa olisi paneuduttu lähteeseen tarkemmin, niin ehkä noita nyt hieman aukollisiksi kohdiksi jääviä hetkiä olisi vähemmän.

Elokuva nojaa todella paljon päähenkilöiden näyttelijäntyön ohjella visuaalisuuteen. Taidetta, maisemia, ympäristöjä ja "kuvia" mm. Kööpenhaminan kaduista on tuotu paljon paikkaamaan käsikirjoituksen jättämiä aukkoja. Lisäksi puvustus ja maskeeraus saavat unohtamaan ne käsikirjoitukselliset lapsukset, ainakin hetkellisesti.

Vaikka pidin elokuvasta kyllä, niin silti sen viihteellisyys ja tietynlainen "hollywood-nojaaminen" on aika ärsyttävää. Elokuva on tehty jotenkin ehkä vähän liian ilmiselvästi rahankiilto silmissä tai sitten on vaan haluttu kalastella näkyvyyttä. Silti huomaan elokuvan jälkeen pohtivani paljon asioita sukupuolen ilmentämisen ja seksuaalisuuden moninaisuuden kannalta. Viime päivien keskusteluja ja miten elokuva peilaa niihin. Meillä vihaiset nuoret kriiseilevät vähemmistön piirissä ja pelko omasta olemisen oikeudesta on omiaan saamaan aikaan isoja reaktioita. Mikä on ihan luonnollista. Siinä suhteessa mikään ei ole muuttunut sadassa vuodessa. Pelko. Identiteetti. Näitä näin, kevyitä teemoja mitä on aina helppo pohtia, eikö?
Että vaikka se on vähän valju ja huolimaton, niin aika paljon se sai liikkeelle. Sitä en pidä huonona asiana.

Lisäksi olen sitä mieltä että elokuvan näkemine tekisi hyvää usealle. Viihteellisyyden kautta on helpompi lähestyä pelottavia ja vaikeita asioita, mikä puoltaa niitä käsikirjoituksellisia epämääräisyyksiä, sillä liiallinen faktatykitys olisi vaan pelottavaa.

Mutta se siitä.
Hyvä elokuva.

[Pascal Lemoix]

Grimsby

Tässä leffassa on tavallaan kolme in one. Agenttileffa/agenttileffan parodia, rivoilukomedia ja sitten klassinen draama englantilaisista työväenluokan edustajista, jotka purkavat kaiken jalkopallohuliganismiin.

Nauratti yllättävän paljon. Muutamissa kohdissa osa katsojista ei halunnut nähdä, kun eritteitä oli aika paljon näkösällä. Näissäkin nokitettiin Jim Carreyn Ace Ventura aika roimasti.

Aiemmin tuli nähtyä Tappajan näköinen mies ja sinänsä hauskaa, että molemmissa veljespari ajautuu kansainväliseen murhajuoneen. Molemmissa toinen veli on varsinaisesti mukana ja toinen temmataan mukaan. Sitten kinataan, että kumman vuoro olla sankari. Agenttipuolella ollaan lähes yhtä uskottaviakin, mikä tietysti vähän nakertaa kotimaisen vaihtoehdon pisteitä.

Mutta onko agenttileffoissa koskaan kauheasti järkeä. Yksi mies, yksi ratkaisu, kaikki tulee sopivasti nenän eteen, itseen ei luoti osu eikä nyrkki tehoa, joten menee vain ja ampuu vastaantulijat. Olisiko nää leffat vaan jo tehty?

Lajityypissään ehkä Grimsby 3/5 ja T:n näköinen mies 2½/5.

[Pascal Lemoix]

X-Men: Apocalypse



Aivan mahtavan hyvä! Siis huhhuh! Täydet!

Vähän piti 3D-lasien alta välillä liikutuksen kyyneleitä pyyhkiä. Tässä alkaa olla nyt tavoitettu Ryhmä-X:n ydin, jos nyt jotain käännöskökköyksiä (Maailma tarvitsee X-Menejä! ) ala liikaa tuijottaa.

Nyt on kesto, hahmot ja maailma kohdillaan. Efektit ovat uskottavia. Muutaman elokuvan kesti harjoitella. Kaksi edellistä olivat jo tosi hyviä ja nyt ollaan asian ytimessä. Hauskasti täydentyy toisen trilogian vuosikymmenet, kun nyt ollaan 80-luvulla.

Unohtakaa Kostajien superkökkö Elohopea, X-elokuvissa esiintyy NIIN paljon parempi.

[Kibaya]

Metsästäjä ja Talvinen taistelu

Tämähän on jatko-osa elokuvalle Lumikki ja Metsäsätäjä. Tai siis prequel ja sequel. Alkuosa elokuvasta on prequelia ja loppuosa sequelia.
Missasin alkuosasta vähän, koska oli lääkärin soittoaika ja se sattui soittamaan just kun leffan alkutekstit lähti pyörimään
No, mitään ihmeellistä en missannut ja kaveri briiffas mut sisään tapahtumista. Pitää vaan jossain kohtaa katsoa se alku vaikka netistä. Oli kuulema näyttävä.

Mutta joo. Aika keijouden ydintä tossa taas lähenneltiin. Melkeen jokainen tapahtuma oli ennalta-arvattava. Meiningillä "kuka kuolee? -toi X" ja sitten näin kävi. "kohta tuolta nurkan takaa tulee jotain överiä" ja näin tapahtui. Oltiin elokuvahäirikköjä - sori muut! Mutta keijous otti meistä vallan ja hörönaurettiin kun ne ennalta-arvattavuudet ja keijouden ytimet oli niin... no, keijoa! Peikot oli jotain tervaeliöitä mitkä syttyi palamaan ja niillä oli kultainen joki. Ja keijut näytti mini-klonkuilta.
Mukana oli myös eläinhybridejä, kuten hirven ja karhun sekoituksia (en tiedä miksi!) ja kissaeläin-jääkarhu.

Mutta oli siinä asioita mitkä otti päähänkin.
Elokuvien naiskuva oli todella, todella hatara. Yritystä itsenäiseen naishahmoon oli, mutta sekin sortui kliseiseen kiukutteluun ja mököttämiseen. Muutoin kaikki oli jotain helvetin kriisipesäkkeitä ja katkeria ämmiä.
Silloin kerran 20 vuotta sitten mua kohtasi onnettumuus/kohdeltiin huonosti ja nyt kostan sen kaikille muille-tyyliset hahmot oli pääosassa. Mielenterveysongelmaiset vallan dominantit tapaukset oikeen raivosi ja hengitti raskaasti. Että ei siitä sen enempää.

Visuaalisesti elokuva oli ihan näyttävä. Mutta sisällöllisesti ei.
Täydellistä bingo- ja juomapelikamaa.
Viihdettä, ei edes kovin vakuuttavaa sellaista. Suosittelen jos haluaa nauraa tai tarttee epäjohdonmukaisuuksia vaikka krapulaan.

Keijopisteet
muut

[Pascal Lemoix]

Captain America - Civil War

Elokuvassa parasta on se, että mukana on paljon sankareita ja tämä alkaa olla jo luontevan näköistä. Marvel alkaa hiljalleen päästä sille tasolle, ettei tarvitse jatkuvasti jauhaa syntytarinoita ja voimien alkuperiä, vaan voi käyttää hahmoja sellaisenaan. Paitsi Hämis joudutaan boottaamaan taas, koska esitysoikeudet ja muu sellainen.

Tämä nyt kuvittaa muutaman hyvinkin keskeisen piirteen sarjakuvaversiosta ja on loppua kohti jopa vähän yllätyksellinen. Melko pitkään mennään vähän turhan monesta elokuvasta tutulla kaavalla, että pitkään keksitään syitä, miksi tiettyjen heebojen täytyy tapella ja lopulta ne tappelee. Tässä nyt on vähän pointtiakin mukana, mutta ihan ei voi siltä välttyä, että tietyt väärinkäsitykset tuntuvat aika typeriltä. Jos vähän edes osattaisi kommunikoida.

No joo, jos nyt erotetaan kolme taistelukohtausta, niin eka on vaisuhko, toinen hilpeä ja hyvin Marvel-henkinen. Finaali on kerrankin toimiva, yksi parhaista lopetuksista.

Plussaa T'Challasta, Muurhaismiehestä ja on Hämikselläkin hetkensä. Wandan ja Visionin kohtauksessa on jo lupaavaa lähentymistä. Miinusta itse Kapteeni Amerikasta, jota voisi Antti Reini tai joku muu yhden ilmeen näyttelijäkin stuntata tarvittaessa. Kyllä Tony Starkiinkin on Downeyn vaikea uusia tasoja repiä.

On tää nyt silleen ihan hyvä, joku 3½ / 5. Mutta ei tässä oikein kylmiä väreitä mennyt, niin kuin X-Men - Apocalypsessä. Ehkä tämä menee lokeroon fanielokuvat.

[Suvi]

Mäkin kävin viime viikolla katsomassa tuon Captain America: Civil Warin.

Oli ihan täydellinen leffa siihen, että laittoi aivot narikkaan ja antoi mennä. Mäiskis mäiskis. Vähän väliin jotain vanhoja traumoja ja kaunoja. Nyyh nyyh. Ja sitten taas mäiskis mäiskis. Oispa ollut vielä Hulk mukana laittamassa kaiken tuhoksi. Mullakin tuli vähän sellainen fiilis, että aika "helposta" ne nyt alkoi tappelemaan sitten keskenään. Eikö olisi ollut kätevämpää istua johonkin palaveriin juttelemaan? Kahden ryhmän välinen taistelu oli oikein nautittava. (Sanon minä, joka ei yleensä jaksa leffatappeluita, useimmiten Marveleissa kyllä jaksan.) Mun lemppari oli se kissamies, oliko se nyt sitten T'Challa (supersankarinimi meni multa vähän ohi ), Antman teki sen verran hienoja juttuja, että tekisi mieli nähdä se Antmanin oma elokuva.

Mullakin tuli vähän sellainen fiilis, että Kapu oli itsessään vähän tylsä, melkein kuin sivuhahmo ja aina välillä ehdin unohtaa, että tämä on tosiaan Captain American "oma" elokuva, eikä Avengers -jatko-osa Age of Ultronille. Silti mun tekisi mieli antaa tälle viisi keijopistettä, koska tämä leffa oli niin ihanan keijo ja toimi näin tällaisellekin tyypille, joka ei ole Marvel-asiantuntija (oonkohan koskaan lukenut niitä sarjakuvia... vaikka haluaisin kyllä Mutta nää leffat. ). Lisäksi siinä oli Martin Freeman.

Siitä, että tämä leffa piristi mun ärsyttävää maanantaita, päädyin niihin viiteen keijoon

[Suvi]

Kävin heti perään myös katsomassa toisen leffan, Liisan seikkailut Peilimaailmassa 3D:nä. Lewis Carrollin Alice-kirjat on mun lemppareita, mutta se Tim Burtonin ensimmäinen Alice-leffa oli aika tylsä ja aneeminen. Kun näin tämän jatko-osan trailerin, mietin että miksi tämäkin leffa piti tehdä. Menin nyt silti kuitenkin katsomaan tämän.

Ensin mua ärsytti se, että leffalla ei ollut mitään tekemistä samannimisen kirjan kanssa. Onneksi sain melko pian suljettua ko. asian pois mielestäni ja "päätin" katsoa leffaa viihteellisenä seikkailuelokuvana. Leffan alkupuolella on Alan Rickman perhosena (ex-kaalimato). Voihan Rickman. Pirautan pari kyyneltä. Ihmemaan sivuhahmo-asukeissa on tällä kertaa enemmän särmää . Muistan edellisessä osassa esim. Matt Lucasin hahmojen vaan pönöttäneen jossain nurkassa, kun keskityttiin siihen eeppiseen taisteluun Smaug... siis Jabberwockia (Pekoralistia) vastaan. Hohhoijaa. Tämä osa oli siis jo hahmojen osalta parempi. Sacha Baron Cohen on oudolla saksalaisaksentilla puhuva Aika - jos ei muuten niin suosittelen katsomaan leffan edes sen kohtauksen takia, jossa Hatuntekijä, Jänö ja valkoinen hiiri (vai mitkä niiden hahmojen nimet nyt ovatkaan suomeksi/englanniksi) heittävät puujalkavitsejä Ajalle. Se on todella hauska ja vaivaton kohtaus.

Muuten en ihan hirveästi tykkää, kun Carrollin nonsense-runoja yritettiin selittää liikaa, että ne olisivat kaikki jotain ennustuksia tai profetioita. Plääh. Mutta kokonaisuutena tämä oli leffa oli hauskempi, jännittävämpi, paremmin käsikirjoitettu ja ehkä jopa persoonallisempi kuin edeltäjänsä. Päähenkilössäkin oli enemmän syvyyttä. Ai niin, tässähän nähtiin myös Andrew Scott. Hahmo oli ehkä semisti Moriarty 2, mutta silti mä olin niin onnellinen tuosta Scottista. Kokonaisuutena leffa on kuitenkin aika keskinkertainen. Siinä on paljon hyviä ideoita, mutta ne jäävät vähän puolitiehen. Olisin ainakin kaivannut enemmän jotain psykologista syvyyttä tähän.

[Kibaya]

Star Trek Beyond 3D



Ihan tosi paskassa olotilassa yksin leffaan. Finnkinon scape-saliin. Sain työkaverilta korruptiolipun ja maksoin vaan 3 euroa.
Sali on vähän keijo. Joo, penkit on ihan kivat ja tila on ihan jees, mutta ennen näytöstä pidetty "puhe" tekee hommasta överin. Elokuvahenkilökunta selittää salin tekniikka mainosten jälkeen, trailereiden välissä. "Tervetuloa SKAPE-saliin katsomaan laatuelokuvaa, missä edes 3D ei ole pimeä *insert tekniikka here* ja äänikin tulee *more tekniikka*."

Mitä tulee Trekkieen, niin onhan se
Huomaan miten mun sisäinen scifinörtti nostaa päätään ja visuaalisesti 3D on just niin täydellistä mitä voi olla. Että ehkä se tekniikka on ihan jees. Yksityiskohdat on ihan mielettömiä ja avaruus semmoinen miksi olen sen aina kuvitellutkin. Nebulat ja värit ja laajuus ja syvyys

Visuaalisesti leffa on 3D:nä ihan käsittämätön. Juonellisesti ehkä vähän kömpelö, mutta näin sanoo hän joka kävi katsomassa edellisen Trekin vain BC:n perseen vuoksi
Onhan siinä silti ideaa. Leffassa. Että empatiaa pitää lisätä ja ajatella muita kuin itseään. Kaveria ei jätetä!
Visuaalisesti se jää kyllä jalkoihin tässä. Visuaalisesti ja näyttelijäntyöllisesti.
Idris Elba, ju-ma-lau-ta!!!! En ole yhtään perehtynyt näyttelijöihin, joten kun tajuan Elban, niin vaan tuijotan sitä duunia mitä se tekee. Ihan käsittämätön tapaus! Ja sitten se näytteleminen menee mun ihon alle. Kaikki nyanssit, useammalta tyypiltä. Koska ne tulee todella lähelle myös. Elba on ihan loppuun asti todella, todella osaava. Karmiva jopa. (ihan ku leikkauksella jne ei ois vaikutusta ).

Leffan musiikki on toinen mikä saa mut itkemään. Se vähän tönäsee ja sitten on menoa. Kuin pulkalla alamäkeä.

Muistutan, että paskana päivänä hyvä leffa tuntuu tosi hyvältä.

Leonard Nimoyn nimi saa niagaran putoamaan. Ja "To Andy".

[Kibaya]

Suicide Squad 3D - ennakko @Tennispalatsi, 3.8.

Ensi-ilta perjantaina.

Tässä se nyt on. Kohuttu, kauhisteltu ja niin paljon puhuttu itsemurhajengi.
Jumalauta.
Vähän keijoo, ehkä, en tiedä :svetlanarönkkö:

Okei, vakavoidutaan. Koska kyseessä on vakava asia. Ne on pahiksia. Bad guys, you know. Niistä sarjiksista. Batmaneista. Mutta miksi heevetissä ne puhuu Teräsmiehestä? No... nii! Multahan puuttuu yks leffa välistä, vai kaks, vai kolmetoista sarjakuvakirjaa? Ihan sama, ei aukee. Mr. Smith tai joku valaiskoot, jos kokee tarvetta.

Jared Leton Jokeria on puitu monissa eri medioissa ja viihdejutuissa. Kun se on niin sekopää. No, daa, Jokeri on sekopää!! Ei se nyt mikään herrasmiespahis ole. Kukaan tossa jengissä ei ole. Pahikset on pahiksia, vaikka siinä semisti on semmoinen hyvis-pahisten joukkio ja sitten on pahis-pahis ja superpahis. Main Evil ei voi olla hyvis-pahis. Vai voiko? Kuka se kaikista eniten pahis on?

Vertaan tätä kyllä jotenkin nyt Avengersiin. Koska krokotiilimies on vähän niinkö Hulk ja Will Smith vähän niinkö Iron Man. Tavallaan ja sitten taas kuitenkaan ei. Avengers on silti parempi. Leffana. Mikään draamallisen kaaren tai dialogin älyllinen riemuvoitto SQ ei ole. Viihdettä se kyllä on. Ihan kelvollista viihdettä. Semiurpoja käänteitä on muutama, joille osa yleisöstä kohahti, mutta mä olin -fiiliksissä, koska no.. juuei vaan toiminut. Ne hetket oli semmoisia pakollisia hengähdystaukoja ennen seuraavaa mättökohtausta. Ihan kaikesta ei saanut selvää, koska se 3D oli aika pimee. Siis sävyllisesti pimeä ja hämärä. Sävy elokuvassa on aika tumma, joten pahimmissa "hakkaansunfaijas"-hetkissä se oli vaan mäiskettä.

Erikoistehosteet on just sopivat. Cara Delevingne on On! Margot Robbie Harley Quinnina on myös ja . Tsiisös. Onpa kyllä vaan. Enemmän sillä sais olla vaattehia, mutta hey that's just me.
Jokeri. Sairas. Liian sairas? Ei. Sairaan ja eri tavalla hyytävän hyvä mitä edeltäjänsä, mutta sillä tavalla sairaan hyvä että pahaa teki.
Mutta. Viola Davis. En sano siitä mitään sen enempää, kuin että meni kylmät väreet hyvin moneen kertaan ja teki ihan saatanan pahaa katsoa sitä roolia. Se oli niin hyvä siinä hommassaan että itketti. Koska en odottanut sitä. Viola Davishan antoi haastattelun missä kertoi ohjaajan manipuloineen häntä ottamaan yliotetta muista ja se kyllä tulee läpi. Tuntuu että joissain kohti hän myös manipuloisi katsojaa. Huhhuh.

Batman .

Kannattaako se katsoa? Kyllä. Mutta ehkä siitä saa paremmin irti väsyneenä kotisohvalla kaveriporukalla kuin leffateatterissa.

Ehkä tähän vaikutti se, että näin Dr.Strangen teaserin ja flippasin siitä niin paljon että rupesin kehräämään kuin kissa
Ja kyllä, se teaseri täpisytti enemmän mitä kokonainen elokuva.

[Haahuilija]

Onko muuten 3D:t yleensä jotenkin "pimeitä"?
Kävin katsomassa pitkästä aikaa 3d elokuvan (independence day 2).
Jotenkin vaikka 3d tehostukset tuntu toimivan asiallisesti, koko elokuva oli jotenkin hämärä, siis ruudun valoisuus tuntui riittämättömältä ainakin verrattuna tavallisiin elokuviin.
Lasit tosiaan näytti 3d:n hyvin, niin ei kai se vika niissäkään ollut?

[Wildchild]

Onko muuten 3D:t yleensä jotenkin "pimeitä"?
Kävin katsomassa pitkästä aikaa 3d elokuvan (independence day 2).
Jotenkin vaikka 3d tehostukset tuntu toimivan asiallisesti, koko elokuva oli jotenkin hämärä, siis ruudun valoisuus tuntui riittämättömältä ainakin verrattuna tavallisiin elokuviin.
Lasit tosiaan näytti 3d:n hyvin, niin ei kai se vika niissäkään ollut?

En mä ainakaan ole huomannut moista.
Ehkä se oli sitten siinä elokuvassa? Että hämärä koko elokuva?

[Kibaya]

Onko muuten 3D:t yleensä jotenkin "pimeitä"?
Kävin katsomassa pitkästä aikaa 3d elokuvan (independence day 2).
Jotenkin vaikka 3d tehostukset tuntu toimivan asiallisesti, koko elokuva oli jotenkin hämärä, siis ruudun valoisuus tuntui riittämättömältä ainakin verrattuna tavallisiin elokuviin.
Lasit tosiaan näytti 3d:n hyvin, niin ei kai se vika niissäkään ollut?

En mä ainakaan ole huomannut moista.
Ehkä se oli sitten siinä elokuvassa? Että hämärä koko elokuva?

On ne. SCAPE-salin alkuesittelyssä se jantteri sanoi että suurin osa 3D-elokuvista on pimeämpiä mitä 2D:t ja tässä uudessa salissa tekniikka on niin kehittynyttä että siinä ei oo.
Muualla siis on. Se liittyy jotenkin siihen tekniseen systeemiin ja projektoreihin. En tiedä sen tarkemmin, mutta ainakin kun oli alla vertailukohtana se SCAPE-sali ja nyt toi, niin toi oli hämärämpi ja pimeämpi.
Oon kyllä aiemminkin kiinnittänyt tähän huomiota.

[Wildchild]

Eli mä olen käyny vain valoisissa koska en ole kiinnittänyt ollenkaan tollaseen huomiota.

[Haahuilija]

Kyllä se tummuus/valonpuute ainakin tässä kyseisessä elokuvassa häiritsi niin paljon, että vei jotenkin tehon koko 3d:ltä.
En ole kyllä tainnut käydä pariin vuoteen katsomassa muuta kun tavallista kaksiuloitteista joten ei ole nyt tarkkaa vertailupohjaa 3d:n välillä.

[Suvi]

Ehkä tähän vaikutti se, että näin Dr.Strangen teaserin ja flippasin siitä niin paljon että rupesin kehräämään kuin kissa
Ja kyllä, se teaseri täpisytti enemmän mitä kokonainen elokuva.

OIIH, joo. Mäkin kävin tänään Scapessa (itse asiassa katsomassa myös tuon Suicide Squadin). Hyvä, etten alkanut itkemään onnesta, kun tuli Dr. Strangen mainos. Toimi ihan täydellisesti tuossa leffateatterissa.

----

Suicide Squad oli myös ihan kelpo viihdettä, jos tykkää mätöstä ja sarjakuvista. Pääpahis oli jossain vaiheessa vähän liiankin överi mielestäni. Mutta jumantsuikula leffassa oli hyvät musat. Toivottavasti SCAPE-salissa järjestetään jotain konserttijuttuja. Toimii sen verran hyvin nuo äänet siellä.

[Kibaya]

The Lobster

Käytiin yhden porukan kanssa katsomassa The Lobster eilen. (Ihanaa ettei tätä ole käännetty miksikään vaivaannuttavaksi nimeksi, kuten Hummeri tai elokuvaa kuvaammaksi )
Lobster on semmoinen hyvin kummallinen musta komedia, josta poistuessa on ihan helvetillinen "WTF"-merkki otsassa. Järestään kaikki elokuvasta poistuneet näytti samalta ja se oli sekoitus a ja ä.

Dystopia, missä sinkut passitetaan hotelliin ja annetaan aikaa 40 päivää löytää kumppani siellä olijoista tai heidät muutetaan siksi eläimeksi minkä he ovat valinneet. Eli yhteiskunnassa ei ole sinkkuja, eikä parittomia ihmisiä. Elokuva on kuitenkin ihanan yllätyksellinen ja sitä kautta koominen. Osa asioista on ennakoitavissa, mutta tapahtuessaan silti yllättäviä. Elokuvan huumori on silti aika mustaa.

Muutamissa hetkissä nauroin aika huolella, mutta liikutuin myös niin että salaa pyyhkäisin kosteat silmäkulmat. En kuitenkaan sanoisi että elokuva on mitenkään niin romanttinen että sitä kannattaisi sellaisena pitää Toki ihan täydellinen treffielokuva!!

Miten esittelisit itseni vain yhden ainoan piirteen kautta? Olisiko se valloittava hymy? Joku ulkoinen tekijä? Vaiko kenties asia minkä voi lukea viaksi sinussa? On valittava vain yksi asia.

Hotellissa ihmiselle annetaan kaikki tarvittava. On vaatteet, ruoka ja huone. Ei tarvitse mitä laittaa päälle yhteisiä tansseja varten ja voi keskittyä vain siihen parin löytämiseen. Siihen, ja muihin pakollisiin aktiviteetteihin.

En kerro tästä enempää, sillä haluan että siinä tulee asiat esiin yllätyksinä.
Ainakin itse suosittelen elokuvaa, vaikka se onkin vähän.. semmoinen.
Silti se kuuluu mulla siihen kategoriaan että aion hommata sen dvd:nä ja laittaa Little Miss Sunshinen viereen.

[Pascal Lemoix]

Vares-elokuvat - hienoa campiä luo Antti Reinin aina-ilmeetön näytteleminen.

Ja kun Lauri Törhönen ohjaa, niin sehän ei voi olla kuin laatua. 80-luvun tähtiä, paljasta pintaa!

Olen löytänyt koko sarjan nyt sitä kautta, että niissä on niin moni asia pielessä

[Kibaya]

Vares-elokuvat edustaa mulle teatterinäyttelemisen vastakohtaa, eli just pienuutta tai olemattomuutta ja helvetin huonoa replikointia.
Jasper Pääkkönen on keijoutta ytimessään siinä hahmontekeleessä mikä sillä siinä on. Varekset on vähän kuin leffamaailman salkkarit, ei mitään järkee mutta melkeen pakko kattoa

Kävin perjantaina katsomassa Nainen Junassa:n.
Oli ihan ok draama. Ihan sopiva. Vähän tsehovilainen meininki kyllä. Että mikäli näytetään ase, sitä on myös käytettävä jossain kohtaa.
Mutta mun perjantaiseen mielenlaatuun just sopiva pätkä. Vei huomion, oli hyvä tarina ja Emily Blunt oli oikein ovallinen roolissaan. Huhhuh miten teki muutamaan otteeseen pahaa ja joutui muistuttaaan että se näyttelee, se näyttelee. Ei mikään helppo rooli.

[Kibaya]

Päiväleffapäivä oli eilen.

Uhrauksia vapaudelle. Liberation of skopje.
En tiennyt että elokuvassa on tehty suomalaisessa yhteistyössä.
Elokuva on makedonialais-kroatialais-suomalainen yhteistyö, mikä on saanut rahoitusta mm. Yleltä! Sitä on mun mielestä myös markkinoitu jotenkin tosi kummallisesti, ehkä sitten vain ylellä, koska en ole nähnyt mitään juttuja. Ehkä siitä saattoi olla jotain juttua r&a-lehdessä, sillä se on esitetty myös siellä.

Uhrauksia vapaudelle perustuu näytelmään toisen maailmansodan ajalta Skopjessa. Bulgarialaiset ja saksalaiset toimivat sotatoimien mukaan ja ihmisiä kuolee ja pahoinpidellään. Syntyy traumoja, kaupungin miehet on sotimassa ja näkökulmahenkilö on 11-vuotias poika. Poika, joka viedään katsomaan huoraa ikkunasta, juoksee karkuun bulgarialaisia poliisimiehiä henkensä edestä ja joutuu kiusatuksi äitinsä tekojen vuoksi.

Äiti Lica on epätoivoisten valintojen edellä. Naapureiden juutalaistalo on tyhjennetty, naapurit viety junaan asemalla ja taloon asettautuu saksaa puhuva Mikko Nousiainen, saksalaissotilas. Oikeastaan Licalla ei ole mahdollisuutta tehdä valintoja, eikä minkäänlaista vapautta vaikuttaa tapahtumien kulkuun, sillä jotenkin pitää elää. Perheen sisäiset ristiriidat sisaren ja vammautuneen lankomiehen kanssa eivät helpota selviytymistä ja Lican ahdistuksen voi tuntea katsojan asemassakin.

Elokuvassa on paljon näytelmällisiä elementtejä. Pidän siitä että katsoja joutuu miettimään omaa kantaansa näytettyihin tapahtumiin ja siihen, miten suhtautua päähenkilöihin. Kukaan hahmoista ei ole yksitasoinen, mikä luo mielenkiintoa katsomiseen. Esimerkiksi kokonaisuudesta on vaikea löytää sitä tämän tarinan pahista, vaikka kaikki tietty olettaa sen olevan se sotilas. Mutta kuka sotilas?

Päähenkilö, se 11-vuotias Zoran-poika on aika symppis. Zoranista näkee myös sodan vaikutukset ja elokuvan jälkeen tulee mieleen että mitenköhän Zoranin elämä sodan jälkeen. Hän on arviolta ehkä mun mummin ikäinen ja kun mietin miten sodat ovat vaikuttaneet häneen, niin mietin tietenkin että miten tuon tarinan keskushenkilön elämän kävi. Tai miten Lican elämä jatkui sodan jälkeen, kaikkien niiden valintojen ja pakkotilanteiden jälkeen. Miten itse olisi jatkanut ja miten itse olisi toiminut.

Harmittaa vähän ettei elokuvaa ole mainostettu sen enempää. Se on hieno elokuva, todella hieno tarina ja kerrankin rehellinen kuvaus miten sota vaikuttaa rintaman ulkopuolella. Tai ainakin koen sen olevan sellainen.

[skray]

Kävin eilen katsomassa Teit meistä kauniin. Se oli huippuhyvä, paitsi että Apulannan musiikkia oli mielestäni käytetty todella vähän elokuvassa. Sitä olisi voinut käyttää paljon monipuolisemmin ja useampia eri kappaleitakin. Näyttelijävalinnat oli mielestäni todella hyvät ja nuoret, jotka esittivät Apulannan poikia, olivat mielestäni nappivalintoja kaikin puolin. Niin paitsi Lorenz Backman, joka esitti Sipen isää, oli mielestäni rasittava. Ehkä se johtuu siitä, etten muutenkaan tykkää tyypistä juontajana tai näyttelijänä.

Vaikuttavin kohta oli se, kun kuoro lauloi Armoa ja pojat tappeli kaupungilla kaiken mennessä huonosti. Kuorolaulu tekee vaikutuksen muhun muutenkin ja liikutun melkein aina, kun kuulen hyvää kuorolaulantaa.

Haluan nähdä ton vielä uudestaan, mielellään monta kertaa.

[Suvi]

Kävin eilen katsomassa Teit meistä kauniin. Se oli huippuhyvä, paitsi että Apulannan musiikkia oli mielestäni käytetty todella vähän elokuvassa. Sitä olisi voinut käyttää paljon monipuolisemmin ja useampia eri kappaleitakin.

Mä ihmettelin vähän myös sitä miten vähän Apulannan musiikkia oli käytetty leffassa. Tai jos käytettiin, ne olivat jotain sisäsiistejä orkesteriversioita tai räppiä. Jos leffa kertoo punk-bändistä, voisiko siinä olla vähän enemmän punkkia.

Itsekin tykkäsin muuten kyllä leffasta ja tuo skrayn mainitsema kohtaus oli hieno ja jossain olenkin maininnut, että pääosaesittäjäpojat olivat ihania! Mä kestin Loren, mutta Tommi Taurulan näen aina vaan Kari Taalasmaana, niin hän mua häiritsi eniten tuossa leffassa.

[Haahuilija]

"off topic ?"
Mulla tulee aina Lorenzista mieleen yksi kaikkien aikojen parhaasta animaatioelokuvista Virran Viemää
Eipä ole tainnut muissa ääninäytelläkään.

[Pascal Lemoix]

Näimme Kino Tapiolassa elokuvan Cafe Society, joka on siis Woody Allenin uusin. Paikka on vanhan liiton leffateatteri ja sali sellainen jännän funkkis. Kannattaa käydä jo paikan takia joku leffa siellä katsomassa.

Itse elokuva on tunnelmapalamainen kuvaus 30-luvun Amerikasta gangstereineen. Jazz-musiikkia soitetaan ja ajan päihteitä nautitaan. Tunnelma on aika kevyt synkemmistäkin sävyistä huolimatta. Juoni on erittäin ilmeinen, mutta jotenkin vältetään se, että elokuva menisi kiusalliseksi. Vähän tylsä se hetkittäin on. Mutta ihan jees.

3/5.

[Kibaya]

Kanelia kainaloon Tatu ja Patu







Ihan täysin mun näköinen elökuva. Ja se on jouluelokuva. Uskotteko?
Asiat on nurinkurin, joulukukat laitetaan uuniin ja koristeet teipataan lattiaan.
Joulupukkia ollaan varastamassa ja lahjat jaetaan ilkeille ja pahoille! Joo!

Nauroin alusta loppuun. Nauroin varmaan enemmän kuin läsnäolevat lapset!
En ole lukenut Tatua ja Patua, mutta nyt haluan lukea niitä. Aivan ihana näkemys maailmasta
Sulevi Peltola ja kaikkee.

Liikutuin niinkin että vähän tuli tippa linssiin. Se on silloin kun huomaa että ei ole sen oudon ajattelutapansa kanssa yksin, koska hahmot ja kaikki ois voineet olla suoraan mun mielikuvituksesta. Tuusiskin totesi kun tultiin pois "Tantti, Tatu ja Patu on ku sun tarinat, ihan yhtä höpsöjä!"


Näytöksessä oli paljon lapsia ja ne kommentoi elokuvaa ja se oli musta ihanaa!
Tullessamme pois peffateatterista hönöiltiin ihan huolella ja ihmiset tuijotti. Irvisteltiin, naurettiin ja todellakin pöljäiltiin. Kanssakulkijoille se oli vähän liikaa

Menkää kattoon Tatua ja Patua. Siitä tulee hyvä mieli.
Ja aika isossa roolissa on Pasilan Helgan ääni. Mikä luo oman hauskan puolensa kun sen tajuaa