Meidän oma esimies tuli maanantaina töihin.
Sitä ennen oltiin vähän kuin pellossa
Nyt ollaankin sitten setvitty kaikkia sotkuja mitä meidän oma jengi ja muut ovat tehneet neljän viikon aikana
Puhuin esimiehelle suoraan siitä, että mulle nillitettiin jostain vessassa käymisestä ja syömisestä. Hänen kanssaan ollaan aika hyvin samoilla linjoilla siitä että se on epäinhimillistä.
Sanoin suoraan sen, että tommoset sai mut vakavissaan miettimään jatkoa täällä. Etten ole semmoinen joka kestää mitä vaan, vaan että turhasta nillittämällä mä aika nopeastikin voin nostaa kytkintä. Tää on kuitenkin "VAAN" työpaikka.
Hän ensin mietti että aika vähästä mä reagoin noin voimakkaasti, mutta perustelin sitä sillä että ihan oikeesti jos ruvetaan nillittämään perustarpeista, kuten
syöminen tai
vessa-asiat, niin on jotain sen verran pielessä ettei sitä tarvitse sietää. Enkä mä siedä. Jos nillitetään siitä etten tee mun töitä koska fordaan ( no en oikeesti kertonut fordaavani

) tai vaikka facebookkaan, niin sitten siihen on aihetta. Hän oli siinä kyllä samaa mieltä, että pitää olla aihe mistä sanotaan, eikä syöminen ja vessa ole semmoisia - ellei niissä kulu kohtuuttomia aikoja, ja sittenkään niistä ei tulla nillittämään.
Esimiehen kanssa meillä on hauskaa
Ihan hirveän huonot jutut, mutta se auttaa tässä olemisessa.
Puhuin hänelle myös mun kollegasta saamastani palautteesta ja siitä, että mun mielestä mä en ole oikea osoite kuulemaan sitä. Toki työkaverit puhuu mitä vaan, mutta mun mielestä sen pitää tulla myös ylöspäin, jos hoitajat on sitä mieltä että se toinen sihteeri on epäluotettava eikä hoida hommiaan. Tullessani töhin eräänä aamuna vastaanotto kun oli "ihana että sä oot täällä niin asiat hoituu".
Joo, tiedän omat vahvuuteni ja asioiden hoituminen on niitä.
Ehkä tää taas tästä pari viikkoa menee paremmalla fiiliksellä.