Vain Elämää!

[Pascal Lemoix]

Siitä oli joku hauska otsikkokin saatu: "Suvi Teräsniska Vain elämää -kuvauksissa - vauva tulossa". Kukahan sitten on isä?

Muuten kyllä Olli Lindholm olisi ollut sellainen tuore raikas yllätys, kun häntä ei ole paljon Nelosella nähty.

[päivänpolttaja]

Nyt ei ole yhtään omaa suosikki- tai lempiartistia mukana. Se voi tehdä kaudesta mielenkiintoisen, koska ei ole tunnesidettä alkuperäisversioihin, ja tuore cover voi yllättää. Teräsniska on siedättävimpiä iskelmäartisteja ja on coveroinut jo Kuustosta. Lauri Tähkän olen olettanutkin tulevan sarjaan kautena tai toisena. Hector on sitten legendana mukana, onhan tietysti Kuustonenkin ysärilegenda, mutta ei tokikaan Hectorin veroinen. Chisu ja Anna Puu menevätnuorten naisartistien ja MG räppäreiden kategoriaan, joten ei yllätyksiä siinä mielessä.

[päivänpolttaja]

Ensimmäinen jakso, Tähkän tai Suon päivä, oli hieno.

Pidin melkeinpä kaikesta, ainoastaan Anna Puu jäi vähän etäiseksi. Jostain syystä hän ja Chisu menivät minulta koko ajan sekaisin. MG vaikutti keskusteluissa kiinnostavalta. Oli siellä muillakin hyviä ajatuksia. Mutta coverit siis olivat loistavia.

[Suvi]

Minä tykkäsin kanssa kovin. Kuten alla olenkin jo maininnut, en ole koskaan oikein pitänyt Tähkästä, mutta aloin hieman lämmetä hänelle tämän jakson jälkeen. Jaksossa oli mukana paljon keskustelua, mistä pidin myös. Kaikki coverit olivat hyviä, itsekin tykkäsin ehkä vähiten Annan versiosta. Ehkä se käsitelty ääni teki siitä versiosta liian etäisen...

Mua liikutti se MG:n jännitys, ja sitten hän kuitenkin veti täysillä "rokahtavan" räppiversion. Hienoa! (Muistin, että hän olisi ollut vielä nuorempi, kun häntä kuitenkin sanottiin esittelyssä "nuorison äänitorveksi", mutta on hän kuitenkin "jo" 26.)

Hyvä kausi tästä tulee.

[L-S]

Kyllä, hieno jakso. (Vaikka nukahdinkin kesken sitä tänään katsoessani, mutta se johtui viiden tunnin yöunistä ).

Hectorin karisma heti alussa oli jotenkin käsin kosketeltavaa ja kaikkien versiot olivat hienoja. En tämän kauden artisteista erityisesti pidä muista kuin Hectorista ja Chisusta, mutta toisaalta Kuustonen on symppis muuten ja Lauri Tähkällekin olen alkanut jostain syystä lämmetä jo viime aikoina, mitä en olisi uskonut. Mikael Gabrielia olen viime aikoina pitänyt vähän ärsyttävänä musiikillisesti ja muuten (ehkä sen nuorison äänitorvi -imagon takia, en pääse sisälle siihen teiniangstiin ), mutta Tähkä-versiointi ja jakso muutenkin osoitti, että hänenkin osallistumisensa on erittäin kiinnostava. Nyt kun kuuntelin Spotifysta sen biisin, se "live"-vedon energia oli siihen verrattuna vielä huikeampaa.

[Kibaya]

Aika hieno kauden avausjakso, vaikken yh-tään tykkää Lauri Tähkästä tai sen musiikista. Polte on ollut ainoa biisi minkä olen kai videona katsonut vapaaehtoisesti. Elonkerjuun aikoihin koin että se tuotanto oli vielä epämiellyttävämpää kuunneltavaa mitä Tähkä soolona.
Lisäksi tähän vielä jotenkin se minkälaisen kuvan olen saanut mediasta, niin nope, not my tea in any cup or mug.

Mutta koska VE:ssä on parasta juuri se että pääsee omien ennakkoluulojensa yli, niin katsomislistalla on, vaikkei niin intohimoisesti mitä pari aiempaa kautta

Chisu
Chisun versio on niin Chisumainen, mutta samalla ihan täydellinen. Ylläripyllärinä vähän itkin.
Oikeastaan kaikilla oli todella onnistuneet versioinnit joilla he peittosivat alkuperäiset

Hector on tavallaan semmoinen piilovilkkusilmä, kun Kuustonen on sitä ihan avoimesti. Kai se on ne silmälasit.

Missä sitten nousin niiden omien ennakkoluulojeni yläpuolelle? Mikael Gabrielissa, Suvi Teräsniskassa ja Anna Puussa. Saas nähdä mitä käy kun Tähkä laulaa.
Mikael Gabriel on edelleen jollain tasolla ärsyttävä, mutta uskon sen olevan vain kuori. "Miklu"n uhoon olen niiiiin kyllästynyt, että jos ohjelma tuo hänestä jonkun toisenlaisen kuvan niin otan sen mielelläni vastaan.
Teräsniska nostaa mulle usein karvoja pystyyn taas tyyppinä, ei niinkään musiikillisesti ja Anna Puu taas toisinpäin. Olen ihan myönteisellä mielellä kuitenkin kaikkien suhteen että viitsin katsoa tuleviakin jaksoja.

Onnistunut avaus, toivottavasti tempo pysyy.

[Kibaya]

Chisu on mulle tärkeä artisti, mutten pelännyt että mitä sen biiseille tapahtuu muiden versioimana.

En ehkä keskittynyt tarpeeksi, mutta hyvin oivallisia versioita oli kaikilla.
Mun suosikki oli ehkä kaikessa kuitenkin Mikael Gabriel. Yllättävää, eikö. Jos Miklu ja Chisu tekis dueton ja sanoittais yhdessä niin sen mahdollisuudet olla jotain tajunnanräjäyttävää on ihan uskomattomat. Joko se floppais eniten tai ois tän maan suurimpia hittejä evö meid.
Lisäksi tykkään Miklusta ilman sitä uhoa. Oikeesti, kun se henkseleiden ja rintakehän angstinen paukuttelu on poissa niin se on tosi jees artistina ja muutoinkin.

Lauri Tähkäkin yllätti mut positiivisesti. Oli todella miellyttävä kuunnella sitä ja itseasiassa kuuntelin se uudestaankin.
Teräsniskan accapellointi sai mut myös positiivisesti yllättymään.

Muutoin jakso tarjosi sopivasti sitä viihdettä ja Kuustosen pari vitsiä. Hectorin huikeetakin huikeempi loppuheittäytyminen ja

Muutoin nää tän kauden jaksot tuntuu vielä käsikirjoitetuimmilta mitä aiemmin. Jotenkin näissä kahdessa ei ole vielä nähty sitä semmoista toimintaa mitä ei olisi jotenkin etukäteen suunniteltu ja semmoista tilanteessa elämistä. Sitä kaipaan ekalta kaudelta ainakin. Käsikirjoitettuhan nää on kaikki, mutta nyt on paljon jäykempää kuvaa ja leikkausta. Että jos siellä on ollut semmoisia asioita mitkä on syntyneet hetken mielijohteestä niin ne ei välity ulospäin. Se on sääli, mutta onhan tässä vielä viikkoja aikaa.

[L-S]

Olipa hieno jakso!
Mikael Gabrielin veto oli tosiaan hieno. Jos johonkin se uho kannattaa kanavoida, niin tuollaiseen. Hienoa, että löytyi kantaaottavuuttakin. Luin tänä aamuna Hesarin Nyt-liitteestä MG:n haastattelua ja siinäkin välittyi vähän sellainen typerä uhoaminen, jolle pyörittelin päätäni, mutta siitä ei ollut tässä jaksossa mitään. Tosin Miklu lupasi myös, että ei voi Vain elämään jälkeen enää käydä sanaharkkaa muiden räppäreiden kanssa, koska sen jälkeen netti olisi täynnä Miklu itkee -meemejä. Ehkä tästäkin pojasta saadaan vielä ihan fiksu mies.

Tykkäsin Kibsin tavoin myös paljon Lauri Tähkästä ja Teräsniskan yllättävästä heittäytymisestä. Kuustosenkin esitys oli hauska, vaikka versio oli melko tavanomainen.

Chisun juttuja oli myös mielenkiintoista kuunnella, hän avautui sopivasti muttei liikaa.

[päivänpolttaja]

Joo, hyvä jakso oli taas. Chisu artistina tai persoonana ei ole ollut tuttu kuin satunnaisesti radiodta kuultuna, mutta tuossahan nyt tuli tutuksi. Olen Kiban kanssa samaa mieltä, että nyt tuntuu käsikirjoitetummalta tai ainakin tiukemmin leikatulta. Covereista tykkäsin, ja oli kyllä se Hectorin loppujammailu ihan ylimaallinen. Pakko kuitenkin sanoa, ettei ihan ollut niin ison tuntuinen jakso kuin kauden eka sitten muuten, mutta ehkä se johtuu leikkauksesta tai sitten siitä, etten oikein tiedä, mitä ajatella Chisun persoonasta, mutta tarvitseeko tietääkään toisaalta.

[Suvi]

Tää jakso iski mulle johonkin hermoon ja kestävyysvajeeseen. Pillitin varmaan ainakin 20 minuuttia jakson päätyttyä.

Mä vaan pillitin Annan esityksen aikana, vaikka se versio ei ollut mitenkään ihmeellinen. Sama nainen on niin hieno biisi, ettei sitä voi kyllä pilata. Aina kun Hector avaa suunsa, mä alan itkeä. Tosin se loppuheittäytyminen oli myös Siinä sentään jo vähän naurattikin. Suvin versio oli kekseliäs. Kuustonen ja Tähkä olivat myös IIIHAnia! Etenkin Kuustonen.

Itsekin tykkäsin eniten Miklun vedosta. Hänhän alkaa vaikutta erittäin fiksulta nuorelta mieheltä. Jos sellainen typerä uhon ja brassailu, esim. kultahampaat voisi jättää pois, niin toivoisin, että hänestä tulisi suositumpi kuin Cheekistä! Mäkin jäin odottamaan Chisun ja MG:n yhteisbiisiä joskus lähitulevaisuudessa. Siitä tulisi niiiin hyvä.

Mä tartten varmaan Hectorin päivän katsomiseen rauhoittavia tai edes vertaistukea.

[marenkienkeli]

Sain Ruudun toimimaan vihdoin koneellani.

Lähtökohta kaudelle: Hectorista pidän kovasti. Tähkä on joskus ollut jopa sellainen, että olen festareilla ollut jammailemassa onnellisena. Chisu on ollut hyvä pitkään. Kuustonen on ihana, mutta lähinnä tv-kasvona. Puu ja Teräsniska ovat pimennossa. Mikael Gabriel ärsyttää.

Kausi alkoi sen aikaisella Tähkällä, kun mä vielä Tähkästä tykkäsin. 2. ja 3. levy olivat mulle Ne levyt. Ei enää niin tiukasti kansanlauluja, mutta ei vielä liian poppia. Maailma on renki -levy alkaa olla jo alamäkiaikaa. Hassua, miten oikeastaan oli unohtunut, miten paljon sitä on joistain Elokerjuu-ajan biiseistä tullut tykättyä.

Tyttörukka on yksi mun lempparikappaleista Tähkältä. Ehkä mun olis aika kaivaa muinaisen koneen kovalevy esiin ja siirtää nuo levyt nykyiselle koneelle. Tyttörukka-biisin pätkän kohdalla meinasi jo itku tulla. Hector oli ok, mutta alkuperäiseen biisiin on sen verran tunnesidettä, että ei oikein innosta.

Puolikasta en ollut aiemmin kuullut, mutta vitsi että meni Teräsniskan laulamana syvälle. Itkin käytännössä koko biisi. Tykkäsin. Paljon.

Anna Puun Suudellaan-versio oli mukavaa jammailua. Ihan hauska biisi, mutta tunteita se ei herättäny. Ei kyllä alkuperäinenkään ole kolahtanut.

Polte-biisi ei ole iskenyt Tähkän tekemänä yhtään. Chisun versiona parempi, mutta ei iske.

Saat syttymään: Never heard. Pätkä oli aika mitäänsanomaton ja tylsä. Kuustosen versio oli huomattavasti parempi. Tykkäsin. "Tän kauemmaksi ei oikein teinistä pääse." "Pääsee."

Mikael Gabriel: Nyt parani alkuperäinen Pauhaa sydän -biisi oikein urakalla. Jes!

Yllättävän hyvä alku kaudelle! (Onneksi duetto jätettiin näyttämättä. Ei iskenyt.)

[marenkienkeli]

Chisun päivä. Voiko parempaa olla? Jännä, miten tästä tykkäsi niin paljon enemmän. Ja silti multa jäi kokonaan puuttumaan se vereslihafiilis, joka paikoin Tähkän jaksossa oli.

Sama nainen on hiton hyvä jo valmiiksi. Ajatus ennen biisiä: Miten tästä voi saada millään tavalla paremman? Mutta tykkäsin Anna Puun biisistäkin. Ei ole niin pahasti sydänveret seisauttava ja ahdistava, mikä on se sen vahvuus. Jes!

Kohtalon oma Kuustosen versiona. Ihanan mielipuolinen ja samalla hyväntuulinen versio. Iskee samaan kohtaan sydäntä kuin Leevi and the Leavings hyväntuulisen biisin ja karujen ihmiskohtaloiden sanoitukset. Vaikka on siis ihan eri. Tykkäsin.

Tuu mua vastaan Hectorin versiona oli oikein hyvä. Tykkäsin tästäkin kovasti.

Kuustosen värisokeus oli mielenkiintoinen yksityiskohta, joka sai taas miettimään sitä, miten ihmiset näkevät tai kokevat värit. Kun ei kahta samanlaista ihmistä ole.

Suvi Teräsniskan Baden-Baden oli kyllä ihan törkeen hyvä! Mä näen niin itseni tanssimassa tätä sekavalla taidehörhötyylillä. Jee, jee, jee! Baaden baaden baa-ben baaden baaden baa-den. Vaikka kai toi foksillakin menis. Ehkä ne pitäis yhdistää. Taidehörhöfoksia.

Mun koti ei ole täällä. Nyt on Miklu ottanut vapauksia. Aluksi se vähän järkytti, mutta kun se tunne oli mennyt ohi, tykkäsi. Vaikka ihan eri biisihän tuo on.

Tähkän versio Tämä rakkaus -biisistä. Oli ihan kiva, mutta ei.

Hectorin räppiversio!!!!!!!!!! Jes, jes, JES!

Tää oli todella hyvä jakso. Ja silti mä palaan itkien Tyttörukka-biisiin. Onneksi siitä löytyi Youtuben syövereistä liveveto.

"...Ja he molemmat tahtovat hetkeksi pois tästä tyhjästä maailmasta.
Ja he molemmat tahtovat hetkeksi pois, tahtovat hetkeksi pois.

Kun poika laulaa raittarallaa, tytöllä ei ole enää pahaolo ollenkaan.
Tyttö nauraa onnestaan, pojan mieli on taivaissa.
Ja sydän on pieninä palasina, hiljaa vaan he kuiskaavat.
Kaikki on jo valmiina, mitä he kaipaavat."

[Suvi]

Siis voi apua miten diippiä shittiä Miklun päivänä. En mä kestä.

Se kasvien hoitaminen ja jokaiselle oma nimikkokasvi. Aaw. Ja kaikki ne rankat jutut, ja se ettei Miklun isä ole ollut läsnä ja sitten Late tulee hänen "tukihenkilökseen".

Chisun versio taisi olla näistä iloisin.

[päivänpolttaja]

Oli tosiaan raskas jakso, ehkäpä syvin ja vakavin kaikkien kausien kaikista jaksoista. Onhan monilla rankkoja asioita taustalla, mutta harvalla kuitenkaan ihan niin rankkoja kuin Mikael Gabrielilla. Tai suhteellistahan se aina on, mutta ainakin kanavoitui lauluihin paljon tunnetta. Itse en juuri MG:tä tunne, mutta onhan noita radiosta kuullut.

Anna Puun cover jäi tosi vahvana mieleen, Anna oli myös ulkoisesti ihan erinäköinen kuin aiemmissa jaksoissa. Toki kaikissa esityksissä oli iso tunne ja keskusteluissa myös. On hienoa, että tänä pinnallisuuden aikana on tällainen ohjelmaformaatti, joka menestyy tällaisella sisällöllä.

[L-S]

Mikael Gabrielin päivä oli kyllä hieno. Teki mieli vaan paijata ja lohduttaa Miklua. Mutta ehkä riittää, että Lauri Tähkä on isoveljenä.

Itse kappaleiden versioinneista en innostunut ihan niin paljon kuin aiempien jaksojen versioista, en oikein tiedä miksi. Esimerkiksi Kuustosen versio oli mielestäni liian svengaava ja reipas kappaleen rankkaan sisältöön suhteutettuna. Mutta kyllä ne ihan kuunneltavia ovat silti.

[Pascal Lemoix]

Se on kyllä kiva, että yleensä Vain elämää parantaa ymmärrystä eri artisteja kohtaan. Esimerkiksi Anssi Kelaan ja Lauri Tähkään suhtaudun nykyään paljon armeliaammin.

Jännä on se, miten usein räppäreiden tarina sivuaa jonkinlaista syrjäytynyttä tai vähintään syrjäytymisvaarassa ollutta henkilöä. Se, että pahis-räppäristä kuoriutuu herkkä hyvis on taidettu nähdä joka kausi. Kakkoskauden räppäri nyt ei heti tule kyllä mieleen.

Mutta joo, Chisun jakso oli kiva, vaikka ihan suosikkien jaksot ovatkin haastavia, kun ne ovat jotenkin liian täynnä tunnetta. En minäkään tiedä, miten Hector-jaksosta tulee selvitä. Sittenhän sen näkee. Chisun biiseistä en tuntenut sitä, jonka Hector lauloi. Hector lauloi sen kyllä sillä vakuuttavuudella, että olisi voinut hyvin olla hänen oma kappaleensa.

Leikkaus on tosiaan tänä vuonna jotenkin tiiviimpi. Aktiviteettien osuus tuntuu pudonneen, mikä ei välttämättä ole huono asia. Niissä oli välillä tylsiäkin kohtia. Vaikka joku Cheek ja käytetty makuupussi mikä tahansa klassikko olisikin.

[Suvi]

Kakkoskauden räppäri nyt ei heti tule kyllä mieleen.

Kakkoskaudella ei ollut räppäriä.

[Kibaya]

Kakkoskauden räppäri nyt ei heti tule kyllä mieleen.

Kakkoskaudella ei ollut räppäriä.

Ei niin, oli JukkaPoika, eikä sitä tarvinnut kuoria mistään

[Pascal Lemoix]

Joo, jälkeenpäin tuli itsellekin mieleen.

Odotan jo sitä kautta, jolla kohtaavat A.W. Yrjänä, M.A. Numminen ja Pepe Willberg

[marenkienkeli]

Mikael Gabrielin päivä:
Vaikka Miklu onkin syvällisyyttään ja herkkyyttään, kyllä se taas vähän yllätti. Tekisi mieli vain halata Miklua ja paijata päätä. On se aika ihana.

Suvin "Päästä mut pois" oli kyllä törkeen hyvä. Tykkäsin varsinkin lopusta, jossa biisi lähti oikein voimalla etenemään.

Chisun Älä herätä mua unesta -biisistä tuli kivan menevä versio. Silti jäi mulle vähän valjuksi. Kiva, mutta Chisu pystyisi parempaankin.

Anna Puun Kovaa-biisin versio ei iskenyt.

Väliaika-aktiviteeteissa Kuustonen oli taas niin ihanan hauska. Ne sen värisokeusvitsailut on kyllä suloisia.

Kuustosen Viimeisen kerran meinasi ensin ärsyttää, mutta sitten kuitenkin tykkäsin siitä kovasti. Päivän ensimmäinen itku.

Miklun tarinat Kipua-kappaleen takana. On ikävä mummaa. Sitä hiton vahvaa ihmistä, joka syöpäkipujenkin keskellä pystyi täydestä sydämestään sanomaan Isä meidän -rukouksen "Tapahtukoon sinun tahtosi."-kohdan. Silloin kun paappa ei enää sitä pystynyt sanoa. Tähkän Kipua. Ei sen biisin kuuntelusta oikein mitään tullu, kun itketti niin paljon.

Hector: Vastatuuleen. Ehdottomasti jakson vaikuttavin biisi! "Se menee tonne jonnekin sieluun." Todellakin.

Ottaa vaan aika paljon päähän se, että Katsomo pätki ihan sikana jakson aikana. Lisäksi, kun ei biisejä tunne ollenkaan, ei ehkä siksi iske. Paitsi sitten lopussa. Hector.

[marenkienkeli]

Ensifiilis Hector-päivästä. Varsinkin muutamien ekojen minuuttien jälkeen.

Chisu: Asfalttiprinssi. Kylmät väreet. Tää on niin tätä päivää ja tulevaa.

Suvi: Yhtenä iltana. Kaunista.

Tähkä: Tuulisina öinä. Tää on nyt liian tähkäännytetty. Toki, jos tuon kääntäisi pohjanmaaksi ja soittaisi Elonkerjuun kanssa, voisi olla heidän biisinsä.

Mäkin haluun tehdä kaarnalaivoja.

Anna Puu: Kuunnellaan vaan taivasta. Kaunista. Tykkäsin kovasti!

Mikael Gabriel: Lumi teki enkelin eteiseen. Itketti jo ennen biisin alkua. Mutta täää biisi Miklun vetämän. Totaalipillitys. Ihan älyttömän hyvä! Meni syvälle.

Kuustonen: Woyzeck. Jes! Mahtavaa. "Aina jollain lahjuksella hyvä myydään maailmasta." Liian totta. ... Hienoa!

Mun ehdoton suosikkijakso tällä kaudella.

[Suvi]

Mäkin katsoin Hectorin jakson eilen, vertaistukena kaksi siideriä ja viiden tunnin yöunet

Mä vaan tykkään niin paljon Hectorista. Jotenkin hänestä huokui ymmärrys ja kunnioitus muita ihmisiä ja ympäröivää maailmaa kohtaan. Pillitin jo etukäteisklipeissä Heikin Bowie-salamalle, joten sille ei tarvinnut enää eilen pillittää.

Jos olisin ollut Satulinnassa tekemässä kaarnalaivoja, olisin maalannnut kaarnalaivan keltaiseksi ja tehnyt siitä sukellusveneen.

Chisun Asfalttiprinssi oli kyllä kova. Mä vaan hihkuin itsekseni, että Chisu on niin IHANA!

Suvin ja Annan versiot olivat myös tosi kauniita. Annan versiossa olin kuulevinani jotain beatleaanista. Tähkä oli ok. Hänelle sopi jostain syystä tosi hyvin laini: "Minä kun en käskystä mitään soita - /siitä nämä mystiset kyyneleet". En tiedä miksi.

Miklun Lumi teki enkelin eteiseen. Olin vähän epäileväinen, että saako tuosta biisistä enää mitään uutta irti, mutta saihan siitä. Miklun henkilökohtaisin teksti, joka antoi samalla äänen ja toivottavasi myös toivoa pikku- ja miksei myös suurkaupunkien itsemurhaa miettiville nuorille. Hieno! Arvostin myös todella paljon, että versiossa käytettiin biisin alkuperäistä introa. Pitkästä aikaa meni kylmät väreet sitä kuunnellessa.

Mikon Woyzek oli myös mahtava. Ensin ajattelin kyynisesti, että eihän tässä mitään uutta ole, mutta Mikko saa keikkasettiin yhden biisin lisää, mutta mieli muuttui kyllä. Mikko pisti kaiken peliin ja heittäytyi täysillä esitykseen.

Mun digiboksin tallennus pätkäisi ohjelman juuri ennen loppuduettoa, joten en tiedä yhtään miten se meni.

Hieno jakso kuitenkin kaikenkaikkiaan!

[päivänpolttaja]

Hectorin jakso oli odotetuin isoimman artistin jaksona, ja iso siitä tulikin. Eipä oikeastaan edes sanoiksi voi pukea, sen verran hienoja kappaleita kuultiin. Toki ne Hectorin alkuperäiset edelleen ovat parhaita, mutta kyllä näistäkin suuria tuli. Kuustosen Woyzeck oli kyllä valtava.

[Kibaya]

Katoin sekä Mikaelin päivän, että Hectorin päivän viikonloppuna veljen perheen luona.
Jäi aika etäiseksi molemmat, kun siinä ympärillä hyppää kaksi huutavaa lasta ja muutenkin jutellaan.
Miklun päivän biisit jäi vielä enemmän kuulematta. Ajattelin että Vastatuuleen pitää ainakin kuunnella uusiksi.

Hectorin päivä oli kyllä silti pysäyttävä. Ajattelin että kotona olisin varmaan niissä olotiloissa pillittänyt kaikki biisit läpi.
Suvi oli todella herkkä, kun taas Chisun androgyyni tyyli toi biisin jotenkin vielä todella paljon lähemmäs. Tähkä oli ihan ok, kun taas Mikko ja Mikael veti kyllä turpaan. Mietin Mikaelin kohdalla kanssa varmaan samaa kuin kaikki, että miten ihmeessä biisistä saa mitään irti. Se on kuitenkin kaikkien karaokeiltojen vakio, koulussa sitä hoilattiin vähintään joka toisella musatunnilla ja kaihomieliset meikäläiset kuunteli sitä syksyisin tai melankolian iskiessä. Vähän kuin Joutsenlaulua versiois. Kulutettu puhki ja jokaisella on siihen olemassa oma mielipide. Mutta niin vaan siihen tuli uusi syvyys henkilökohtaisuuden kautta. "Oon tavannu tuhansii sulosii itsetuhosi tyttöi" puhutteli mun sisäistä teiniä. Sitä, joka itsetuhopäissään kuunteli tätä biisiä ja mietti että miten vanhemmat selviäis hautajaisista.

Annan biisistä tykkäsin kyllä myös. Jotenkin foliomekko toi silti mieleen alienit ja jotenkin siinä hässäkän keskellä se rupesi myös naurattamaan.

Mikael Gabrielin päivä oli just niin vereslihaa mitä ajattelin. EI siis mulle itselleni, vaan artistille itselleen.
Mutta on todella, todella hienoa että hän on lähtenyt tuohon ohjelmaan valottamaan sitä mitä elämä voi olla kun nuorena menee huonosti. Että ne poliisit tulee ja vie ja niin edelleen. Miten se elämä muuttuu ja minkälaisen suunnan saa yhteiskunnan silmissä.
Mua liikutti myös miten rehellisesti uho on Mikael Gabrielista kadonnut. Uskaltaa itkeä ja olla herkillä. Läsnä on myös aikuiset miehet tukemassa ja olemassa läsnä. Liikutuin todella paljon siitä kun Tähkä ja Mikael seisoo rannalla. En halua uskoa että se käsikirjoitettu.

Biisit on myös mun mielestä ihan ok. Itellä ei ole suhdetta tähän musiikkiin, joten en koe sinänsä liikuttuvani erityisesti missään biisissä itsessään, mutta niiden takana olevat tarinat kyllä sitäkin enemmän.
Lisäksi vahvat tulkinnat koskettaa myös.
Täytyy kyllä katsoa se jakso uudestaan ilman hälinöitä

[L-S]

Hectorin päivä oli kyllä ihana. Mua vähän harmitti, että katsoin tuota vanhempien luona, muuten olisin voinut katsoa itsekseni parin siiderin voimin ja pillittää rauhassa. En halua kuitenkaan seurassa itkeä.

Mä jotenkin aavistelin hiljaa mielessäni jo silloin kun tää kausi alkoi, että Miklu voisi vetää Lumi teki enkelin eteiseen ja tehdä siitä kunnon omakohtaisen version. Enkä pettynyt. Ja Hector oli ihanan kannustava, sanoi että jos joku voi tämän vetää niin Miklu. Kibsin tavoin olen miettinyt tuota samaa, että hienoa että MG uskaltaa antaa uhon mennä ja että siihen on tukea.

Kuustonen yllätti Woyzeckillään, hienoa eläytymistä. Chisu oli hyvin omantyylisensä mutta hyvä ja varsin uudenlainen versio. Suvistakin tykkäsin ja kyllä muistakin.