Unimaailma

[theia]

Katsotaan, toivottavasti auttaa toi melatoniini, koska en tahois mitään "kovia" lääkkeitä alkaa nappailla. Täytyy nyt vähän muitakin juttuja muuttaa elämässä (vieroittua esim. sohvasta...) mutta kokeillaan tuota myös. http://www.tietoaunettomuudesta.fi/melatoniini/ voi lukea lisää ja koitan muistaa rapsailla omia kokemuksia, kun niitä on.

Miten on auttanut?

Mä sain kanssa reseptin, tosin äiti sanoi, että se ottaa parisen viikkoa ennenkuin alkaa toimimaan. Sain kyllä lisäksi jotain "kovia" unilääkkeitäkin (jotka on kyllä kai miedommasta päästä), joita en vielä ole uskaltanut kokeilla kun en keskellä viikkoa viitsi niitä ruveta napostelemaan (entä jos oon ihan tajuttomassa tilassa ja pitäis lähteä töihin? ). Ehkä nyt la-su yönä kokeilen, kun sunnuntaina ei tarvitse herätä aikaisin.

[Walker]

ja sen jälkeen aamuun jatkunut unettomuus. Olen kokeillut monia konsteja, mutta ei ole auttanut.

Armageddon elokuva on hyvä lääke unen saantiin, ei vaadi monta minuuttia. Samoin Titanic ja Pearl Harbor

[Emilia]

Katsotaan, toivottavasti auttaa toi melatoniini, koska en tahois mitään "kovia" lääkkeitä alkaa nappailla. Täytyy nyt vähän muitakin juttuja muuttaa elämässä (vieroittua esim. sohvasta...) mutta kokeillaan tuota myös. http://www.tietoaunettomuudesta.fi/melatoniini/ voi lukea lisää ja koitan muistaa rapsailla omia kokemuksia, kun niitä on.

Miten on auttanut?

No ihan rehellisesti sanottuna en ole aivan varma, auttoiko. Kuvittelin, että nukuin paremmin mutta melatoniinista huolimatta saatoin silloin tällöin heräillä aamuyöstä. Toki silloin tällöin on minusta parempi kuin joka yö. Uniseuranta-appin mukaan uneni on höyhenen kevyttä joka tapauksessa kello 4-7 välillä.

Kesän aikana elämä on muutenkin ollut stressittömämpää enkä ole nyt pariin kuukauteen edes syönyt noita pillereitä ja olen silti nukkunut ihan hyvin. Tänään kyllä heräsin taas tunnin liian aikaisin, joten voisi varmaan koettaa taas uudestaan noita. Varmaan tuo auttaa paremmin niitä, joilla ihan oikeasti on pahasti vajavainen melatoniinin tuotanto (en tiedä omia arvoja, kun ei mitattu). Tai niitä, joilla on iltaisin väsymis- ja nukahtamisvaikeuksia, koska itse ainakin sammuin kuin saunalyhty noita napsiessa.

En huomannut mitään haittoja itsellä. Suosittelen kokeilemaan, jos vahvemmat lääkeaineet arveluttavat.

[Aranwe]

Mulla ainakin melatoniini auttaa nimenomaan sellaisina iltoina, kun on unirytmi vähän sekaisin ja menee vaan sängyssä pyörimiseksi. Mutta esim. viime yönä heräsin aamuyöstä pariinkin otteeseen, eli ei se koko yön syvää unta sinänsä takaa, mutta helpottaa nukahtamista.

[theia]

Nyt oon kanssa pari viikkoa syönyt melatoniinia, ja välillä tuntuu, että nukahdan nopeammin, mutta heräilen kuitenkin jatkuvasti. En sitten tiedä, pitäisikö kokeilla useammalla tabulla vai kuinka.

Oon myös kokeillut yhdistelmää melatoniini + puolikas "järeämpi" unilääke, josta tuloksena on sammuminen kuin saunalyhty, mutta edelleen heräilyä aamuyöstä.

UGH. No, mutta nukun joka tapauksessa enemmän, eli siis... vähän apua enihuu?

[annastindeli]

Pitäisköhän miunkin tuota melatoniinia kokeilla, kun ei oikeen tuu uni iltaisin silmään ja olis ihan kamalasti kouluhommia tälle syksylle... Joskus kun miehen unilääkkeestä otin puolikkaan, ni olin koko seuraavan päivän ihan tokkurassa.

[Kibaya]

Näin viimeyönä unta henkilöstä, joka tulee aika usein jos lähtee menemään elämän sävy tietyille raiteille.
Muutto ja elämäntilanne ovat saaneet mua vähän ajautumaan uriin, joissa ei kannattaisi olla.
Sitten tämä henkilö tulee uneen. Vähän ennenkuin herään, hän ottaa minua olkapäistä, katsoo hetken suoraan silmiin ja halaa. Halatessaan toteaa pehmeästi "älä anna periksi. sä pystyt mihin vaan, muistatko?" ja tähän herään.
En ole nähnyt henkilöä neljään vuoteen, enkä koe että tarvitsisikaan. Häneen vain kulminoituu aika paljon asioita, jotka olivat kauan sitten suht' samanlaisia minkä kanssa painiskelen nyt.
Alitajunta toi hänet muistuttaakseen asioista.

Pitää ehkä kaivaa sittenkin ne vanhat kirjeet ja muistella. Ne on kauniita muistoja, äärettömän tärkeitä kirjeitä

Alitajunta on iso voima.

[Lyyra]

Äh. VIime yö meni ihan miten sattuu. Olin juonut muutaman alkoholiannoksen illalla, mikä jo yksistään heittää nukkumisen huonoksi. Ja sen lisäksi oli mielen päällä tuore suru-uutinen tutusta, joka haudataan (on varmaan jo haudattu) tänään. Miksi elämä heittelee toisia ihmisiä ihan miten sattuu?

[Emilia]

Mä en ole nähnyt unia moneen kuukauteen. En ole nukkunut montaakaan yli kolmen tunnin pätkää moneen kuukauteen.

Muisti on huonontunut, kunto ei kestä vähänkään kovempaa treenaamista ja tuntuu että kyselen jatkuvasti tyhmiä. Looginen päättelykyky on kadoksissa. Onneksi äitiys/vanhempainvapaa on sen yhdeksän kuukautta, koska nyt jos joutuisi töihin, olisin siellä täysin hyödytön. Sen lisäksi, että olen muuttunut tyhmäksi ja vähän rumaksi ( ), olen myös usein huonolla tuulella, kiroilen ja tiuskin.

Vauva pakottaa aamuvirkuksi, mikä ei sovi mulle yhtään. Poika herää siis kuuden, seitsemän aikaan. Pitäisi opetella menemään sen kanssa kahdeksalta nukkumaan, mutten pysty. En saa unta ennen kuin aikaisintaan kymmeneltä. Poika on surkea nukkuja. Hän herää melkein jokaisen unisyklin lopussa (n. 45 min kestää yksi) ja pelkäänpä, että olen sen itse aiheuttanut. Unikoulun voi aloittaa vasta parin kuukauden päästä mutta tuntuu, etten jaksa enää yhtään yötä, johon kuuluu yli viisi herätystä. Olisin siis onnellinen, jos tuo heräisi vain viisi kertaa!

Nuppi hajoaa.

[L-S]

Jotenkin nukkuminen on ollut hankalaa viime aikoina. Usein en saa aikaiseksi mennä ajoissa nukkumaan tai vaikka menenkin en siltikään saa unta ennen kuin joskus yhden jälkeen. Sitten aamulla tulee torkutettua turhan pitkään ja ylipäätään ylöspääseminen on tuskaa.

Pitäisi kai tajua, että oikeasti sitä vaan tarvitsisi säännölliset kahdeksan tuntia unta. Huomasin sen taas tänään, kun olin laivareissussa ja yöunet jäivät laivan varhaisen saapumisen takia noin viiden tunnin mittaisiksi kahtena yönä. Kotiin tultua väsytti niin paljon, että nukuin kolmen tunnin päikkärit puolenpäivän aikaan. Se on just se kolme, mikä kahdeksasta uupui näköjään.

Mutta en tiedä miten sen säännöllisen kahdeksan tunnin unen saisi aikaan, jos en kuitenkaan saa unta ennen kuin myöhään, tai jos saankin niin sitten saattaa olla, että heräänkin keskellä yötä tai nukun seuraavan yön huonosti. Olisi varmaan helpompaa olla aamuvirkku ihminen, mutta olen siitä hyvin kaukana.

[marenkienkeli]

Onko sun pakko herätä aikaisin? Koska ei ole pakko, sovin palaverit mielelläni aikaisintaan kymmeneksi, jolloin herääminen vähän ennen klo 9 riittää. Menen kuitenkin mieluiten puolen yön jälkeen nukkumaan kaikkein mieluiten.

Ja silti tässä aamuihmisten tyranniassa mäkin oon oppinut tuntemaan huonoa omatuntoa siitä, että usein menen töihin klo 10 maissa. Joskus myöhemminkin.

[L-S]

Joo, mulla on sama ettei ole mikään pakko herätä aikaisin, enkä usein herääkään, ja sitten tunnen huonoa omatuntoa siitä, että menen juurikin tyyliin 10 aikoihin töihin. Ehkä ei kannattaisi, mutta olen jotenkin myös tottunut siihen joka-aamuiseen taisteluun, jossa kunnianhimoinen suunnitelma on herätä viimeistään seitsemältä ja mennä aikaisin töihin. Koska toisaalta olisi myös kiva, jos pääsisi lähtemään aikaisemmin kotiin. Mutta ehkä siitä pitäisi vaan päästää irti ja tyytyä siihen mikä tuntuu hyvältä.

[Kibaya]

Sanoisin että tee niinkuin hyvältä tuntuu äläkä tunne siitä syyllisyyttä. Mun kropan ominaisin rytmi on herätä yhdeksältä ja mennä nukkumaan puolen yön aikaan. Mikä ei oo kauheen kätevä siinä työrytmissä missä pitää herätä viideltä. TIedän että toi 24-09 on se rytmi mitä mun elimistö noudattaa kun se saa vapaasti olla, kuten nytkin on käynyt sairaslomalla. Tällöin nukun paremmin, nukun tarpeeksi ja olen sillä tavalla virkeä että saan asioita aikaankin. Kun olen toisessa rytmissä niin väsähdän ihan eri tavoin, koska joudun pinnistelemään ihan hirvittävästi.
Ei siitä siis ole mitään hyötyä että pääsee aikaisemmin lähtemään jos on ihan poikki ja se ylimääräinen aika menee esim. nukkumiseen

[Emilia]

Töihin paluu aiheutti lähes välittömästi sen, että herään taas neljän aikaan enkä saa enää kunnolla unta. Kello soi kuudelta ja töihin vääntäydyn ennen kahdeksaa, ellei ole pojan hoitoonvientivuoro. En tykkää tästä yhtään. Vaikka meen kymmeneltä jo nukkumaan, aamulla väsyttää silti. Haikaillen muistelen aikoja, jolloin pystyi raahautumaan töihin vasta kymmeneksi. Älkää muut suotta tunteko syyllisyyttä aamu-unisuudesta. Enemmänkin pitäisi meidänkaltaisten vaatia itselle sopivampia (ja tehokkaampia?) työaikoja. Jos olisi joku aamutorkkujen ammattiyhdistys, liittyisin heti.

[Lumikki75]

Yksi iso syy siihen, että olen yksityisyrittäjä, on aamu-unisuus. Tottahan mä saan itseni ylös vaikka kuudelta joka arkiaamu jos on pakko - näin teinkin lähestulkoon koko kouluajan eli 17 vuotta, kun oli eläimiä, jotka piti aina hoitaa ennen kouluun menoa / oli niin pitkä koulumatka. Mä en kuitenkaan ole täysin hereillä ennen kuin joskus aikaisintaan kymmeneltä ja herääminen on aina ihan hirveää tuskaa, vaikka kävisikin ajoissa nukkumaan. Siksipä olenkin nyt niin onnellinen, kun mun ei tarvi herätä mihinkään tiettyyn aikaan. Jos jonkun työn dedis on ennen klo 12, merkitsen kalenteriini, että "Huom: palautus aamulla" ja teen sen valmiiksi edellisenä päivänä. Useimmiten teen töitä pätkissä n. klo 12-14, 15-17 ja 21-01 (tai pidempään, jos on kiirettä). Tämä rytmi sopii mulle täydellisesti: tunnen olevani maksimaalisen tehokas koko sen ajan kun töitä teen ja saan nukuttua tarpeeksi.

[L-S]

Lumikin aikataulu kuulostaa kyllä hyvältä.
Ja Emilialle

Nuorempana mäkin jaksoin tehdä töitä usein vielä illalla tyyliin klo 22-02. Nyt teen joskus satunnaisia sivutöitä korkeintaan 23:30 saakka, mutta pääasiassa yritän rauhoittaa illat, koska helposti käy niin etten nuku millään ja tuntuu liian stressaavalta. Mulla ei ole työaikoja eikä tällä hetkellä pomoakaan, mutta työhuone on, ja haluan kuitenkin yrittää mennä sinne aamupäivän aikana, mitä aikaisemmin sen parempi. Mutta ehkä pitäisi tosiaan vaan luopua turhasta yrittämisestä, ja todeta, että jos ei jaksa mennä yhdeksäksi, niin olisi vaan onnellinen, ettei tarvitse. (Kahdeksaksi en viitsi edes yrittää, jos ei ole pakko, vaikka tarvittaessa se toki onnistuu. )

Tavallaan olisi kiva mennä aikaisin aamulla töihin, niin ilta tuntuisi pidemmältä ja jaksaisi vaikka keskittyä paremmin niihin sivutöihin, jos niitä on tehtävänä. Jos tuun kotiin vaikka seitsemän jälkeen, niin ajatuksen minkään järkevän tekemisestä voi unohtaa ja ruokailukin menee helposti joksikin valmisruoaksi. Mutta ehkä pitäisi hieman vaan hioa tätä aikataulua ja pyrkiä johonkin säännöllisyyteen itselle sopivassa aikataulussa.

Jospa nyt menisi heti ainakin sänkyyn kuitenkin...