Kakkavaippaketju

Re: Kakkavaippaketju

ViestiKirjoittaja Emilia » Ke 12 Loka 2016 17:55

Samaa mieltä marengin kanssa, ettei kotona oloa kannata pitkittää ainakaan siksi, että jotenkin muka "pitäisi". Jos pienen laittaminen päiväkotiin arveluttaa, olisiko perhepäivähoitopaikkaa vapaana? Pienemmässä yksikössä pienempääkin ehtii huomioimaan enemmän.

Meillähän kävi niin, että ajattelin pojan jo osaavan jonkin verran puhetta ja ainakin se osaisi ilmaista, jos tulee kakka, kun päiväkoti alkaa 1v8kk iässä. No, pari kuukautta oltu päikyssä ja osaa sanoa isi, auto ja bussi eikä todellakaan hiisku mistään kakoista. Pylly ihan ruvella, kun eivät huomaa iltapäiväulkoilun aikana kakan tuloa ja joutuu olemaan pitkiä aikoja kakkaisessa vaipassa. :(

Noi skrayn fiilikset kyllä tuntuvat tosi tutuilta. Jos jotain olen äitiyden myötä oppinut, on se sitä, etten vain ole kovin äidillinen ihminen. Rakas on tuo pieni mutta ilmankin pärjäisi. --> kuulostaapa kauhealta, kun sen noin laittaa... :virne: tarkoitan siis, etten kokisi menettäneeni mitään, vaikka olisin jäänyt lapsettomaksi. Mikä on tietty pahasti ristiriidassa sen kanssa, miten kova vauvakuume mulla oli. Noh, just noi odotukset vs todellisuus... :hullu:
Elämän pienistä asioista kaikkein suurin on se,
joka pienuudellaan mullistaa elämämme loppuiäksi.
Avatar
Emilia
 
Viestit: 2931
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 15:14
Paikkakunta: Helsinki

Re: Kakkavaippaketju

ViestiKirjoittaja skray » Ke 12 Loka 2016 20:49

Ollaan kyllä usein keskusteltu siitä, että mieheke vois jäädä mun äitiysloman jälkeen hoitovapaalle, että sais olla kotona pojan kanssa sitten. Se on jo monta kertaa sanonut, että vaihtais mun kans paikkaa vaikka heti, jos se olisi mahdollista. Oon varmaan aiemminkin täällä maininnut sen, että en oikein voi yhtäkkiä vaan kesken äitiysloman palata töihin, vaikka huvittaisi, koska siellä on sijaisuudet yms. järjestetty sen mukaan, että mä oon poissa ainakin helmikuuhun. Olis aika törkeetä mun mielestä mennä sekoittamaan sitä pakkaa vaan koska mun pitäisi päästä aiemmin töihin. Mieheke (kuten ilmeisesti muutkin miehet sen mukaan mitä kaverin kanssa juttelin) oli sitä mieltä, että hänen pitäisi irtisanoutua töistä, jos aikoisi jäädä hoitovapaalle, koska työnantaja ei muka tajuaisi sitä, että mies jää hoitovapaalle. Ihan idioottimaista mun mielestä ja oon sen miehekkeelle sanonutkin, että se on lähinnä ilmoitusluontoinen asia, jos aikoo jäädä hoitovapaalle, koska hänellä on siihen lainmukaisesti oikeus. Tästä nyt vielä keskustellaan täällä kotona varmasti, kun mun fiilikset ei ole muuttuneet sitten alkuaikojen, vaikka oon tässä odotellut, että koska tää äitiysloma muuttuis kivemmaks.

Pidän itselläni edelleen oikeuden siihen, että mieleni voi muuttua vielä ja äitiysloma voi muuttua mukavammaksikin. :virne:
Tosin todennäköisyys tälle tuntuu pienenevän joka päivä...

Ihan itse olen päätellyt, että en haluaisi laittaa lasta hoitoon alle vuoden ikäisenä kehitysvaiheet huomioiden. Tähän ajatukseen eivät ole vaikuttaneet mitkään ulkopuoliset tekijät, vaan itse ajattelin, että jos hoitoon pitää laittaa, niin mieluummin vasta sitten, kun kävelemään on opittu. Ajattelin, että siinä vajaan ja reilun vuoden iässä kuitenkin tapahtuu ne kaikkein suurimmat kehitysvaiheet vauvasta pikkulapseksi ja haluaisin nähdä ne itse alusta alkaen. Sitä olenkin tässä miettinyt monesti, että mulle olisi tällä hetkellä ihan sama kuka tota vauvaa hoitaa, kunhan sitten olisin itse paikalla, kun se oppii kävelemään jne. Olisin voinut mennä synnytyksen jälkeen hetimiten töihin ja jäädä äitiyslomalle sitten kun lapsi on 10kk. :keijo:

Seuraava neuvola meillä on parin viikon päästä ja ajattelin todellakin siellä mainita, että mulla on vähän vaikeeta tällä hetkellä. Saas nähdä mitä sitten sanovat/tekevät asialle. Mieheke on kyllä suuri apu iltaisin, kun tulee töistä. Mä saan omaa aikaa oikeastaan aina jos tarvitsen.

Kotona parasta on silloin, kun mieheke tulee töistä ja ottaa vauvan hoitaakseen ja mä saan tehdä mitä huvittaa. Tosta voi päätellä, että mun mielestä kotona ei tällä hetkellä mikään ole kivaa. Vauvaa hoidan mielestäni hyvin ja olen hyvä äiti, koska vauva on tyytyväisenä 99% ajasta. Se 1% huonoa tuulta johtuu yleensä satunnaisista vatsakivuista, mutta nekin menee monesti aika nopeasti ohi, eikä niitä ole edes joka päivä. Mä oon aina tykännyt siitä, että voin kotona tehdä mitä haluan silloin kun itseä huvittaa ja kenenkään häiritsemättä.

Eniten mua vituttaa arjessa se, kun asiat jää kesken, koska olen sellainen, että teen asiat alusta loppuun kun kerran aloitan. En ole koskaan ollut sellainen, että voisin jättää jotain kesken aamulla ja jatkaa sitten vaikkapa illalla tai huomenna. Tai edes tunnin päästä. Vauva häiritsee sitä, että saisin tehtyä asioita kerralla alusta loppuun ja se ärsyttää mua suunnattomasti. Eikö se helvetti tajua, että mä lämmitän kyllä sitä ruokaa sitten, kun saan aloitetun homman tehtyä loppuun ensin? No ei se tajua. Odotan sitä hetkeä, kun se tajuaa, jos sanon, että ihan kohta tehdään sitä tai tätä ja että se oikeesti osaa odottaa hetken.

Raskasta on se, kun ainut aikuiskontakti päivän aikana on mieheke, kun se tulee töistä. En välttämättä näe kavereita tai muita aikuisia kuin kerran tai kaksi viikossa, mikä on mulle tosi vähän. Ja muita aikuisia ei tarkoita esim. kaupan kassaa tai muuta tällasta. Tarkotan kavereita tai joitain, kelle voi puhua muutakin kuin vauvaa.

Äitiyslomalla oli kivaa niin kauan kuin vauva oli mahassa, sen jälkeen kaikki on muuttunut päivä päivältä ahdistavammaksi. :keijo:

Mä oon samaa mieltä kuin Emilia, en ole äidillinen ihminen. Se, jos mikä, on selvinnyt nyt.
Lapsetkin on kivoja sitten, kun ne osaa itse toimia ja kertoo, jos jotain on vikana. Odotan sitä, kun toi osaa itse voidella leipänsä ja pukea ja hoitaa omat arkiaskareensa ilman, että mun tarvii koko ajan sekaantua asiaan.

Muistinkohan nyt vastata vähän kaikkien kommentteihin? :tilt:
Onneksi horsma tietää itse oman arvonsa.
Avatar
skray
 
Viestit: 2804
Liittynyt: Su 27 Huhti 2008 16:49
Paikkakunta: Maalla

Re: Kakkavaippaketju

ViestiKirjoittaja Kibaya » To 13 Loka 2016 09:29

skray kirjoitti:Ollaan kyllä usein keskusteltu siitä, että mieheke vois jäädä mun äitiysloman jälkeen hoitovapaalle, että sais olla kotona pojan kanssa sitten. Se on jo monta kertaa sanonut, että vaihtais mun kans paikkaa vaikka heti, jos se olisi mahdollista. Oon varmaan aiemminkin täällä maininnut sen, että en oikein voi yhtäkkiä vaan kesken äitiysloman palata töihin, vaikka huvittaisi, koska siellä on sijaisuudet yms. järjestetty sen mukaan, että mä oon poissa ainakin helmikuuhun. Olis aika törkeetä mun mielestä mennä sekoittamaan sitä pakkaa vaan koska mun pitäisi päästä aiemmin töihin. Mieheke (kuten ilmeisesti muutkin miehet sen mukaan mitä kaverin kanssa juttelin) oli sitä mieltä, että hänen pitäisi irtisanoutua töistä, jos aikoisi jäädä hoitovapaalle, koska työnantaja ei muka tajuaisi sitä, että mies jää hoitovapaalle. Ihan idioottimaista mun mielestä ja oon sen miehekkeelle sanonutkin, että se on lähinnä ilmoitusluontoinen asia, jos aikoo jäädä hoitovapaalle, koska hänellä on siihen lainmukaisesti oikeus. Tästä nyt vielä keskustellaan täällä kotona varmasti, kun mun fiilikset ei ole muuttuneet sitten alkuaikojen, vaikka oon tässä odotellut, että koska tää äitiysloma muuttuis kivemmaks.

...

No ei se tajua. Odotan sitä hetkeä, kun se tajuaa, jos sanon, että ihan kohta tehdään sitä tai tätä ja että se oikeesti osaa odottaa hetken




Eletään vuotta 2016 ja jossain on edelleen asenteet että pitää irtisanoutua perhevapaita tai hoitovapaata varten :epäilevä: :kops:
Ei se niin mee, vaan se on todellakin "vain" ilmoitus, eli hakemus kelaan ja ilmoitus työnantajalle 2kk etukäteen hoitovapaan pitämisestä. Mikäli työnantaja ei siihen suostu, niin ammattiliitosta voi kysyä apua tilanteen selvittämiseen. Sen takia ei todellakaan saa irtisanoa, eikä pakottaa irtisanoutumaan. Se on sekä työsopimuslakia, että työehtosopimuksia vastaan.
Ymmärrän kyllä, tai en ymmärrä, sen että joillain työnantajilla on vaikea hyväksyä että isäkin voi jäädä kotiin hoitamaan lasta ja äiti meneekin töihin.

Mua ärsyttää näissä perheasioissa juuri se perinteisen kuvan oletus ja sitten kauhistelu tai ylistäminen jos näin ei olekaan. Että se kotiin jäävä mies on automaattisesti jotenkin jalustalla tai että kotiäitiys on oletus. Jokainen perhe ratkaisee asiat heille itselleen parhaalla tavalla. Meillä töissä oli yks mieshoitaja, joka jäi lasten kanssa kotiin muutamaksi vuodeksi ja töissä sekä kauhisteltiin että ihasteltiin. Perheen äitiä pidettiin julmana hylätessään lapset ( :jaaha: ) tai vaihtoehtoisesti häntä ei ymmärretty miten hän saattoi jättää miehen kotiin! Eihän se voi toimia! Sekä ihannoinnissa että kauhistelussa oli usein se vivahde että naisen olisi pitänyt jäädä kuitenkin kotiin. Mikä ehkä vähän oli jännä aspekti, kun samalla ihailtiin että mies on lasten kanssa kotona. Tyyppi joutui aina selittämään miksi hän on kotona lasten kanssa, eikä se vaimo. Ja edelleen kun siitä tulee puhe, niin se on hirveän kiinnostavaa ja "jännää". Onko raivostuttavaa? No on!

Jos sulla on siellä kotona vaikea olla ja mies haluaisi jäädä kotiin, niin työnantajalla ei periaatteessa ole mahdollisuutta sen torppaamiseen etteikö mies voi jäädä kotiin. Se 2kk etukäteisilmoitus on tarkoitettu siihen että on aikaa hankkia se sijainen sille hoitovapaa/mikäperhevapaaikinä-ajalle.

En halua rikkoa sun kuplaa, mutta älä pidätä hengitystä odottaessa että lapsi tajuaa ja jaksaa odottaa :keijo: Riippuen lapsesta tietenkin, mutta voi muutama vuos vierähtää siinä odotellessa :virne:

Mä kyllä toivon että sun kotiaika saisi parempia sävyjä ja löytäisit sellaisen olemisen muodon että se ei olisi koko ajan ihan kauheutta. :halitus:
Mitä jos vedät ihan överiksi ja teet jotain mitä et ikinä voinut kuvitella tekeväsi? Hurahdat johonkin? Käytät sen inhottavan ajan hyödyksi opettelemalla jotain uutta, vaikka kiinaa? :keijo:
Harjoittelet seisomaan päälläs?
Vaihdat joka päivä tavaroiden paikkoja?
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6760
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Kakkavaippaketju

ViestiKirjoittaja skray » To 13 Loka 2016 11:38

Niinpä, jotkut miehet ei vaan tajua. Me ollaan alusta asti puhuttu siitä ja mä oon ehdottanut jo kauan sitten, että mieheke jäis sitten kevääks ja kesäks kotiin pojan kanssa, koska se olis hänelle kivaa ihan varmasti. Sanoin tässä jo, että jos me joskus halutaan pojalle sisarus, niin sitten mä oon sen 3kk kotona ja meen heti töihin. Ihan sama sitten miten sitä lasta sen jälkeen hoidetaan, mut mä en aio olla kotona. Voi tässä olla sekin, että mieheke on töissä pienessä firmassa, jossa hänen lisäkseen on vain muutama työntekijä. Mun mieheke on ehdottomasti monipuolisin, tunnollisin ja ahkerin työntekijä koko firmassa sen perusteella mitä hän on kertonut ja mitä hänen työkavereitaan olen nähnyt. En ihmettele yhtään, jos hänen pomonsa hoitovapaan pelossa antais roiman palkankorotuksen, ettei hän vaan jää kotiin. :virne:

Rahakysymyshän se pitkälti on joka tapauksessa hoitovapaan osalta. Aiemmin mulla ja miehekkeellä oli suurin piirtein sama palkka, joten sen osalta ei olisi ollut väliä kumpi jää kotiin. Mieheke sai jo pienen palkankorotuksen tässä kuukausi sitten ja se nosti hänen palkkansa mun ohi. Ja kun hoitovapaalla on ja saa sen muutaman hassun satasen, niin toisen vähänkin parempi palkka, oli se sitten edes muutaman kympin parempi, on aina hyvä lisä rahavaroihin, kun mietitään, kumpi jää kotiin.

--

Mun mielestä lapsella pitää olla sen verran kärsivällisyyttä, mielellään siitä asti kun ymmärtää sanojen "kohta" ja "hetken päästä" merkityksen, että jaksaa odottaa hetken. Ja jos ei osaa, niin opetellaan kunnes osaa. Kyllä sitä sitten myöhemminkin pitää osata odottaa asioita, eikä aina saa kaikkea heti, niin parempi se on alusta alkaen siihen tottua, baikkei se oliskaan kivaa. Oletan automaattisesti, että lapsen kuuluu tällainen asia oppia alusta alkaen. En tiedä, onko se sitten joku kupla?

---

Pohdin vielä eilen lisää tätä kotioloahdistusta ja koitin vähän googletellakin. Oudon vähän löysin mitään muita foorumeita, blogeja tai kirjoituksia äitiysloman ahdistavuudesta. Ja jos löysin, niin ainakin foorumeilla vain haukuttiin "mitäs hankit lapsen, olisit ajatellut etukäteen" ym. tosi rakentavaa. Onneks täällä ei oo semmosta, vaan te muut oikeesti tajuatte, että voi olla vaikeaa ja yritätte auttaa. :hymyhali:

Jossain foorumilla joku, en tietenkään löydä sitä enää, kirjoitti, että äitiyslomalla oli vaikeaa, koska ei ollut tarpeeksi älyllistä haastetta. Tää vois olla se, mikä mun ongelma on. Mun aivot ei vaan kestä sitä, että päivän kohokohta on helistimen heiluttelu, ruuanlaitto ja pyykkääminen. Mun aivot tarvii haasteita ja niitä olis töissä. Aika paljon iloa päivääni tuo se, kun tv:n katselun lomassa pelaan kännykällä spiderpasianssia ja pääsen jostain vaikeasta pelistä läpi. Tai se, kun isäni pelaa Wordfeudiin sanan ja saan miettiä omaa vuoroani. Näihin tarvisen aivojani ja se on kivaa. Tällainen aivot narikkaan kotiäitiys ei vaan ilmeisesti ole mua varten. Ajattelin jo etukäteenkin kyllä, että äitiysloma ei välttämättä ole ihan mun juttu, mutta kestäähän sen, kun se on vaan 9kk ja mahdollisesti muutama kuukausi hoitovapaatä päälle. En todellakaan ajatellut, että pääni hajoaisi näin totaalisesti jo neljässä kuukaudessa. Oletin pärjääväni ainakin sen 9kk helposti.

Koitin jo miettiä, mitä voisin kotona tehdä saadakseni jotain älyllistä haastetta päiviini, mutta en keksinyt kuin ristikot ja palapelit, mitä voin tehdä itsekseni. Molempia olen harrastanut jo aiemmin ja todennut kivoiksi. Pitää varmaan kaivaa joku palapeli esille tai ostaa uusia ja hakea kaupasta joku ristikkolehti. Tosin näihinkin kyllästyy melko nopeasti, mutta vois koittaa näin enshätään. Pitää varmaan myös pakottaa mieheke pelaamaan mun kanssa tietopelejä iltaisin. :virne:
Onneksi horsma tietää itse oman arvonsa.
Avatar
skray
 
Viestit: 2804
Liittynyt: Su 27 Huhti 2008 16:49
Paikkakunta: Maalla

Re: Kakkavaippaketju

ViestiKirjoittaja marenkienkeli » To 13 Loka 2016 18:16

:gaah: Katosivat mun hyvät pohdinnat ja älyllinen tekeminen -ehdotukset. :epäilevä: Kirjoitan nyt ainakin osan uudelleen.

Skray, en tarkoittanut, että pyrkisit ennen helmikuuta välttämättä töihin. Lähinnä sitä, että mietithän tarkasti, onko järkevää, että sinä olet pidempään kotona. :halitus:

Kun itse on melko pienituloisesta perheestä, mun on monesti vaikea ymmärtää, miten paljon ihmiset, joilla oikeasti on ihan hyvin tuloja (en nyt tarkoita skrayn perhettä, kun ei ole tuloista mitään tietoa), antavat vaikuttaa elämänvalintoihin. Skray, ihanko oikeasti muutama kymppi tai satanen on sen mitta, kuka lasta hoitaa kotona? Olen pahoillani, mutta tähän mun vaan on aika vaikea samaistua.

skray kirjoitti:Mun mielestä lapsella pitää olla sen verran kärsivällisyyttä, mielellään siitä asti kun ymmärtää sanojen "kohta" ja "hetken päästä" merkityksen, että jaksaa odottaa hetken. Ja jos ei osaa, niin opetellaan kunnes osaa. Kyllä sitä sitten myöhemminkin pitää osata odottaa asioita, eikä aina saa kaikkea heti, niin parempi se on alusta alkaen siihen tottua, baikkei se oliskaan kivaa. Oletan automaattisesti, että lapsen kuuluu tällainen asia oppia alusta alkaen. En tiedä, onko se sitten joku kupla?

Ehkä se on osittain joku kupla. Hyvä säkä käy, jos lapsi on pienestä pitäen kärsivällinen. (Tähän mulla oli pitkät pohdinnat, mutta tiivistettynä:) Lapsen hetki on suhteellisesti paljon pidempi kuin aikuisen hetki. Esim. 1,5-vuotias lapsi vs 30-vuotias aikuinen: sama hetki on lapselle suhteellisesti 20-kertainen. Samasta syystä lapsuuden kesät kestivät ikuisuuden.

On myös hyvä määrittää, mitä tarkoittaa hetki. Jopa aikuisten maailmassa tulee konflikteja, kun toiselle hetki on 1-2 minuuttia, toiselle 1 tunti. Meillä oli ajanmääreenä (kun emme kellosta ymmärtäneet) Muumi-jaksot. "Äiti, kuinka monta Muumia, että ollaan perillä?"

Hyvä, että olet tiedostanut, että osatekijä ahdistukseen on tuo älyllisen tekemisen puute. Voisiko muuta mielekästä tekemistä olla esim. kirjat, uuden opettelu (kieli, koodaaminen, vaikea käsityöjuttu tms.), vaatteiden tai kalusteiden suunnittelu, elektroniikkarakentelu, matemaattiset pulmat, japanilaiset kuvaristikot...? (Äsken oli muitakin ideoita, mutta unohdin ne jo. :epäilevä: )
Life is short until it's not
Honestly it's kinda long


Orla Gartland - You aren't special, babe
Avatar
marenkienkeli
labrakärpänen
 
Viestit: 5277
Liittynyt: Pe 02 Touko 2008 20:36

Re: Kakkavaippaketju

ViestiKirjoittaja skray » Pe 14 Loka 2016 14:27

Hmm, pitää miettiä lisää järkevää tekemistä itselle. Kivoja vinkkejä Marenki. :)

Tuloista sen verran, että kyllä se meidän tilanteessa vaikuttaa oikeesti, jos olis muutamakin kymppi enemmän rahaa käytössä joka kuukausi. Nyt jo tekee todella tiukkaa selvitä kaikista menoista, kun on talolaina, kaksi autoa, joista toisesta maksetaan lyhennystäkin, sekä vakuutukset, muut laskut ja ruoka + muut hankinnat, mitä kasvavalle lapselle pitää hommata. Mun pitää oikeesti miettiä, voinko laittaa 10€ elokuvalippuun tai johonkin muuhun omaan, vai pitääkö ostaa ruokaa vauvalle. Oma valintahan tää tilanne kuitenkin on, kun asutaan maalla ja on iso talo ja pakko olla talveksi kaksi autoa jne. Tällöin meidän on oikeesti harkittava tarkoin kumpi jää kotiin ja kuinka pitkäksi aikaa ja mitä siitä maksetaan.

Pistetään harkintaan myös se, jos mä palaisin osittain töihin. Mut siitä pitää nyt vielä miettiä kulu- ja tulosuhdetta, että kannattaako se ja jos, niin monenako päivänä tai montako tuntia viikossa olisin töissä.
Onneksi horsma tietää itse oman arvonsa.
Avatar
skray
 
Viestit: 2804
Liittynyt: Su 27 Huhti 2008 16:49
Paikkakunta: Maalla

Re: Kakkavaippaketju

ViestiKirjoittaja Shay » La 15 Loka 2016 09:49

Mullakin on äitiyslomalle jäänti edessä helmikuussa. Töistä pois jääminen, omien tehtävien luovuttaminen muille (eikä välttämättä vain väliaikaisesti, kun tuotannon rakennetta muutetaan) ja muutenkin liian hitaan urakehityksen pysähtyminen ainakin vuodeksi meinaa ahdistaa. Vähän sellainen olo, etten enää palaa tuonne... Ei kannata.

Äitiyslomaksi ajattelin tilata jotain kirjoja tuotannon johtamiseen yms. liittyen. Saa nähdä sitten, saanko luettua, mutta jotain älyllistä toimintaa pitää olla. Toivottavasti saan harrastettua vauvailun lomassa liikuntaakin ja palautettua raskauden velttouttaman kropan entistä parempaan loistoonsa. Mulla ei oo kavereita, joten työympäristö on ainoa paikka, jossa tulee sosialisoitua. Mökkihöperöyttä ja antisosiaalista käytöstä siis luvassa. :P

Tsemppiä selviytymiseen. Aikuisella pitäisi olla aikuista seuraa, jottei taannu lapsen tasolle itsekin...
Lift me up above this, the broken, the empty. Lift me up and help me to fly away!
Avatar
Shay
Hukkasusi
 
Viestit: 3056
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 20:32
Paikkakunta: Pään sisällä pimeässä

Re: Kakkavaippaketju

ViestiKirjoittaja marenkienkeli » La 15 Loka 2016 10:25

Onnea Shay! :hullu: :halitus:
Life is short until it's not
Honestly it's kinda long


Orla Gartland - You aren't special, babe
Avatar
marenkienkeli
labrakärpänen
 
Viestit: 5277
Liittynyt: Pe 02 Touko 2008 20:36

Re: Kakkavaippaketju

ViestiKirjoittaja Emilia » La 15 Loka 2016 12:28

Onnea Shay! :superhymy:
Elämän pienistä asioista kaikkein suurin on se,
joka pienuudellaan mullistaa elämämme loppuiäksi.
Avatar
Emilia
 
Viestit: 2931
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 15:14
Paikkakunta: Helsinki

Re: Kakkavaippaketju

ViestiKirjoittaja theia » La 15 Loka 2016 12:28

Ooooh, onnea Shay & puoliso! :sydän:

Oma vinkki on lähteä sen vauvan kanssa vauva-aktiviteetteihin (muskaria, vauvajumppaa) - siellä on mahdollista sosialisoida muiden aikuisten kanssa ja on aina se yhteinen puheenaihe: se vauva.
Ja sitten kun hetken on siitä vauvasta jutellut, voi jutella niistä muistakin asioista :virne: Ja esim FB:stä etsiä vertaistukiryhmiä (vauvaryhmät, joissa laskettu aika samassa kuussa tms) - kuulostaa vähän dorkalta, ja saattaa ollakin, mutta sieltäkin saattaa löytyä omalta alueelta uusia tuttavuuksia. Mun kokemuksen mukaan niissä jutellaan paljon muustakin kuin vauvasta :tilt: Jos siis haluaa niitä kontakteja. Yrittää vähän laittaa itseään likoon :tilt:

Pötkylä oppi istumaan.

Nukkumaan menemiset ja yöt yleensä on vähän rankkoja. Toi heräilee 1-2h välein ja HUUTAA täysiä että MAMMAMAMMAMAMAMAAAA ja rauhoittuu vasta kun maitoa saa :P 6kk tiheä imu taitaa olla just nyt PLUS noi uuden oppimiset. Tämäonvainvaihe, tämäonvainvaihe, tämäonvainvaihe... Otan sen viereen joskus muutaman tunnin jälkeen, sit on aina huippukivaa herätä kun yks pönöttää vieressä pää jalkopäätyyn päin, konttausasennossa ja korvan juuressa huutaa tota MAMMAMMAMAAAAta :keijoei:

Menee välillä kyllä hermo tohon mieheen, kun ei välttämättä saa sitä omaa aikaa vieläkään. Nytkin se hötkyilee tossa että otatko tän lapsen, pitää lähteä töihin, vaikka se aiemmin sanoi tietyn kellonajan millon se on lähdössä ja se kellonaika ei ole nyt :jaaha: Pitää nyt vaan yrittää sanoa sille että lähde ton muksun kanssa lenkille niin sais olla ees hetken yksin kotona. :huoh:
diamonds in the trees pentagrams in the night sky
Avatar
theia
Pahvi
 
Viestit: 3427
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 23:56
Paikkakunta: Sherwood

Re: Kakkavaippaketju

ViestiKirjoittaja L-S » La 15 Loka 2016 13:24

Onnea Shay! :D

Ja skraylle tsemppiä, toivottavasti olo helpottaa jossain vaiheessa tai keksit jonkun ratkaisun. :hymyhali: Marengilla olikin hyvänkuuloisia vinkkejä älylliseen tekemiseen. Mulle tuli mieleen vielä yksi: monethan perustaa vauva-aikana blogin. Sitä kauttahan voi saada vaikka kontaktejakin lisää, ainakin virtuaalisesti jos ei muuten. :D
Ei itkeä saa, ei meluta saa, Sakis voi tulla ikkunan taa!
Avatar
L-S
Tohtoripissis
 
Viestit: 4056
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:23
Paikkakunta: Kotona

Re: Kakkavaippaketju

ViestiKirjoittaja Kibaya » La 15 Loka 2016 15:08

Onnea Shay :hymyhali:

---

Mun vinkit tekemisen löytämiseen on just se, että tekee. Jos ei pysty ja arki ahdistaa, niin pyytää apua itselleen, koska synnytyksen jälkeinen masennus voi iskeä myös kuukausia vauvan saamisen jälkeen.

En halua olla tyly, mutta lapsi ei ole lelu, ei sisustuskappale, eikä statussymboli. Se on elävä, hengittävä ja tunteva ihminen. Se ei lue ajatuksia, eikä osaa mitään. Vanhemmuus on ennen kaikkea asia, mikä yllättää joka päivä. Siihen voi varautua, mutta silti et voi tietää mitä se tuo tullessaan. Se vaatii kärsivällisyyttä ja sietokykyä jatkuvalle muutokselle enemmän kuin lapsettomuus. Lapsen kanssa oleminen vaatii sopeutumista siihen, että asiat ei todellekaan mene kuten on ajatellut. Eikä kannata luoda vauvalle, vauva-ajalle tai millekään tulevaisuudessa odotuksia tai mielikuvia minkälaista haluaisi että elämä on. Koska niistä muodostuu helposti ne ahdistavat raamit, etkä voi tietää tuleeko elämästä mitään sellaista mitä on kuvitellut. Lapsi pakottaa olemaan läsnä ja keskittymään vain siihen päivään missä nyt olet. Lapsi myös opettaa paljon, jolloin kuuleekin sitä että vanhemmuus on tuonut elämään myös paljon. Tässäkin asiassa pätee se, että saat sen mitä itse annat.

Shay, toivon ettet aseta itsellesi liian rajuja vaatimuksia kropalle. Kroppa totuttelee raskauden tuomiin muutoksiin hitaasti, joten palautuminenkaan ei tapahdu nopeasti. Olen nähnyt niin monta äitiä jotka ovat yrittäneet puolen vuoden sisään tehdä liian isoja muutoksia elämäänsä, enkä toivo sitä kenellekään.

Olen itse lapsi, jonka vanhemmat eivät olleet valmiita. Mun isällä ei ollut mitään hajua siitä mitä lapsi vaatii ja odottaa, eikä mun äidillä ollut valmiuksia lapsen tarpeiden täyttöön. Perustarpeista toteutui kyllä osa, muttei kaikki. Ja se on nähtävissä mussa. En syyllistä mun vanhempia, mutta heistä löytyy se syy miksi haluaisin kysyä ihan joka ikiseltä lapsia saaneelta ja haluavalta "miksi haluat lapsen?" ja "oletko varmasti valmis siihen mitä lapsi vaatii?". En syyllistä lapsia haluavia, enkä pidä sitä oikeana tai vääränä, mutta ihan vakavissaan pysähtyä sen äärelle miksi haluaa lapsen. Pitää pystyä katsomaan itseään peiliin ja kysyä itseltään "miksi haluan lapsen" jos niitä haluaa. Mutta eihän niin saa kysyä, kun se ei ole sallittua. Ei ainakaan näin matalan syntyvyyden aikana. Sen sijaan lapsettomilta sitä tivataan kyllä. Olen puhunut tästä varmaan aiemminkin :keijo:

Lapsettomia (vapaaehtoisesti lapsettomia ainakin) syytetään tosi helposti itsekkäiksi kun eivät halua lapsia. Mun mielestä taasen lapsen saanti on itsekästä. Miksi? Koska se on päätös. Se on tietoinen päätös haluta saada se lapsi maailmaan ja ryhtyä vanhemmaksi. Se on päätös olla vastuussa toisesta ihmisestä. Olla opettamassa sille asioita ja vastaamassa sen teoista aina 18 ikävuoteen asti. Mikä sen itsekkäämpää, kuin asettua asemaan missä oletetusti ja odotetusti on myös rakkautta ja välittämistä. Lapsi on riippuvainen vanhemmistaan, vaikkei sama olisikaan toisinpäin.

Sori, meni diipiksi shitiksi.
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6760
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Kakkavaippaketju

ViestiKirjoittaja skray » Su 16 Loka 2016 08:44

Onnea Shay ja puoliso! :sydän:

Mä suosittelen osallistumaan neuvolan järkkäämiin juttuihin, kuten perhevalmennukseen ja mahdolliseen äiti-lapsi-ryhmään tms. jos teillä on jotain sellaista. Siellä on samassa tilanteessa olevia ihmisiä, joiden kanssa on oikeesti tosi hyvä vaihtaa ajatuksia tulevista ajoista, olotiloista raskauden aikana ja mahdollisesti vielä viettää aikaa sitten, kun vauva on syntynyt. Mulla on nyt yksi kaveri, jonka tosiaan tapasin perhevalmennuksessa. Alettiin vaan juttelemaan siellä ja rohkeesti sovittiin sitten vaan, että mentäis kahville, että saatais jutella ja vaihtaa ajatuksia. Nyt ollaan sitten pidetty yhteyttä ja nähtykin melkein viikoittain. Siitä on ollut todella hyvä apu, kun miettii onko jokin ihan normaalia vauvan toimintaa tai tekeekö muutkin niin kuin oma vauva tekee. Muutenkin on ollut kiva, kun on joku, joka todella on samassa veneessä.


--

Nyt viikonlopun (ja loppuviikon) aikana mun olo on taas helpottanut huomattavasti. Mieheke on ollut kotona ja meillä on käynyt vieraita. On ollut jotain muutakin tekemistä, kuin tuijottaa seiniä. Ja on ollut suklaata. Suklaa helpottaa. :virne:

Miehekkeelle sanoin tässä viime viikolla, että on pakko pitää karkki- ja/tai suklaavarastoa kotona, koska kaikki on helpompaa, kun on suklaata. Ostin sitten suklaalevyn ja olin ihan raivona, kun mies oli syönyt siitä yhden rivin sillä aikaa, kun olin keramiikkakurssilla. :virne: Ostin eilen jo uuden suklaalevyn ja ai vitsit kuinka ihanaa, että se levy on tuolla kaapissa odottamassa, jos sille tulee tarvetta. Mieheke muisteli eilen kaupassa, että hänen veljenvaimollaan oli myös aina suklaata silloin, kun oli kotiäitinä ja mieheke ihmetteli silloin, miten niin paljon suklaata voi edes syödä. Nyt vissiin ymmärtää, miksi nainen tarvitsee suklaata. :virne:

Suklaa. :sydän:

---

Meillä on aloiteltu tuota kiinteiden syöntiä tässä viime viikkoina ja mulla alkaa ideat loppumaan. En oikein keksi mitään mielenkiintoista syötävää vauvalle. Aina vaan niitä samoja porkkanoita, kukkakaaleja ja bataatteja tulee mieleen. Ja väliin aina jotain hedelmää. Pitäis vissiin hakea vielä ideoita jostain muualtakin, kun omasta päästä. Eilen seisoin kaupan hevi-osastolla ja vana katselin ympärilleni, että mitähän sitä sitten keksisi. Näen vaan aina kaikkea sellaista, mitä ei saa vauvalle vielä antaa.

Muuten ruokien kanssa on mennyt ihan hyvin. Päärynästä tuli ihan hirveät vatsakivut toisena maistelupäivänä. Sitä en sitten ole ottanut uudelleen ohjelmistoon vielä. Kukkakaalistakin tuli ekana päivänä vähän vatsakipuja, mutta ne meni ohi piereskelyllä ja sitten jatkoinkin sen antamista vielä neljä päivää ja sitten ei olekaan ollut sen kanssa enää ongelmia. Hyvin näköjään tottuu ja aika nopeastikin tuo meidän poitsu kaiken maailman ruokiin. Tosin mikään ei oikein vielä ole maistunut ja kaikelle se irvistelee. Eilen annettu persikkasose on tähän mennessä ollut parasta. Sille jopa vähän hymyili ja avasi suun valmiiksi, kun laitoin lusikkaa sitä kohti. Ehkä se maistuu tänäänkin yhtä hyvältä.
Onneksi horsma tietää itse oman arvonsa.
Avatar
skray
 
Viestit: 2804
Liittynyt: Su 27 Huhti 2008 16:49
Paikkakunta: Maalla

Re: Kakkavaippaketju

ViestiKirjoittaja Emilia » Su 16 Loka 2016 11:47

Mä ymmärsin suklaan arvon vasta vanhempainvapaalla ollessani. :D Töihin paluun jälkeen oon pystynyt vähän vähentämään.

***
Vauvahan ei tossa iässä vielä pahemmin vaihtelua kaipaa, joten tollanen viisi makua riittää jo pitkälle. Ei ole kiirettä totuttaa kaikkiin maailman makuihin. :)

***
Meidän poika oli pissannut pottaan päiväkodissa! Kotona ei suostu potalle kun satunnaisesti ja silloinkin vain niin vähäksi aikaa, ettei siinä ehdi mitään pissoja tulla. :/ No, pikkuhiljaa.

Tutti jäi pois lähes itsestään jo noin kuukausi sitten. Poika nukahti päiväunille rattaisiin ilman tuttia ja päätettiin sitten kokeilla, onnistuisiko yöunille menokin ilman. Parina iltana vähän hapuili tutin perään, mutta tyytyi uninalleen. Viikon verran noin ja jättivät tutin pois myös tarhassa päiväunilta kokonaan. Ihanaa, kun edes yksi siirtymävaihe sujui helposti. :)
Elämän pienistä asioista kaikkein suurin on se,
joka pienuudellaan mullistaa elämämme loppuiäksi.
Avatar
Emilia
 
Viestit: 2931
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 15:14
Paikkakunta: Helsinki

Re: Kakkavaippaketju

ViestiKirjoittaja Suvi » Su 16 Loka 2016 20:34

Aaw, onnea Shay! :hullu:
Tilttiin meni myös ihminen.
Avatar
Suvi
Keijodemoni
 
Viestit: 6555
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 02:25
Paikkakunta: savuinen, sumuinen kaupunki

Re: Kakkavaippaketju

ViestiKirjoittaja Wildchild » Su 16 Loka 2016 22:14

Onnea Shay ja mies! :D :hymyhali:
mä annan kaiken ku enempää ei oo, tajuuks sä kuka sun edessä seisoo? :nirppa:
Avatar
Wildchild
Räppimummo
 
Viestit: 1390
Liittynyt: Pe 09 Touko 2008 21:56

Re: Kakkavaippaketju

ViestiKirjoittaja Shay » Ma 17 Loka 2016 18:18

Kiitoksia onnitteluista! :sydän:

Kibaya kirjoitti:Shay, toivon ettet aseta itsellesi liian rajuja vaatimuksia kropalle. Kroppa totuttelee raskauden tuomiin muutoksiin hitaasti, joten palautuminenkaan ei tapahdu nopeasti. Olen nähnyt niin monta äitiä jotka ovat yrittäneet puolen vuoden sisään tehdä liian isoja muutoksia elämäänsä, enkä toivo sitä kenellekään.

Tarkoitus olisi päästä takaisin kilpailemaan ensi syksynä, joten pakko ottaa itseään niskasta kiinni. Uskon kuitenkin, että kun pidän itsestäni huolta raskauden aikana niin palautuminenkin on nopeampaa. Totta kai mennään sillä vauhdilla kuin kroppa antaa mennä. Nytkin on huomattu, että tahtia on pitänyt hidastaa ja lepopäiviä pitää enemmän kuin ennen. Ennen oli pakko jättää kropan valitus huomioimatta, jotta urheillessa tuli kehitystä, mutta nyt on pakko kuunnella omaa kehoa ja uskoa, kun se haluaa ottaa rauhallisemmin.

Kibaya kirjoitti: En syyllistä lapsia haluavia, enkä pidä sitä oikeana tai vääränä, mutta ihan vakavissaan pysähtyä sen äärelle miksi haluaa lapsen.

Mää oon monesti miettinyt, onko oikein tehdä lapsia tähän paskaan maailmaan ja miksi haluaisin synnyttää ihmisen tänne kestämään tätä surkeaa nykyaikaa. Paljon kauemmin olen harkinnut koiran hankkimista kuin lapsen. Enkä vieläkään ole koiraa hankkinut, sillä en usko, että mulla riittäisi tarpeeksi aikaa ja kärsivällisyyttä sille hektisen elämän keskellä. :keijo:

Kuitenkin miehen kanssa ollaan valmiita antamaan kaikki tukemme tulevalle lapselle. Lapsella tulee olemaan turvallinen ja rakastava koti ja toivottavasti kaikin puolin tasapainoinen lapsuus.

skray kirjoitti:Mä suosittelen osallistumaan neuvolan järkkäämiin juttuihin, kuten perhevalmennukseen ja mahdolliseen äiti-lapsi-ryhmään tms. jos teillä on jotain sellaista. Siellä on samassa tilanteessa olevia ihmisiä, joiden kanssa on oikeesti tosi hyvä vaihtaa ajatuksia tulevista ajoista, olotiloista raskauden aikana ja mahdollisesti vielä viettää aikaa sitten, kun vauva on syntynyt.

Ajattelin itsekin, että tollaisissa jutuissa voisi käydä. Olen kyllä niin epäsosiaalinen tonttu, että tuskin löydän ketään samanhenkistä ihmistä, mutta voihan sitä kokeilla. :pönde:
Lift me up above this, the broken, the empty. Lift me up and help me to fly away!
Avatar
Shay
Hukkasusi
 
Viestit: 3056
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 20:32
Paikkakunta: Pään sisällä pimeässä

Re: Kakkavaippaketju

ViestiKirjoittaja skray » Ke 19 Loka 2016 15:00

Meillä on onneksi totuttu menemään ainakin yöunille ilman tuttia. Alusta asti päätettiin, että päästään myöhemmin helmpommalla, jos nukkumaan mennään ilman tuttia, eikä sitä sitten annettu. Tai ainakin oletettiin, että päästään myöhemmin helpommalla, kun unille menoon ei tarvi tuttia. Mietittiin sitä, että jos tutti tippuu suusta, siihen havahtuu ja sit pitää meidän nousta laittamaan tutti taas vauvan suuhun ja sitä sitten jatkuu koko yön pahimmillaan. Helpompi vaan, jos nukahtaa ilman, niin nukkuukin sitten yhtenäisemmin. Kai. :virne:
Lähinnä käytetään tuttia silloin, kun pitää vähän ruokailua siirtää vaikkapa automatkalla tai jos muuten vaan on jotenkin kitisevä olo ja tutti rauhoittaa. Päiväunille joutuu välillä ottamaan tutin nukahtamiseen mukaan, mutta ei läheskään aina. Myös joissain sosiaalisissa tilanteissa, joissa poitsua jännittää, on tutti ollut ihan hyvä turva. Esim. kun kävin töissä kääntymässä ja ympärille tuli yhtäkkiä useampi tuntematon henkilö ihmettelemään ja vaikkapa kaupassa, joss on vilinää ja vilskettä.
Onneksi horsma tietää itse oman arvonsa.
Avatar
skray
 
Viestit: 2804
Liittynyt: Su 27 Huhti 2008 16:49
Paikkakunta: Maalla

Re: Kakkavaippaketju

ViestiKirjoittaja skray » Su 23 Loka 2016 18:50

Poitsu oli ekaa kertaa hoidossa yön yli miehekkeen vanhempien luona viime yön. Mieheke vei poitsun sinne ja stressas sitä vähän, että miten voi jättää pojan sinne ja kuinka menee jne. Poitsuhan varmaan tämän aisti ja olikin sitten itkenyt aika lailla sinne tullessa, mutta rauhoittui sitten. Kaikki meni ihan hyvin loppujen lopuksi siis ja poitsu vaikutti tyytyväiseltä, kun tänään mentiin hakemaan kotiin. Ihan kuin poitsu olisi vähän jopa ihmetellyt meitä, että onkohan noi nyt oikeesti täällä. :virne:
Nyt kotiin tullessa ja täällä kotona poitsu on ollut todella iloinen ja hymyilee meille koko ajan. Tajusi vissiin päässeensä kotiin.
Borta bra men hemma bäst ilmeisesti. :virne:

Toi on myös nyt oppinut, kuinka saa itse heijattua itselleen vauhtia sitterissä. Välillä se keinuu niin, että näyttää lähtevän lentoon pian. :virne:
Onneksi horsma tietää itse oman arvonsa.
Avatar
skray
 
Viestit: 2804
Liittynyt: Su 27 Huhti 2008 16:49
Paikkakunta: Maalla

Re: Kakkavaippaketju

ViestiKirjoittaja theia » Ti 25 Loka 2016 16:29

Pötkylä on nyt sen 6kk! Huikeaa, kuinka nopeesti voikaan aika kulkea :tipahdus: Ja kuinka nopeasti voikaan tuollainen pikkutyyppi kehittyä :tipahdus: Mun vauva :sydän:

Viikko sitten aloitettiin sormiruokailu, ja heti neiti hiffas homman, ja ruokaa päätyi masuun asti :tipahdus: Olin valmistautunut henkisesti siihen, että se ruokaa ei päätyisi tyyliin pariin viikkoonkaan mahaan asti. Kaikkea on maistettu innolla, jos nyt vähän irvistellen. Bataattia, banaania, parsakaalta, kukkakaalta, puuroa, maissinaksuja, tomaattia, avokadoa, kesäkurpitsaa.
Mutta mitä mä tota supertyttöä oikein epäilin, se tuntuu handlaavan nää hommat ihan luonnollisesti. Pari kolme kertaa kun sille jotain näyttää, niin sitten se oppii (kun piti fyssarikäynnin jälkeen opettaa kääntymään toisenkin kyljen kautta). Ja just ennen 6kk päivää tuo neitinen nousi seisomaan tv-tasoa vasten :tipahdus:

Hoitopaperit kävin allekirjoittamassa duunissa, eli ens syyskuussa meen töihin. Tuntuu, et siihen on vielä piiiitkä aika, mutta ihan hujauksessa tulee tää menemään.

Mulla hajoaa pää kun toi neityli ei oikein diggaa vaipanvaihdosta. Tai siis diggaa se, sitten on kiva paikka kääntyä ja nousta istumaan ja ryömiä. Hoitopöydän päällä, lattialla, ei väliä, aina pitää kääntyä. Ja vähän hipsuttaa oikeaa yläkulmaa, huolimatta mitä siellä on. Hipsuttaminen ylipäätään on ihan parasta. Housuvaipat on tolle hoikkikselle sen verran löysiä, etten uskalla laittaa niitä kun satunnaisesti. Eikä nekään oo kovin kivoja, koska kun niitä yrittää vetää tolle jalkaan, se yrittää syödä ne. :töktök:
diamonds in the trees pentagrams in the night sky
Avatar
theia
Pahvi
 
Viestit: 3427
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 23:56
Paikkakunta: Sherwood

Re: Kakkavaippaketju

ViestiKirjoittaja skray » Ma 31 Loka 2016 09:50

Onpa kivaa theia, että teillä on sujunut tuo ruokailun aloittaminen noin hyvin. :)

Meillä on jo yli kuukausi maisteltu erinäisiä asioita ja edelleen pikkumies ei oikein meinaa tykätä oikein mistään. Kyllä se nyt syö kaiken mitä annetaan, mutta suurimmaksi osaksi vaan irvistelee kaikelle ja mm. peruna aiheutti semmoset oksennusrefleksit, että en ole sitä halunnut uudelleen antaa yksinään. Porkkanan tai bataatin kanssa sekoitettunakin siitä tuli oksennusrefleksejä, mutta ei niin pahoja kuin yksinään annettuna.
Maissinaksuja tuo ei ymmärrä ollenkaan. :virne: Semmosen kun antaa käteen, niin se koittaa laittaa sen suuhun, mutta sitten sen ilme muuttuu semmoseks ihmetteleväks ja suu menee mutruun. Lopulta se maissinaksu löytyy murskattuna sen käsistä ja sitterin sopukoista, osa semmoisena nuoltuna limakasana ja osa vaan muruina. Kiva. :virne:
Kohta haetaan syöttötuoli autotallista sisälle, niin saadaan koittaa pöydän ääressä syömistä joku kerta ja pikkuhiljaa siirtyä siihen kokonaan. Vielä tuo pikkumies ei istu kunnolla itse, vaan tarvii paljon tukea edelleen. Tykkäisi kyllä ilmeestä päätellen istua jo, jos vaan osaisi.

Theian tyttö on kyllä tosi hyvin kehittynyt liikkumisessa. :o:
Pojathan yleensä on ilmeisesti vähän hitaampia kuin tytöt näissä asioissa, mutta meidän poika reilut 5kk ei ryömi vielä, ei osaa istua, eikä varsinkaan edes pyri seisomaan vielä. Ei tää siis mua haittaa tai mitään, enkä koe huonommuutta siitä, että toinen lapsi on kehittyneempi kuin omani melkein samassa iässä. Kunhan ihmettelen. :)
Innolla odotan aikoja, kun meilläkin päästään eteenpäin joko ryömien tai kontaten ilman, että siitä tulee parku. Tällä hetkellä poitsu pyrkii eteenpäin mahallaan ollessaan edelleen, mutta ei vaan pääse mihinkään ja sitten alkaa parku, kun ei onnistu. Eikä siitä tule loppua, jos ei itse mene väliin ja nosta poikaa syliin tai edes selälleen lattialle takaisin + viihdytä jollain. Melkein uskon, että meillä jää ryömiminen väliin kokonaan ja lähdetään suoraan konttaamaan, kun päästään. :)
Onneksi horsma tietää itse oman arvonsa.
Avatar
skray
 
Viestit: 2804
Liittynyt: Su 27 Huhti 2008 16:49
Paikkakunta: Maalla

Re: Kakkavaippaketju

ViestiKirjoittaja Emilia » Ma 31 Loka 2016 21:41

Pikku hiljaa ja kaikki ajallaan. :)

Mä tajusin tänään, miksi jengi tahtoo jakaa pottajuttuja somessa. :virne: Aevan mahoton ylpeys tuli, kun poika ilmoitti ensin pissahädän ja kävi potalla pissalla, ja vähän sen jälkeen meni hakkaamaan vessan ovea, kun kakka pyrki ulos. Ekat kakat potassa! :o: :superhymy: :pilvi: :äitionniinylpeä:

Ja siis, pari viikkoa sitten tuo ei suostunut juuri ollenkaan potalle. Nyt yhtäkkiä vallan vaatii sitä. :D Täytyy varmaan jatkossa antaa olla enemmänkin ilman vaippaa, kun ollaan kotona.
Elämän pienistä asioista kaikkein suurin on se,
joka pienuudellaan mullistaa elämämme loppuiäksi.
Avatar
Emilia
 
Viestit: 2931
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 15:14
Paikkakunta: Helsinki

Re: Kakkavaippaketju

ViestiKirjoittaja skray » Su 06 Marras 2016 14:50

Käytiin viime viikolla seukkarin perhekerhossa kaverin ja hänen vauvansa kanssa. Nyt on molempien vauvat flunssassa (kuumetta ei ole ollut). :epäilevä:
Siellä oli kuitenki vaan muita äitejä, jotka päivät ovat kotona lastensa kanssa, eli voi valita lähteekö sinne kerhoon vai ei. Onko sinne kerhoon pakko lähteä jos lapsi ja/tai itse on flunssassa? Siellä oli sellainen muskarihetki ja kaverini sanoi, että ainakin silloin hänen vieressään istui äiti ja lapsi, jotka molemmat niiskutti.

Muutoin kaikki on sujunut ihan ok mielestäni, kun poitsu on ollut kipeänä. Ei mitään monen tunnin itkumaratoneja, ruoka maistuu, nukkuu ihan hyvin (joskin tuhina ja rohina moninkertainen normaaliin verrattuna) ja on päivisin ihan pirteä. Hain apteekista buranaa (ihana mansikan maku :virne: ) ja sitä annettiin vähän tuossa hetki sitten. Ollaan myös yritetty imeä pois limaa ja räkää poitsun nenästä niistäjällä, mutta toistaiseksi ei oikein onnistu. En uskalla aina laittaa sitä niistäjää kunnolla sinne nenään. Ja silloin kun sen sinne saan, niin ei sieltä paljon mitään tule. Tosin sitten kun poitsu aivastelee itse, niin räkä lentää kyllä paremmin kuin ennen tuota niistäjän käyttöä, joten lienee siitä jotain hyötyä kuitenkin olevan ja saa limat liikkeelle.

Paranispa tuo nyt kuitenkin pian. :huoh:
Onneksi horsma tietää itse oman arvonsa.
Avatar
skray
 
Viestit: 2804
Liittynyt: Su 27 Huhti 2008 16:49
Paikkakunta: Maalla

Re: Kakkavaippaketju

ViestiKirjoittaja Emilia » Su 06 Marras 2016 16:38

Paranemista teidän poitsulle, skray. Mä ihmettelen myös, miksi pitää kipeänä lähteä paikkoihin, joissa on pieniä vauvoja.

Tarhaikäisten kanssa on jo vähän eri, pieni niiskutus ei välttämättä haittaa. Muutenhan joutuisi olemaan koko talven kotona. :virne: Mut oli meidänkin pojan päiväkodissa ollut joku kuumeisena ja sen lapsen äiti oli vain todennut, että joo olihan tolla jo eilen kuumetta, mut aamulla ei niin paljon enää. :töktök:

Päiväunista on tullut painajaista. :( Tunnin jaksaa poika nukkua, sen jäljeen alkaa huutaa. Huuto jatkuu 30-60 min eikä siihen auta oikein mikään. On koitettu silittää, sylittää, herättää, hyräillä, hyssytellä... Alkaa jo itseäkin itkettää, kun toinen vaan sätkii ja huutaa apua ja emmähalua. :itku: Joskus nukahtaa vielä hetkeksi huutokonsertin päätteeksi mut yleensä ei.
Elämän pienistä asioista kaikkein suurin on se,
joka pienuudellaan mullistaa elämämme loppuiäksi.
Avatar
Emilia
 
Viestit: 2931
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 15:14
Paikkakunta: Helsinki

Re: Kakkavaippaketju

ViestiKirjoittaja skray » Ti 08 Marras 2016 14:05

Joo tarhaikäiset on vähän eri ja pitäähän niiden vanhempien joskus sinne töihinkin päästä. :virne:
Silti jaksaa ihmetyttää. Ja välillä kyllä ihmettelin töissä vielä ollessa, kun jotkut tarhaikäisten vanhemmat saatto olla kipeän lapsen kanssa kotona päivän ja sitten ne oli taas menossa tarhaan. Eihän mikään tauti parane päivässä? Vai paraneeko?
Muistaakseni meidän lapsuudessa tarkoitus oli, että ollaan vielä vähintään yksi terve päivä kotona ennen kouluun/tarhaan menoa, että tauti ei tarttuisi muille. Tätä ei vissiin ole enää kellään aikaa harrastaa, jos molemmat vanhemmat on töissä? Heti vaan lapsi hoitoon, kun voi. :raaps:

Onko muuten lapset nykyään kipeämpiä kuin ennen? Miten musta tuntuu, että meillä ei lapsuudessa ollut niiden perus syys- ja kevätflunssan + vuotuisen oksennustaudin lisäksi juuri koskaan mitään sairauksia? Mä menin itse vasta eskariin, koska äiti oli työtön ja siten kotona. Lisäksi mulla on kaksi pienempää sisarusta, joten oltiin aika paljon kotona vaan, eikä siten tekemisissä sairaiden kanssa juurikaan. Tosin sitten äitini pääsi töihin ja pikkusiskoni ja veljeni on molemmat olleet tarhassa useamman vuoden, enkä siltikään muista, että ne olis ollu sairaampia sen enempää. Onko taudit lisääntyneet vai onko lasten vastustuskyky huonompi kuin ennen?
Onneksi horsma tietää itse oman arvonsa.
Avatar
skray
 
Viestit: 2804
Liittynyt: Su 27 Huhti 2008 16:49
Paikkakunta: Maalla

EdellinenSeuraava

Paluu Känpillä



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron