No niin, katsoin kaksi ensimmäistä jaksoa. Koko kilpailuaspekti tuntuu ihan turhalta ja päälleliimatulta. Eikö tässä pitänyt jotenkin olla pointtina, että mukana on tyyppejä mahdollisimman monesta musiikkityylistä ja jokaisen omalle tyylille on oma jaksonsa?

Eihän toi ollenkaan toimi, jos väkeä putoaa koko ajan pois, eikä esim. Rautiainen pääse laulamaan sitä omaa genreään. Tosin ehkä parempi konsepti olisikin se, että laulajista jokainen kilpailija astuu sivuun tuomariksi sen oman genren ajaksi, koska se pointtihan on oman mukavuusalueen ulkopuolelle astuminen. Noi genrekohtaiset asiantuntijatuomarit nyt muutenkin ovat hyviä, sen sijaan Veitola ja Merimaa ovat ihan kauheita.
Kasaripop oli teemana mielestäni epäonnistunut, koska se ei ole tarpeeksi omanlaisensa musiikkityyli kuten vaikkapa hip hop, ooppera, hevi tai kantri, tai mitä muita sitä nyt onkaan vielä tulossa. Biisit tuntuivat sopivan liian hyvin oikeastaan kaikille: esimerkiksi Mikä fiilis on kuin luotu Diandralle, mikä on mielestäni koko ohjelman idean vastaista. Tuomaritkin keskittyivät lähinnä aidon kasarilookin analysointiin. Ehkä se oli joku tietoinen statement siitä, kuinka pinnallista kasaripop oli.

Jakson esityksistä vain Pyrrön versiossa oli sarjan konseptin kannalta järkeä. Hän nyt on muutenkin luultavasti aina se, joka on itselleen vieraimman musiikkilajin kanssa tekemisissä. Paitsi ensi jaksossa, mitä odotan varmaan kaikkein eniten. Varmaan hänet on ylipäänsä otettu mukaan, että saataisin ooppera yhdeksi genreksi ja kuultaisiin kuinka popparit nolaavat itsensä aarioiden parissa. Sinänsä yllättävä ja rohkea veto sarjan tuottajilta - saa nähdä floppaako toi seuraava jakso kuinka pahasti.

Mun mielestä Sweet Dreams oli mielettömän hyvä valinta ja Pyrrö teki sen rohkeasti omakseen vetämällä oopperalauluksi aina kun mahdollista, koska se on hänen vahvuutensa (se Raptori-veto oli kyllä mustakin kamalan nolo). En tosiaan osaa sanoa lauloiko hän jotain teknisesti väärin, mutta mun mielestä se kuulosti siltä miltä pitikin. Siis oopperan ja popin sekoitukselta, mikä on aina hyvin vaikea laji. Veti silti yhtä hyvin kuin Cezar!

Olen kyllä Veitolan kanssa samaa mieltä, että lyhyt räikeän värinen tukka olisi tehnyt esityksestä täydellisen. Kyllä se silti oli nytkin
lennoxmaisen hyytävä esitys.
Jari Sillanpäästä näkee kuinka hän on kilpailijoista se joka on vähiten muusikko ja eniten esiintyjä, mistä on varmasti etua tässä lajissa. Uskon että hän on kaikkein muuntautumiskykyisin tähän hommaan ja vahva voittajaehdokas. Itseäni ei mikään paremmuusjärjestys tai voittaja tässä kiinnosta vaan mielenkiintoiset uudelleensovitukset.