Ihmissuhdeilmoitukset ja -kysymykset

[L-S]

Ystävät on kyllä hyviä olemassa.

(Pakko silti ihmetellä Postin hitautta nykyään, toi korttikin oli näköjään melkein viikon ollut matkalla. Mäkin sain taannoin synttärikortin kolme päivää myöhässä, vaikka se oli lähetetty ykkösluokassa etukäteen. Ruohonleikkuu jne. )

[Kibaya]

Tykkään tosi paljon mun ja Tyypän suhteesta.

Ei mulla muuta.

[marenkienkeli]

Tykkään tosi paljon mun ja Tyypän suhteesta.

Ootte ihania! (Vaikka en ole Tyyppää tavannut, olen vakuuttunut tästä! )

[damn]

Miehet saatana .

Ehkä joku kuutisen viikkoa sitten olin viihteellä kaveripariskunnan kanssa. Siinä oli sitten tämän miespuolisen kaverini kaveri mukana. Olen pari kertaa viime vuosina nähnyt sen meidän illanistujaisissa, mutta en voi sanoa sitä millään tavalla tunteneeni, kun ei olla ikinä varmaan moikkausta ja esittelyä enempää juteltu. Kaveripariskunta sitten yhtäkkiä päätti lähteä, joten mä jäin tämän tyypin kanssa kahdestaan baariin. Eikä siinä mitään, juttu luistikin hyvin ja vaihdettiin vielä baariakin ja baarin jälkeen grilliltä ruokaa ja taksitolpalla hyvästit.

Seuraavana päivänä alettiin laittaa viestiä facebookissa ja viestien laitosta tuli päivittäistä. Parin viikon viestittelyn jälkeen meillä oli treffit ja oli tosi kivaa. No tässäpä ollaan sitten kuukausi hengailtu, viikoilla ei olla keretty nähdä koska mä oon ollut töissä aivan ihme aikoihin yö-ja iltavuoroa kun taas se on normaalisti päivävuorossa. Viikonloppuisin sitten ollaan nähty ja viikoilla päivittäin viestitelty. Viime viikonloppuna se esimerkiksi esitteli mut parhaille pitkäaikaisimmille ystävilleen. Ja sinä iltana se sanoi tykkäävänsä minusta ja että on ollut ikävä kun ei viikolla nähty jne. Se on ollut aika menevä edellisen pitkän parisuhteensa päätyttyä ja ilmeisesti erään aiemman keskustelun perusteella tykkäämisestä kertominen on ihan tosi iso juttu sille. Itse en sinä iltana sanonut että minäkin tykkään siitä ja jälkeenpäin mietin, että miksi en sanonut. Seuraavana päivänä kun viestiteltiin niin otin asian puheeksi ja sanoin, että tykkään siitä ja sori etten tajunnut sitä silloin sanoa, kun olen vähän huono puhumaan tunteistani... Se sanoi että menikö se sellaista sanomaan, että eihän se edes ollut kauheassa humalassa. Ilmeisesti sen mielestä oli ihan kauhea virhe se sanoa, ihan kuin se olisi tehnyt jonkun rakkaudentunnustuksen ja kosinut. Mitä hittoa. Kyllähän mä nyt oletan sen tykkäävän minusta ja minä tykkään siitä, eihän me muuten vietettäisi aikaa yhdessä tai laitettaisi päivittäin viestiä.

Se mikä tässä nyt vituttaa on se, että mitä ilmeisimmin se ahdistui ja otti nyt takapakkia kun homma alkoi ilmeisesti sen mielestä mennä vakavaksi. Ainakaan se ei ole tällä viikolla pitänyt enää samalla tavalla yhteyttä. Vastaa kyllä jos laitan viestiä, mutta jotenkin se on ihan erilainen ja ei edes ehdottanut näkemistä tänä viikonloppuna ja mä oon nyt kotona ja se on kotonaan, miksi me ei olla samassa paikassa??? En keksi mitään muutakaan syytä miksi se yhtäkkiä vähensi yhteydenpitoaan tai haluaan nähdä. Kaikki oli hyvin ennenkuin sanoin tykkääväni siitä ja se tajusi sanoneensa niin minullekin. Ja minä en ollut juonut yhtään kun se minulle tykkäämisestä sanoi, että en ole kännipäissäni mitään sen sanomisia vääristellyt. En tajua mikä tässä on nyt niin iso juttu. Se on mua paljon vanhempikin, että kyseessä ei ole mikään tyhmä teinipoika, joka pelkää naisia.

Joko sanoin että miehet

[Kibaya]

Entäs jos se säikähti, eikä osaa sanoa sulle sitä että säikähti?
Voitko sä sanoa sille, että tykkääminen ei vielä meinaa mitään ja että sä haluaisit jatkaa kuten ennenkin? Entäs jos se pelkää jotain sen edellisen suhteensa jäljiltä ja on siksi ollut menevä jne?

--

Mun ihmissuhteissa ei mitään ilmoitettavaa.
Paitsi että kaipaan ympärilleni todella paljon positiivisia ihmisiä.
Semmoisia, joiden kanssa ei tartte miettiä sanomisiaan tai tekemisiään, että "rasittaako" niillä toista tai pahastuuko se jos sanoo jonkun tietyn sanan.
Onneksi on ystäviä ja keijoja

[damn]

Entäs jos se säikähti, eikä osaa sanoa sulle sitä että säikähti?
Voitko sä sanoa sille, että tykkääminen ei vielä meinaa mitään ja että sä haluaisit jatkaa kuten ennenkin? Entäs jos se pelkää jotain sen edellisen suhteensa jäljiltä ja on siksi ollut menevä jne?

Kysyin siltä, että ahdistuiko se siitä että oli puhetta tykkäämisestä. Ei kuulemma ahdistunut ja juteltiin asioista. Mutta ei se kyllä auttanut yhtään mitään. Se vastaa jos kysyn ja laitetaan vähän viestiä sitten, mutta sitten se loppuu ja mulle tulee olo, että oon häirinnyt sen päivää ja toivon että olisinpa ollut ottamatta yhteyttä. Yritän nyt sitten olla pitämättä yhteyttä. Ottakoon itse yhteyttä jos haluaa, mutta minä en jää roikkumaan, olen niin kyllästynyt vastaaviin tapauksiin. Haikea olo tietenkin jos tämä nyt loppuu, koska sen seurassa oli oikeasti hyvä olla ja en ole tuntenut samalla tavalla moniin vuosiin. Alkaa pää hajota oikeasti, että olenko mä oikeasti jotenkin maailman tylsin ja ankein ihminen, kun mikään ei toimi. Oon tässä viimesen viikon itkenyt ja masistellut kotona. Pitää koittaa piristyä. Ei maailma lopu tähän taaskaan, vaikka hetkittäin toivon että loppuis kaikki tämä paska.

[damn]

Kysyin siltä, että ahdistuiko se siitä että oli puhetta tykkäämisestä. Ei kuulemma ahdistunut ja juteltiin asioista..

Kyllä se ahdistui. Eilen nähtiin, se esitteli mua taas sen hyville kavereille ja ne tenttas siltä kauheasti minusta esimerkiksi kun olivat tupakalla ulkona ilman minua. Se oli sitten niillekin sanonut tykkäävänsä minusta. Tultiin yöksi minun luo ja sitten se sanoi, että sitä alkoi ahdistaa silloin. Ihanko totta? En minä nyt sitten tiedä miten me tästä jatketaan, pitääkö vaan katsoa, jos se ahdistus menee ohi. Sillä oli siis pitkä suhde, joka lopulta oli enemmän kaveruutta ja sitä ettei vaan ole osannut erota vaikka ei ole mitään syytä olla yhdessä. Sen jälkeen se on viettänyt villiä sinkkuelämää monta vuotta ja ottanut vahinkoa takaisin siitä, että suhde oli täysin platoninen. Kyllä se on sanonut, että sellainen on alkanut varsinkin viimeisen vuoden aikana väsyttää ja ei sitä jaksaisi enää. Mutta minä en kyllä ikinä ennenkään ole saanut ketään naistenmiestä rauhoittumaan ja asettumaan aloilleen vaikka olen yrittänyt, joten vähän epäilen. Mulla on kyllä kyky saada miehet ihastumaan itseeni, mutta minusta varmaan puuttuu joku asia, joka saisi asettumaan aloilleen. Kerkesin jo luovuttaa tämänkin jutun suhteen, mutta ehkä minä vielä yritän, koska tykkään vain niin paljon.

Muokkaus. Piti siis sanoa tuohon väliin, että se on nyt sinkkuaikaan kerran ihastunut vakavasti ja se juttu loppui jotenkin huonosti, joten sitä pelottaa kiinnostua kunnolla jos sitä vaikka särkeekin sydämensä. Siksi pelkää nytkin tykätä minusta. Ymmärrän sen kyllä joo tavallaan, kyllähän minuakin pelottaa joka kerran kun ihastun, koska kaikki mun ihmissuhteet on menneet enemmän tai vähemmin huonosti ja päättyneet lähes poikkeuksetta siihen, että minua on loukattu aika pahasti. Mutta pakko sitä on yrittää peloistaan huolimatta, koska itse olen niin parisuhdeihminen, että en saa juuri mitään irti sinkkuelämästä ja haluaisin jonkun jakamaan kanssani kaikkein tylsimmätkin arkiset jutut.

[damn]

Törmäsin mun lasuuden parhaaseen ystävään viime viikolla ja alettiin jutella. Me siis olla nähty varmaan yläasteiän jälkeen silleen, että oltais juteltu kunnolla. Jos on sattumalta nähty niin moikattu ja perus mitä kuuluut ja joskus oli puhe että mennään kahville, kun samassa kaupungissa pyöritään, mutta se jäi. Jos miettii mun lapsuutta niin se kiteytyy tuon ihmisen ympärille. Asuttiin maalla ja oltiin varmasti olosuhteidenkin pakosta kavereita, kun ikätovereita ei niin paljoa ollut. Meillä oli ihan huikea ympäristö kasvaa ja leikkiä, meillä oli niin paljon metsiä ja peltoja temmeltää ettei mitään rajaa ja meillä oli ihan parhaat leikit ja pelit. Kävin siellä monesti viikonloput kylässä sen jälkeen, kun muutettiin kaupunkiin ja mulla oli välillä niin kauhee ikävä sitä ihmistä ja niitä seutuja. Yläasteella alettiin kasvaa erilleen, kun ollaan aina oltu eri kouluissa ja aivan eri kaveritkin. Meidän vanhemmat on välillä edelleen tekemisissä ja sitä kautta on kuulumisia kuullut.

Mä aloin oikeesti itkeä, kun juteltiin. Milloinka minusta on näin herkkä tullut? Meinaan itkeä vollottaa nytkin, kun sitä mietin. En ole tainnut tajuta kuinka ikävä minulla on sitä ollut nämä vuodet ja kuinka sen kanssa jutellessa tuli olo, että ihan äsken leikittiin siellä ja se oli niin tuttu ja rakas kaikkien näiden vuosienkin jälkeen. Minun tuurilla totta kai se on muuttamassa muualle, mutta mä toivon, että me pidettäisiin välillä yhteyttä.

[Aranwe]

Kuinka jättää ihminen, joka on luultavasti ihan rakastunut?

[Emilia]

Kasvotusten.

Eikä saa jättää mitään sijaa sille, että toinen jää toivomaan "ehkä joskus kuitenkin".

Tylyä rehellisyyttä mutta ei tarvitse olla tyly. Lohduttavat halaukset tai olalle paijailut on big no no.

[Kibaya]

Kuinka jättää ihminen, joka on luultavasti ihan rakastunut?

Kasvotusten, suoraan, mutta niin ettei tahallaan loukkaa toista olemalla ilkeä.
Ei mitään piilomerkityksiä, koska niissä menee vaan metsään.
Pitääkö se "jättää" kokonaan, vai haluatko olla sen kanssa vielä ystävä? Osa pystyy siihen ja osa ei. Pettymyksenkäsittelystä se kai on kiinni jollain tapaa.
Jos epäilyttää että onko liian suora ja raju, niin kysy joltain kaverilta (tai fordelta) että onko too much?

Mä olen huomannut että mun sietokyky sellaiselle kaksnaamaisuudelle tai suoruuden välttelylle on vähentynyt. Just se semmoinen passiivis-aggressiivinen vihjailu tai piilomerkitysten viljely saa mut näkemään punaista ja pimahdan tosi nopeesti.

Lisäksi mun sietokyky negatiivisuudelle on aika vähissä. Semmoseen isoon valittamiseen ja jatkuvaan negistelyyn. Ei tarvitse olla edes mikään perusnegatiivinen, mutta jos ei mitään hyvää pysty näkemään ympärillään niin en mäkään siinä jaksa. Tuntuu että kun duunissa on niin paljon semmosta jankuttamista ja jankkaamista (ja paskaa) niin ei sitä vapaa-ajalleen halua. Tai että jauhaa koko ajan samoista asioista (kun silloin vuonna 1998 se naapurin Make sanoi mulle rumasti niin oon vieläkin loukkaantunut sille, enkä anna ikinä anteeks. Mut en oo katkera-tapaan) uudestaan ja uudestaan.

Onneksi ystävänsä voi valita.

[päivänpolttaja]

Ei mitään piilomerkityksiä, koska niissä menee vaan metsään.

Samaa mieltä. Se, että sanoo tuollaisen tunnetasolla ison asian vihjaillen on melkein sama kuin ei sanoisi mitään, vaan vain lähtisi. Mielestäni on epäkunnioittavaa puhua rivien välistä ja sillä tavalla tehdä tyhjäksi toisen osapuolen kokemus ja näkemys asiasta.

Eli suoraan niin kuin asia on ilman tekosyitä, ja sen jälkeen voi vielä kuunnella, onko toisella jotain sanottavaa. Epäselvää käsitystä ei toiselle saa jättää.

[damn]

. Kerkesin jo luovuttaa tämänkin jutun suhteen, mutta ehkä minä vielä yritän, koska tykkään vain niin paljon.

Olisi vaan pitänyt luovuttaa silloin. Hommahan meni niin, että minä olin lopulta se, joka laittoi viestiä ja piti yhteyttä. Lopulta päätin, että antaa olla ja lopetin yhteydenpidon yksi päivä kyselemättä ja selittelemättä. Näköjään se oli herralla ihan ok ja en ole minkään arvoinen, koska eipä siitä ole sen jälkeen kuulunut. Jotenkin ihan käsittämätöntä sen puolelta. Olen yrittänyt olla ajattelematta asiaa, mutta vähän stressaa tuleeko se tänään meidän yhteisten kavereitten pikkujouluihin. No, eipä tässä mitään. Sen jälkeen kun lopetin yhteydenpidon tuohon tyyppiin niin olen saanut treffikutsuja ja kävin tuossa elämäni parhaimmilla treffeilläkin. Eipä se auta kuin jatkaa eteenpäin.

[Shay]

Sen jälkeen kun lopetin yhteydenpidon tuohon tyyppiin niin olen saanut treffikutsuja ja kävin tuossa elämäni parhaimmilla treffeilläkin. Eipä se auta kuin jatkaa eteenpäin.

Onnea uuteen nousuun!
On kyllä tullut itelläki aikoinaan vastaan noita tyyppejä, jotka vastaa viesteihin kai kohteliaisuudesta, mutta ei ite pidä yhteyttä... To hell with them!

[Kibaya]

Mun fiilis on tää:
"vanha suola" janottaa. Tai ns. janottaa. Tuntuu kiinnostavalta. Mikä on ihan PERSEESTÄ! AAARRRGH!
Oon ollut vaan että tää on vaan ajatus ja tunne, joka tulee ja menee, eikä mun tarvi reagoida tähän ja diipadaapa.
Mutta ex-PKT (kun ei se paniikkeja enää aiheuta) on tosi, tosi, tosi kiva.
Ja mun esimies

Tiedättekö kun jonkun ihmisen nauru saa vatsan kuplimaan? No semmosta se on täälä töissä aina välillä.
Onneksi hippadulla-suojan itteäni ihan älyttömästi nykyisin, koska muuten varmaan taas heiluis tunnevuoristorata enemmänkin. Nyt on vaan se kuplinta ja sisäinen pieni .



Oon Ouluun menossa jouluna. Menolippu on, paluulippua ei. Vähän ehkä aristaa se, koska tavallaan haluaisin tulla sieltä aiemmin pois kuin aikaisempi suunnitelma oli. Koska mulla on loma ja haluaisin viettää siitä osan Tuusin kanssa.

[Kibaya]

Mulla on semmonen fiilis, että jotain on tulossa.
Ihmissuhderintamalla.
Semmonen etiäinen, tavallaan. Jännä nähdä onko se todellista, vai vaan toiveajattelua. Puhumattakaan että mihin se liittyy
Mutta tiedättekö semmoisen, että jännästi vatsanpohjassa kutittaa ja hymyilyttää, muttei oikeestaan oo mitään semmosta järkevää syytä siihen.
Musta tuntuu että tosi paljon on vaaleanpunaista joka puolella, eikä se haittaa!
Semmonen , mutta ilman että tiedän miksi

Hippadulaaaaaaa Hullluuuuuuuuu

[Suvi]

Kevät on tulossa?

---
Mulla on vaan sellainen fiilis, etten kuulu oikein mihinkään joukkoon. Semisti ahdistaa.

[L-S]

Kiva että joillain on kevättä ilmassa ja rinnassa.

Suvioo Kuulut sä keijojen joukkoon ainakin

Mulla ei ole kyllä ihmissuhderintamalla oikein mitään meneillään, mutta ihan sama.

[damn]

Onko ne yhdet vai kolmet treffit, jos näkee samaa ihmistä kolmesti saman päivän aikana . Käytiin aamulla ensitreffeillä lenkillä, sit myöhemmin päivällä kahvilla ja biljardia pelaamassa ja sit parin tunnin tauon jälkeen leffailta. Ei huono päivä .

[marenkienkeli]

Kuulostaa kivalta. Kyllä mä nuo kolmiksi treffeiksi laskisin.

[marenkienkeli]

Eroaminen (vaikkakin yhteisymmärryksessä sovittu) on rankkaa puuhaa. Mieliala vaihtelee välillä aikamoista vauhtia.

[Emilia]

Marenki

[damn]

Löysin ihanan miehen ja olen ihan rakastunut. Ja parasta tässä se on, että se on vähintäänkin yhtä hulluna minuun. En halua kuvitella elämääni enää ilman sitä ihmistä ja heti ensitapaamisella tiesin, että tuosta tulee minun mieheni. Se kertoi, että on todella hidas sitten etenemään suhteissa ja kestää monia kuukausia, että juttua voi kutsua seurusteluksi. No voin kertoa, ettei siinä todellakaan mennyt monia kuukausia, että alettiin seurustella. Minun rakas .

[marenkienkeli]

Damn. Kaikkea hyvää teidän suhteeseenne!

[Shay]

Onnea, damn!