Työ- ja koulukuulumiset

[marenkienkeli]

Sain ekan tutkimusapurahani. 1,5 kuukaudeksi, vaikka hain 2,5 kuukaudeksi (maksimi tuossa kohteessa). No, on sekin sentään jotain...alku.

[L-S]

Onnea marenki! Alkuun pääseminen tuntuu olevan noissa rahoitusten saamisissa aina hankalinta, joten jospa se poikisi lisääkin.

[skray]

Onko teillä jotain tiettyjä rituaaleja miten valmistaudutte haastatteluihin?

Mä luen aina uudestaan oman hakemukseni, että muistan mitä olen kirjoittanut ja miten. Samoin kertaan CV:ni, jos on sellainenkin tarvinnut lähettää. Ja lisäksi mietin, mitä multa saateittaisiin kysyä ja mitä voin itse kysyä. Viime aikoina on tullut haettua firman sisäisesti töitä, joten firman tietoihin ei ole tarvinnut perehtyä, eikä yleensä CV:täkään lähettää. Jos hakisin johonkin muualle töihin, niin opiskelisin hieman mahdollisen uuden työnantajan tietoja heidän nettisivuiltaan.


---
Hain töissä taas vaihteeksi toiseen tehtävään. Hakijoita oli ilmeisesti 6 ja kaikki haastateltiin/haastatellaan. Olin viime viikolla haastattelussa ja varmaankin ensi viikolla saa tietää sitten tuloksista. Jos natsaa, niin pääsisin kehittelemään yrityksen toimintaa ja henkilöstön käyttämiä työkaluja. Aloittaisin sitten syksyllä, kun palaan töihin. Katsotaan mitä tulee.

[Suvi]

Hienoa marski!

Mä en muuten saanut sitä työpaikkaa, mutta ei nyt sinällään harmita. Eipä ainakaan lomat mene. Ois kyllä ollut jo aika hyvää tuuria, jos nyt heti olisikin tärpännyt.

[Pascal Lemoix]

Mä olen hakenut paikkoja, mutta ei ole kutsua henkilökohtaiseen haastatteluun tullut. Yhdessä paikassa olin 18:n joukossa 65:sta. Pääsin antamaan videoidut vastaukset. Se on aina aika kauheata. Ei tällä kertaa poikinut mitään.

Varmaan maaliskuun vaiheilla tulevat seuraavat paikat auki. Ja sitten touko-kesäkuussa ne, jotka ovat kaikki reaalipaikkoja. Mitä lähempänä juhannusta ollaan, sitä suurempi mahdollisuus päästä sisään. Kyllä ne vaihtoehdot hupenevat.

Isommin en ole huolissani, mutta kutittelisi erittäin suuresti päästä johonkin pidemmäksi aikaa kuin lukuvuodeksi.

[päivänpolttaja]

Joo, kyllä minuakin ärsyttää ja turhauttaa koko ajan enemmän tämä määräaikaisuutta määräaikaisuuden perään -touhu. Aina pitää aloittaa alusta "uutena", ikinä ei ole mitään jatkuvuutta. Harmittaa sekin, että oikeastaan jo kahdesti on mennyt toistaiseksi voimassa oleva virka sivu suun, ensimmäisellä kerralla siksi, etten ehtinyt saada gradua ajoissa valmiiksi ja toisella kerralla siksi, ettei ollut aineopintoja toisesta aineesta, joka oli pakettiin kuulunut.

Paperilla olen hyvä hakija, mutta haastattelut ovat tällaiselle introvertille pohjalaiselle vaikeita, varsinkin nämä tulevat Kehä kolmosen sisäpuolella, jonne kyllä muuttaa voisin mielelläni. Täällä, missä olen jo tunnettu, ei varmaan tule auki mitään ainakaan 20 vuoteen. Ja tämä nykyinen paikka naapuripaikkakunnalla on kyllä huonoin, jossa olen ollut, joskin siedettävä. Tuntui joskus niin hienolta ja varmalta tämä ala ja pitäisi kai olla onnellinen tästäkin tilanteesta, mutta kyllä tämä vaan syö.

[L-S]

Määräaikaisuuksien tuskasta kärsiville
Tunnistan tuskanne.

Itsellä on onneksi tällä hetkellä vihdoin sellainen tilanne, ettei ainakaan tänä vuonna tarvitse hakea mitään. Hirveän helpottava tunne kyllä.

[Suvi]

Mä en muuten saanut sitä työpaikkaa, mutta ei nyt sinällään harmita. Eipä ainakaan lomat mene. Ois kyllä ollut jo aika hyvää tuuria, jos nyt heti olisikin tärpännyt.

... paitsi että meillä nyt kaksi kollegaa meidän tiimistä sitten sai tuon paikan. Harmittaa nyt sitten omasta puolesta. Jos kaksi neljästä irtisanoutuu ja ollaan muutenkin tiukilla, ei tule olemaan helppoa edellenkään. Tiedän, ettei näitä asioita saisi miettiä liikaa, mutta silti valvoin kaksi yötä putkeen miettien kaikkea. Tuntuu, että olen yhä enemmän vaan "jumissa". Esimiehen esimies on sellainen, joka aina kyselee kuulumisia. Sanoin sille suoraan, että aika paska fiilis on, kun hän perjantaina kyseli. Hyvä etten alkanut itkemään siinä samalla.

Bongasin kyllä jo yhden työpaikkailmoituksen, jonka perusteella voisi kyllä hakea paikkaa. Mä en nyt vaan osaa perustella, miksi juuri minä olisin hyvä siihen, kun se ei ole kuitenkaan sellaista hommaa, jota olen tehnyt, mutta ymmärrän siitäkin maailmasta jotain, ja se olisi kiinnostavaa.

[Emilia]

Voisiko tuossa tilanteessa olla jotain, mistä sä, Suvi, pääsisit ehkä hyötymään? Uudelleenjärjestelyillähän voisi saada aikaan vaikka miten hyvän jobin just sulle.

[Suvi]

Juu, kyllähän ollaan vähän puhuttu mun esimiehen kanssa, että ois kyllä tarjolla mulle vähän mielekkäämpää hommaa. Tietty tää nyt vaan vähän ainakin aluksi vähän hankaloittaa asioita, kun jonkun pitää hoitaa nää nykyiset hommat yms. Jotenkin on tullut vaan tässä samalla tunne, että jos haluan jotain uutta, niin pitäisikö samalla vaihtaa firmaa. Tuntuu, että kaikki pitkäaikaiset, noin suunnilleen yhtä kauan (tai hieman vähemmän) aikaa olleet lähtee muualle, ja mä vaan jumitan tuolla, vaikken ole edes kovin tyytyäinen.

[L-S]

Mä en nyt vaan osaa perustella, miksi juuri minä olisin hyvä siihen, kun se ei ole kuitenkaan sellaista hommaa, jota olen tehnyt, mutta ymmärrän siitäkin maailmasta jotain, ja se olisi kiinnostavaa.

Siinähän voisi sitten kertoa, kuinka olisi hyvä, koska on motivoitunut opettelemaan uutta ja voisi tuoda ehkä jopa uutta näkökulmaa siihen hommaan, kun ei ole ihan rutinoitunut tekemään samaa hommaa. Ehkä kannattaa kertoa siitä, kuinka haluaisi päästä eteenpäin.

Se on kyllä ikävää seurata sivusta, jos tuntuu että muut pääsevät eteenpäin tai saavat jotain paikkoja ja itse ei. Mutta toivottavasti jotain uutta löytyisi, edes sitten vanhassa firmassa. Mutta ehkä kannattaa katsella muitakin paikkoja, monestihan sitä joutuu hakemaan useita, ennen kuin tärppää.

[Kibaya]

Tietty tää nyt vaan vähän ainakin aluksi vähän hankaloittaa asioita, kun jonkun pitää hoitaa nää nykyiset hommat yms.

Mun mielestä noi on kuitenkin semmosia asioita mihin pitää sitten esimiestenkin löytää ratkaisuja, eikä vaan niin että ne kaatuu muiden tekijöiden niskaan siksi aikaa kunnes uudet ihmiset tulee paikalle. Varsinkin kun tiimistä lähtee noin iso osa porukkaa. Entäs jos miettis ite että minkälaisen työn- ja toimenkuvan haluaisi ja ehdottaisi esimiehille?

[Suvi]

Niinhän sitä pitää hakea aika usein ennen kuin tärppää.

Totta kai esimiestenkin pitää löytää ratkaisuja tähän tilanteeseen. Enemmän mua ehkä huolestuttaa, ettei tiimiin saa rekrytä, niin paljon kuin sinne kuuluisi. Mä en jaksa opetella uutta ja opettaa uusia samalla kun teen koko ajan pitkää päivää. Jos tää oiskin vaan väliaikaista, mutta kun tavallaan mennään ilmeisesti "vajaalla" jatkossakin, eikä sille tunnu näkyvän loppua. Meidän esimieskin on paljon mukana päivittäisessä töissä, mutta hän on kuitenkin sen verran "uusi", ettei vielä osaa kaikkia perushommia. En tiedä, mitä tässä yritän selittää, mutta jotenkin mulla on niin sekava olo koko tilanteesta, että haluaisin vaan koko firmasta aina välillä pois, johonkin jossa ois vähemmän stressiä ja parempi palkka.

Kyllä mulla jotain tuolla nykyisessäkin on suunnitteilla, mutta en tiedä, milloin oikeasti pääsen tekemään niitä hommia.

Tein taas tänään yhden työhakemuksen. Olin ehkä liian väsynyt, mutta en tajunnut siitä hakusivustosta mitään. No, kai näitäkin on hyvä harjoitella, mutta en kyllä ihmettele, jos tuolta ei kuulu yhtään mitään. Oisin kyllä katunut sitä, jos en olisi edes yrittänyt.

[L-S]

No sehän siinä on, että toki esimiesten pitäisi kyetä löytämään ratkaisuja, mutta aina ei löydetä sellaisia ratkaisuja, jotka olisivat parhaita kaikille, tai se ei ole mahdollista jostain taloudellisesta tms. syystä...

Mutta tsemppiä Suvi!

Edit: Saman tien voisin muuten jaaritella siitä, kuinka mulla on kivaa vaihtelua tiedossa töissä, ja olen siitä vähän innoissani, mutta toisaalta kuitenkin stressaantunutkin. Tyhmää, että kivat työasiat ovat aina stressaavia myös, koska useimmiten kivat asiat ovat myös uusia ja sikäli vaativia.

[Kibaya]

Päätin lykätä mun opiskelusuunnitelmia eteenpäin nyt kun arkikaan ei oikein pyöri vielä kunnolla. Turha ottaa tähän semmoista stressiä että paletti leviää. Mutta en ole haudannut sitä vielä mihinkään.

Saadaan töissä tuloksellisuuserä ja tulospalkkio
Palkkio lasketaan sen mukaan kauanko on ollut työsuhteessa ja minkälaisella prosentilla tehnyt töitä jonkun aikavälin X aikana. Saan kahden eri kriteerin mukaan ja eri määrät. Luin uutisesta perjantaina meidän intrasta ja myönnän että omassa mielessä se tuntui hyvältä. Ei siksi että ite sai rahaa, vaan se että työkaverit saa palkkiota siitä mitä tuolla tehdään ja mitä käydään läpi.

[Lyyra]

Päätin lykätä mun opiskelusuunnitelmia eteenpäin nyt kun arkikaan ei oikein pyöri vielä kunnolla. Turha ottaa tähän semmoista stressiä että paletti leviää. Mutta en ole haudannut sitä vielä mihinkään.

Saadaan töissä tuloksellisuuserä ja tulospalkkio
Palkkio lasketaan sen mukaan kauanko on ollut työsuhteessa ja minkälaisella prosentilla tehnyt töitä jonkun aikavälin X aikana. Saan kahden eri kriteerin mukaan ja eri määrät. Luin uutisesta perjantaina meidän intrasta ja myönnän että omassa mielessä se tuntui hyvältä. Ei siksi että ite sai rahaa, vaan se että työkaverit saa palkkiota siitä mitä tuolla tehdään ja mitä käydään läpi.

Ootko HUS:lla töissä? Yks tuttu just kertoi, että hän oli saanu jotain 39 euroa sitä jotain tehokkuuslisää ja 74 euroa (tms) sitä kokemusbonusta. (Tai just toisin päin, mutta siis kuitenkin jonkun ihan naurettavan pienen määrän kaiken kaikkiaan.)

[Kibaya]

Oon, joo. Noi määräytyy sen mukaan missä on ollut töissä ja miten pitkä työsuhde on takana.
Meillä on ollut summat hoitajilla siinä 150 ja 200 euron välissä.
Mulla on tietysti pienemmät, koska teen osa-aikaista ja olen sihteeri.
Se info mikä tosta annettiin oli aika sekava ja semmoinen että ei siitä kyllä selvinnyt että mitä henkilökohtaisella tasolla se meinaa, kun kaikki luvut oli jotain tuhatpäisiä ja kokonaislukuja mistä jaetaan sitten kaikille Mutta ei tässä talossa oo ikinä mitään tonneja jaettu.
Enemmän me ollaan saatu siitä tuloksellisuuserästä mitä maksetaan edelleen kuukausittain vuoden 2010 tehdyn tuloksen mukaan.

[Lyyra]

No mutta hän oli kuitenkin ollut siellä töissä jo vuosia hoitajana. En tiedä sitten, mutta surkuhupaisalta se kuulosti..

[Shay]

Töistä tuli hyviä uutisia... YT-neuvottelut aloitetaan taas vaihteeksi ja tällä kertaa lopputulos voi olla koko roskan alasajo ensi vuoden aikana. Eipä tuo kummoisena yllätyksenä tullut, mutta ajatus siitä, että äitiysloman jälkeen saisi ruveta etsimään uutta työpaikkaa saa pahoinvoinnin aallon nousemaan sisuksista. Kotiseudulla ei hirveästi ole töitä tarjolla...

[Kibaya]

No mutta hän oli kuitenkin ollut siellä töissä jo vuosia hoitajana. En tiedä sitten, mutta surkuhupaisalta se kuulosti..

Riippuu yksiköstä missä hän on töissä.
Mun mielestä surkuhupaisaa olisi ollut se, että johto vetää noi rahat johonkin kehityshankkeeseen tai savuna ilmaan bileinä. Koska nyt jokainen sai jotain, vaikka toiset enemmän kuin toiset.

--

Sain töissä osastonhoitajilta sellaisen positiivisen palautteen että meinasin ruveta itkemään. Se tuli siinä työn lomassa ja täysin yllättäen. Esimiehet käveli mun työhuoneeseen ja veti oven kiinni perässään ja antoi molemmat kuulua kehuja. Olin ihan että woooooot! Molemmat vielä halas ja lähtiessään toivoi että se piristi päivää. No piristikö! Olin pitkään vaan -hymiönä. Myönnän, että kun mua kutsuttiin työyhteisöä vahvistavaksi kallioksi, niin se lämmitti. Se tuntui todella hyvältä. "Jokaisessa työyhteisössä pitäisi olla yksi Kibs, niin mikään ei menisi pieleen".
Duunikaverit tietty oli kytiksellä heti että sainko jonkun puhuttelun, mutten kertonut niille. Mun palaute, mun juttu. Varsinkin kun toinen niistä on semmoinen juorukello, että omat asiat omanaan. Jos esimiehet ois halunneet kertoa sen yleisesti niin ovi ois ollu auki.

[Lyyra]

No mutta hän oli kuitenkin ollut siellä töissä jo vuosia hoitajana. En tiedä sitten, mutta surkuhupaisalta se kuulosti..

Riippuu yksiköstä missä hän on töissä.
Mun mielestä surkuhupaisaa olisi ollut se, että johto vetää noi rahat johonkin kehityshankkeeseen tai savuna ilmaan bileinä. Koska nyt jokainen sai jotain, vaikka toiset enemmän kuin toiseti.

On se kyllä niinkin.

[marenkienkeli]

Laitoin työkkäriin ilmoituksen, että työskentelen tietyllä aikavälillä apurahalla, joten en ole sinä aikana työtön. Nyt tuli viesti, että he harkitsevat, katkaistaanko kyseiseltä ajalta etuuksien myöntäminen. En ole laillisesti tuolloin niihin oikeutettu, joten mitä jos nyt vain tekisitte päätöksen, että en saa tukia. Mainitsin jo kuitenkin ilmoituksessani, että en tule tuolloin tukia nostamaan, koska en ole niihin oikeutettu.

[Kibaya]

Laitoin työkkäriin ilmoituksen, että työskentelen tietyllä aikavälillä apurahalla, joten en ole sinä aikana työtön. Nyt tuli viesti, että he harkitsevat, katkaistaanko kyseiseltä ajalta etuuksien myöntäminen. En ole laillisesti tuolloin niihin oikeutettu, joten mitä jos nyt vain tekisitte päätöksen, että en saa tukia. Mainitsin jo kuitenkin ilmoituksessani, että en tule tuolloin tukia nostamaan, koska en ole niihin oikeutettu.

Se on kyllä kanssa uskomaton pulju.
Näin tehdään tikusta asiaa

[Wildchild]

Mitäs mä ny olen ollu töissä? Parisen kuukautta. Ensin näytti siltä että koska voin tehdä töitä vain lapsen koulussa olon ajan, mun työt loppuu sit kuitenkin lupauksista huolimatta kuin seinään. Koska ei yksinkertaisesti ole fiksua duunipaikan kannalta että käyn vaan pari-kolme tuntia duunissa. "Se on vähän niinkö hyväntekeväisyyttä", sanoi pomo. Mutta kiitos!

Kunnes työkkärin kautta tulleet harjoittelijat lopetti harjoittelun. Ja meille avautuu muutaman viikon päästä uusia toimipisteitä. Ja yhtäkkiä ei olekaan tarpeeksi työntekijöitä. Ja minunkin vähäiset tunnit kelpaa ja kysellään paljonko voin tehdä vielä iltaisin tai viikonloppuisin.

Yhtäkkiä siis olenkin tilanteessa missä mun työsopparin maksimi-viikkotyötunnit paukkuu heti täyteen ja pomo miettii voisko niitä mitenkään lisätä. Ja yhtäkkiä se työvastuu siitä perusduunarin vastuumäärästä on kasvanu isommaksi kuin olisin ajatellu ikinä tapahtuvan. Ja missä ajassa.

Ja kun tähän päälle lisätään hulabaloo-arki kotona, mietin jo pitäiskö alkaa jarruttamaan tätä vauhtia? Onhan se hienoa että mun työpanokseen luotetaan näin paljon, mutta haluanko ottaa paljon vastuuta myös töissä? Ja stressata siitä sit kaiken kaupan päälle.

Ei sillä, onhan tää vaihtelua elämään.

[Kibaya]

Meillä puhutaan töissä paljon yhteistyöstä ja siitä, että pitää tehdä yhteistyötä ja kuunnella työyhteisön vaateita.
Tänään piti olla aamusta ihan piis of keik -aamu, muttei sitten ollutkaan.
Kolme hoitajaa - kolme potilasta + mä, ihan normimäärät siis.
Paitsi että.
Olikin yksi potilas enemmän, me ei tiedetty (ihan perus) siitä mitään, yksi potilas saapuu paikalle vatsataudistaan huolimatta ja toisella potilaalla iskee pelot päälle ja se huutaa suoraa huutoa n. 10 minuuttia. Meidän tilat ei oo mitkään isot, joten se huuto kuuluu suljettujen ovienkin läpi. Potilas mistä me ei tiedetty oli tietty semmoinen että siitä oli vähän ristiriitaisia tietoja ja niin edelleen ja niin edelleen. Soitin meidän esimiehelle, joka kysyi voinko joustaa ja hypätä remmiin niin että teen semmoisia esivalmisteluja mihin mun koulutus riittää ja ammattitaito. Mähän saisin viedä esilääkitsemättömän potilaankin leikkaussaliin jos sikseen tulee.

Meidän yksi sairaanhoitaja hermostui tästä. Tai siis, se ei ole edes vielä sairaanhoitaja, vaan lähihoitaja joka ei ole saanut opintojaan päätökseen. Siltä meni ihan kuppi nurin ja se ihmetteli että miksi ne mitä tein piti tehdä niin kiireellä ja olisihan sen ehtinyt ja ja ja. Yritettiin moneen kertaan selventää että a) tilannetaju ja b) perheestä huolehtimisen taju. Että kun ympärillä on tollanen kuhina ja härdelli, ei voi jättää yhtä perhettä vaan istumaan nurkkaan ja odottamaan
Mutta ei, hänen mielestään oli väärin että sihteeri tekee hoitajan töitä . Kunnes esimies paukkas että oonhan mä hoitaja, mutten sairaanhoitaja ja että mulla on pidempi työhistoria kuin tällä hoitajalla ja koska mun tilannetaju antoi myöden joustaa, niin siksi näin pystyttiin toimimaan ja hyvä että toimittiinkin.
Muut sairaanhoitajat oli myös sitä mieltä että se oli oikea ratkaisu ja on hyvä tietää että multa voi pyytää apua ja että muhun voi luottaa.
Mulle se oli hyvää palautetta ja hyvä kokemus. Koska koin, että mun ammattitaito pääsi siinä oikeuksiinsa. Olin vähän pihalla, mutta loppujen lopuksi sain varmuutta siihen mistä puhun ja mulla oli perheen kanssa hyvä kontakti. Sen jälkeen oli tosi kiva jatkaa työpäivää.