Ihmissuhdeilmoitukset ja -kysymykset

[Suvi]

Aaw, kivoja uutisia damn. Onnea tuhannesti!

[Pascal Lemoix]

Onnea suhteeseen, damn

[L-S]

Hienoa damn!

[Wildchild]

Onnea damn!

[Kibaya]

Damn

[damn]

Kiitos . Vieläkin pää pyörällä, että miten tässä näin kävi ja miten onnistuikaan tutustumaan noin ihanaan ihmiseen .

[marenkienkeli]

Keskustelimme eilen ystäväni kanssa muun muassa parisuhteen päättymisestä. Tuli puhetta myös siitä, haluaisinko olla ex-Miehekkeen kanssa yhteyksissä myös myöhemmin. Hyvä kysymys, johon mulla ei ole vastausta. Toisaalta ex-Mieheke oli yksi parhaista ystävistäni ennen seurusteluamme ja suurin pelkoni seurustelun alkuaikoina oli se, että homma ei toimikaan ja menetän hänet. Nyt en haluaisi olla tekemisissä, mutta töiden takia on pakko. Kahdestaan tilanne on ok ja ihan hauskaa jutella, mutta heti, kun muita on ympärillä, tuntuu, että menen ihan lukkoon ja alan miettiä, mitä hän miettii puheistani ja kuinka tyhmiä juttuja hän puhuu.

Ei näitä asioita nyt tarvitse päättää ja en edes tiedä, haluaako ex-Mieheke olla mun ystävä tai edes kaveri myöhemmin.

Parisuhteet ja -suhteettomuudet.

[Aranwe]

Anna sille aikaa. Olen ex-vaimoni kanssa ihan hyvissä väleissä vuosia eron jälkeen, vaikkei kovin usein nähdäkään.

On käyty yhdessä baarissa, oltu jatkoilla kaksin, puhuttu niitä näitä ja oltu kuin vanhat hyvät ystävät jotka näkee kerran parissa vuodessa toisiaan.

[marenkienkeli]

Mulla on kesäheila...tai jotain sinne päin. Viikonloppuna tavattiin. Ja noh, asioita tapahtui. Keskiviikkona on treffit. Pitää nyt vielä varmistaa, että hänkin on ihan casualisti deittailemassa. Viestien sisällön ja tahdin perusteella voisi luulla muuta, mutta en sitten tiedä. Ainakin hän tietää, että en ole oikein edellisestä suhteesta yli. Itkin nimittäin asiaa muutamaan otteeseen illan aikana. Voisiko tuota eroa käsitellä muutenkin kuin känni-itkuina? Ehkä mun pitää mennä uudelleen katsomaan La-la-land. Se nimittäin oli mulle melkoista itkuterapiaa.

[Suvi]

Marski. Onnea treffeille!

[L-S]

Marenki Toivottavasti treffit ovat mukavat.

Mulla ei ole heilaa, ei kesä- eikä muutakaan. En oikein koskaan edes tapaa uusia ihmisiä nykyään.

Oon ihan semisti miettinyt yhtä kaveriani, jonka kanssa olen jutellut useammin viime aikoina, mutta ei olla nähty aikoihin (asutaan eri maissa, joten ei kannattaisi edes miettiä...).

[marenkienkeli]

Kiitos treffitoivotuksista! Viikonlopun perusteella voisi kuvitella, että juttua riittää molemmilta niin maan paljon. Tosin tuolloin ei kumpikaan toivottavasti ole humalassa. Mutta nyt on jo muun muassa läheisten päihdeongelmat ym. "kevyet" aiheet käyty läpi, joten ei ainakaan luulisi sen puoleen ongelmaa olevan sen suhteen, onko aihetta, josta voi puhua, kun tuntuu, että melkein kaikesta voi puhua.

[marenkienkeli]

Oli kyllä todella kivat treffit. 4,5 tuntia juttelua lähes non-stoppina ruoan ja sitten pelkän juoman äärellä. Oon lähdössä lomailemaan, joten ei nähdä ainakaan 1,5 viikkoon, mikä on sinänsä ihan hyvä. On aikaa pohtia tätä juttua. Yritän pitää elämän realiteetit mielessä ja pohtia asiaa myös järkeä käyttäen. Vähän liiankin ihastunut meinaan nimittäin jo olla. En mä taida osata casualisti deittailla ainakaan tätä ihmistä.

[Pascal Lemoix]

Ei kai siinä auta jarrutella, jos hyvin menee ja mukavalta tuntuu. Ainakaan en lähtisi laskemaan mitään periaatteellista vuoden suruaikaa tai vastaavaa.

Kun me aloitimme, U:lla oli alle vuosi siitä, kun edellisessä suhteessa oli muutettu erilleen. Ja sitä oli sentään kestänyt 11 vuotta eikä se suhde koskaan ole täysin "ohi" siinä mielessä, että aina tuollaiset jälkensä jättää ihmiseen. Ihminen ei voi olla kuin se joka on. Eteenpäin kannattaa pyrkiä.

--

Samaan aikaan toisaalla pohdittiin sitä puheentuoton runsautta... Mutta on tilanteita ja tilanteita. Nyt taas on kuitenkin auennut vähän henkireikiä, kun on mahdollisuus käydä salilla tai toisen olla pihalla ja toisen ei. Yllättävän paljon se vaikuttaa.

[marenkienkeli]

Joo, ei tässä enää mitään turhia jarrutella. Ainoastaan siinä kohti, kun yötä myöten kirjoittelu haittaa muuta elämää, pitää yrittää hieman rajoittaa.

Tilanne siis oli se, että ensimmäisellä tapaamisella kumpikin oli aika humalassa, joten se tietyllä tavalla suodatti joitain asioita pois ja korosti toisia. Ei silloin vielä varmasti tiennyt, miten helppo sitä toisen kanssa onkaan olla, kun ollaan tunteja kahdestaan. Tai että meillä on yllättävän paljon yhteistä ja samanlaisia ajatuksia. Toki eroavaisuuksiakin on, mutta tällä hetkellä tuntuu, että ei rasitteeksi asti. Sitten alkoi tekstareiden vaihto ja alkoi tulla sellainen tunne, että toisen kanssa voisikin olla kiva käydä treffeillä. En kuitenkaan osannut olettaa ihastuvani. Eikä se ole ihme. Hän oli totaalisen kyllästynyt naisiin/parisuhteisiin (mikä tavallaan ekana iltana hieman huokui läpi) ja mä kammosin ajatusta parisuhteesta. Tuntui, että halusin lähinnä olla yksin. (Suruajan suhteen ajattelin lähinnä, että suruaika alkoi paljon ennen kuin muutettiin ex-Miehekkeen kanssa erilleen ja että mulle se on lähinnä itseni löytämistä. Ei niinkään vanhan märehtimistä. Mä oon kiitollinen vanhasta, mutta toiveikas tulevasta.) Kumpikaan ei varsinaisesti siis halunnut parisuhdetta. Sitten oli yhdet treffit ja tilanne muuttui aika totaalisesti. Kumpikin tiesi jo silloin treffien jälkeen, että on vain ajan kysymys, koska alamme kutsua tätä ihan virallisestikin seurusteluksi. Että muuta suuntaa ei ole. Ja kyllähän sellainen voimakas tunne vaati pientä pysähtymistä. Sitä pohdintaa, että onko tässä mitään järkeä. Ja yllättävää kyllä, siinä on hyvinkin paljon järkeä. Elämän realiteetit (mm. hänen lapsensa) on ollut hyvin paljon helpompi hyväksyä, kun on kuullut niistä pikkuisen enemmän ja on ollut aikaa ajatella.

Epäjärkevästä aikataulusta huolimatta oli pakko nähdä seuraavana iltana uudelleen, koska ei vaan halunnut missata viimeistä hetkeä olla yhdessä ennen lomamatkaani. Nyt kirjoitellaan internetsissä vähintään kerran päivässä...tunteja. Murskaava, suloinen kaipaus.

Vanhat suhteet tosiaan jättävät jälkensä ihmiseen ja hyvä niin. Ainakin mulla on sellainen olo, että olen oppinut paljon itsestäni ja parisuhteista tuon 8 vuoden parisuhteen aikana, joka ex-Miehekkeen kanssa oltiin yhdessä. Olen tehnyt virheitä ja niin teki ex-Miehekekin, mutta olen myös oppinut niistä. Jo senkin takia tällä suhteella on paljon parempi todennäköisyys onnistua. Mutta mistä sitä ikinä tietää. Voi vain yrittää olla parempi toiselle - ja itselle.

Ja kaiken sen puheen keskellä on ollut mahtavaa se, miten paljon merkityksellisistä asioista puhutaan. Kuten sitä, että olen ihmisrakas introvertti. Eli tykkään kovasti olla ihmisten kanssa, mutta tarvitsen myös aikaa yksin. Ja juteltiin tavoista reagoida tunteisiin ja osoittaa rakkautta. Tiedättekö, mulla on oikeasti sellainen olo, että tää suhde saadaan toimimaan, koska puhutaan asioista niin avoimesti.

[theia]

Ihhihhiiii, ihanaa Marski!

[Kibaya]

Marski

Toiset toipuu suhteistaan nopeammin, mutta ihan varmasti vaikuttaa myös minkälainen se suhde on ollut.
Jotkut ei pääse irti ikinä. Toiset on tehneet surutyön jo ennen "virallista" suhteen päättymistä ja ihmisetkin on erilaisia.

Oma ilmoitus.
Mulle flirttailtiin eilen kun olin pelaamassa pokemon go:ta. Olin isomman jengin kanssa yrittämässä saada kiinni otusta joista tuli tänään (ehkä) harvinaisempia. Saatoin hihkua saadessani sen ötökän kiinni ja vieressäni seissyt heebo hihkui samaa. Vertailtiin siinä hetkiä omia otuksia ja sitten keskustelu ajautui aivan muille raiteille. Seistiin siinä ainakin vartti, mikä oli mun jaloille ihan hirveetä ja kun liikuin, se tyyppi lähti mun kanssa. Käveli osan matkaa mua kotiinpäin ja lähti sitten takaisin autolleen Huuteli vielä peräänkin

Olin hämmentynyt ja vähän semmoinen , mutta hihitytti koko loppumatka.
Nauroin myös itselleni, että en näköjään osaa flirttailla

[marenkienkeli]

On tää kyllä ihanaa. Ja samalla jopa vähän rasittavaakin. Onko kokoajan pakko olla pakahtumassa onnesta? Eihän tässä pysty mihinkään muuhun kunnolla keskittyä. Mä en selkeestikään oo niitä ihmisiä, jotka jää rakastumiseen koukkuun. Olen niitä ihmisiä, jotka nauttii arjesta ja siinä näkyvästä rakkaudesta. Kuka tällaisia tunnemyrskyjä oikeasti kovin usein jaksaa?

Kibankin kokemus kuulostaa kivalta.

[Pascal Lemoix]

Onnea suhteeseen, marenki Mä luulen, että huonot asiat ilmoittavat joka tapauksessa itsestään, joten onnesta kannattaa tosin nauttia.

--

Ehkä joskus tulevaisuuden Jarla piirtää sarjakuvan "Pokemonista parisuhteeseen - noinhan se meilläkin meni". (Alkuperäinen siis: Panosta parisuhteeseen).

[marenkienkeli]

Onnea suhteeseen, marenki

Kiitos!

Tänään tuli esiteltyä veli ja heila toisilleen. Täytyi sitten kysyä, että mikä meidän status on: seurustellaanko me? Seurustellaan nyt sitten virallisestikin. (Milläköhän nimellä häntä täällä kutsuisi? )

[Kibaya]

[quote="marenkienkeli] Seurustellaan nyt sitten virallisestikin. (Milläköhän nimellä häntä täällä kutsuisi? )[/quote]


Joku kiva ja helppo nimitys Aulis! (en tiedä hänen oikeaa nimeään )

--

Itellä on kysymys.
Meneekö tunteet joskus ohi? Niinku semmoset tunteet joiden kanssa on ollut vaikeaa ja ne on kohdistuneet vahvasti johonkin henkilöön
Ja saisko jostain sellaisia harjotteita että ne tunteet ei roihahda jostain piilosta jos ko. henkilö koskettaa tai vaikka katsoo silmiin
T. Epätoivoinen työelämässä.

(Onneksi sain tälle päivälle työpisteen osaston ulkopuolelta ja täällä on läsnä vain hiljaisuus )

[L-S]

Marenki

Itellä on kysymys.
Meneekö tunteet joskus ohi? Niinku semmoset tunteet joiden kanssa on ollut vaikeaa ja ne on kohdistuneet vahvasti johonkin henkilöön
Ja saisko jostain sellaisia harjotteita että ne tunteet ei roihahda jostain piilosta jos ko. henkilö koskettaa tai vaikka katsoo silmiin
T. Epätoivoinen työelämässä.

Kokemukseni mukaan saattavat ne mennä ohikin. Mitään varsinaisia harjoitteita en ole tähän käyttänyt, mutta ehkä kokeilisin esim. lyhyttä meditaatiota ja sen jälkeen vapaata kirjoittamista niistä tunteista, kirjoittaisi siitä miltä ne tuntuvat ja mikä niissä on vaikeaa. Tämän jos toistaa useammin jonkun ajanjakson kuluessa, ehkä se vaikuttaa.

[marenkienkeli]

Seurustellaan nyt sitten virallisestikin. (Milläköhän nimellä häntä täällä kutsuisi? )

Joku kiva ja helppo nimitys Aulis! (en tiedä hänen oikeaa nimeään )

Ei nyt mitenkään pahalla Auliksia kohtaan, mutta on tuo aika pappanimi. Tokihan hän on 4 vuotta mua vanhempi, joten selkeästi pappa-ainesta.

Meneekö tunteet joskus ohi? Niinku semmoset tunteet joiden kanssa on ollut vaikeaa ja ne on kohdistuneet vahvasti johonkin henkilöön
Ja saisko jostain sellaisia harjotteita että ne tunteet ei roihahda jostain piilosta jos ko. henkilö koskettaa tai vaikka katsoo silmiin
T. Epätoivoinen työelämässä.

Voi mennä ohi. Toki se saattaa viedä pitkäänkin. Mistään harjoitteista en oikein tiedä.

[marenkienkeli]

Jaahas. Ja sitten tuli takapakkia seurustelustatuksen kanssa, kun toista alkoi ahdistaa näin nopea eteneminen. Noh, oikeassahan tuo on. Liian nopeasti tässä on tullut edettyä. (Oli vain ajan kysymys, koska jompaa kumpaa alkaa ahdistaa.) Saa nähdä, kuinka kauan tuumailutauko kestää. Kyllä tää taas tästä lähtee. Ja jos ei niin, on mulla ollut ainakin älyttömän kivaa.

[marenkienkeli]

Ja se oli sitten siinä se pikainen romanssi. Kun toinen osapuoli ei ole yli vanhasta, ei homma pidemmän päälle kanna. Hyvä, ettei hän kuitenkaan tämän enempää pitkittänyt. Sattuu ihan s****nasti, mutta käy myös sääliksi tuota kesäheilaa. Juteltiin asia läpi kasvotusten ja omalla kokemuksella perustellen ehdotin varovasti, josko kannattaisi ammattilaisen kanssa käydä juttelemassa. Ei niitä tulevaisuudenkaan suhteita saa toimimaan, jos pohjimmiltaan haluaisi, että hyvän oloisessakin suhteessa se vastapuoli olisi oikeasti se tietty tyyppi, jonka kanssa homma ei vain toiminut.

Mulla on kuukautiset alkamassa, joten mukavasti henkistä kipua komppailee fyysinen kipu. Tunnen melkein jopa ymmärtäväni heitä, jotka vahingoittavat itseään, kun sattuu henkisesti. No, onneksi mulla on nämä kuukautiset.