Ilmotusta

[Suvi]

Aaw Marski

Terkkuja junasta! Ollaan wildiksen kanssa paluumatkalla.

[Kibaya]

Olin kaverin mökillä viikonlopun.
Nyt väsyttää. Mulle huudetaan kotona
Shinya on kai omasta mielestään nälkäkuoleman partaalla

Myyyyy taasen vaan nojailee.

[theia]

MItäs sitä ilmoittelis Beibellä on viikonloppuvapaat, huraa! Ihanaa kun tänään sai nukkua ysiin asti, ja tiedossa sushilounasta miehen veljen & vaimonsa kanssa (lapseni pitää enemmän raa'asta lohesta kuin kypsästä, äitinsä tyttö).

Illalla tiedossa Game of Thronesia (hihi me mennään vasta kutoskaudessa ) taikka sitten Handmaid's talea, riippuen onko beibe kotona vai harrastuksissaan. Mutta VIIIIKONNNLOPPPUUUUUU!

[Kibaya]

Palomiehet kävi taas kanniskelemassa mua

Jäin Savion asemalle jumiin, kun hissi oli rikki. Soitin hätäkeskuskeen, koska siinä ei ollut mitään numeroa mihin soittaa ja hissikori oli alhaalla. Siellä päivystäjä löi lopulta luurin korvaan, kun oli ensin kysynyt:
- "miten sä sitten muka normaalisti liikut?"
- "etkö sä voi pyytää joltain apua?"
- "eikö sieltä muka muuten pääse pois, en usko"
- "mitä sä kuvittelet että me täältä voidaan tehdä"
- "pyydät että joku joka tulee junasta kantaa sut alas"
- "Soitat invataksin"

Niin, invataksi ja sivulliset. En luottais että kovinkaan moni pystyis jeesaamaan mut alas portaista kun toinen jalka ei kanna.
Jos olisin ollut tulossa vain töistä tai etten ois kävellyt päivällä yhtään oisin ehkä päässytkin portaat omin voimin alas, mutta nyt ei ollut se hetki. Olin päivän aikana kävellyt omien rajojen reunoilla ja molemmat jalat jo vähän särki. Selkä tietty myös.
Kaksi jantteria auttoi mua alas portaita ja ennen puolta väliä hävis tosta jalasta voimat ja tunto
Portaiden jälkeen ne jeesas mut vielä luiskaa ylös. Naureskeltiin että onneksi ei oo kylmä.
Ne soitti tutun taksin, joka toi mut sitten kotiin ilman maksua

Nyt vetää tonne jalkaan ja hermoihin niin *tusti, että kyyneleet vaan valuu.
Toivon että pääsen huomenna sängystä ylös ja töihin.
Koska oli suunnitelmia ja piti mennä eräänkin n kanssa syömään kakkua

[Lyyra]

Palomiehet kävi taas kanniskelemassa mua

Jäin Savion asemalle jumiin, kun hissi oli rikki. Soitin hätäkeskuskeen, koska siinä ei ollut mitään numeroa mihin soittaa ja hissikori oli alhaalla. Siellä päivystäjä löi lopulta luurin korvaan, kun oli ensin kysynyt:
- "miten sä sitten muka normaalisti liikut?"
- "etkö sä voi pyytää joltain apua?"
- "eikö sieltä muka muuten pääse pois, en usko"
- "mitä sä kuvittelet että me täältä voidaan tehdä"
- "pyydät että joku joka tulee junasta kantaa sut alas"
- "Soitat invataksin"

Äh. Laita palautetta hätäkeskukseen. Ihan sama, voivatko auttaa vai ei, mutta kyllä silti pitäis normaalit käytöstavat olla hallussa.
Mistä ne palomiehet sitten lopulta tuli, vai saitko ne sieltä hätiksen kautta?

[Kibaya]

Laitoin netin kautta palautetta, kun heillä on oikeen lomake
Annoin jopa kehitysehdotuksen

[DarkSide]

Mokillä tuli kuunneltua Radio Suomea. Siellähän se Kati nykyään höpöttelee. Palasivat Ylex Forden ajat mieleen.

[Kibaya]

Mokillä tuli kuunneltua Radio Suomea. Siellähän se Kati nykyään höpöttelee. Palasivat Ylex Forden ajat mieleen.

Tänään oli taksissa Kati äänessä.
Se oli ilahduttavaa

Darkkikselle

[Suvi]

Ooh, Darkkis!

Mä palasin tänään töihin kolmen viikon loman jälkeen. Olin unohtanut salasanani. Sen palauttamisessa kesti tunti.

[L-S]

Jee, Darkkis!

Minäkin olen kuullut kesälomalla Katia radiosta jokusen kerran. Arkena Katia ei kuule, koska hän on äänessä vain joskus työpäivän aikana.

Vielä on hetki jäljellä kesälomaa. Tänään iski tosin jo ajatuksen tasolla hieman työstressi.

[Wildchild]

Mokillä tuli kuunneltua Radio Suomea. Siellähän se Kati nykyään höpöttelee. Palasivat Ylex Forden ajat mieleen.

Pakko sanoa että itsekin kuuntelin mökillä Radio Suomea (ja Katia) ja mietin että mikä siinä on. Kotona en kuuntelis Radio Suomea kovin helposti, mutta mökillä ei taas halua kuunnella mitään muutakaan.

Darkkis.

[Pascal Lemoix]

Elokuu - Suhtaudun ainakin toistaiseksi melko rauhallisesti. Työ nyt tulee ja taashan siihenkin tottuu. Onhan tämä kesäkin jotenkin tehnyt tehtävänsä. Arpominen ainakin loppuu/vähenee.

[Kibaya]

Jotenkin tosi "vaikea" ajatella että on jo taas elokuu.
Sitten syyskuu, syksy, pimeää, märkää ja mitä näitä nyt on. Aamulla makoilin yökyläilevien lasten kanssa sohvalla ja se oli todella haikeaa ja ehkä vähän surullista. Se, että tulee syksy. Joutuu luopumaan parvekkeella nukkumisesta ja pukeutumaan paksuihin vaatteisiin.
Syksyssä on kuitenkin mulle aina jotain semmoista, minkä liitän sanoihin "pärjääminen" ja "selviytyminen". Osittain ehkä siksi että koulussa joutui ajattelemaan noita asioita ja sitten taas aikuisena syksyisin palattiin normaaliin rytmiin ja kesätyöläiset jäi pois.

Lisäksi omat tulevat synttärit.
Vaikka tän vuoden synttäreissä on kaikkea kivaa
Ei oo montaa vuotta enää neljään kymppiin

[Kibaya]

"Arki" on jollain tapaa pyörähtänyt käyntiin. Oli jo toinen fysioterapia kesätauon jälkeen.
Jokseenkin tosi outoa ajatella että tossa on nyt taas tavoitteena jokin muukin kuin itsensä rääkkääminen. Yritettiin löytää liikelaajuuksia ja poistaa jumeja. Lopussa oli taas venyttelyä ja rentoutusta, jossa fyssari venyttää mun jalkoja ja tekee selkään tilaa. Yleensä ollaan tehty vaan jaloille, mutta nyt fyssari halus ottaa kädet kanssa mukaan. Mun toinen käsi on hitokkeen kipeä ja siihen ois hyvä saada vähän muutosta.

Manipulointi vedessä oli aika jännää Kun maatessaan jollain tavallisella alustalla tekee sen että alusta tavallaan pistää vastaan, mutta nyt piti sitä veden liikettä käyttää hyödyksi. Mun oli tarkoitus olla ihan rento ja fyssarin liikuttaa sitä kättä. Se onnistui kyllä ihan kohtuullisesti ja yllätyksellisesti auttoi enemmän kuin semmonen "runnomis"tyylin manipulointi. Lisäksi fyssari vielä availi kallonpohjan lihaksia ja käsitteli niska-hartiaseudun kalvoja. Ihan ku ois eri pää

En tiedä oisko tää kuulunut urheileviin vai ei, mutta kun en mä urheillut, mä vaan kelluin

[Kibaya]

Löysin tänään suositusten kautta lähes täydellisen vaatteen.
Olen niin iloinen, koska ei ollut edes mulle kallis ja on toimiva syksyn pimeinä työpäivinä tai iltoina.
Pitkä, 3/4-hihallinen mekko, jossa voi vaan olla. Ei ehkä mikään edustusvaate, mutta pimeissä syksyissä ei tartte ollakaan. Sellainen mikä ei ahdista, mutta on lämmin ja itsellä on hyvä olo. Ei ehkä minkään näköinen, mutta just nyt tärkeintä tässä syksyssä on se fiilis. Koska se sopii myös äärettömän hyvin fysioterapian jälkeisiin olotiloihin (myös seuraavan päivän oloihin) niin olen aika tyytyväinen

[L-S]

Onpas ollut pitkäveteinen viikonloppu. Olen pyrkinyt kyllä tekemään kivoja asioita (mm. panostin siihen, että sain istua parvekkeella kirjallisuuden ja viinilasin kanssa ), mutta olen kuitenkin ollut lähinnä kotona, en keksi mihin olisi voinut mennä jä säätkin ovat olleet huonot.

Olen ollut viikon töissä loman jälkeen ja lomafiilis alkaa olla tehokkaasti mennyttä. Käytin viikonlopusta neljä tuntia työasioiden lukemiseen. Pitäisi keksiä syksylle tai loppuelokuulle jotain tekemistä ja odotettavaa, jotta ei menisi ihan puuduttavaksi arjeksi vielä tässä vaiheessa.

[marenkienkeli]

Mulla oli myös aika laiska viikonloppu. Onneksi keksin eilen lähteä lemppari kahvilaani tekemään työjuttuja, kun kotona alkoi seinät kaatua päälle. Ystäväni tuli kaveriksi. Oli mukava tehdä tuollaisia hyvin mekaanisia kuvankäsittelyhommia, kun oli seuraa. Pakko oli viikonloppuna tehdä töitä, kun arkena hommat eivät oikein edenneet sydänsurujen keskellä.

[Kibaya]

Mä taasen nautin rentoilusta. Luin yhden kirjan, katoin kolme elokuvaa ja puhuin paljon puhelimessa.

Kirja oli kyllä aika heviä settiä ja edelleen aika paljon mietteitä sen takia päässä. Kauhean vaikea orientoitua töihin.
Sen lisäksi, ettei tämä työ taasen kiinnosta yhtään.
Meidän oma yksikkö aukesi tänään ja pääsin pois muiden nurkista, mutte tässä siltikään tunnu olevan mitään sellaista motivaattoria millä jaksaa esim. koko syksyn.

[Pascal Lemoix]

Mä ajattelin, että jännä, miten voi muuttua suhtautuminen moniin asioihin elämässä. Niin kuin nyt nämä yleisurheilun MM-kisat, joiden loppuminen tarkoittaa yleensä myös kesän loppua ja syksyn alkua. Vielä n. 10 vuotta sitten oli iso kynnys myöntää, että kisat loppuvat. En halunnut. Vaikka syksyssä oli aina hienoa, varsinkin, kun yliopistokausi alkoi.

Nyt edes MM-kisat sinänsä eivät ole niin tärkeät. Toki katsoin runsaasti, mutta osa meni ohikin ja ei mitään.

Kesä on kuin silta. Alussa ja lopussa tärähtää saumakohdassa, mutta ei se siitä muusta matkasta niin valtavasti eroa. Tunnetilat voivat olla samankaltaisia oli sitten työssä/lomalla/työttömänä/kesäfestareilla.

[Pascal Lemoix]

Pitäisi keksiä jotakin uutta aluevalloitusta. Mielessä on pyörinyt, että menisi vaikka Suomen hauskimpaan tavikseen kokeilemaan. Sinne ei tällä hetkellä haeta.

Näihin ohjelmiin haetaan: http://www.nelonen.fi/osallistu

Ehkä teen hauskan kotivideon "hauskoine" juontoineen ja lähetän sen.

-Seuraavassa mies rypistää paperin ja työntää sen suuhunsa... *öhö öhö* Oikeesti mun mielestä paskinta siinä ohjelmassa on just ne juonnot

[Aranwe]

Yksi virstanpylväs saavutettu Kerran olen livenäkin tavannut (meillä on yhteisiä kavereita).

https://www.dropbox.com/s/cs291alyhjxb6 ... 0.png?dl=0

[Suvi]

Wau!

[Wildchild]

Jee!

[skray]

Kukkuu.

Ei mulla muuta.

[Pascal Lemoix]

VR on tainnut tulla vihdoin sen verran järkiinsä, että "Hyvä lähijunailija" -ilveily on vihdoin poistunut kauttimista. Mielestäni en ole ainakaan kolmella viime junamatkalla sitä enää kuullut. Vähän reilu kaksi kuukauttahan sitä on huudatettu melkein non-stoppina.

Kun miettii vaikka sitä, että joskus VR:llä oli aikeita joistakin hiljaisista vaunuista, niin...

Mutta siis ilolla tervehdin, jos ei enää joka sekuntia tarvitse huutaa täyteen ihmisäänimassaa.