Tämä ei ole enää todellista.
Iskä oli saanut jonkun kohtauksen (ei vielä tiedetä varmaksi minkä) ja oli kuollut kotiinsa ilmeisesti viikonloppuna. Mun sisko sitten hänet löysi tiistai-iltana, kun kävi huoltomiehen kanssa katsomassa. Ahdistaa ja surettaa ihan hirveästi ajatus siitä, että iskä kuoli yksin. Mulla olisi miljoona pientä juttua, jotka olisin halunnut sanoa hänelle, tai ihan vaan jutustella. Vaikka kaikki kuolemat tulevat aina jotenkin yllättäen, tähän ei ollut
mitenkään valmistautunut (vaikka mun pahin pelko oli, että näin tulee joskus käymään).
Käytiin hakemassa kissat mun luo tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Jotenkin ne eletyn elämän jäljet asunnossa teki tilanteen vielä surullisemmaksi (just ne pienet jutut, jotka oli "kesken": pyykit kuivumassa, tiskaamattomia tiskejä jne.)
Ei tätä oikein voi vieläkään käsittää.
