Euforiat ja ahdingot - eli kaikenlaiset tuntemukset

[Kibaya]

Mua ahdistaa ihan helvetisti. Ja kun ahdistaa, niin ajatukset kiertää kehää. Nyt ne on sitä, että elämä on paskaa, minä olen paska ja saamaton ja hyödytön. Piiskaan itseäni siitä etten saa mitään aikaiseksi, kun reissukamat on vielä purkamatta. Mutta ei vaan pysty.
Tänään näin paria kaveria ja rötvättiin niillä koko päivä. Se teki ihan hyvää, että sai kuunnella muiden juttuja, syödä ja vaan olla. Molemmat tyypit kun on vielä raskaana, niin aiheet vaihteli todella maan ja taivaan välillä. Naurettiin aika paljon kaikelle tyhmälle (mm. sille että näillä molemmilla meni syklinä pahoinvointi, kun toinen lopetti niin toinen aloitti ja vitsinä jäivät oottamaan jos se ois siirtyny mullekin ). Kivoja keskusteluja syvältä ja pinnalta ja se oli tosi kivaa, ettei ollut mitään muuta agendaa.

Juhannuksen jälkeen on Pride ja mulla ei ole mitään mielenkiintoa siihen. Koen siinäkin olevani jotenkin epäonnistunut.

Ehkä tää kuitenkin tästä.

[Suvi]

Nyt ne on sitä, että elämä on paskaa, minä olen paska ja saamaton ja hyödytön.

Etkä ole. Ei mullakaan ole reissukamat purettu.

[Kibaya]

Juttelin eilen mun avustajan kanssa ja hän kertoi ettei ole osannut itkeä ennen vaihdevuosia. Ei itkenyt edes silloin kun kävi läpi rajua avioeroa pitkällisesti liitostaan, mutta ei. Itsehän itken herkästi, välillä jopa "liian" herkästi (lainausmerkit siksi, että kuka sen määrittelee mikä on liian herkästi...). Itken onnellisille asioille, surullisille, koskettaville ja ihan mille vaan. Kauniille ja rohkeille, uutisille, leffoille ja biiseille. Kaikelle voi itkeä ja tosta vaan voi itkeä.
Herkkyys itkeä on joskus tosi raskasta, kun pääosin se lähtee tunnereaktiosta. Usein meinaan itsekin totean että eihän siinä ollut mitään syytä itkeä, mutta sitä on naama märkänä.

Tiedostan myös että itku hämmentää muita. Ihmiset eivät aina tiedä miten reagoida toisen ihmisen itkuun, sillä automaattisestihan ajatellaan sen johtuvan jostain negatiivisesta, eikä vaikka siitä että ulkona on kaunista. Herkimpinä hetkinä se on sitä. Silloin en kyllä usein jaksa olla ihmisten seurassa, sillä aivan kaikki laukaisee sen kyynelvirran.

Tässä oli joku idea, mutta unohdin sen
Ehkä se, että oispa tasapaino tämmösen jutun kanssa jotenkin saavutettavissa. Että ei ois sitten kuitenkaan sekään joka ei itke ikinä.

[Suvi]

Mä oon joskus miettinyt, että perustaisin ketjun aiheesta "itkeminen".

Mä saatan myös itkeä tosi helposti, vaikka sille että olen todella onnellinen tai että joku asia on todella kaunista/söpöä. Totta kai itken myös silloin kun olen surullinen.

Joskus jumpassa mua alkoi itkettää kun sain jonkun liikkeen oikein. Myös laulaessa tapahtuu samaa. Nuo ilmeisesti vapauttavat jotain lukkoja tms.

Mulla vaan on se, etten halua/"osaa" itkeä julkisesti (johtuen ehkä jostain ala-asteen kokemuksista). Itku tulee kuitenkin ja joudun pidättelemään sitä, mikä on ihan hirveää.

[Shay]

Epäsosiaalisuuteni ahdistaa välillä niin maan perkeleesti. En edes jaksa selittää. Keskustelen päivät nelikuisen kanssa. Ei siinä ainakaan sosiaaliset taidot kehity.

[Wildchild]

Olin eilen Robbie Williamsin keikalla Tampereella. Olen kuunnellu Robbieta aina Take Thatista lähtien, mutta etenkin koko soolouransa ajan. Ja salaa haaveillut pääseväni vielä jonain päivänä keikalle. Aikaisemmat Suomen keikat on aina ollut jotenkin niin etten ole päässyt paikalle, mutta tän järjestin niin että pääsin.

20 vuotta siihen meni mutta nyt kuulin Angelsin livenä.

Keikka oli muutenkin yhellä sanalla sanottuna mahtava.

Robbie

[marenkienkeli]

Töissä hommat ovat edenneet tänään hyvin, mutta taas puskee ahdistus päälle. Hirveä ikävä kesäheilaa. Yritän löytää kyseisestä henkilöstä kaikki mahdolliset huonot puolet, mutta ei tunnu auttavan. Yhtään. Kun kuitenkin takana on niin hyvää ja avointa keskustelua, molemminpuolista arvostusta ja toisen mielipiteiden hyväksyntää, on henkisesti niin kiintynyt toiseen, että on vaikea kuvitella, miten tästä pääsee eteenpäin. Toki erosta on vasta viikko, joten ei tästä pidä huolestua. Päinvastoin. Mutta silti... Voi kunpa vielä joskus voisin olla hänen kanssaan ystävä. Kun en mä ole monien ystävienikään kanssa päässyt yhtä hyviin keskusteluihin, tuntuisi kamalalta menettää kyseinen ihminen kokonaan elämästäni. Mutta aika näyttää, onko ystävyys mahdollista.

[Kibaya]

Kipu muuttaa ajattelua.
Käden särky saa mieleen nousemaan pelkoja, ahdistusta, rationaalisuuden puutetta ja kummia mielikuvia.
Olenhan mä tiettyyn kipuun tottunut, mutta nyt käsivarressa oleva kipu on uutta ja erilaista. Ei sitä voi verrata tohon selkään.
Hermostuttaa ja ärsyttää kun särky yltyy pienestäkin liikkeestä. Mietin kyllä että pahentaako stressi kipua ja kipu stressiä, jolloin ikiliikkuja on valmiina.

[theia]

Tiedättekö kun ärsyttää? Se alkaa jostain semipienestä tai pienestä jutusta (esim. krooniset myöhästelijä sukulaiset), ja sitten yhtäkkiä niitä ketutuksen aiheita on tyyliin sata?

Just nyt on semmonen olo. Eniten vituttaa kaikki.

Miten tästä pääsee eroon? Aika auttaa nyt ainakin, mut se ei lohduta just tässä hetkessä. Vituttaa vaan lisää

[päivänpolttaja]

Oletko kokeillut vitutuksen hyväksymistä, päätöstä olla oikein kunnolla vittuuntunut kaikkeen?

Mua vituttaa esim. esimies, yksi työkaveri, uudelleen kipeytynyt vanha vamma, kokoomuslaiset, Saksan äärioikeisto, Pohjois-Korean Kim, joidenkin liiallinen into jättipalsamien hävitykseen, viime viikon törkeät vieressä istujat bussissa ja naapurin koira. Vittuuntuneena kannattaa olla tosi vittuuntunut niin, ettei sitten tule muita vielä ikävämpiä tunteita, kun torjuu vitutuksen. Näin ainakin itsellä. Sitten se vitutus lähtee omia aikojaan, kun on aikansa ollut.

Enpä ole tätä sanaa ennen täällä käyttänyt.

[Pascal Lemoix]

Vitutuksen sattuessa.

1. Tarkista, oletko syönyt.
2. Vetäydy ihmiskontakteista.
3. Pohdi, oletko väsynyt.
4. Muista hengittää.
5. Tarkista, oletko syönyt.

[marenkienkeli]

Pascalin listaan lisäisin: johtuuko vitutus hormoneista (ovulaatio, PMS, kuukautiset...)? Koska silloin ei yleensä muu auta kuin aika. Toki jonkin verran voi auttaa, kun tekee kivoja juttuja, mutta välillä sekään ei auta yhtään.

[Kibaya]

Vaikken innostu mun duunista, niin sitten on nää päivät missä lapset on ihan parhaita
"Mä en muista! Mun muistin on vienyt muistihirviö. Se vaihtaa väriä ja syö muistit. Ne saa takaisin vaan jos ne nappaa avaruudesta. Sinne pääsee trampoliinilla tai kotkalla. Kotka on suurin suomessa oleva lintu, ettäs tiedät. Sun muistihirviö on toi kuva sun vieressä (siinä on yksisarvinen). Kannattais antaa se pois."



Lisäksi pääsin leikkimään sairaalaklovnien kanssa kun piti rentouttaa yhtä tosi pelkäävää lasta.

[Kibaya]

Oltiin eilen theian kanssa meidän kirjoitusryhmässä ja sieltä poistuessa oli päällä vahva ärsytys. Nyt se ärsytys on edelleen tässä.
Vituttaa ihmisten ajattelemattomuus ja eräänlainen "perseily". En tiedä oliko se tarkalleen perseilyä, mutta tosi ärsyttävää käytöstä kuitenkin. Meidän piti lukea itsekirjoitettuja juttuja niin tämä tyyppi luki vain tekstistä alleviivattuja kohtia missä sanottiin "muna". Öhhöhö, iso muna vavahteli, öhhöhö!
Vähän ennen sitä hän sanoi kovaan ääneen että haluaa päästä puhumaan.

Toinen tyyppi ärsytti vain siksi että... no, oli ärsyttävä. Hän oli varasijalla ryhmään, muttei selkeästi tiennyt mitä tarkoittaa olla jossain varasijalla. Siis että tällöin ryhmä on täynnä ja varasijalta pääsee jos joku peruu. Menisköhän se tyyppi kouluunkin sillälailla että "moikka, tulin ny".

Hirveän vaikea keskittyä kunnolla mihinkään kun ärsytys on iholla. Työt ei etene.

[Shay]

Ei ole hirveästi ollut omaa aikaa viime aikoina. Tänään pääsin yksin karkkikauppaan ja käytin sitten loput joutilaasta ajasta autolla ajellen, kun en muutakaan keksinyt. Ei paljon ahdistunutta oloa helpottanut ja kotipihaan ajaessa rupesi soimaan ah, niin tilanteeseen sopiva biisi: 'I am machine I never sleep I keep my eyes wide open... '

[Kibaya]

Ahdistaa ja suututtaa huolella.
Sain tänään kuulla että mummi on joutunut torstaina sairaalaan.
Mun isän mielestä on ihan normaalia ettei hän ehtinyt ilmoittaa mulle heti kun sai tietää
Puhuin mun kahden sedän kanssa pitkät puhelut ja ne molemmat pahoitteli etteivät tajunneet ettei mun isä kerro mulle
Ei mun mielestä niiden _kuulu_ tajuta sitä, vaan mun isän olisi pitänyt laittaa mulle viesti. Oon niin pettynyt siihen, että se on niin paska.

No, onneksi sentään sen mun sedän kanssa juteltiin pitkä pätkä että miten tästä eteenpäin, mietittiin erilaisia vaihtoehtoja jatkolle.
Iskähän oli siis ehtinyt facebookiin päivittää asiasta, muttei laittaa mulle viestiä.

[Kibaya]

Helpotusta on ollut tänään ilmassa.
Kävin katsomassa mummia. Siellä me naurettiin ja hihitettiin ku pikkulapset.
Ei se nyt missään elämänsä kunnossa ole, mutta paremmassa kuin luulin.

[theia]

Tiedättekö kun ärsyttää? Se alkaa jostain semipienestä tai pienestä jutusta (esim. krooniset myöhästelijä sukulaiset), ja sitten yhtäkkiä niitä ketutuksen aiheita on tyyliin sata?

Just nyt on semmonen olo. Eniten vituttaa kaikki.

Miten tästä pääsee eroon? Aika auttaa nyt ainakin, mut se ei lohduta just tässä hetkessä. Vituttaa vaan lisää

Tämä taas.
Turhauttaa, ärsyttää.
Nyt tosin tiedän, mitkä pikkujutut siellä taustalla on (ensimmäinen oli, yllätys yllätys, univaje). Sitten sen päälle tuli se rikkinäinen auto, oksentava lapsi, oma flunssa. Ja sitten pienessä fb-ryhmässä muutamat naureskelee sisäpiirin jutuillensa, ja tuli ulkopuolinen olo. Ja sitten se ulkopuolinen olo vaan alkoi hyökyä yli, ja miten tuntui, ettei mulle riitä aikaa. Että miten oon aina se, joka ottaa yhteyttä, tarjoaa apua, on paikalla. Ja oon ilmeisesti nyt ollut vähän liikaa muille avuksi, itseni kustannuksella. Huomaan, että nyt mua vaan itkettää, kun musta tuntuu, etten mä ole sitten saanut oikeastaan edes kiitosta siitä avusta. Jotenkin sitä ajattelee, että tarvitsee sellaista vastavuoroisuutta. Ei se sitten kai ole kovin pyyteetöntä avun tarjoamista

Ja koko ajan uudestaan taustalle nousee mm. se kun mietin yhdessä ryhmässä, miten ottaa esille ystävyyden yksipuolisuus (tai kun siis tuntuu, että saa itse olla se, joka treffejä aina ehdottelee), ja sieltä sitten yksi kaveri totesi, että häntä kun alkoi nyppiä (meidän) yksipuolisuus, hän ei enää sitten vaan ottanut yhteyttä. Olin tosi yllättynyt ja loukkaantunut aiheesta, koska en tiennyt, että meillä se oli yksipuolista - meidän treffitkin kun aina (eli jossain kohti 2-3 kertaa kuussa), oli se, että minä & ministeri ajeltiin heidän luokse. Enkä kokenut sitä yksipuoliseksi, mutta hän koki Ja nyt en sitten osaa ottaa tuohon kaveriin enää yhteyttä, koska tunnen edelleen oloni loukatuksi

Keskityn siis nyt. vaan meidän perheeseen ja meidän hyvinvointiin, eiköhän sitten taas hetken päästä helpota.

Hyvin vahvasti on myös läsnä "en saisi tuntea näin, koska", ja "en saisi valittaa asiasta, koska" ja yleensä se "koska" on etten ole yrittänyt tehdä asialle mitään (esim. parantaa yöunia).

Olen lukossa.

[marenkienkeli]

Theia, sinulla on oikeus tunteisiin. (Tuntuivat ne sitten jälkikäteen oikeutetuilta tai ei, ne ovat sinun tunteitasi ja niillä on arvo.)

Yksipuolisuutta on monenlaista ja toisten kohdalla se harmittaa enemmän kuin toisten. Monet ihmiset (välillä minä mukaan lukien) eivät näe omaa napaansa pidemmälle. Silloin voidaan helposti päätyä tilanteeseen, jossa he kuvittelevat antavansa enemmän kuin antavatkaan. Tai toimivansa niin, että toisella on hyvä olla. Ja joskus ihmisellä ei ole voimavaroja siihen, että ottaisi yhteyttä ja järjestellä elämäänsä, mutta haluaa mielellään nähdä, kun häneen otetaan yhteyttä. Toki, jos tilanne on pysyvä, asia on monimutkaisempi.

Anna itsellesi ja perheellesi aikaa. Anna aikaa tunteiden käsittelylle.

[theia]

Theia, sinulla on oikeus tunteisiin. (Tuntuivat ne sitten jälkikäteen oikeutetuilta tai ei, ne ovat sinun tunteitasi ja niillä on arvo.)

Yksipuolisuutta on monenlaista ja toisten kohdalla se harmittaa enemmän kuin toisten. Monet ihmiset (välillä minä mukaan lukien) eivät näe omaa napaansa pidemmälle. Silloin voidaan helposti päätyä tilanteeseen, jossa he kuvittelevat antavansa enemmän kuin antavatkaan. Tai toimivansa niin, että toisella on hyvä olla. Ja joskus ihmisellä ei ole voimavaroja siihen, että ottaisi yhteyttä ja järjestellä elämäänsä, mutta haluaa mielellään nähdä, kun häneen otetaan yhteyttä. Toki, jos tilanne on pysyvä, asia on monimutkaisempi.

Anna itsellesi ja perheellesi aikaa. Anna aikaa tunteiden käsittelylle.

Olipa lohduttavasti sanottu, kiitos Unohdin tulla vastaamaan tähän aiemmin

Ja kuten aina, asioista puhumalla ne selviää - nyt sanoin kaverille, etten kokenut sitä silloin meidän välillä yksipuolisena, enkä ymmärtänyt, että hän koki tilanteen raskaaksi, josta kävikin ilmi, että tämä oli oikeastaan väärinymmärrys puolin ja toisin. Ja nyt on tilanne kohentunut

Osaksi on tää väsymys, joka tekee kaikesta niin vaikeaa. Tai siis, väsymyksen ja arjen kestän, mutta kun pitäisi nähdä omaa napaa pidemmälle, onkin vaikeampaa. Täytyisi vaan olettaa, että kukaan ei ajattele mun tunteita, vaan tekee vaan kuten itselleen parhaiten sopii, niin ehkä pääsisi paremmin yli näistä tai siis kun toisen pään sisään on mahdoton nähdä, joten puhumatta ja olettaen jotain joutuu aina ojaan tai allikkoon. Sitten kun osaisi vielä puhua niistä vaikeista fiiliksistä loukkaantumatta se on hiton vaikeaa kun sitä alkaa opetella vasta nyt kolmikymppisenä.

Äiti

Tuntuu taas että oon jossain mustassa kuopassa, mutta kyllä täältä kai pian noustaan. Pian alkais työarki niin ennen sitä toivottavasti

[Pascal Lemoix]

Aina välillä tuntuu, että on tämä työssä kahlaaminen tällaista aika masentavan järkevää elämää.

Suuri irtiotto, kun katsotaan viime kesän Selviytyjiä jopa 20 yli kymmeneen illalla... Ja heti unirytmi kärsii ja univelkaa tulee.

Että olihan sitä joskus toisenlainenkin aika.

[Pascal Lemoix]

Voi saatana, että... HARMITTI, kun ei ratkennut tänäänkään vika, joka vaivaa Ruutu+ -maksukanavia. Ensinnäkin asiakaspalvelu on auki kuuteen eli mä voin soittaa sinne ani harvoin kotoa. Ja sitten niiden päässä kaikki näyttää tietenkin siltä, että kaikki toimii paremmin kuin koskaan ja mulla on varmaan antennijohto hapettunut, kun OSASTA kanavanippuja tulee huono signaali.

Ja vaikka samasta reiästä tulee netti melkeinpä erinomaisesti ja monet maksukanavatkin ihan sujuvasti, niin varmaan se on se yksi johto sitten hapettunut juuri tässä pari viikkoa sitten.

Teki mieli irtisanoa viimeistään silloin, kun tämä asiakaspalvelija kehtaa kysyä, että onko muuten kaikki hyvin...

Et joo, mulla on vika, sinä et osaa auttaa -> mä oon tyytyväinen ja haluan ostaa vaikka uuden puhelinliittymän ?

Joo, just niin toimii ihmismieli.

[Kibaya]

Talvipäivän seisaus pohjoisella pallonpuoliskolla

Klo 16.28 on virallinen aika kun maapallo kiepahtaa kiertoradalla lakipisteensä yli ja lähtee kohti aurinkoa! Jihuu! Valo tulee! Pimeys on selätetty tältä vuodelta ja se tuntuu niiiiiiiiiiiin hyvältä
Ei tämä nyt vaikein pimeys ollut, mutta silti huojennus siitä, että valon määrä lisääntyy hiljaksiin ja ei mene montaakaan viikkoa kun päivän pituus on enemmän kuin viisi tuntia

Joten, hyvää Yulea, valon juhlaa kaikille keijolle

[marenkienkeli]

Talvipäivän seisaus pohjoisella pallonpuoliskolla

Klo 16.28 on virallinen aika kun maapallo kiepahtaa kiertoradalla lakipisteensä yli ja lähtee kohti aurinkoa!

Uu, mistä löytyy näin tarkka tieto asiasta.

[Kibaya]

Olin meidän taloyhtiön käsityökerhossa hengaamassa etten nukahda. En mee ikinä. Ihan *tun hirveetä ja ihmiset on... ihmisiä. Aarrgh! Ehkä jossain vielä kykenisin ymmärtämään ja käymään keskusteluakin, mutta nyt ei pystynyt. Ihmisten ableismi ja ylimielisyys oli ihan kauheeta.
Ensin oli homot, jotka on NIIN hienoja ihmisiä, NIIN parhaita kavereita, aina lojaaleja, blaa blaa blaa. Ja parasta kun ne ei ahdistele. Sitten epäilytti äitiyslaki, koska entäs isät nyt sitten! Väärin! Transsukupuoliset on t*suja, korjausprosessi on vaihdosleikkaus ja se on sitä siksi koska korjata voi vain jos jotain on rikki. Kun tämä sateenkaarivähemmistö oli kehuttu taivaisiin erinomaisuuksillaan ja samalla kieltäydytty kuuntelemasta muuta kuin omaa (ainoaa oikeaa) mielipidettä (tai tutkittua faktaa) niin haukuttiin romanit, taksikuskit, pornokauppiaat ja vammaiset. Paitsi ne vammaiset, jotka on niinku oikeesti vammaisia. Ja sitten keskustelivat siitä saako henkilökohtainen avustaja olla kännissä festareilla vai ei. Heidän mielestä kyllä avustajillakin on oikeus pitää hauskaa. Olin tässä kohtaa ollut pitkään vaan hiljaa ja kuunnellut sitä paskaa. Sitten kun sanoin että mä antaisin potkut sellaiselle avustajalle joka ryyppää työaikana ja varsinkin jos vetää kännit, koska avustajan tehtävä on avustaa mua, eikä olla siellä bailaamassa. On ihan eri asia jos se on kaveri, koska kaveri ei ole työsuhteessa, eikä todennäköisesti saa siitä palkkaa, mutta jos mun palkattu avustaja tulis duuniin kännissä, niin se ois aihe irtisanomiseen. Se oli sitten liikaa ja ne lähti pois. Totesin vielä että niin epätoivoinen mäkään en avustajantarpeeni kanssa ole, että palkkaisin sellaisia ihmisiä jotka ajattelee tällä tavalla, koska sen avustajan ja mun välinen työsuhde pohjautuu vahvasti luottamukseen ja tollanen käytös olis perseilyä.

Vittu. Ihmiset. On. Usein. Perseestä!