Mietin tänään että mitä siitä seuraa jos vaan irtisanoudun... No, eihän siitä mitään hyvää seuraa. Jotain tymää karenssia ja aktiivimalliin (:keijoei:
) päätymistä. Toisaalta, sairaslomatkaan ei houkuta, vaikka nyt sellainen taas irtoais tosi helpolla. Tänään oli infotilaisuus missä otsikkona oli meidän työyksikkö. Siinä infossa ei selvinnyt mitään siitä, mitä tuleman pitää vaanse oli semmoista pilvilinnojen maalailua ja unelmointia, kun ihmiset siellä olisivat tarvinneet konkretiaa. Otin sen infon jälkeen yhtä vastaavaa oh:ta hihasta kiinni ja rupesin kyselemään asioista. Se oli ihan
n näköisenä ja selitti ettei tiedä mistään mitään. MITEN NIIN ET TIEDÄ?!! Toiminnan muuttoon on 4 kuukautta ja sä pokkana väität ettet tiedä mitään!
"laita mulle sähköpostia", ethän sä reagoinut edellisiinkään?! VITTUSAATANEEEE! Ärsyttää, vituttaa, turhauttaa. Tiedän, että muutos on muutosta, mutta näin jäätävän huonosti organisoitua muutosta en kestä. Kaaoshan vain lisääntyy. Missään muussa yksikössä ei ole vielä reagoitu sihteereiden työnkuvan organisointiin, joten saatiin meidän palaverien yhteyteen muutamien muiden yksiköiden esimiehet. Ei siinä, hyvä että kehittävät
Edes jotkut.
Ainii. Olin töissä normaalin 4 tunnin sijasta 8. Viiden tunnin kohdalla alkoi päänsärky. Viimeinen tunti meni yskiessä ja kurkkua kakoessa ja ympärillä haisi home. Tulin kotiin, kiukuttelin, söin vähän ja n. tunnin sisään se päänsärky lähti
*ttu jee!


"en tiedä mitään, mutta eiköhän kaikki järjesty".

Just kieltäydyin yhdestä yhteydenotosta, jossa olisi kysytty kaiketi haastatteluun. Kummasti sitä on epäileväinen, kunnes kaikki on varmaa.
PKT:stä varsinkin.

. 


Kuumottaa kyllä näin uusimpana työntekijänä.
Haluaisin pitää perheiden kohtaamiset, mutta ei kai kaikkea voi saada. 

Siinä mielessä kivi putosi sydämeltä ainakin tuon miettimäni asian suhteen ja on helpompi ns. katsoa eteenpäin.