Kakkavaippaketju

[marenkienkeli]

Onnea theia ja koko perhe!

[kmaria]

Onnea theia!

[Shay]

Onnea theian perheelle!

Meillä on opittu kävelemään ja vähän jo puhumaankin. Vähän jo toivoisi enemmän kommunikointitaitoja, kun tahtokin on jossain määrin lisääntynyt, mutta kukaan ei ymmärrä, mitä hän tahtoo.

[Kibaya]

Onnea theian perheelle!

Meillä on opittu kävelemään ja vähän jo puhumaankin. Vähän jo toivoisi enemmän kommunikointitaitoja, kun tahtokin on jossain määrin lisääntynyt, mutta kukaan ei ymmärrä, mitä hän tahtoo.

Välillä voi myös vaan vituttaa olla vauva (tai taapero).

[theia]

Kiitos kaikille

[Shay]

Välillä tuntuu, että elän äitinä yksin jossain porvari-ituhippikuplassa, kun kaikki ympärilläni olevat äidit
syöttävät yksivuotiailleen sipsejä, keksejä ja jäätelöä, ja vauvoilleen korviketta alusta asti tai imettävät
tuskin yksivuotiaaksi asti, eroavat vauvavuotena (ja eihän kenenkään vanhemmatkaan ole enää naimisissa
keskenään). Hengailen Facebookin sormiruoka- ja imetysryhmissä, jossa on pahempia sokerinatseja ja
laktivisteja kuin minä, joten mietityttää kuinka moni äiti oikeasti keskittyy näihin asioihin kasvatuksessa.

[theia]

Välillä tuntuu, että elän äitinä yksin jossain porvari-ituhippikuplassa, kun kaikki ympärilläni olevat äidit
syöttävät yksivuotiailleen sipsejä, keksejä ja jäätelöä, ja vauvoilleen korviketta alusta asti tai imettävät
tuskin yksivuotiaaksi asti, eroavat vauvavuotena (ja eihän kenenkään vanhemmatkaan ole enää naimisissa
keskenään). Hengailen Facebookin sormiruoka- ja imetysryhmissä, jossa on pahempia sokerinatseja ja
laktivisteja kuin minä, joten mietityttää kuinka moni äiti oikeasti keskittyy näihin asioihin kasvatuksessa.

Mä oon miettinyt samaa Toki oon siellä sormiruoka/laktivistikuplassani, mutta varsinkin sormiruokaryhmässä huomaa sen _syyllistymisen_ ja uhriutumisen välillä kun joku tuo esiin oman perheensä sokerittomuutta. Mulle ihan sama, miten kukakin tekee, kunhan ei käy toisille siitä avautumaan (varsinkaan ilkeästi) "Ei se siihen kuole" -argumentti on aina kovin timanttinen

Mä oon kyllä tällainen, että otan mielelläni asioista selvää, ja pyrin niiden perusteella sitten saamaan oman mielipiteeni. Ymmärrän myös, että jokainen lapsi on oma yksilönsä, jolloin meillä toimiva ratkaisu ei toimi välttämättä kenelläkään muulla. Itselle tärkeintä on, että valinnat ovat puhtaasti meidän omia valintoja, ja oon valmis seisomaan niiden takana, ja puolustamaan omia näkemyksiä. Esim. lempeä kasvatus ja "pitkä" imetys on kyllä sellaisia, jotka monesti ymmärretään väärin/aiheuttaa paljon sanottavaa.

Oon myös erityisen kyllästynyt kun päiväkodissa yrittävät painostaa imetyksen lopettamiseen, "jotta arki olisi mahdollisimman samanlaista kotona ja päiväkodissa" No eihän lapsi ole muutenkaan mun kanssa kotona aina, vaan myös isänsä kanssa, eikä se arki muutenkaan ole samanlaista kotona ja päiväkodissa. Oon yrittänyt sanoa, että vaikka mulle on tässä vaiheessa ihan sama imetänkö (...tai että olisin valmis jo lopettamaan..), aion kuitenkin vielä toistaiseksi mennä Pötkylän tahtiin. Olishan se kiva, että ennen seuraavaa imetettävää (toivottavasti imetettävää ) olis taukoa, mutta en aio turhaa stressiä asiasta ottaa.

[Kibaya]

Oon ite jotenkin havahtunut tähän, että miksi sen arjen pitäisi olla samanlaista kotona ja päiväkodissa? Siis sen on hyvä olla samanlaista, että lapsella on turvallinen olo ja hyvä olla kotona ja päiväkodissa ja että on jonkinlainen säännöllinen rytmi, mutta varsinkin jos lapsi on osa-aikaisesti päivähoidossa, epäsäännöllisinä aikoina, niin ei se arki voi mitenkään olla samanlaista joka paikassa. Eihän aikuistenkaan arki oo samanlaista vapaalla ja kotona.
Uskoisin että toi on joku ikivanha jäänne jostain sellaisesta, että kaikki toiminta on ollut aikuislähtöistä.
Yksi sellainen outo jäänne, mitä on vain totuttu toistamaan.

[Shay]

Kyllähän lapsi tajuaa, että aikuiset ovat erilaisia eikä isiltäkään saa tissimaitoa, kun sen kanssa on kotona päivän.
Lapsi tankkaa maitoa ja läheisyyttä sitten, kun on taas äidin kanssa. Tärkeintähän on, että lapsella on jatkuvasti joku
turvallinen aikuinen, johon tukeutua. Kiva, kun kasvatusalan ammattilaiset on noin pihalla asioista... Kun itsekin tykkään
ottaa asioista selvää niin ei voi kuin ihmetellä kuinka paljon väärää tietoa on ammattilaisilla. Eikö niillä
ole yhtään ammattiylpeyttä.

[theia]

Rakenneultra takana ja rakenteet olivat kaikki sen näköisiä ja kokoisia kun tässä vaiheessa pitäisi olla

Mutta: sisälläni kasvaa pippeli

Oon ollut huomaamattani tyttö-modessa, koska ultrassa huomasin yllättyväni. Toki kun itsellä on siskoja, eikä lähipiirissäkään monen montaa poikaa ole ollut, joten aika vähän on poikavauvakokemuksia. Esim. pyllynpesut tulee olemaan vähän eri

Nyt siis Pötkylän vaatteet (no ei kaikkia, mutta tyllihameet yms ) voi kiikuttaa kirpparille, ja alkaa ajatella poikaa meidän perhettä tasapainottamaan

Raskauden puoliväli

[marenkienkeli]

Theia. Kiva kuulla, että kaikki on hyvin. Ja onnea loppuodotukseen.

[Shay]

Theia, onnittelut pippelistä!

[Shay]

Mää meinaan saada hermoromahduksen, kun tyttärellä pitäisi alkaa perhepäivähoito maanantaina. Oon stressannut sitä varmaan kyllä jo vuoden, mutta päivän lähetessä on ollut unettomia öitäkin. :stressierkki: Pää meinaa räjähtää, kun en maanantaiaamuna pysty jättämään tytärtä hoitoon tietäen, että hän tuntee olonsa turvalliseksi joka hetki.

Hoitaja onneksi vaikuttaa fiksulta ja mukavalta, mutta kunta panttasi tietoa hoitopaikasta niin kauan, että emme kerenneet tutustua kunnolla ja nyt sain tietää, että maanantaina lapseni olisi ensimmäinen hoitoon tulija. Jotenkin olin jo siedättänyt itseni ajatukseen, että lapsi voi jäädä leikkimään muiden lasten seuraan, kun lähden töihin, mutta jos paikalla on vain vieras aikuinen, on itku taattu. Kaikkialla - jopa kunnan ohjeissa - sanotaan, että lapsi pitäisi pikaisesti hyvästellä ja jättää lapsi huutamaan eikä jäädä itse rauhoittelemaan lasta. En vain pysty sulattamaan ajatusta, että lapsen tärkeimmän ihmisen pitää vaan kävellä pois itkevän luota.

Tiedän kuitenkin, että tyttäreni on reipas ja hyvin sopeutuva, mutta osasyy siihen on varmasti se, että häntä ei ikinä ole pakotettu vieraan syliin tai jäämään vieraaseen seuraan. Olen aina ollut lähellä. Äitinä ajatus siitä, että en voi olla paikalla, kun minua tarvitaan on järjettömän ahdistava.

[theia]

Miten teillä Shay meni hoidon aloitus?

---

Tää raskaus on mennyt ziuh-viuh vaan! Vika kolmannes alkoi jo Alkaa vähän stressata kun joutuu miettimään noita Pötkylän hoitokuvioita, kun hänhän ei ole koskaan ollut yökylässä missään, ja vaan kaksi yötä erossa musta (ja silloin isänsä kanssa). Että miten sitä valmistelee tuollaista pientä että nyt on tulossa sit tämmönen ja äiti tulee olemaan kivuissansa ja äläpä huolehdi vaan jää nyt tänne paikkaan x yöksi (jos siis ei saada meille kotiin hoitajaa)

Muutenpa ei oo stressin aiheita, ekan kolmanneksen väsymyksen jälkeen kun on saanut olla väsynyt vaan tästä normiarjesta

Onko se outoa, että appivanhemmat eivät ole kertaakaan kysyneet miten voin?

[Shay]

Miten teillä Shay meni hoidon aloitus?

Hirveän hyvin on sujunut hoidossa. Hoitotäti on tosi kiva ja tyttö tulee toimeen muiden lasten kanssa.
Eikä ole tarvinnut itkeä kertaakaan, mitä nyt välillä kotiin lähtiessä kiukutellaan...

Onko se outoa, että appivanhemmat eivät ole kertaakaan kysyneet miten voin?

Eihän sitä uskalla raskaana olevalta naiselta kysyä mitään. Eikä kyllä kaikki oo semmosia kyselijöitä vai onko ne yleensä kiinnostuneet kovasti teidän elämästä?

[theia]

Onko se outoa, että appivanhemmat eivät ole kertaakaan kysyneet miten voin?

Eihän sitä uskalla raskaana olevalta naiselta kysyä mitään. Eikä kyllä kaikki oo semmosia kyselijöitä vai onko ne yleensä kiinnostuneet kovasti teidän elämästä?

Kyllähän nuo nyt lähes viikottain on jonkinlaisessa yhteydessä meidän perheeseen , jos ei muuten niin perhe-whatsapp-ryhmässä. Mut en mä kyllä oikein tiedä miksi mä odotan että niitä alkais omatoimisesti kiinnostamaan meidän perhe, kun ei Pötkylän vauva-aikana niitä näkynyt, eikä keskustelun jälkeen kun kerroin että toivoisin enemmän oma-aloitteisuutta näkemisessä, tullut mitään muutosta, vaikka niille tulikin enemmän aikaa omassa henkilökohtaisessa elämässään. Eläkeikä näyttää olevan niin kovin kiireistä, sekä miehen vanhemmilla, että omalla äidillä. Mutta nehän on omansa jo kasvattaneet, joten miksipä sitä enää pienten ihmisten kanssa vapaaehtoisesti aikaa viettämään. Miehen vanhemmat auttavat siinä missä pystyvät, mutta jos me ei pyydetä apua, niin niitä ei näy sitten ollenkaan
Kuulostanen katkeralta, koska olen sitä.

Oon tällä hetkellä tosi kauhuissani, että mitä tulevaisuus sitten tuo tullessaan. Miten riitän kahdelle. Miten Pötkylä reagoi vauvaan. Miten helppo Pötkylän vauva-aika lopuksi olikaan (miinus nukkumiset), että voiko käydä niin hyvä tuuri toistamiseen - varsinkin kun ottaa huomioon, että mun allergioiden&ihottumien ym periytymisen mahdollisuus on sellaisen 50 % luokkaa.

Oon lähinnä itkeskellyt tän päivän.

Huomenna on vika työpäivä ennen lomaa. Onneks, koska selkä alkaa kipeytyä pienestäkin liikkumisesta.

[Shay]

Mua epäilyttää edes yrittää toista lasta, kun mietityttää kuinka paljon vaikeampi se voi olla kuin ensimmäinen, vaikka sekään ei ollut hirveän helppo
ainakaan ensimmäisten kuukausien ajan. Kyllähän siitä kuitenkin selviää. Kaikki muutkin ovat selvinneet. Tsemppiä!