Voi Sipi Sipelius. Viime perjantaiaamuna olin juuri availemassa pikkuhiljaa silmiä unen jälkeen, kun huomasin makuuhuoneen ikkunasta, että Sipi menee ikkunalaudalla. Ei siinä mitään, jos se olisi ollut sisäpuolella, mutta se oli ulkopuolella!

Olin laittanut keittiön ikkunan huonosti kiinni ja kova tuuli oli paiskannut sen auki. Sipi oli rikkonut ennestään jo vähän risan hyttysverkon ikkunassa ja päässyt siitä ulos! Ehdin juuri tajuta asian kun Sipi oli kadonnut. Mehän asutaan kahdeksannessa kerroksessa, joten säikähdin aika lailla ja puin aika nopeasti jotain vaatetta päälle ja lähdin hissillä alas katsomaan onko Sipi pudonnut maahan. Pienen etsimisen jälkeen ei löytynyt. Sekavaan mieleeni tuli ajatus, että onko Sipi vaan hypännyt naapuriin ja sieltä avoinaisesta ikkunasta sisään. Soitin seinänaapurin ovikelloa vapisevin käsin. Ymmärrettävää, että sieltä seitsemän aikaan aamulla tullut kukaan avaamaan. Siinä sitten mietin, että lähdenkö töihin vai en. Ehdin tehdä jo käsinkirjoitettuja etsintäkuulutuslappujakin ja soittaa uudestaan naapurin ovikelloa (ei ollut kissa siellä) ja mietin, että ehkä joku soittaa sitten kun olen töissä. Kibs oli myös töissä ehtinyt tehdä kunnollisempia kuvallisia lappuja. En onneksi ehtinyt mennä töihin, sillä siinä olin etsinyt varmaan pari tuntia, kun meidän talon siivooja ja naapuri sen käsinkirjoitetun lapun perusteella olivat bonganneet Sipin. Se oli päätynyt talon toiselle puolelle kuusen alle.
Kibsin kanssa vietiin Sipi Viikin eläinklinikalle tutkimuksiin (Kibsistä oli ihan kamalasti apua!

). Joskus kolmen jälkeen lääkäri soitti, että mitään ei ollut poikki, mutta jotain arvoja oli koholla ja Sipi jäi sinne yön yli tarkkailtavaksi.
Seuraavana aamuna haettiin AK:n ja AK:n äidin kanssa Sipi kotiin ja Sipi oli jo paljon pirteämpi kun edellisenä päivänä. Sipi esim. yritti mennä samaan kohtaan, mistä oli edellisenä päivänä päässyt ulos, mutta nyt mulla oli kaikki luukut visusti kiinni. Topi ei päästänyt Sipiä koko lauantaina silmistään ja oli niin söpö kun näytti "hoitavan" Sipiä kun he loikoilivat yhdessä. Nyt ne kummatkin nukkuu/lepäilee mun sängyllä ja ollaan Sipinkin kanssa varovasti leikitty ja kisu tuntuu päivä päivältä pirteämmältä.

Tilanne tuntuu olevan niin hyvä kuin voi olla, toki käydään vielä tarkastuksessa lääkärissä uudestaan piakkoin. Onneksi selvittiin näinkin "vähällä". En olisi antanut ikinä itselleni anteeksi, jos jotain pahempaa olisi sattunut!